Hae runolajeista:

Selaa luetteloa:

• 1. Kertovat runot

  • 1. Epiikka

    • Aaltojen asettajat, kolme veljestä

      vrt. Meren ajoa odottavatVain Soikkolassa. Ydinaihe: Kolme veljestä asettaa aaltoja, suuri tuulenpuuska särkee rautakanget ja vaskiraudat.

    • Aglisakan, Ransusin ja meidän kuninkaan sota

      Anglitsin (ja Ransusin) ja meiän kuninkaan sotaHistoriallinen runo. Sisältää meren syvyyden mittaaminen -motiivin ja Veljen laivaretki -runoa (ks. >Laivaretki).

    • Aglisakan, Ransusin ja meidän kuninkaan sota*

      Anglitsin (ja Ransusin) ja meiän kuninkaan sota**Historiallinen runo. Sisältää meren syvyyden mittaaminen -motiivin ja Veljen laivaretki -runoa (ks. >Laivaretki).

    • Ahdin ja Kyllikin runo

      vrt. Ahdin meriretkiVienassa liittyy >Purren itkuun, >Laivaretkeen, >Kanteleen soittoon. >Pakkasen sanoja: "kylmi suuren kylmän". >Hiiden hirven hiihdäntä: "lykkäsi lylyn lumelle". Keihään kuvaus: "kasi naukui..." Aunukselaismuistiinpanossa jatkuu >Lemminkäisen virtenä. Mahdollisesti yhteys keski-inkeriläiseen >Ahdin meriretki -runoon, jossa kasvaa kaksi poikalasta, Aukoi ja Kaukoi, A. menee pyytämään Kaukoita meriretkelle avuksi, äiti estelee lähtemästä. Ilomantsilaisissa >Hiidestä kosinta -teksteissä motiivi: muistatko valasi?

    • Ahdin ja Kyllikin runo*

      *vrt. Ahdin meriretki*Vienassa liittyy >Purren itkuun, >Laivaretkeen, >Kanteleen soittoon. >Pakkasen sanoja: "kylmi suuren kylmän". >Hiiden hirven hiihdäntä: "lykkäsi lylyn lumelle". Keihään kuvaus: "kasi naukui..." Aunukselaismuistiinpanossa jatkuu >Lemminkäisen virtenä. Mahdollisesti yhteys keski-inkeriläiseen >Ahdin meriretki -runoon, jossa kasvaa kaksi poikalasta, Aukoi ja Kaukoi, A. menee pyytämään Kaukoita meriretkelle avuksi, äiti estelee lähtemästä. Ilomantsilaisissa >Hiidestä kosinta -teksteissä motiivi: muistatko valasi?

    • Ahdin meriretki

      Ahtivrt. Ahdin ja Kyllikin runo

    • Aika antaa ainoasi

      Nuo tsillit tsilahutti; Yksinäisiä muodostumiaKosinta-aihe, johdantona kosijan tuloa (Ken tsillit tsilahutti, kenen aittojen alatse; Ken kolosen kolisti? Teppane kolosen kolisti jne.). Sisältö vaihtelee, ydinaihe kosijan ja isän dialogi. Kosija: aika antaa ainoasi/Ainikkiasi/Annikkiasi - Isä: pienipä on annettavani, lapsi on laitettavani (tai: minulla musta ainonen) - Kosija: Korkia kanta korottaa, rumentzainen rusottaa, pelenäinen pesee, valkia vaahti valottaa, pieni nyplä kaunistaa, suuri nyplä suurentaa jne. Jatkossa kuvataan matkaa sulhasen kotiin, lopussa usein kertauslaulun tai ketjulorun omaista (esim.: mitä syötetään, mihin pannaan maata). Viitteitä eri lajeihin, esim. II 562: "joiuntaa", häärunoaihelmia (esim. Ken tsillit tsilahutti, ks. Aunuksen >Vävyn virsi). Kerran kontekstitieto: "Sulhanen kun lähtee kosioihin" (VII2 2822), mistä syystä usein sijoitettu häärunoihin SKVR:ssä.

    • Aika antaa ainoasi*

      Nuo tsillit tsilahutti; Yksinäisiä muodostumia**Kosinta-aihe, johdantona kosijan tuloa (Ken tsillit tsilahutti, kenen aittojen alatse; Ken kolosen kolisti? Teppane kolosen kolisti jne.). Sisältö vaihtelee, ydinaihe kosijan ja isän dialogi. Kosija: aika antaa ainoasi/Ainikkiasi/Annikkiasi - Isä: pienipä on annettavani, lapsi on laitettavani (tai: minulla musta ainonen) - Kosija: Korkia kanta korottaa, rumentzainen rusottaa, pelenäinen pesee, valkia vaahti valottaa, pieni nyplä kaunistaa, suuri nyplä suurentaa jne. Jatkossa kuvataan matkaa sulhasen kotiin, lopussa usein kertauslaulun tai ketjulorun omaista (esim.: mitä syötetään, mihin pannaan maata). Viitteitä eri lajeihin, esim. II 562: "joiuntaa", häärunoaihelmia (esim. Ken tsillit tsilahutti, ks. Aunuksen >Vävyn virsi). Kerran kontekstitieto: "Sulhanen kun lähtee kosioihin" (VII2 2822), mistä syystä usein sijoitettu häärunoihin SKVR:ssä.

    • Aittaan mäelle pukeutumaan

      Aittaan mäelle; Aittaan mäelle (neito) pukeutumaanks. myös Hirttäytynyt neito; Sormus kadonnut; Varas vie koristeet; Vastantaitto Lyriikassa jatkona voi olla >Kenen neito, kenen morsian ja >Kirkkoon kukaksi.

    • Ajelen mie hanhuzie

      Ydinaihe: Hanhi ajetaan vilua vettä juomaan, saraheinää syömään. Vain Tverissä. Omaistenvertailukertaus.

    • Ajoi neito allisella

      Ydinaihe: Neiti ajaa allilla, joutsenella, ja näkee isän tulevan hevosella.

    • Ajoin heikoksi hevosen - itkien kotiin

      vrt. Lehmä teki valkean vasikanYdinaihe: Poika lähtee yöjalkaan, ajaa heikoksi hevosen, itkien kotiin. Isä lupaa uuden hevosen. Jatko: >Konnusta kosintaa.

    • Ajoin Kunnolan kujaan

      Kosissa käynytRunoon yhdistyy erilaisia aiheita. Alkujaksona usein >Hämähäkin runo (Hämähäkki huoran poika), myös ihmetupa-aihelma (II, IV); ks. lyriikka: >Ihmetupa. Savossa >Ihmehevonen-aihe (lampi lautasilla jne.). Paikka, mihin ajetaan, vaihtelee, esim. Punnolan, Ankerian, Konjolan kuja.

    • Ajoin Kunnolan kujaan*

      Kosissa käynyt**Runoon yhdistyy erilaisia aiheita. Alkujaksona usein >Hämähäkin runo (Hämähäkki huoran poika), myös ihmetupa-aihelma (II, IV); ks. lyriikka: >Ihmetupa. Savossa >Ihmehevonen-aihe (lampi lautasilla jne.). Paikka, mihin ajetaan, vaihtelee, esim. Punnolan, Ankerian, Konjolan kuja.

    • Akan poika

      Ainoa akalla poika -aloitus >Kultaneito-runossa Vienassa; sama säe seksirunossa.

    • Ammuin joutsenet joelta

      Metsästäjän lauluKs. myös lyriikka: Äidin vaivojen palkinto

    • Ammuin joutsenet joelta*

      Metsästäjän laulu*Ks. myös lyriikka: Äidin vaivojen palkinto*

    • Ammuin nuolen taivaaseen, nousin sitä myöten

    • Ammuin tetrin emolle

      Vrt. Äidin kuolo; lyriikka: Lasten ja vanhempien suhde: Äidin vaivojen palkinto.

    • Ankkuri mereen, laiva vihertävän metsän alle

      Ydinaihe: Myrsky nousee, kippari käskee laskea ankkurin, laivaväki syö, purjeiden nosto ja purjehdus. Vrt. muut merirunot: >Laivaretki, >Suomeen soutu.

    • Ankkuri mereen, laiva vihertävän metsän alle*

      **Ydinaihe: Myrsky nousee, kippari käskee laskea ankkurin, laivaväki syö, purjeiden nosto ja purjehdus. Vrt. muut merirunot: >Laivaretki, >Suomeen soutu.

    • Anni tuolta annettiin

      Emo, tee parempi paita, lähden kosiin Suvannolle; Emo, tee parempi paita, menen kosiin, Jos mie saisin jouten olla, Kosiin varustautuva, Menen kosimaan Koivistolle, Nuorra Lauria naitettihin, Sielt Anni annettiinKs. myös Konnusta kosinta, Savosta nainutJohdantona erilaisia kosimiseen liittyviä runoaiheita, kuten: Emo, tee parempi paita, menen kosiin (vrt. >Emo, tee parempi paita, menen paimeneen ym.); Jos mie saisin jouten olla; Iivana Kojosen poika meni Konnulta kosiin; >Kolmen naija; Nuorra Lauria naitettihin. Ydinaihe: menin kosimaan, Anni minulle annettiin, perä paksu paiskattiin, ei jaksa hepo vetää.

    • Anni tuolta annettiin*

      Emo, tee parempi paita, lähden kosiin Suvannolle; Emo, tee parempi paita, menen kosiin, Jos mie saisin jouten olla, Kosiin varustautuva, Menen kosimaan Koivistolle, Nuorra Lauria naitettihin, Sielt Anni annettiin*Ks. myös Konnusta kosinta, Savosta nainut*Johdantona erilaisia kosimiseen liittyviä runoaiheita, kuten: Emo, tee parempi paita, menen kosiin (vrt. >Emo, tee parempi paita, menen paimeneen ym.); Jos mie saisin jouten olla; Iivana Kojosen poika meni Konnulta kosiin; >Kolmen naija; Nuorra Lauria naitettihin. Ydinaihe: menin kosimaan, Anni minulle annettiin, perä paksu paiskattiin, ei jaksa hepo vetää.

    • Annikaisen virsi

      Annikki ja Kesti; Annikka Saaren neito; Annikki (Annukka) Turusen tyttö; Annikki Turusen tyttö poltteli turulla tulta; Viär-JussiVrt. Meren kosijat (XIII)Kuuluu Ritvalan helkavirsisikermään. Helkavirsiä lukuunottamatta painottuu eteläiselle runoalueelle. Länsi-Inkerissä Annikaisen virteen liittyy muita aiheita, esim. >Sulhonsa kylvettäjä, >Meren kosijat, Keski-Inkerissä mm. >Hanhi kadonnut. Etelä-Karjalassa runon alkusäkeet ovat lähes aina yhdistyneet >Meren kosijat -runoon. Vrt. myös häärunot: >Tuokaa turulle tulta, alle vallin valkiaista. Ks. myös >Yksi on tuuli turvinani (VII), jossa samoja "Meren tyrskyt tyynynäni" yms. säkeitä lyyrisessä yhteydessä.

    • Annikaisen virsi*

      Annikki ja Kesti; Annikka Saaren neito; Annikki (Annukka) Turusen tyttö; Annikki Turusen tyttö poltteli turulla tulta; Viär-Jussi*Vrt. Meren kosijat (XIII)*Kuuluu Ritvalan helkavirsisikermään. Helkavirsiä lukuunottamatta painottuu eteläiselle runoalueelle. Länsi-Inkerissä Annikaisen virteen liittyy muita aiheita, esim. >Sulhonsa kylvettäjä, >Meren kosijat, Keski-Inkerissä mm. >Hanhi kadonnut. Etelä-Karjalassa runon alkusäkeet ovat lähes aina yhdistyneet >Meren kosijat -runoon. Vrt. myös häärunot: >Tuokaa turulle tulta, alle vallin valkiaista. Ks. myös >Yksi on tuuli turvinani (VII), jossa samoja "Meren tyrskyt tyynynäni" yms. säkeitä lyyrisessä yhteydessä.

    • Annikki vierähti veteen, kasvoi kaloja

      Aalto vei veteen Annin; Laita emo viiet villavaipatErikoinen kehitelmä, alkuna >Emolle marjaan. Kalevalan Aino-runon häivähdystä, lyyristen aiheiden muistumia. Annikki lupaa pitää huolta äidistään: laitan viiet villavaipat, käyn marjassa. Kun äiti kuolee tytön tuomiin marjoihin, jää tyttö valittamaan orpouttaan ja lopuksi vierähtää veteen.

    • Anteruksen runo

      Anterus ja Kaloniemen neito; Morsiamen kuoloKs. myös lyriikka: miesten laulut: Tein mie kuusesta korotan

    • Anteruksen runo*

      Anterus ja Kaloniemen neito; Morsiamen kuolo*Ks. myös lyriikka: miesten laulut: Tein mie kuusesta korotan*

    • Betlehemin lasten surma

      Vrt. Mataleenan virsi

    • Eeva, vaimo ensimmäinen

    • Ei ole sääli Suomen maita

      Ei sääli Suomen maitaKs. myös Saarenmaan paloJatkuu usein: sääli on Suomen neitosia (poikasia). Joskus viite sotaan: neidot jäävät renttujen revittäviksi.

    • Ei silloin hyvin eletty

      Vrt. NälkävuosiYdinaihe: Korsholman linnan aikoina elettiin puutteessa; leipä maksoi lehmän.

    • Elettiin ennen meillä

      Elettihin ennen meillä; Elettiin ennen meillä - ojan takanaKs. myös Päivän päästö (III, IV); vrt. Hämeen ihmeet

    • Elinan surma

      Elinainen meni aittahan mäelle; Elinan surmarunoVrt. lyriikka: Tulost on hyväni tunnen; Häärunot: Ei neittä turulla myydä

    • Elinan surma*

      Elinainen meni aittahan mäelle; Elinan surmaruno*Vrt. lyriikka: Tulost on hyväni tunnen; Häärunot: Ei neittä turulla myydä*

    • Eläimet kosijoina

      Ydinaihe: kosijoina ovat eri eläimet: karhu, susi, kettu, jänis, orava, kokko.

    • Eläimet sanansaattajina

      Eläimet viestinviejinä; Jänis viestinviejänä; Jänöi ei jou(d)a pataanVrt. Mehiläinen viestinviejänä; lyriikka: Naisten laulut: Lintu vie viestin emolle

    • Eläimet sanansaattajina*

      Eläimet viestinviejinä; Jänis viestinviejänä; Jänöi ei jou(d)a pataan*Vrt. Mehiläinen viestinviejänä; lyriikka: Naisten laulut: Lintu vie viestin emolle*

    • Emo teki viisi tyttölasta

      Ks. myös Äidin kuolo (IV); Marketan runo (V) Vrt. Kasvatti emo kanoja

    • Emon pään karsiminen

      Etsi emolta päätä; Tyttö etsii emolta päätäKs. myös Hekon runo; Kalervo ja Untamo; Taivaanvalojen kosintaTähän on koottu vain ne numerot, joissa motiivi esiintyy muualla kuin edellä lueteltujen runojen yhteydessä.

    • En tohi kotiin korven kukkasitta

      Laulamaan ilman korven kukkasitta; Neito ei hirviä kukkasitta kotiin mennäRuno yhdistyy mm. >Hevonen kadonnut veljeltä -runoon ja morsiamen itketyksiin, lyriikassa orvon runoihin ja äidin kiitoksiin (lyriikan esiintymät tässä tähdellä). Osassa teksteistä legendanomainen Jeesus-motiivi: Jeesus vastaan kultakukat kädessä (VI, XIII). Vrt. myös lyriikassa aihelma: en tohdi kylään mennä poikien, tyttöjen katseltavaksi (> Miks on muotoni mokoma).

    • En tohi kotiin korven kukkasitta*

      Laulamaan ilman korven kukkasitta; Neito ei hirviä kukkasitta kotiin mennä**Runo yhdistyy mm. >Hevonen kadonnut veljeltä -runoon ja morsiamen itketyksiin, lyriikassa orvon runoihin ja äidin kiitoksiin (lyriikan esiintymät tässä tähdellä). Osassa teksteistä legendanomainen Jeesus-motiivi: Jeesus vastaan kultakukat kädessä (VI, XIII). Vrt. myös lyriikassa aihelma: en tohdi kylään mennä poikien, tyttöjen katseltavaksi (> Miks on muotoni mokoma).

    • Ennen naidun naisen tappo

      Ennen naidun naisen tappajaVrt. Iivana KojosenpoikaRuno kietoutuu useisiin eri runoaiheisiin, ennen kaikkea >Iivana Kojosenpoika -runoon ja >Konnusta kosinta -aiheeseen. Tappajana on joko Iivana Kojosenpoika tai Anterus umpiruotsalainen tms. Anterus-nimi yhdistää myös Anteruksen runoon. Soitolla nukuttaminen -episodi liittyy >Miehentappajaneito-runoon. Tappamista kuvaava klisee - leikkasi pään "kuin naatin nakrihilta" - tavataan myös >Kaukamoisen virrestä ja >Lemminkäisen virrestä. Loppujaksona (alueilla III, IV) usein >Emo kuollut, isä tuo uuden -aihe (ks. lyriikka).

    • Ennen naidun naisen tappo*

      Ennen naidun naisen tappaja*Vrt. Iivana Kojosenpoika*Runo kietoutuu useisiin eri runoaiheisiin, ennen kaikkea >Iivana Kojosenpoika -runoon ja >Konnusta kosinta -aiheeseen. Tappajana on joko Iivana Kojosenpoika tai Anterus umpiruotsalainen tms. Anterus-nimi yhdistää myös Anteruksen runoon. Soitolla nukuttaminen -episodi liittyy >Miehentappajaneito-runoon. Tappamista kuvaava klisee - leikkasi pään "kuin naatin nakrihilta" - tavataan myös >Kaukamoisen virrestä ja >Lemminkäisen virrestä. Loppujaksona (alueilla III, IV) usein >Emo kuollut, isä tuo uuden -aihe (ks. lyriikka).

    • Hanhi kadonnut

      Neidon hanhi; Veion tuomisetVrt. Nuorena sotaan viety veliVienassa ja Inkerissä Hanhi kadonnut -runon yhteydessä >Nuorena sotaan viety veli -runon säkeitä (neito itkee sotaan vietyä veljeään, veli tulee, pää näkyy, tuo hanhen). Vienalaismuistiinpanoissa häivähtävät Katriinan poltto -legendan säkeet: K. kutoo, hanhi hänen apulaisenaan. Hanhen etsintä -jakso muistuttaa >Lapsenetsintävirttä: neito kyselee vastaantulijoilta, onko hanhea nähty, neidolta kysytään: mikä merkki hanhellasi? Länsi-Inkerissä runon virolaisperäinen loppu: neito tulee taloon, jossa hänelle tarjotaan hanhesta tehty patja, lihaa ja verta. Vrt. Viron Haned kadunut.

    • Hanhi kadonnut*

      Neidon hanhi; Veion tuomiset*Vrt. Nuorena sotaan viety veli*Vienassa ja Inkerissä Hanhi kadonnut -runon yhteydessä >Nuorena sotaan viety veli -runon säkeitä (neito itkee sotaan vietyä veljeään, veli tulee, pää näkyy, tuo hanhen). Vienalaismuistiinpanoissa häivähtävät Katriinan poltto -legendan säkeet: K. kutoo, hanhi hänen apulaisenaan. Hanhen etsintä -jakso muistuttaa >Lapsenetsintävirttä: neito kyselee vastaantulijoilta, onko hanhea nähty, neidolta kysytään: mikä merkki hanhellasi? Länsi-Inkerissä runon virolaisperäinen loppu: neito tulee taloon, jossa hänelle tarjotaan hanhesta tehty patja, lihaa ja verta. Vrt. Viron Haned kadunut.

    • Hekon runo

      Riiteli kälystä kolmeVrt. Katrina kotikananenYdinaihe Länsi-Inkerissä: Kolme kälystä riitelee, nuorimmalle tyttö. Nimen miettiminen, Hekko nimeksi. Miksi kosijat eivät tule: Hekko ei pese päätään, penkkejä, ei karsi emon päätä tms. Hekko alkaa tehdä näin, kosijat saapuvat. Ignatta Kojosen koira vie Hekon ja surmaa, tuo piirakkana anopille. - Runsaasti kliseitä ja motiiveja muista runoista, esim.: kotona kasvaminen (>Katrina kotikananen), emon pään karsiminen (>Kalervo ja Untamo), miekkojen mittely, pään leikkaaminen "kuin naatin nagrihilta" (>Kaukamoisen virsi), >Ei neittä turulla myydä (häärunot), >Torajoelle riitelemään. Keski-Inkerissä runon alkujakso puuttuu, uutena motiivina tien valmistus vieraalle: äiti kehottaa panemaan ristiin risuja. Helmien riistäminen, miekka portaaksi paluumatkalla. Kojosen tilalla kosijana Liimoi poika, Laari poika, Kaukamoi.

    • Hekon runo*

      Riiteli kälystä kolme*Vrt. Katrina kotikananen*Ydinaihe Länsi-Inkerissä: Kolme kälystä riitelee, nuorimmalle tyttö. Nimen miettiminen, Hekko nimeksi. Miksi kosijat eivät tule: Hekko ei pese päätään, penkkejä, ei karsi emon päätä tms. Hekko alkaa tehdä näin, kosijat saapuvat. Ignatta Kojosen koira vie Hekon ja surmaa, tuo piirakkana anopille. - Runsaasti kliseitä ja motiiveja muista runoista, esim.: kotona kasvaminen (>Katrina kotikananen), emon pään karsiminen (>Kalervo ja Untamo), miekkojen mittely, pään leikkaaminen "kuin naatin nagrihilta" (>Kaukamoisen virsi), >Ei neittä turulla myydä (häärunot), >Torajoelle riitelemään. Keski-Inkerissä runon alkujakso puuttuu, uutena motiivina tien valmistus vieraalle: äiti kehottaa panemaan ristiin risuja. Helmien riistäminen, miekka portaaksi paluumatkalla. Kojosen tilalla kosijana Liimoi poika, Laari poika, Kaukamoi.

    • Helena hyvä emäntä

      Helena hyvä emäntä kasvatti tytärtä kuusi; Helena hyvä emäntä keritti kengät; Helinä laski lehmät leholle; Katarina kasvatti tytärtä kuusi; Kivestä voita kirnusi Helina hyvä emäntä; Sepän emäntä kirnusi kivestä (llä) voita; Vappu Valkosen emäntäKs. myös Marketan runo Vrt. lyriikka: Kiskoin kivestä tuohtaAloitussäe Helena hyvä emäntä kokoaa yhteen erilaisia pieniä runoaiheita ja on lisäksi >Marketan runon aloituksena. Osa näistä pikkurunoista on tulkittavissa pilkkarunoiksi; käytetty myös leikkilauluna (XIII).

    • Helena hyvä emäntä*

      Helena hyvä emäntä kasvatti tytärtä kuusi; Helena hyvä emäntä keritti kengät; Helinä laski lehmät leholle; Katarina kasvatti tytärtä kuusi; Kivestä voita kirnusi Helina hyvä emäntä; Sepän emäntä kirnusi kivestä (llä) voita; Vappu Valkosen emäntä*Ks. myös Marketan runo Vrt. lyriikka: Kiskoin kivestä tuohta*Aloitussäe Helena hyvä emäntä kokoaa yhteen erilaisia pieniä runoaiheita ja on lisäksi >Marketan runon aloituksena. Osa näistä pikkurunoista on tulkittavissa pilkkarunoiksi; käytetty myös leikkilauluna (XIII).

    • Hernevartinen hevonen

      Oli olkinen oroinen: Olkinen oronen, jolla etsin arvoni alentajaistaKs. myös Maailmansyntyruno: Väinämöisen ammunta Vrt. Ihmehevonen

    • Herodes

    • Herra Petterin laulu

    • Herrasmiehelle menijä

      Aloin syötellä orojaVrt. Soittajalle menijä; Varkaalle menijäPuolisonvalinta-aiheisia runoja, joissa neito miettii eri sulhaskandidaattien ominaisuuksia ja päätyy ratkaisuun. Aloitusaihelma: >Näin mie neion kasvavaksi (miestenlaulut); ks. tätä.

    • Hevonen kadonnut veljeltä

      Hevonen katoaa veljeltä; Hevonen varastettu veljeltä; Hevosen etsintä; Hevosen etso; Tuli veikko vierahaksi; Tuli veikko vierahaksi kahdelle kananmunalle; Tuli vello vierahaksi; Tulipa veikko vierahaksi; Veikko vieraana (Oron etsintä); Veikon hevosen etsijäVrt. Hävis kirjo karjastani, rengit etsimäänYdinaihe: Veli tulee kotiin vieraaksi, syötetään ja juotetaan, sillä aikaa hevonen katoaa. Etsimään - piiat, rengit ja sisko, joka kuulee kellon kilkahduksen ja löytää hevosen. Etsimismotiivi samankaltainen kuin >Sormus kadonnut -runossa, merkitty myös tähän.

    • Hevonen kadonnut veljeltä*

      Hevonen katoaa veljeltä; Hevonen varastettu veljeltä; Hevosen etsintä; Hevosen etso; Tuli veikko vierahaksi; Tuli veikko vierahaksi kahdelle kananmunalle; Tuli vello vierahaksi; Tulipa veikko vierahaksi; Veikko vieraana (Oron etsintä); Veikon hevosen etsijä*Vrt. Hävis kirjo karjastani, rengit etsimään*Ydinaihe: Veli tulee kotiin vieraaksi, syötetään ja juotetaan, sillä aikaa hevonen katoaa. Etsimään - piiat, rengit ja sisko, joka kuulee kellon kilkahduksen ja löytää hevosen. Etsimismotiivi samankaltainen kuin >Sormus kadonnut -runossa, merkitty myös tähän.

    • Hevonen varastetaan oluenjuojalta

      Hevonen varastettu; Hevonen varastettu laulajalta; Hevonen varastettu olutta juoneelta; Hevosen varas oluen juojaltaKs. myös lyriikka: Metsät mettä täynnä Vrt. Kyntäjä ja pedotItkien kotiin -rakenteinen laulu. Ydinaihe: runon minä menee metsään, metsä olutta täynnä, juopuu, nukahtaa nurmelle, varas vie hevosen. Itkien kotiin, jossa lohdutetaan uuden hevosen ostamisella. Variaatioita: Hevonen varastetaan paimenelta (XIII1 158, 496), laulajalta (IV1 430).

    • Hevonen varastetaan oluenjuojalta*

      Hevonen varastettu; Hevonen varastettu laulajalta; Hevonen varastettu olutta juoneelta; Hevosen varas oluen juojalta*Ks. myös lyriikka: Metsät mettä täynnä Vrt. Kyntäjä ja pedot*Itkien kotiin -rakenteinen laulu. Ydinaihe: runon minä menee metsään, metsä olutta täynnä, juopuu, nukahtaa nurmelle, varas vie hevosen. Itkien kotiin, jossa lohdutetaan uuden hevosen ostamisella. Variaatioita: Hevonen varastetaan paimenelta (XIII1 158, 496), laulajalta (IV1 430).

    • Hiiden hirven hiihdäntä

      Hiiden hirven hiihtoKs. myös Lauri Lappalainen Vrt. Pilvilampi

    • Hiiden hirven hiihdäntä*

      Hiiden hirven hiihto*Ks. myös Lauri Lappalainen Vrt. Pilvilampi*

    • Hiiden sepän kahlinta

      Hiidensepän kahlintaKuuluu Luojan virsi -runosikermään: >Marjavirsi, >Saunanhakuvirsi, >Lapsenetsintävirsi, >Ylösnousemusvirsi ja >Hiiden sepän kahlinta.

    • Hiiden sepän kahlinta*

      Hiidensepän kahlinta**Kuuluu Luojan virsi -runosikermään: >Marjavirsi, >Saunanhakuvirsi, >Lapsenetsintävirsi, >Ylösnousemusvirsi ja >Hiiden sepän kahlinta.

    • Hiidestä kosinta

      Hiidestä-kosinta; Hiitolasta kosintaKs. myös AnsiotyökosintaTähän on koottu kaikki ne tekstiviitteet, joissa kosinta suuntautuu hiiteen, hiitolaan. Runo kuuluu laajaan ansiotyökosintarunojen sikermään. Ydinaihe: Anni-tyttö menee hakemaan vettä/yön tytti, hämärän neiti pesee pestyjä sopia, näkee kolme miestä veneessä, kysyy, minne ovat matkalla. Menee sanomaan sepolle, joka valmistautuu lähtemään. Äiti kieltelee. Seppo hiiteen kosimaan, ansiotöitä. Kiista kotimatkalla, seppo muuttaa neidon lokiksi. - Johdantojaksona on usein >Iro-neito (II, VII). Huom. myös satutyypit AT 513A ja B(Ihmeelliset apulaiset), AT 531 B (Viisas hevonen) ja AT 300A (Taistelu sillalla).

    • Hiidestä kosinta*

      Hiidestä-kosinta; Hiitolasta kosinta*Ks. myös Ansiotyökosinta*Tähän on koottu kaikki ne tekstiviitteet, joissa kosinta suuntautuu hiiteen, hiitolaan. Runo kuuluu laajaan ansiotyökosintarunojen sikermään. Ydinaihe: Anni-tyttö menee hakemaan vettä/yön tytti, hämärän neiti pesee pestyjä sopia, näkee kolme miestä veneessä, kysyy, minne ovat matkalla. Menee sanomaan sepolle, joka valmistautuu lähtemään. Äiti kieltelee. Seppo hiiteen kosimaan, ansiotöitä. Kiista kotimatkalla, seppo muuttaa neidon lokiksi. - Johdantojaksona on usein >Iro-neito (II, VII). Huom. myös satutyypit AT 513A ja B(Ihmeelliset apulaiset), AT 531 B (Viisas hevonen) ja AT 300A (Taistelu sillalla).

    • Hiihdin, tein majan, tapoin punaisen kukon

      Hiihdin, tein majan (Ilmarisen paja?), tapoin punaisen kukonVrt. Kurki kyntämässä; Lauri Lappalainen; Lyriikka/Huolilaulut: Liuvuin surman suun eteen, Lastenlaulut/Viihdytys: Kukon tappo

    • Hiihtävä surma

      Ajatteli ammustauti (kenen tapan); Ajatteli amputauti (Hiihtävä surma); Ajatteli amputauti, kenen tapan talosta; Surmat suutoa pitävät, kenen tapan; Tauti kysyi: kenen tapanVrt. kehtolaulut: Tule, surma, suota myötenRunon nimi on vakiintunut ilmeisesti Kantelettaren vaikutuksesta (Hiihtäjä surma). Kuva hiihtävästä surmasta on tässä runotyypissä erittäin harvinainen ja tavataan ainoastaan Kantelettaren julkaisemisen jälkeisistä muistiinpanoista.

    • Hiihtävä surma*

      Ajatteli ammustauti (kenen tapan); Ajatteli amputauti (Hiihtävä surma); Ajatteli amputauti, kenen tapan talosta; Surmat suutoa pitävät, kenen tapan; Tauti kysyi: kenen tapan*Vrt. kehtolaulut: Tule, surma, suota myöten*Runon nimi on vakiintunut ilmeisesti Kantelettaren vaikutuksesta (Hiihtäjä surma). Kuva hiihtävästä surmasta on tässä runotyypissä erittäin harvinainen ja tavataan ainoastaan Kantelettaren julkaisemisen jälkeisistä muistiinpanoista.

    • Hiiputi, hiiputi hiekkasta tietä

      Hieputi, hieputi, hiekkasta tietäVrt. Sulhasen kuolemaYdinaihe: Neito kulkee, omaiset - isä, äiti, sisar, veli - antavat erilaisia lahjoja, sulhanen antaa sängyn. Vain säe "mänin minä kaunista kangasta myöten" yhdistää >Sulhasen kuolema -runoon.

    • Hiisi

      Sepitelmää. Sisältää puiden kaato puhaltamalla -motiivin, joka on merkitty myös >Kalevanpojan kosto -runon yhteyteen.

    • Hirttäytynyt neito

      Ainoruno; Aino-runoa?; Aittaan hirttäytynyt; Hirttäytynyt (aitassa) neito; Katri ja Riionpoika; Riion poika; Riion pojan runo; Varsinainen Ainoruno; Vastantaitto; Älä itke, pikkaseniVrt. Luutaan lehostaYdinaihe: Neito (Anni, Katri) kammoksuu kosijaansa (Osmotar, Kalevatar, Orkonen, Kosken uroinen, Riion poika, Kalervikko, Ivaana, Alermo Ylermän yrkkä tms.) tai neidolta riistetään korut, äiti neuvoo aittaan pukeutumaan, neito hirttäytyy aitassa. - Erilaisia jatkoja: äidin itku, kyynelten vierintä (I, II; ks. >Kyynelten vierintä), >Kolme käkeä; >Eläimet sanansaattajina, kosija syöksyy miekkaansa, menee mereen kuultuaan neidon kuolemasta.

    • Hirttäytynyt neito*

      Ainoruno; Aino-runoa?; Aittaan hirttäytynyt; Hirttäytynyt (aitassa) neito; Katri ja Riionpoika; Riion poika; Riion pojan runo; Varsinainen Ainoruno; Vastantaitto; Älä itke, pikkaseni*Vrt. Luutaan lehosta*Ydinaihe: Neito (Anni, Katri) kammoksuu kosijaansa (Osmotar, Kalevatar, Orkonen, Kosken uroinen, Riion poika, Kalervikko, Ivaana, Alermo Ylermän yrkkä tms.) tai neidolta riistetään korut, äiti neuvoo aittaan pukeutumaan, neito hirttäytyy aitassa. - Erilaisia jatkoja: äidin itku, kyynelten vierintä (I, II; ks. >Kyynelten vierintä), >Kolme käkeä; >Eläimet sanansaattajina, kosija syöksyy miekkaansa, menee mereen kuultuaan neidon kuolemasta.

    • Hirvet tappelevat

      Usein johdantona hirvensarvinen kannel -aiheeseen (III), sisältyy >Kanteleen syntyyn.

    • Hirvi ja lähde

      Hikos hirvi juostessansa; Hirvi hikosi juostessansa; Hirvi juoksi Hiien maalta; Hirviä (Hiiden) ja peuroja miehet pesevät; Kyyn olut; Ritvalan helka, Loppuvirsi; Tammen synty; Tuomen syntyVrt. Pilvilampi; Häärunot/Häiden päättyessä: Jeesuksen jätän sijaanRitvalan helkavirsisikermän loppuvirsi, johon liittyy myös lyhyt jakso >Jeesuksen jätän sijaan. Inkerissä (V) ja Etelä-Karjalassa hirvi-aihe sisältyy >Pilvilampi-runoon.

    • Hirvi ja lähde*

      Hikos hirvi juostessansa; Hirvi hikosi juostessansa; Hirvi juoksi Hiien maalta; Hirviä (Hiiden) ja peuroja miehet pesevät; Kyyn olut; Ritvalan helka, Loppuvirsi; Tammen synty; Tuomen synty*Vrt. Pilvilampi; Häärunot/Häiden päättyessä: Jeesuksen jätän sijaan*Ritvalan helkavirsisikermän loppuvirsi, johon liittyy myös lyhyt jakso >Jeesuksen jätän sijaan. Inkerissä (V) ja Etelä-Karjalassa hirvi-aihe sisältyy >Pilvilampi-runoon.

    • Hirvi ohrassa

      Hirvi (petra) potkii t. satuttaa sarvilla; Kylvin ohran Ruotsin maalle; Käki lupaa mettä, ohraa; Oinas (ohrassa) potkaisee; Ori (ohrassa) potkaiseeKs. myös Kanteleen synty (Hirvenluinen kannel; Oinonluinen kannel)Ydinaihe: Ohran kylvö, oinas (tai hirvi) ohrassa, mennään katsomaan, eläin potkaisee tai satuttaa, erilaisia jatkoja. Tähän nimikkeeseen on yhdistetty hirvi- ja oinasaihe, koska molemmat mainitaan usein samassakin muistiinpanossa. Johdantona: käki lupaa mettä, ohraa (III).

    • Hirvi ohrassa*

      Hirvi (petra) potkii t. satuttaa sarvilla; Kylvin ohran Ruotsin maalle; Käki lupaa mettä, ohraa; Oinas (ohrassa) potkaisee; Ori (ohrassa) potkaisee*Ks. myös Kanteleen synty (Hirvenluinen kannel; Oinonluinen kannel)*Ydinaihe: Ohran kylvö, oinas (tai hirvi) ohrassa, mennään katsomaan, eläin potkaisee tai satuttaa, erilaisia jatkoja. Tähän nimikkeeseen on yhdistetty hirvi- ja oinasaihe, koska molemmat mainitaan usein samassakin muistiinpanossa. Johdantona: käki lupaa mettä, ohraa (III).

    • Hotari hopeaseppä

      Hotari hopeaseppä -nimi tunkeutunut >Väinämöisen polvenhaava -runon sekä >Ansiotyökosinta-runon alkuun.

    • Hukkunut veli syötiin kalana

      Vrt. Laivassa surmattu veli; lyriikka: >Ei itke iso minua

    • Hämähäkin runo

      Hämähäkin jälki; Hämähäkin luku; Hämähäkin sanat; Hämähäkin virsi; Hämähäkki; RiisiTähän on koottu viitenumerot kertoviin runoihin ja loitsuihin. Ydinaihe: Hämähäkki huoran poika vienyt Jeesuksen villakerän, tapan hämähäkin, nahka Viipuriin, ostan hevosen, jolla lampi lautasilla (ks. >Ihmehevonen, Vienassa ja Pohjois-Pohjanmaalla). - Jatkona Raja- ja Pohjois-Karjalassa: >Ajoin Kunnolan kujaan, kolkkasin kodan ovea. >Ihmetupa.

    • Hämähäkin runo*

      Hämähäkin jälki; Hämähäkin luku; Hämähäkin sanat; Hämähäkin virsi; Hämähäkki; Riisi**Tähän on koottu viitenumerot kertoviin runoihin ja loitsuihin. Ydinaihe: Hämähäkki huoran poika vienyt Jeesuksen villakerän, tapan hämähäkin, nahka Viipuriin, ostan hevosen, jolla lampi lautasilla (ks. >Ihmehevonen, Vienassa ja Pohjois-Pohjanmaalla). - Jatkona Raja- ja Pohjois-Karjalassa: >Ajoin Kunnolan kujaan, kolkkasin kodan ovea. >Ihmetupa.

    • Hävis Kirjo karjastani, rengit etsimään

      Hävis Kirjo karjastani, rengit etsimään; Hävis miulta laukko lehmä, rengit ja piiat etsimään; Hävis neitonen kaulta (3 koiran kera etsimään); Paimenelta hävisi Kirjo, rengit, piiat etsimäänKs. myös Hevonen kadonnut veljeltä; Paimenlaulut: Kirjo katos karjastaniHävis neitonen kaulta -aihe on yhdistetty tähän, koska etsiminen samantapainen (kahen, kolmen koiran kanssa).

    • Ihmehevonen

      Hevonen syö kaurat räystäältä, veden pilvistä vetää; Hevosella on lampi lautasilla; Olkinen ori; Ori syö kauran räystäältä, veden pilvistäVrt. Häärunot: Sulhasen hevosen ylistysYdinaihe: Hevosella lampi lautasilla, josta noidat vettä lakkivat, syö kaurat räystäältä, juo veden pilvistä. - Pohjoisessa esiintyy usein >Kilpalaulanta-runossa, myös >Päivän päästö -runossa, eteläisillä alueilla mm. runoissa >Hevonen varastetaan oluenjuojalta, >Kyntäjä ja pedot. Loitsuissa >Kateen sanoissa. Häärunoissa: >Sulhasen hevosen ylistys.

    • Ihmehevonen*

      Hevonen syö kaurat räystäältä, veden pilvistä vetää; Hevosella on lampi lautasilla; Olkinen ori; Ori syö kauran räystäältä, veden pilvistä*Vrt. Häärunot: Sulhasen hevosen ylistys*Ydinaihe: Hevosella lampi lautasilla, josta noidat vettä lakkivat, syö kaurat räystäältä, juo veden pilvistä. - Pohjoisessa esiintyy usein >Kilpalaulanta-runossa, myös >Päivän päästö -runossa, eteläisillä alueilla mm. runoissa >Hevonen varastetaan oluenjuojalta, >Kyntäjä ja pedot. Loitsuissa >Kateen sanoissa. Häärunoissa: >Sulhasen hevosen ylistys.

    • Iivana Kojosenpoika

      Joukosen nainen; Kojosen poika; Kojosen pojan kosinta; Sotaan lähtö Iivana KojosenpojanKs. myös Ennen naidun naisen tappo; Tuonelta kosinta; lyriikka: Emon huolet tyttärestä - vävyn tuomisetYdinaihe: Iivana Kojosenpojan röyhkeä kosinta, matka sulhasen kotiin, jolloin morsian toivoo olevansa mieluummin petojen kidassa; Inkerissä matkaan liittyvät sulhasen morsiamelle esittämät vaatimukset (mitättömien ainesten motiivi yleinen), >Torajoelle riitelemään -meno, morsiamen tappo, piirakan valmistus morsiamesta ja äidille vienti, äidin kiittelyt ja orjan repliikit, piirakan sisällön paljastuminen. Harvoin sulhasen rangaistus tai äidin kuolema. - Piirakka-aiheen ympärille on III- ja IV-alueilla rakentunut >Emon huolet tyttärestä - vävyn tuomiset -runo, joka on lyriikassa erikseen. - Iivana Kojosenpojan runo kombinoituu monin eri tavoin muihin runotyyppeihin. Vienassa runoon osin yhdistyy >Kommilta kosinta, jossa ansiotöitä (tähtien ammunta, umpilammin uinti ja suuren hauen pyytäminen, veneenveisto, nieklojen nenillä kävely, puskuriihen puinti) sekä mitättömien ainesten motiivi (557). Inkerissä ja Etelä-Karjalassa Iivana Kojosenpoika on yhdistynyt kosintarunoihin, lähinnä >Konnusta kosintaan ja >Saaresta kosintaan, sekä >Hekon runoon.

    • Iivana Kojosenpoika*

      Joukosen nainen; Kojosen poika; Kojosen pojan kosinta; Sotaan lähtö Iivana Kojosenpojan*Ks. myös Ennen naidun naisen tappo; Tuonelta kosinta; lyriikka: Emon huolet tyttärestä - vävyn tuomiset*Ydinaihe: Iivana Kojosenpojan röyhkeä kosinta, matka sulhasen kotiin, jolloin morsian toivoo olevansa mieluummin petojen kidassa; Inkerissä matkaan liittyvät sulhasen morsiamelle esittämät vaatimukset (mitättömien ainesten motiivi yleinen), >Torajoelle riitelemään -meno, morsiamen tappo, piirakan valmistus morsiamesta ja äidille vienti, äidin kiittelyt ja orjan repliikit, piirakan sisällön paljastuminen. Harvoin sulhasen rangaistus tai äidin kuolema. - Piirakka-aiheen ympärille on III- ja IV-alueilla rakentunut >Emon huolet tyttärestä - vävyn tuomiset -runo, joka on lyriikassa erikseen. - Iivana Kojosenpojan runo kombinoituu monin eri tavoin muihin runotyyppeihin. Vienassa runoon osin yhdistyy >Kommilta kosinta, jossa ansiotöitä (tähtien ammunta, umpilammin uinti ja suuren hauen pyytäminen, veneenveisto, nieklojen nenillä kävely, puskuriihen puinti) sekä mitättömien ainesten motiivi (557). Inkerissä ja Etelä-Karjalassa Iivana Kojosenpoika on yhdistynyt kosintarunoihin, lähinnä >Konnusta kosintaan ja >Saaresta kosintaan, sekä >Hekon runoon.

    • Iivanan virsi

      Iivana iso isäntä; Iivanan virsi (Viipurin linnan hävitys)Vrt. Jaakko Pontus; Pentin linna; Petri kuuluisa kuningasSisältää runsaasti myös muissa kertovissa runoissa käytettyjä säkeitä, esim. seuraavista runoista: >Veneenveisto, >Laivaretki, >Sammon ryöstö (paistaa pahan veräjät), >Pentin linna (onko linnassa lihoa?), >Lemminkäisen virsi (laskit piän kuin naatin naurihista), >Ahdin ja Kyllikin runo (kiireinen kenkiminen). >Kuoli muinoin musta ruuna -motiivi ja sadan hevosen satulointi -motiivit yleisiä.

    • Iivanan virsi*

      Iivana iso isäntä; Iivanan virsi (Viipurin linnan hävitys)*Vrt. Jaakko Pontus; Pentin linna; Petri kuuluisa kuningas*Sisältää runsaasti myös muissa kertovissa runoissa käytettyjä säkeitä, esim. seuraavista runoista: >Veneenveisto, >Laivaretki, >Sammon ryöstö (paistaa pahan veräjät), >Pentin linna (onko linnassa lihoa?), >Lemminkäisen virsi (laskit piän kuin naatin naurihista), >Ahdin ja Kyllikin runo (kiireinen kenkiminen). >Kuoli muinoin musta ruuna -motiivi ja sadan hevosen satulointi -motiivit yleisiä.

    • Ilmanimmen kosinta

      Ilmanimmen kosinta; Veneenveisto ja polvenhaava; Väinämöisen kosinta

    • Ilmanimmen kosinta*

      Ilmanimmen kosinta; Veneenveisto ja polvenhaava; Väinämöisen kosinta**

    • Ilmarinen kengitti hevosta

      Ilmarinen hevosen kengittäjänäVrt. proosalegenda, jossa Jeesus kengittää hevosen irrottamalla jalat.

    • Ilmarisen takominen

      Ilmarisen miekan taonta; Katkelma Ilmarisen taonnastaKs. myös Kanteleen synty (Kalanluinen kannel,I); Kalevanpojan kosto (I); Kultaneito; Taivaan taontaPikkurunoja ja aihelmia, jotka sisältävät takomisaiheen: Ilmarinen takoo miekan, rautaisen veneen, tuuria tusinan, rautaiset tulukset, vaskivaljaat, >Kalevanpojan kosto -runossa kirveen. >Kanteleen synty (kalanluinen kannel) -runoaihe Vienassa sisältää episodin, jossa Ilmarinen takoo haravan. Pajan kuvaus liittyy usein tähän aiheeseen.

    • Ilmarisen takominen*

      Ilmarisen miekan taonta; Katkelma Ilmarisen taonnasta*Ks. myös Kanteleen synty (Kalanluinen kannel,I); Kalevanpojan kosto (I); Kultaneito; Taivaan taonta*Pikkurunoja ja aihelmia, jotka sisältävät takomisaiheen: Ilmarinen takoo miekan, rautaisen veneen, tuuria tusinan, rautaiset tulukset, vaskivaljaat, >Kalevanpojan kosto -runossa kirveen. >Kanteleen synty (kalanluinen kannel) -runoaihe Vienassa sisältää episodin, jossa Ilmarinen takoo haravan. Pajan kuvaus liittyy usein tähän aiheeseen.

    • Ilolaulu Jesuksesta (Salamnius)

      Matias Salamniuksen runo, jossa >Luojan virrestä säe: Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella.

    • Inkerin virsi

      Inkeri; Inkeri ja Lalmanti; Inkerin runo; Inkerin sulhot; Kosijat rannan mailta; LalmantiKs. myös Kilpakosinta (I)Kuuluu Ritvalan helkavirsisikermään. Inkerin virren muistiinpanoista noin puolet on yhdistynyt >Meren neito, metsän sulho -runoon.

    • Inkerin virsi*

      Inkeri; Inkeri ja Lalmanti; Inkerin runo; Inkerin sulhot; Kosijat rannan mailta; Lalmanti*Ks. myös Kilpakosinta (I)*Kuuluu Ritvalan helkavirsisikermään. Inkerin virren muistiinpanoista noin puolet on yhdistynyt >Meren neito, metsän sulho -runoon.

    • Iro-neito

      Vrt. MarjavirsiIro-neidon runo on kompilaatio, joka sisältää useiden muiden runojen aineksia. Ydinaihe: Iro-neito (joskus Marja tms.) pyhittää, siveyden kuvaus (vrt. >Marjavirsi, >Marketan runo), tulee raskaaksi marjasta/kolmesta hiuksesta, synnyttää kolme poikaa. Nimien anto (vrt. >Väinämöisen tuomio): Väinämöinen, Ilmollinen, Joukahainen. Tämän jälkeen runo jatkuu kolmella vaihtoehtoisella tavalla: 1. Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta. Joukahainen lupaa sisarensa Ogoin. >Kilpalaulanta-jatke on vain osassa VII-aluetta. 2. >Hiidestä kosinta-jatke. Kolme veljestä lähtee kosimaan kaunista Kateriinaa. Ansiotöitä. Paluumatkalla Kateriina karkaa reestä, lauletaan kajavaksi. Tätä jatketta on Aunuksessa, myös Vienassa, Raja-Karjalassa muutama. 3. >Veneenveisto ja laivaretki -jatke. Lauletaan vene ja siihen kultaiset airot. Laivaretkellä vene tarttuu hauen hartioille ja Väinämöinen tappaa hauen. Yleensä tästä ei seuraa mitään, mutta muutamassa tekstissä runo jatkuu kalanluisen kanteleen valmistuksena ja kanteleen soittona. - Eri runojen ainekset ja katkelmat on otettu numeroviitteinä mukaan a.o. runoaiheiden kohdalle. >Marjavirteen on vain yleisviittaus, koska alkujakso on läheisesti samankaltainen.

    • Iro-neito*

      *Vrt. Marjavirsi*Iro-neidon runo on kompilaatio, joka sisältää useiden muiden runojen aineksia. Ydinaihe: Iro-neito (joskus Marja tms.) pyhittää, siveyden kuvaus (vrt. >Marjavirsi, >Marketan runo), tulee raskaaksi marjasta/kolmesta hiuksesta, synnyttää kolme poikaa. Nimien anto (vrt. >Väinämöisen tuomio): Väinämöinen, Ilmollinen, Joukahainen. Tämän jälkeen runo jatkuu kolmella vaihtoehtoisella tavalla: 1. Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta. Joukahainen lupaa sisarensa Ogoin. >Kilpalaulanta-jatke on vain osassa VII-aluetta. 2. >Hiidestä kosinta-jatke. Kolme veljestä lähtee kosimaan kaunista Kateriinaa. Ansiotöitä. Paluumatkalla Kateriina karkaa reestä, lauletaan kajavaksi. Tätä jatketta on Aunuksessa, myös Vienassa, Raja-Karjalassa muutama. 3. >Veneenveisto ja laivaretki -jatke. Lauletaan vene ja siihen kultaiset airot. Laivaretkellä vene tarttuu hauen hartioille ja Väinämöinen tappaa hauen. Yleensä tästä ei seuraa mitään, mutta muutamassa tekstissä runo jatkuu kalanluisen kanteleen valmistuksena ja kanteleen soittona. - Eri runojen ainekset ja katkelmat on otettu numeroviitteinä mukaan a.o. runoaiheiden kohdalle. >Marjavirteen on vain yleisviittaus, koska alkujakso on läheisesti samankaltainen.

    • Iski tulta Ilmarinta

      Motiivi liittyy >Nurmen neito -aiheeseen (tai >Neitoa kositaan eri paikkoihin).

    • Iso hauki

      Soua, soua, soutajaisen; Soua soutaja venonen; Soua suurta haukeaYdinaihe: Saadaan suuri hauki, jonka osat jaetaan eri tahoille. Alussa soutamiskehotuksia. Aihe esiintyy monesti kalastusloitsuissa, joista pyritty poimimaan tähän. Vrt. monet eläimenjakoaiheet paikallisissa lauluissa ja lastenlauluissa, joissa kiinni saadun eläimen osat jaetaan eri henkilöille; esim. >Jos minä kirpun kiinni saisin.

    • Iso hauki*

      Soua, soua, soutajaisen; Soua soutaja venonen; Soua suurta haukea**Ydinaihe: Saadaan suuri hauki, jonka osat jaetaan eri tahoille. Alussa soutamiskehotuksia. Aihe esiintyy monesti kalastusloitsuissa, joista pyritty poimimaan tähän. Vrt. monet eläimenjakoaiheet paikallisissa lauluissa ja lastenlauluissa, joissa kiinni saadun eläimen osat jaetaan eri henkilöille; esim. >Jos minä kirpun kiinni saisin.

    • Iso härkä

      Ison härän runoVrt. Iso sika; Iso tammiEsiintyy myös >Pakeneva-runon yhteydessä.

    • Iso härkä*

      Ison härän runo*Vrt. Iso sika; Iso tammi*Esiintyy myös >Pakeneva-runon yhteydessä.

    • Iso kokko

      Kokko Turjanmaalta; Tuli kokko PohjolastaKs. myös Sammon ryöstö; Sotasanomat

    • Iso sika

      Ison sian runoVrt. Iso härkä; Iso tammi

    • Iso sika*

      Ison sian runo*Vrt. Iso härkä; Iso tammi*

    • Iso tammi

      Paksu tammi; Tammenkaataja-veliPohjoiset alueet: ks. myös tautiloitsut: Pistos Vrt. Onkos tuota teiän maalla - koivu, tammi, kuusiKokonaiskuvan saamiseksi Ison tammen runosta on välttämätöntä katsoa myös kaikki >Pistoksen loitsun yhteydessä esiintyvät Ison tammen tekstit, sillä tähän on poimittu viitteet vain niihin teksteihin, joissa ei ole selkeästi loitsuun kuuluvia pistoksen sanoja (pistosnuolten synty ja ampuminen). Vienassa Iso tammi esiintyy myös >Tulen synnyn osana, viitteet poimittu tähän. Ison tammen runoon liittyy erilaisia johdantoja: >Jouduin juottoon jumalan (ks. tätä) erityisesti Länsi-Inkerissä, >Neljä neittä löytää terhon (ks. tätä) erityisesti Keski-Inkerissä. Muita johdantoaiheita: Löysin tieltä tammen terhon, >Laulan tähän taloon tammen tanhualle; >Kirjo katos karjastani. Loppujaksoista Länsi-Inkerissä on yleisin aihe >Virpoi otti saunan selkäänsä (ks. tätä). Luoja kylpemään -aihelma on harvinainen (IV2 1846-1847).

    • Iso tammi*

      Paksu tammi; Tammenkaataja-veli*Pohjoiset alueet: ks. myös tautiloitsut: Pistos Vrt. Onkos tuota teiän maalla - koivu, tammi, kuusi*Kokonaiskuvan saamiseksi Ison tammen runosta on välttämätöntä katsoa myös kaikki >Pistoksen loitsun yhteydessä esiintyvät Ison tammen tekstit, sillä tähän on poimittu viitteet vain niihin teksteihin, joissa ei ole selkeästi loitsuun kuuluvia pistoksen sanoja (pistosnuolten synty ja ampuminen). Vienassa Iso tammi esiintyy myös >Tulen synnyn osana, viitteet poimittu tähän. Ison tammen runoon liittyy erilaisia johdantoja: >Jouduin juottoon jumalan (ks. tätä) erityisesti Länsi-Inkerissä, >Neljä neittä löytää terhon (ks. tätä) erityisesti Keski-Inkerissä. Muita johdantoaiheita: Löysin tieltä tammen terhon, >Laulan tähän taloon tammen tanhualle; >Kirjo katos karjastani. Loppujaksoista Länsi-Inkerissä on yleisin aihe >Virpoi otti saunan selkäänsä (ks. tätä). Luoja kylpemään -aihelma on harvinainen (IV2 1846-1847).

    • Itketkö sinä minua?

      Itkeekö emo minuista, ainoata poikaa; Itketkö isä, emo minua (Sulho kirjan linnasta lähetti); Itkun tiedustelu; Veikon sotaanlähtöVrt. Kuolonsanomat; lyriikka: Ei itke iso minua

    • Itketkö sinä minua?*

      Itkeekö emo minuista, ainoata poikaa; Itketkö isä, emo minua (Sulho kirjan linnasta lähetti); Itkun tiedustelu; Veikon sotaanlähtö*Vrt. Kuolonsanomat; lyriikka: Ei itke iso minua*

    • Jaakko Pontus

      Pontuksen laivaretki; Pontuksen runo; Pontus; Puntuksen virsiKs. myös Iso härkä (III); Pentin linna Vrt. Iivanan virsi; Petri kuuluisa kuningas

    • Jaakko Pontus*

      Pontuksen laivaretki; Pontuksen runo; Pontus; Puntuksen virsi*Ks. myös Iso härkä (III); Pentin linna Vrt. Iivanan virsi; Petri kuuluisa kuningas*

    • Jaanin laiva

      Ydinaihe: Sisar pyytää laivaa (Jaanikkeni, kaanikkeni) mennäkseen katsomaan, mitä veljelle on tapahtunut (onko sodassa, paimenena, venakko vienyt). Veli tulee karjasta kotiin, jatko: >Suka mereen, >Miekka merestä.

    • Jalka kiveen

      Motiivina pitkässä ketjussa. Länsi-Inkerissä ketju on kiinteimmillään seuraava: Läksin koista kulkemaan/>Kouluun kotoa, jalka kiveen, nurmelle itkemään, vello noutamaan (Nurmi-Tuomas tms.), kuuttaren kujille, Tuuteriin, >Kultalangan katkeaminen, >Kyynelten vierintä.

    • Jalka kiveen*

      **Motiivina pitkässä ketjussa. Länsi-Inkerissä ketju on kiinteimmillään seuraava: Läksin koista kulkemaan/>Kouluun kotoa, jalka kiveen, nurmelle itkemään, vello noutamaan (Nurmi-Tuomas tms.), kuuttaren kujille, Tuuteriin, >Kultalangan katkeaminen, >Kyynelten vierintä.

    • Jeesus juotti hevosta Jordanista

    • Jouduin juottoon jumalan

      Johdantona >Iso tammi -runoon.

    • Juomarin kaupunkimatka

      Heinien myyjä; Kaupunginmatka (juopon); Kuokin mie kesoisen päivänVrt. Naisten lauluja: Juomarin kuvausYdinaihe: Läksin raukka raatamaan - kuokin kesoisen päivän, kokosin heinäkuorman - vein heinät kaupunkiin, ostin villoja, jauhoja - join kapakassa pullon, toisen (nukahdin) - villat ja jauhot varastettiin - paluu kotiin, jossa vaimo pieksää (tai itse pieksää vaimon). - Vrt. naisten lauluissa >Juomarin kuvaus (miehen kotiinpaluu naisen näkökulmasta).

    • Juomarin kaupunkimatka*

      Heinien myyjä; Kaupunginmatka (juopon); Kuokin mie kesoisen päivän*Vrt. Naisten lauluja: Juomarin kuvaus*Ydinaihe: Läksin raukka raatamaan - kuokin kesoisen päivän, kokosin heinäkuorman - vein heinät kaupunkiin, ostin villoja, jauhoja - join kapakassa pullon, toisen (nukahdin) - villat ja jauhot varastettiin - paluu kotiin, jossa vaimo pieksää (tai itse pieksää vaimon). - Vrt. naisten lauluissa >Juomarin kuvaus (miehen kotiinpaluu naisen näkökulmasta).

    • Kaarle-herttuan runo

      Kaarle herttuan virsiRuno Kaarle-herttuan sotaretkistä Suomeen 1597 ja 1599.

    • Kaarlon sota

      Runo Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n sodasta Venäjää vastaan. Huom. kivinen kakku -aihelma (vrt. paimenlaulut, Kalevanpojan kosto): 1064, 1068, 1070-1072, 1075-1076).

    • Kadonnut neito

      Vrt. Metsästysretkelle hävinnyt poika; Marjavirsi; Lapsenetsintävirsi; Marketan runo. Vrt. lyriikka: Oisin kuollut kolmiöisnäKaksi kompilaatiota, joissa osia eri runoaiheista.

    • Kaivot kaikki kuivuneet

      Ks. myös Vesitiellä viipynyt; Vettä näkemätön poikaSekä eeppisissä että lyyrisissä runoissa esiintyvä motiivi, vrt. tähän usein yhdistyvä >Meri kuivi kuutta syltä. Epiikassa tavallisimmin >Vesitiellä viipynyt -runossa. Lyriikassa erilaisissa huolirunoketjuissa, >Kun mie synnyin synnin maalle -aiheessa ja >Isän kotona ja/tai toiselassa -runostossa.

    • Kalervo ja Untamo

      Kalevan lapset; Kolmiöisnä katkaisin kapalovyöni; Kullervo; Untamo ja Kalervo; Viisi viikaterania, kuusi kirveskuokkaa, sata sahran kappalettaYdinaihe: Johdanto (erityisesti Inkerissä): Kasvatti emo kanoja (vrt. lyriikka: >Kasvatti emo kanoja ja >Haukka hajotti emon lapset), köyhän pelto, kanto kasvoi meressä. Kalervon ja Untamon kasvaminen (vrt. >Piispa Henrikin surmavirren alku) Kalervon ja Untamon vihamielisyydet. Sodan alku: havaitaan ikkunasta Untamon joukkojen tulo, emon pään karsiminen, metsän aseistaminen. Kalervon väen tuho. Lapsi kätkyessä nauraa miekalle, kätkyen heilunnan kuvaus. Poikaa yritetään tuhota eri tavoin. Rovion rakentaminen ja poltto, lapsi leikkii hiilillä, mittaa lusikalla meren vettä yms. Jatkona usein >Kalevanpojan kosto, joka on pyritty poimimaan erikseen (tarkistettava).(Ks. Sananlaskut: >Melkein on meressä vettä.)

    • Kalervo ja Untamo*

      Kalevan lapset; Kolmiöisnä katkaisin kapalovyöni; Kullervo; Untamo ja Kalervo; Viisi viikaterania, kuusi kirveskuokkaa, sata sahran kappaletta**Ydinaihe: Johdanto (erityisesti Inkerissä): Kasvatti emo kanoja (vrt. lyriikka: >Kasvatti emo kanoja ja >Haukka hajotti emon lapset), köyhän pelto, kanto kasvoi meressä. Kalervon ja Untamon kasvaminen (vrt. >Piispa Henrikin surmavirren alku) Kalervon ja Untamon vihamielisyydet. Sodan alku: havaitaan ikkunasta Untamon joukkojen tulo, emon pään karsiminen, metsän aseistaminen. Kalervon väen tuho. Lapsi kätkyessä nauraa miekalle, kätkyen heilunnan kuvaus. Poikaa yritetään tuhota eri tavoin. Rovion rakentaminen ja poltto, lapsi leikkii hiilillä, mittaa lusikalla meren vettä yms. Jatkona usein >Kalevanpojan kosto, joka on pyritty poimimaan erikseen (tarkistettava).(Ks. Sananlaskut: >Melkein on meressä vettä.)

    • Kaleva poikineen etsi elosijaa

      Laulaja Mari Kemiläinen, oppinut Reijo Kemiläiseltä. Sepitteen tuntuinen, mutta myyttisiä nimiä/motiiveja.

    • Kalevalasta opittuja

      Kirjasta opittuja?Kalevalan vaikutus on näissä teksteissä ilmeinen. Otsikko on sikäli huono, että SKVR:ssa on julkaistu varmasti muitakin kirjallisperäisiä tekstejä.

    • Kalevanpojan kosto

      Kalehvan poika; Kalevanpoika; Kalevanpojan syntymä ja kosto; Kullervo-runojen katkelmia; Paimenelle kivinen leipä; Yks' on veitsi viekkahuttaYdinaihe: Väkivahva Kalevanpoika pannaan erilaisiin töihin (nuotan soutaminen, tarpominen, lapsen katsominen), epäonnistuu. Lähetetään paimeneen, kivi leivässä (kivinen kakku -aihelma, ks. paimenlaulut: >Kulu päivä, kulje päivä). Kalevanpoika ajaa pedot kartanolle, muuttaa karjan pedoiksi, tekee luikun Laukon luista. Pedot raatelevat tai tappavat emännän. Etelässä nivoutunut >Kalervon ja Untamon runoon, Pohjoisessa harvinainen motiivi: rukoillaan Ukko ylijumalaa tappamaan Kalevanpoika. Kalevanpoika nostaa tuulen: I1 72. Kalevanpojan surma myös pohjoisessa, harvinainen.

    • Kalevanpojan kosto*

      Kalehvan poika; Kalevanpoika; Kalevanpojan syntymä ja kosto; Kullervo-runojen katkelmia; Paimenelle kivinen leipä; Yks' on veitsi viekkahutta**Ydinaihe: Väkivahva Kalevanpoika pannaan erilaisiin töihin (nuotan soutaminen, tarpominen, lapsen katsominen), epäonnistuu. Lähetetään paimeneen, kivi leivässä (kivinen kakku -aihelma, ks. paimenlaulut: >Kulu päivä, kulje päivä). Kalevanpoika ajaa pedot kartanolle, muuttaa karjan pedoiksi, tekee luikun Laukon luista. Pedot raatelevat tai tappavat emännän. Etelässä nivoutunut >Kalervon ja Untamon runoon, Pohjoisessa harvinainen motiivi: rukoillaan Ukko ylijumalaa tappamaan Kalevanpoika. Kalevanpoika nostaa tuulen: I1 72. Kalevanpojan surma myös pohjoisessa, harvinainen.

    • Kalojen synty täistä

      Täistä kasvoi siiat (kalat)

    • Kannan rahaa Tanilan linnan takaa

      Lahti (vaikka) minä rahaa kannan, takaa Tanilan linnan, liikkiö sianlihaa, karpio kanan munia, kiulun täyren kiiskisiä, ammeen täyren ahvenia. (Kuulta Uudessakaupungissa n. 1850)

    • Kanteleen soitto

      Sokea poika soitteliKs. myös Kyynelten vierintä

    • Kanteleen soitto*

      Sokea poika soitteli*Ks. myös Kyynelten vierintä*

    • Kanteleen synty

      Hirvensarvesta soitin; Kanteloinen tuo minulle; Kauon kannel; Ohrat Viron saralle; Oinonsarvinen kanteleTähän on yhdistetty kaikki >Kanteleen synty -aiheisten runojen viitteet. Pohjoisilla runoalueilla pääasiassa vallitsee kalanluinen kannel -runotyyppi, mutta tätä tavataan vähän myös alueilta IV, V ja XIII. Eteläisiä runoalueita hallitsee hirvensarvinen ja oinonsarvinen kantele, joskin hirvensarvinen kannel esiintyy myös alueella VII ja oinonluista kannelta tavataan Savosta. Runojen kantele on valmistettu moninaisista aineksista ja usein niitä yhdistellen. Seuraavassa luettelo kanteleen kopan keskeisistä valmistustarpeista: hirvensarvet, hellonsarvet, poropeuran polviluut (VII: "Kauon kannel") oinonsarvet, lehmän luut, peuran luut, kalan luut (murut, ruodot, hauen leukaluut, kalan evät, lohen pyrstö), kokon luut (I4 2153), sorsan luut, sormiluut (I1 620>365, 622>120), 665>121), koivu (V1 145-146, 157, XII1 80, XIII1 303, 308, 315-316, 318, 320), kuusi (I1 617-617a, II 166), tammi (VII1 565), vaahtera (III1 307, 724-725, III2 2165), teräs (XIII2 4724).

    • Kanteleen synty*

      Hirvensarvesta soitin; Kanteloinen tuo minulle; Kauon kannel; Ohrat Viron saralle; Oinonsarvinen kantele**Tähän on yhdistetty kaikki >Kanteleen synty -aiheisten runojen viitteet. Pohjoisilla runoalueilla pääasiassa vallitsee kalanluinen kannel -runotyyppi, mutta tätä tavataan vähän myös alueilta IV, V ja XIII. Eteläisiä runoalueita hallitsee hirvensarvinen ja oinonsarvinen kantele, joskin hirvensarvinen kannel esiintyy myös alueella VII ja oinonluista kannelta tavataan Savosta. Runojen kantele on valmistettu moninaisista aineksista ja usein niitä yhdistellen. Seuraavassa luettelo kanteleen kopan keskeisistä valmistustarpeista: hirvensarvet, hellonsarvet, poropeuran polviluut (VII: "Kauon kannel") oinonsarvet, lehmän luut, peuran luut, kalan luut (murut, ruodot, hauen leukaluut, kalan evät, lohen pyrstö), kokon luut (I4 2153), sorsan luut, sormiluut (I1 620>365, 622>120), 665>121), koivu (V1 145-146, 157, XII1 80, XIII1 303, 308, 315-316, 318, 320), kuusi (I1 617-617a, II 166), tammi (VII1 565), vaahtera (III1 307, 724-725, III2 2165), teräs (XIII2 4724).

    • Kanto kaatui - itkien kotiin

      Ydinaihe: Tyttö menee metsään poimimaan marjoja, paimenten kaskessa kaatuu kanto, tyttö pelästyy, itkien kotiin, kaatuu kuolleena maahan. Äiti lähtee hakemaan parannusta. - Jatko tautiloitsua: "metsän nenän päästäminen". Vrt. muut itkien kotiin -laulut (>Varas vie koristeet ym.)

    • Kanto meressä

      Kanto kasvoi mereen; Mätäs kahtiaks. myös Kalervo ja UntamoLänsi-Inkerissä yleinen >Kalervo ja Untamo -runon johdannossa: kanto kasvaa mereen, halkeaa, esiin astuvat Kalervo ja Untamo.

    • Karhu kaasi Annikin lehmät

      Annikki laski lehmänsä leholle, karhu kaasiVrt. Kyntäjä ja pedot

    • Karhunnahkassa kirkonmäelle

      Karhun-, sudennahkaPitkän ketjun loppujakso: Liuvuin soita, liuvuin maita, ammuin suden, karhun, karhunnahkassa kirkonmäelle, akat kyselevät: kenen poika?

    • Karjalan kasket palavat

      Karjalan kas(k)et palavat; Saaren saunat lämpiävät; Saarenmaan saunat lämpiävätVrt. Saarenmaan palo

    • Kasvatti emo kanoja

      Kasvatin ma kerran kanoja; Kasvatti emo kanoja paljon; Kasvatti emo kanoja parvenKs. myös Kalervo ja Untamo; Marketan runo; lyriikka: Emo erotti muista lapsista; Haukka hajotti emon lapsetYdinaihe: Emo kasvatti kanoja, syötti, asetti aidalle. Tuli haukka ja hajotti, kantoi kanat eri paikkoihin: Karjalaan, Venäjänmaalle. - Yleinen johdantoaihe eri runoissa epiikassa sekä lyyrisissä ketjuissa, myös häärunoissa. >Kalervo ja Untamo -runossa yleinen johdanto Inkerissä. >Marketan runossa tavataan johdantona Aunuksesta, Inkeristä (V1 588), VII-alueelta, jossa aiheen muunnelmia: >Helena hyvä emäntä tai Lokka kasvatti kanoja. Voi esiintyä myös itsenäisenä pikkurunona. Joskus minämuotoinen.

    • Kasvoi miirun mieltä myöten - miekka

      Kasvo miull aino veikko - miirun mieltä myöten; Kasvoi miirun mieltä myöten - miiru pyysi miekka vyöllä; Miiru pyysi miekka vyöllä; Sotamieheksi ei suotuKs. myös Sotamiehenotto; Naistenlaulut: Kasvoin miirun mieltä myöten - vallan poikien varaksi; Huolilaulut: Ei ne kasva kaikki lapsetYdinaihe kasvu sotaa varten. IV-XIII-alueilla johdannossa usein samoja säkeitä kuin huolirunossa >Ei ne kasva kaikki lapset. Sekä johdantona että jatkona joskus samoja aihelmia kuin >Sotamiehenotto -runossa (Kasvo miull aino veikko; Pyssy annettiin akaksi).

    • Kasvoi neito Kaarelassa

      Kasvoi neito Saksan (Suomen) maassa; Kiitetty neito; Neito kasvoi Kaaritsassa, Saksan maassa; Neito kasvoi Saksan maallaKs. myös Katrina kotikananen; Taivaanvalojen kosintaInkerin ja Etelä-Karjalan lukuisia kosinta-aiheisia runoja aloittava motiivi. Jatkona erilaisia kosinta-aiheita: neitoa kositaan taivaanvaloille, Kurjalaan, rantuelle, Tuuteriin, varkaalle, Nurmi-Tuomaalle (ks. esim. >Taivaanvalojen kosinta; >Neitoa kositaan eri paikkoihin). Aloittaa usein myös >Katrina kotikananen -runon.

    • Kasvoi neito Kaarelassa*

      Kasvoi neito Saksan (Suomen) maassa; Kiitetty neito; Neito kasvoi Kaaritsassa, Saksan maassa; Neito kasvoi Saksan maalla*Ks. myös Katrina kotikananen; Taivaanvalojen kosinta*Inkerin ja Etelä-Karjalan lukuisia kosinta-aiheisia runoja aloittava motiivi. Jatkona erilaisia kosinta-aiheita: neitoa kositaan taivaanvaloille, Kurjalaan, rantuelle, Tuuteriin, varkaalle, Nurmi-Tuomaalle (ks. esim. >Taivaanvalojen kosinta; >Neitoa kositaan eri paikkoihin). Aloittaa usein myös >Katrina kotikananen -runon.

    • Katri ja ulaani

    • Katriina vastaksessa

      Vrt. Marketan runo; Neidon kankaankudonta; Vastantaitto; Vesitieltä pilviin viety neitoYdinaihe: Neito menee taittamaan vastaksia, nukahtaa mättäälle, kaksi Jumalan miestä vie hänet. Isä etsii, tyttö taivaalla kutomassa, ei voi lähteä, koska kutomiset ovat kesken.

    • Katriinan poltto

      Kaisa ja Ruotus; Katjoi kangasta kutoo; Pohjan neidon polttaminen; Portimo pinollaVrt. Neidon kankaankudonta; HÄÄRUNOT, MORSIAMEN YLISTYS: Suihki sukkula kädessäYdinaihe: Neito (Kaia, Katrina, Pohjan neito tms.) kutoo kangasta taitavasti (sukkula "kuin portimo pinossa"), Ruotus houkuttelee häntä puolisokseen, neito kieltäytyy. Rovion rakentaminen. Neito työnnetään tuleen, ei pala. Pyhän Katariinan legendan suomalaisversio.

    • Katriinan poltto*

      Kaisa ja Ruotus; Katjoi kangasta kutoo; Pohjan neidon polttaminen; Portimo pinolla*Vrt. Neidon kankaankudonta; HÄÄRUNOT, MORSIAMEN YLISTYS: Suihki sukkula kädessä*Ydinaihe: Neito (Kaia, Katrina, Pohjan neito tms.) kutoo kangasta taitavasti (sukkula "kuin portimo pinossa"), Ruotus houkuttelee häntä puolisokseen, neito kieltäytyy. Rovion rakentaminen. Neito työnnetään tuleen, ei pala. Pyhän Katariinan legendan suomalaisversio.

    • Katrina kotikananen

      Pidin viidet vitjat poikki; Vetoisaine vieträ piika kasvoi kauan kotona; LYRIIKKA, NAISTENLAULUT: Alkoit vellot vertaellaVrt. Hekon runo, Marketan runoYdinaihe: III: Katrina kotikananen kasvaa kotona, patojen ja astioiden rikkominen, ihmettely: miksi kosijat eivät tule ("kositaan kuolasuita, ei minnuu, suon kukaista, maan kukaista"), lopulta kosijat tulevat. IV: Katrina kotikananen kasvaa kotona, ei toruta, rikkoo astioita, perhe alkaa moittia. K. menee hakemaan vettä, kuulee petojen ulvonnan, toivoo kuolevansa. Miniä neuvoo leikkaamaan kaisloja ja tekemään poroa. K. tekee näin, ja kosijat tulevat (erilaisia kosijoita, mm. taivaanvalot). - Katrina kotikananen voi olla vain alkuna toiseen runoon, mm. >Lohikäärme ja neito -runoon, >Oljamissa käyntiin, >Lapsenetsintävirteen, >Miehentappajaneitoon. Kotona olon kuvaus -motiivi tavataan myös >Mataleenan virrestä, >Marjavirrestä, >Marketan runosta ja >Iro-neidon runosta. >Hekon runossa ja >Katrina kotikanasessa on yhteisiä motiiveja: >Päätään pesemätön tyttö, >Päänpesu porolla ja lipeällä, >Taivaanvalojen kosinta.

    • Katrina kotikananen*

      Pidin viidet vitjat poikki; Vetoisaine vieträ piika kasvoi kauan kotona; LYRIIKKA, NAISTENLAULUT: Alkoit vellot vertaella*Vrt. Hekon runo, Marketan runo*Ydinaihe: III: Katrina kotikananen kasvaa kotona, patojen ja astioiden rikkominen, ihmettely: miksi kosijat eivät tule ("kositaan kuolasuita, ei minnuu, suon kukaista, maan kukaista"), lopulta kosijat tulevat. IV: Katrina kotikananen kasvaa kotona, ei toruta, rikkoo astioita, perhe alkaa moittia. K. menee hakemaan vettä, kuulee petojen ulvonnan, toivoo kuolevansa. Miniä neuvoo leikkaamaan kaisloja ja tekemään poroa. K. tekee näin, ja kosijat tulevat (erilaisia kosijoita, mm. taivaanvalot). - Katrina kotikananen voi olla vain alkuna toiseen runoon, mm. >Lohikäärme ja neito -runoon, >Oljamissa käyntiin, >Lapsenetsintävirteen, >Miehentappajaneitoon. Kotona olon kuvaus -motiivi tavataan myös >Mataleenan virrestä, >Marjavirrestä, >Marketan runosta ja >Iro-neidon runosta. >Hekon runossa ja >Katrina kotikanasessa on yhteisiä motiiveja: >Päätään pesemätön tyttö, >Päänpesu porolla ja lipeällä, >Taivaanvalojen kosinta.

    • Kaukamoisen virsi

      Kaukamoinen, Kauko; Kaukamoinen (miekan mittely), äidin tiedusteluKs. myös Lemminkäisen virsi; Saaren neidot; lyriikka: Onko voitettu orolla, kaarrettu kapoillaKaukamoisen virsi ja >Lemminkäisen virsi risteytyvät toisiinsa pohjoisilla runoalueilla. Siksi tähän on koottu pohjoisen alueilta pelkästään ne numerot, joissa ei ole lainkaan >Lemminkäisen virttä (mm. Ahti-Kauko-Veitikka -kliseeaihelma), ja kaikki Kaukamoinen-Lemminkäinen -risteytymät on merkitty >Lemminkäisen virteen. - Matti Kuusen (1980) luonnehdinnan mukaan Kaukamoisen virren alkuperäinen ydinaihe on seuraava: hurjat juomingit, kaksintaistelu miekoin, pako merentakaisen Saaren iloihin ja iloista.

    • Kaukamoisen virsi*

      Kaukamoinen, Kauko; Kaukamoinen (miekan mittely), äidin tiedustelu*Ks. myös Lemminkäisen virsi; Saaren neidot; lyriikka: Onko voitettu orolla, kaarrettu kapoilla*Kaukamoisen virsi ja >Lemminkäisen virsi risteytyvät toisiinsa pohjoisilla runoalueilla. Siksi tähän on koottu pohjoisen alueilta pelkästään ne numerot, joissa ei ole lainkaan >Lemminkäisen virttä (mm. Ahti-Kauko-Veitikka -kliseeaihelma), ja kaikki Kaukamoinen-Lemminkäinen -risteytymät on merkitty >Lemminkäisen virteen. - Matti Kuusen (1980) luonnehdinnan mukaan Kaukamoisen virren alkuperäinen ydinaihe on seuraava: hurjat juomingit, kaksintaistelu miekoin, pako merentakaisen Saaren iloihin ja iloista.

    • Keinotekoinen vaimo

      Ydinaihe: Mies tekee itselleen vaimon kaalinkerästä (pää), kävystä (nenä), jne. Vrt. >Hiiden hirven hiihdäntä, jossa hiidet tekevät hirven eri osista.

    • Kelvoton nainen

      Jatkona >Hevonen varastettu oluenjuojalta -runon alkujaksoon. Mies tuo lihavan naisen kotiin, tämä rikkoo riihen ja jauhinkiven.

    • Ken huutaa kostiin

      Kertauslaulu, jossa verrataan omaisten ja sulhasen pyyntöä (vierailulle, kylyyn) sulhasen eduksi. Tyttö vetoaa kieltävissä vastauksissaan kylmään veteen ja pimeään yöhön; samoja säkeitä käyttää neito myös >Utkanen uipi -kertauslaulussa.

    • Kenpä saarella savua polttaa?

      Mitä sulho raateloo?Kenpä saarella savua polttaa? Miiloi saarella savua polttaa. Midäbä hän sielä ruadau? Kokkiia koriasta kiriuttau, aizoia azettau, vembelie verestäy.

    • Keträsin kesoisen päivän

      Keträsin kesoiset päivät; Keträsin kesäset päivätKs. myös työlaulut: Keträsin kesoiset päivät - kylän keriäKehräämistä kuvaava säesarja: Keträsin kesäisen päivän kultaisesta kuontalosta, vaskisellä värttinällä; joskus kuvataan miten värttinä väsyy, kehrääjä ei. Johdantona mm. >Sulhonsa kylvettäjä -runossa (IV), joskus lyyrisessä ketjussa säeparina.

    • Keträsin kesoisen päivän*

      Keträsin kesoiset päivät; Keträsin kesäset päivät*Ks. myös työlaulut: Keträsin kesoiset päivät - kylän keriä*Kehräämistä kuvaava säesarja: Keträsin kesäisen päivän kultaisesta kuontalosta, vaskisellä värttinällä; joskus kuvataan miten värttinä väsyy, kehrääjä ei. Johdantona mm. >Sulhonsa kylvettäjä -runossa (IV), joskus lyyrisessä ketjussa säeparina.

    • Kilpakosinta

      Ks. myös AnsiotyökosintaViittaus >Ansiotyökosintaan (nimike koskee runoryhmää, joka sisältää useita ansiotyökosinnan sisältäviä runoaiheita) on aiheellinen sikäli, että ansiotöitä esiintyy myös >Kilpakosinnassa. Ydinaihe: Neito vedenhaussa, vaatteita pesemässä, tähyily merelle. Dialogi mereltä tulijan kanssa, tämä valehtelee matkansa tarkoituksen. Pajadialogi. Ilmarisen matkavalmistelut ja ajo Pohjolaan. Koiradialogi. Erilaiset ansiotyöt, sammon taonta voi olla yhtenä; hauen pyydystys, johon liittyy kokon ja hauen taistelu (ei ole merkitty erikseen). Morsian lokiksi.

    • Kilpakosinta*

      *Ks. myös Ansiotyökosinta*Viittaus >Ansiotyökosintaan (nimike koskee runoryhmää, joka sisältää useita ansiotyökosinnan sisältäviä runoaiheita) on aiheellinen sikäli, että ansiotöitä esiintyy myös >Kilpakosinnassa. Ydinaihe: Neito vedenhaussa, vaatteita pesemässä, tähyily merelle. Dialogi mereltä tulijan kanssa, tämä valehtelee matkansa tarkoituksen. Pajadialogi. Ilmarisen matkavalmistelut ja ajo Pohjolaan. Koiradialogi. Erilaiset ansiotyöt, sammon taonta voi olla yhtenä; hauen pyydystys, johon liittyy kokon ja hauen taistelu (ei ole merkitty erikseen). Morsian lokiksi.

    • Kilpalaulanta

      Inkerissä (III) Kilpalaulanta sisältää mereen silta yksiöisistä vesoista -mahdottomuusmotiivin sekä meren kyntäminen ja meren pohjan polttaminen -motiivin alueilla III, IV, V. Pohjoisessa Kilpalaulannan yleinen kliseeaihelma "suin lumehen, päin vitihin" liittyy >Viron orja ja isäntä -runoon. Väinämöisen ja Joukahaisen yhteenotto on aiheena myös seuraavissa: >Väinämöinen veistää tulivenettä, >Väinämöisen ja Jouhkavaisen kutsuminen (ks. näitä).

    • Kilpalaulanta*

      **Inkerissä (III) Kilpalaulanta sisältää mereen silta yksiöisistä vesoista -mahdottomuusmotiivin sekä meren kyntäminen ja meren pohjan polttaminen -motiivin alueilla III, IV, V. Pohjoisessa Kilpalaulannan yleinen kliseeaihelma "suin lumehen, päin vitihin" liittyy >Viron orja ja isäntä -runoon. Väinämöisen ja Joukahaisen yhteenotto on aiheena myös seuraavissa: >Väinämöinen veistää tulivenettä, >Väinämöisen ja Jouhkavaisen kutsuminen (ks. näitä).

    • Kirkko tehdään, minne lastut lankeavat

      Kirkkojen rakennusmuistelmia; Kivikirkko tehtäköön; Mihin lastu singahtaa, siihen kirkkoTässä on yhdistetty kirkon rakentaminen -aiheisia, osin erilaisia runokatkelmia. Vrt. >Piispa Henrikin surmavirsi, jossa kirkko rakennetaan siihen paikkaan, mihin härät seisahtuvat.

    • Kirkkomatkalla vaatteensa ryvettänyt neito

      Vrt. Varas vie koristeet; Vastantaitto

    • Kirkon tarvisaineiden etsintä

      Kirkon tarvispuun etsintäVrt. Venepuun etsintä

    • Kirkon tarvisaineiden etsintä*

      Kirkon tarvispuun etsintä*Vrt. Venepuun etsintä*

    • Kiusasin kivelle uida

      Kiistasin kivelle viija; Kivellä soutu; Läksin uimaan kivelle; Neito kivelle pakoon; Uimaan kivelleKiven pettäminen - paasi pohjaan putosi, pakeni - on useimmiten johdantona >Sormin soutaminen -aihelmaan. Vrt. vaihtoehtoinen >Luulin lumpeen pitävän (LYRIIKKA). Esim. XIII 739 itsenäinen, jatkona jauhajan formula: Kivi kisko hartiani, paasi paitani repäsi (ks. >Jauhaessa).

    • Kiusasin kivelle uida*

      Kiistasin kivelle viija; Kivellä soutu; Läksin uimaan kivelle; Neito kivelle pakoon; Uimaan kivelle**Kiven pettäminen - paasi pohjaan putosi, pakeni - on useimmiten johdantona >Sormin soutaminen -aihelmaan. Vrt. vaihtoehtoinen >Luulin lumpeen pitävän (LYRIIKKA). Esim. XIII 739 itsenäinen, jatkona jauhajan formula: Kivi kisko hartiani, paasi paitani repäsi (ks. >Jauhaessa).

    • Kivestä kirja

      Kiveen kirja; Kivikirjan, taulun meren kivelle

    • Kodin hävittäjä

      Lauri poika LappalainenVrt. Iso sikaYdinaihe: Lauri poika Lappalainen möi maansa, joi elonsa, rupesi rengiksi; jatkuu useimmiten >Ison sian runona.

    • Koiran lypsäjä Anni

      Vello ajo Annin lypsämään>Suomen silta- ja >Vuohella sotaan -runoihin liittyvä episodi: Anni määrätään lypsämään koiraa ja hän saa padan täyteen maitoa.

    • Kojosen pojan veneen kaatoi tuuli

      Tuuli kaatoi Kojosenpojan veneen

    • Kolme jokea juoksi kotini ympäri

      Join oluena omaniYdinaihe: Kolme jokea, yksi viinaa, toinen piimää, kolmas punaista olutta. Liittyy >Hevonen kadonnut veljeltä -runoon.

    • Kolme käkeä

      Kolme käkeä kukkui; Kolmen käen kukunta; Kukkuu käkeä kolme; Käkien kukunta

    • Kolme käkeä*

      Kolme käkeä kukkui; Kolmen käen kukunta; Kukkuu käkeä kolme; Käkien kukunta**

    • Kolme torvea

      Oli mulla kolme torveaVrt. Luikku lehmän luusta

    • Kommilta kosinta

      Vrt. muut Ansiotyökosinta-runoryhmän runot; Iivana Kojosenpoika

    • Konnusta kosinta

      Aapsosta kosinta; Apsolta kosinta; Konnulta kosinta; Läärältä kosintaVrt. muut Ansiotyökosinta-runoryhmän runot

    • Konnusta kosinta*

      Aapsosta kosinta; Apsolta kosinta; Konnulta kosinta; Läärältä kosinta*Vrt. muut Ansiotyökosinta-runoryhmän runot*

    • Koskelta kosinta

      Koskelta-kosintaVrt. Hiidestä kosinta; Konnusta kosinta; Likainen neitoKoskelta kosinta -aiheeseen liittyy lukuisia runoaiheita ja motiiveja, esim. >Kävin tietä terhollista, >Hotari hopeaseppä, >Ilmarisen takominen, Joko on valmis valvattini (ks häärunot, esim. >Vuotit viikon, vuota vielä), >Nurmen neito, >Sorsa soitti kanteletta, >Toisin ennen tuulet tuuli, >Tule neitonen minulle.

    • Koskelta kosinta*

      Koskelta-kosinta*Vrt. Hiidestä kosinta; Konnusta kosinta; Likainen neito*Koskelta kosinta -aiheeseen liittyy lukuisia runoaiheita ja motiiveja, esim. >Kävin tietä terhollista, >Hotari hopeaseppä, >Ilmarisen takominen, Joko on valmis valvattini (ks häärunot, esim. >Vuotit viikon, vuota vielä), >Nurmen neito, >Sorsa soitti kanteletta, >Toisin ennen tuulet tuuli, >Tule neitonen minulle.

    • Kouluun kotoa

      Kouluhun kotonta; Kouluun kotonta; Läksin kouluhun kotontaYdinaihe: Kouluun kotoa, oppi raskas. Kotiinpaluu, kirjat kiukaaseen. Tai: Kouluun lähtö, jalka kiveen, koulunkäynti loppuu siihen. - Runoaihe tai motiivi Inkerissä sekä Etelä-Karjalassa. Liittyy erilaisiin ketjuihin: >Jalka kiveen, >Kullan kutsut (III, IV), >Kun voisin vuoden olla akan ankaran apuna, >Teräksestä kengät (III) sekä >Kuolon sanomat -runoon (III, IV, V, XIII).

    • Kuin mie kasvannen isoksi

      Kertauslaulunomaisesti kerrottu, mitä eri omaiset antavat lapselle ja mitä lapsi antaa heille kasvettuaan isoksi.

    • Kukkiit, kukkiit kukkaset, vaan ei kauan

      Ks. myös Myyty neitoMyyty neito -runon johdantona.

    • Kullan kutsut

      Liittyy usein ketjuun, joka on kiinteimmillään Länsi-Inkerissä ja sisältää seuraavat aihelmat: >Kouluun kotoa, >Jalka kiveen, >Kullan kutsut, >Tuuterin tytöt kutovat, >Kultalangan katkeaminen.

    • Kullan kutsut*

      **Liittyy usein ketjuun, joka on kiinteimmillään Länsi-Inkerissä ja sisältää seuraavat aihelmat: >Kouluun kotoa, >Jalka kiveen, >Kullan kutsut, >Tuuterin tytöt kutovat, >Kultalangan katkeaminen.

    • Kullan tupa

      Kullan tyttäret kujalla; Ihmetupa (Kullan tyttäret kujassa)Vrt. lyriikka: IhmetupaUsein liittyy seuraavaan ketjuun: >Löysin ruoskan Ruotsin maalta, >Kullan tupa, >Ihmetupa, >Kultalangan katkeaminen. Epiikassa joskus >Hevonen kadonnut veljeltä -runon jatkona.

    • Kullasta saari

      Kullasta (Kullervon pudottamasta) saari

    • Kullasta saari*

      Kullasta (Kullervon pudottamasta) saari**

    • Kullervoinen mies kuningas

      Kulleroinen, Kunervalaine, mies kuningas; Kullervo mies, kuningas>Taivaanvalojen kosinta -runon yhteydessä.

    • Kullervon sotaanlähtö

      Ks. myös Itketkö sinä minua?, Kuolon sanomatKullervon sotaanlähtö -aihe sisältyy tavallisesti >Kuolon sanomat ja >Itketkö sinä minua? -runoihin. Tähän on koottu ne Kullervon sotaanlähdön tekstit, jotka eivät liity mainittuihin aiheisiin.

    • Kullervon sotaanlähtö*

      *Ks. myös Itketkö sinä minua?, Kuolon sanomat*Kullervon sotaanlähtö -aihe sisältyy tavallisesti >Kuolon sanomat ja >Itketkö sinä minua? -runoihin. Tähän on koottu ne Kullervon sotaanlähdön tekstit, jotka eivät liity mainittuihin aiheisiin.

    • Kultalangan katkeaminen

      Kultakangasta kutova neitoTavallisin ketju, johon motiivi liittyy, on seuraava: vaihteleva johdantojakso, >Tuuterin tytöt kutovat, Kultalangan katkeaminen, >Kyynelten vierintä, >Kolme käkeä. Myös runoissa >Mikä tuolla näkyy? ja >Neljän neidon runo.

    • Kultalangan katkeaminen*

      Kultakangasta kutova neito**Tavallisin ketju, johon motiivi liittyy, on seuraava: vaihteleva johdantojakso, >Tuuterin tytöt kutovat, Kultalangan katkeaminen, >Kyynelten vierintä, >Kolme käkeä. Myös runoissa >Mikä tuolla näkyy? ja >Neljän neidon runo.

    • Kultamies, kultahattu, kultakintaat

      Ks. myös Meren kosijatAihelma joissakin Säkkijärven >Hevonen kadonnut veljeltä -runon teksteissä.

    • Kultaneito

      Kultaneidon taonta; Manteroin matala seppäYdinaihe: Pohjoisilla runoalueilla Kultaneito-runo keskittyy olennaisesti kahteen episodiin, kultaneidon kolmivaiheiseen taontaan ja neidon kelvottomuuden toteamiseen. Vienassa takojina ovat mm. seppo Ilmollini, vanha Väinämöinen, Kullervo Kalovan poika, akan ainut poika. Inkeriläisen Kultaneito-runon monimutkainen juoni on seuraava: Alkuna usein >Saaren maat saroin jaettu; seppä etsii pajan sijaa, takoo erilaisia esineitä: kuraksen päitä, sirppejä, helmiä tytöille, jotka eivät kiitä. Seppä suuttuu ja polttaa pajan, tekee paidasta tms. uuden pajan, takoo reen kissanluista tms., arvuuttelee tarveaineita. Oikeasta arvauksesta seppä suuttuu ja polttaa pajan, työntää tuleen kultaa ja hopeaa, ahjosta tulee lehmä, sika, kultaneito. Seppä makaa kultaneidon kanssa viikon, toteaa kelvottomaksi. V- ja XIII-alueilla takojana on myös >Iivana Kojosenpoika, ja Kultaneito-runo on yhdistynyt mm. >Konnusta kosintaan.

    • Kultaneito*

      Kultaneidon taonta; Manteroin matala seppä**Ydinaihe: Pohjoisilla runoalueilla Kultaneito-runo keskittyy olennaisesti kahteen episodiin, kultaneidon kolmivaiheiseen taontaan ja neidon kelvottomuuden toteamiseen. Vienassa takojina ovat mm. seppo Ilmollini, vanha Väinämöinen, Kullervo Kalovan poika, akan ainut poika. Inkeriläisen Kultaneito-runon monimutkainen juoni on seuraava: Alkuna usein >Saaren maat saroin jaettu; seppä etsii pajan sijaa, takoo erilaisia esineitä: kuraksen päitä, sirppejä, helmiä tytöille, jotka eivät kiitä. Seppä suuttuu ja polttaa pajan, tekee paidasta tms. uuden pajan, takoo reen kissanluista tms., arvuuttelee tarveaineita. Oikeasta arvauksesta seppä suuttuu ja polttaa pajan, työntää tuleen kultaa ja hopeaa, ahjosta tulee lehmä, sika, kultaneito. Seppä makaa kultaneidon kanssa viikon, toteaa kelvottomaksi. V- ja XIII-alueilla takojana on myös >Iivana Kojosenpoika, ja Kultaneito-runo on yhdistynyt mm. >Konnusta kosintaan.

    • Kultasilta taatolle, olkisilta sulholle

      Jos iso, emo, sisko, veikko, sulho tulisi, minkälaiset sillat teettäisi; Kuulisi emon, siskon tulevan; Lintunen lehossa laulo: Luulisin ison tulevan; Näkisin ison (emon) tulevan, virstan vastaan; Tietäisin ison, emon tulevan; Toivoisinko taatokseni; Toivoisinko taattoni tulevan; Toivoisinko tuattosen tulomassaKs. myös lyriikka: Jos mun emoni, isoni tulisi; Jos mun tuttuni tulisi; Lintunen lehossa lauloiOmaistenvertailukertaus: kuvataan omaa käytöstä eri perheenjäsenten ja lopuksi sulhon tullessa. Rakkaimmille (vanhemmille) runon minä rakentaisi kultasillat, kultapatsaat, kultahevoset (tuvan tammesta), mutta sulholle huonot olkisillat ym. Kaikkialla muualla paitsi Vienassa esiintyy yleisesti lintujohdanto: sirkka, lintu laulaa (>Lintunen lehossa lauloi). Vastaantulon kuvaus (virstat vastaan, aitojen rikkominen, joskus siltojen rakentaminen) sisältää samaa säemateriaalia kuin >Jos mun tuttuni tulisi ja >Jos mun emoni, isoni tulisi -runot. Joskus sekoittuu myös muihin kertauslauluihin (esim. >Meren kosijat; ks. erikoinen muunnelma VII2 2628).

    • Kultasilta taatolle, olkisilta sulholle*

      Jos iso, emo, sisko, veikko, sulho tulisi, minkälaiset sillat teettäisi; Kuulisi emon, siskon tulevan; Lintunen lehossa laulo: Luulisin ison tulevan; Näkisin ison (emon) tulevan, virstan vastaan; Tietäisin ison, emon tulevan; Toivoisinko taatokseni; Toivoisinko taattoni tulevan; Toivoisinko tuattosen tulomassa*Ks. myös lyriikka: Jos mun emoni, isoni tulisi; Jos mun tuttuni tulisi; Lintunen lehossa lauloi*Omaistenvertailukertaus: kuvataan omaa käytöstä eri perheenjäsenten ja lopuksi sulhon tullessa. Rakkaimmille (vanhemmille) runon minä rakentaisi kultasillat, kultapatsaat, kultahevoset (tuvan tammesta), mutta sulholle huonot olkisillat ym. Kaikkialla muualla paitsi Vienassa esiintyy yleisesti lintujohdanto: sirkka, lintu laulaa (>Lintunen lehossa lauloi). Vastaantulon kuvaus (virstat vastaan, aitojen rikkominen, joskus siltojen rakentaminen) sisältää samaa säemateriaalia kuin >Jos mun tuttuni tulisi ja >Jos mun emoni, isoni tulisi -runot. Joskus sekoittuu myös muihin kertauslauluihin (esim. >Meren kosijat; ks. erikoinen muunnelma VII2 2628).

    • Kuninkaalle menijä

      Kosintarunomotiivi.

    • Kuoli muinoin musta ruuna

      Kuoli meiltä musta ruunaKs. myös Iivanan virsi; Jaakko Pontus; Petri kuuluisa kuningasYleinen herjausformula, esiintyy yllä lueteltujen runojen ja irrallisten tekstien lisäksi muuallakin, esimerkiksi loitsuissa (>Pakkasen sanat ym.), häärunoissa (>Kuoli muinen musta ruuna).

    • Kuolon sanomat

      Kuoli emo, iso, sulho, millä vaatitsen; Kuolonsanomat; Millä hautaan emon, ison, sulhon; Millä pesen kuolleen emon, ison; Miten hautaan emoni; Omaisten erilainen hautaaminenKs. myös TANSSILAULUT: Sure, sure hyvä rouva; vrt. Itketkö sinä minua?Runo alkaa erilaisin johdantojaksoin. Pohjoisilla alueilla johdantona on >Kullervon sotaanlähtö, Eteläisillä alueilla johdannot ovat vaihtelevia, kuten Anteruksen tai pääskysen sotaan lähtö (IV, V, XIII, ks. >Pääskynen sotaan läksi), >Kouluun kotoa, >Lintunen lehossa lauloi (V 374), >Sinon kylväjä (IV, V), Menin viinaa Virosta (V) tai Läksin neito nuori (III). Inkerissä runo on ollut myös leikkilaulu siihen kuuluvin johdannoin (ks. tanssilaulut: >Sure, sure, hyvä rouva). Ydinaihe: Päähenkilö (Kullervo, Anterus, minä ym.) kuulee kotoa poissa ollessaan viestejä omaistensa kuolemasta ja reagoi niihin eri tavoin; usein ytimenä on perheenjäsenten (isä, äiti, sisar, veli) ja puolison vastakkainasettelu. Runo yhdistyy joskus muihin omaisen kuolemaa käsitteleviin runoihin (>Äidin kuolo, >Itketkö sinä minua jne.)

    • Kuolon sanomat*

      Kuoli emo, iso, sulho, millä vaatitsen; Kuolonsanomat; Millä hautaan emon, ison, sulhon; Millä pesen kuolleen emon, ison; Miten hautaan emoni; Omaisten erilainen hautaaminen*Ks. myös TANSSILAULUT: Sure, sure hyvä rouva; vrt. Itketkö sinä minua?*Runo alkaa erilaisin johdantojaksoin. Pohjoisilla alueilla johdantona on >Kullervon sotaanlähtö, Eteläisillä alueilla johdannot ovat vaihtelevia, kuten Anteruksen tai pääskysen sotaan lähtö (IV, V, XIII, ks. >Pääskynen sotaan läksi), >Kouluun kotoa, >Lintunen lehossa lauloi (V 374), >Sinon kylväjä (IV, V), Menin viinaa Virosta (V) tai Läksin neito nuori (III). Inkerissä runo on ollut myös leikkilaulu siihen kuuluvin johdannoin (ks. tanssilaulut: >Sure, sure, hyvä rouva). Ydinaihe: Päähenkilö (Kullervo, Anterus, minä ym.) kuulee kotoa poissa ollessaan viestejä omaistensa kuolemasta ja reagoi niihin eri tavoin; usein ytimenä on perheenjäsenten (isä, äiti, sisar, veli) ja puolison vastakkainasettelu. Runo yhdistyy joskus muihin omaisen kuolemaa käsitteleviin runoihin (>Äidin kuolo, >Itketkö sinä minua jne.)

    • Kuulin kuin orava laulo

      Näin ennen orava lauloi; Orava lauloiYleensä kosinta-aiheen johdantona. Ydinaihe: Orava lauloi vahingon edellä, talli paloi, yksi ruuna jäi, jolla naimaan.

    • Kuuttaret kutojina

      Ks. myös Häärunot/Sulhasen vaatteiden ylistys: Tuo on kuuttaren kutoma; vrt. Kullan kutsutKuuttaret esitetään kutojina pohjoisessa joskus >Varas vie koristeet -runon johdannossa, Inkerissä >Kullan kutsut - >Kultalangan katkeaminen -ketjuissa, joissa kutojina on yleisesti muitakin neitoja kutojina (Kuntermon jne.) Tähän poimittu tekstit, joissa on kyse kuuttarista.

    • Kuuttaret kutojina*

      *Ks. myös Häärunot/Sulhasen vaatteiden ylistys: Tuo on kuuttaren kutoma; vrt. Kullan kutsut*Kuuttaret esitetään kutojina pohjoisessa joskus >Varas vie koristeet -runon johdannossa, Inkerissä >Kullan kutsut - >Kultalangan katkeaminen -ketjuissa, joissa kutojina on yleisesti muitakin neitoja kutojina (Kuntermon jne.) Tähän poimittu tekstit, joissa on kyse kuuttarista.

    • Kylvän, kylvän pelvašta

      Vrt. Tanssilaulut: Pellavan valmistus; Tsuurun kylvöOmaistenvertailukerto: buatko-muatko-šulahanen. "--besoudanoi-virzi on."

    • Kylvöihme

      Hämeessä esiintyy >Tapanin virren yhteydessä vain "papin parta huurteessa" -motiivi, joka on tähän poimittu.

    • Kylvöihme*

      **Hämeessä esiintyy >Tapanin virren yhteydessä vain "papin parta huurteessa" -motiivi, joka on tähän poimittu.

    • Kynnin kymmenen vakoa

      Kylvin minä kymmenen jyvää; Kynnin viisi vakoa; Kynsin kymmenen vakoa, kylvin kymmenen jyvääKs. myös Kalervo ja Untamo Vrt. Lintujen käräjät; Viihdytyslorut: Eläinten pidotAihelma Kynnin kymmenen vakoa, kylvin kymmenen jyvää esiintyy vaihtelevissa, usein kertovissa yhteyksissä: >Kalervo ja Untamo (III), Oluen keitto (>Lemminkäisen virsi) (VII), >Tiirin liirin tengan löysin (IV, V, VI, VII, XIII), >Lintujen käräjät (VI) ja >Eläinten pidot (XI, XII, XV). Usein seuraa oluen keitto ohrasta.

    • Kynnin kymmenen vakoa*

      Kylvin minä kymmenen jyvää; Kynnin viisi vakoa; Kynsin kymmenen vakoa, kylvin kymmenen jyvää*Ks. myös Kalervo ja Untamo Vrt. Lintujen käräjät; Viihdytyslorut: Eläinten pidot*Aihelma Kynnin kymmenen vakoa, kylvin kymmenen jyvää esiintyy vaihtelevissa, usein kertovissa yhteyksissä: >Kalervo ja Untamo (III), Oluen keitto (>Lemminkäisen virsi) (VII), >Tiirin liirin tengan löysin (IV, V, VI, VII, XIII), >Lintujen käräjät (VI) ja >Eläinten pidot (XI, XII, XV). Usein seuraa oluen keitto ohrasta.

    • Kyntäjä ja pedot

      Hevonen kadonnut kyntäjältä; Hevosen pedot kyntäjältä; Hevosen sudet, karhut (varas) kyntäjältä; Hevosen varas kyntäjältä; Kyntäjältä atran vitsa taittui; Läksin piennä kyntämähän; Sudet, (karhut) syövät hevosenVrt. Hevonen varastetaan oluenjuojalta; Neito kyntäjänäItkien kotiin -lauluryhmää. Ydinaihe: Tyttö tai poika lähetetään kyntämään, atran aisa tms. katkeaa, uutta tehdessä pedot tulevat metsästä ja syövät hevosen. Itkien kotiin, jossa lohdutetaan: Eilen meillä lehmä poiki, teki valkean vasikan (ks. >Lehmä teki valkean vasikan), viedään Viipuriin, saadaan parempi hevonen, jolla on lampi lautasilla, syö kauran räystäältä, juo veden pilvistä (ks. >Ihmehevonen). Muutaman kerran yhdistynyt >Hevonen kadonnut veljeltä sekä >Hevonen varastetaan oluenjuojalta -aiheisiin.

    • Kyntäjä ja pedot*

      Hevonen kadonnut kyntäjältä; Hevosen pedot kyntäjältä; Hevosen sudet, karhut (varas) kyntäjältä; Hevosen varas kyntäjältä; Kyntäjältä atran vitsa taittui; Läksin piennä kyntämähän; Sudet, (karhut) syövät hevosen*Vrt. Hevonen varastetaan oluenjuojalta; Neito kyntäjänä*Itkien kotiin -lauluryhmää. Ydinaihe: Tyttö tai poika lähetetään kyntämään, atran aisa tms. katkeaa, uutta tehdessä pedot tulevat metsästä ja syövät hevosen. Itkien kotiin, jossa lohdutetaan: Eilen meillä lehmä poiki, teki valkean vasikan (ks. >Lehmä teki valkean vasikan), viedään Viipuriin, saadaan parempi hevonen, jolla on lampi lautasilla, syö kauran räystäältä, juo veden pilvistä (ks. >Ihmehevonen). Muutaman kerran yhdistynyt >Hevonen kadonnut veljeltä sekä >Hevonen varastetaan oluenjuojalta -aiheisiin.

    • Kyrpä kyyillä ajavi

      Kertomus kyrvän matkasta hienoissa vaunuissa (kultaisissa, lasisissa) ja hienoissa vaatteissa (silkkiset sukat jalassa, paperista paita päällä), vrt. >Vittu on tuotu Viipurista. Mahdollisesti laajemman runon (>Kyrvän velat vitulle?) alku.

    • Kyrpä kyyillä ajavi*

      **Kertomus kyrvän matkasta hienoissa vaunuissa (kultaisissa, lasisissa) ja hienoissa vaatteissa (silkkiset sukat jalassa, paperista paita päällä), vrt. >Vittu on tuotu Viipurista. Mahdollisesti laajemman runon (>Kyrvän velat vitulle?) alku.

    • Kyrvän velat

      Kaksi erilaista tekstiä, molemmissa kyrvän velka-aihe. Toisessa johdantona >Kyrpä kyyilla ajavi-säkeitä, jatkossa kyrpä matkaa tyttäriltä velkojaan perimässä (405). Toisessa kyrpä kysyy kuollessaan, jäikö "velkoa vitulle" (406).

    • Kyynelten vierintä

      Ks. myös lyriikka: Kyyneleet paksummat pavun jyviäKyynelten vierintä -motiivia, erilaisina kehitelminä, tavataan useista epiikan yhteyksistä: >Kanteleen soitto -runosta, >Hirttäytynyt neito ja >Vastantaitto-runoista sekä eeppis-lyyrisistä ketjuista ja lasten viihdytyslauluista (>Mikä tuolla näkyy?).

    • Kävin piittä pitkät matkat

      Kävin piittä pitkän matkanTämä motiivi on johdantona useissa eri runoissa, kuten >Venepuun etsinnässä sekä runoissa >Varas vie koristeet, >Iso tammi ja >Varkaalle menijä.

    • Kävin pilven piirtä myöten

      Kävin, läksin, menin pilven piirtä myöten; Kävin (menin) pilven piirtä myöten; Kävin pilven piiriä myöten; Menin pilven piirtä myötenTavallisimmin >Varas vie koristeet -runon johdantomotiivi, harvinainen muissa yhteyksissä.

    • Kävin tietä ingen tingen

      Ks. myös Kävin tietä terhollista

    • Kävin tietä pikkaraisen

      Matkallelähdön klisee paremmin kuin motiivi. Eri runoissa: >Venepuun etsintä, >Varkaalle menijä, >Hanhi kadonnut, >Jalka kiveen, >Kanteleen synty.

    • Kävin tietä terhollista

      Käin mie tietä terhollista; Kävin tietä tervallista-terhollista-tengallistaKs. myös Kävin tietä ingen tingenKävin tietä terhollista (tervallista, tengallista) -johdantomotiivi (joskus pelkkä klisee) useimmiten >Ison tammen alussa. Muita aiheita, joihin tämä motiivi liittyy: >Jalka kiveen, >Sulhonsa kylvettäjä, >Meren kosijat, >Myyty neito, >Veneenveisto, >Hanhi kadonnut, >Kanteleen synty, >Kotona ja miehelässä, >Varkaalle menijä, >Venepuun etsintä, >Soisit suohon sortuvani, >Missä istuin, maa iloitsi.

    • Kävin tietä terhollista*

      Käin mie tietä terhollista; Kävin tietä tervallista-terhollista-tengallista*Ks. myös Kävin tietä ingen tingen*Kävin tietä terhollista (tervallista, tengallista) -johdantomotiivi (joskus pelkkä klisee) useimmiten >Ison tammen alussa. Muita aiheita, joihin tämä motiivi liittyy: >Jalka kiveen, >Sulhonsa kylvettäjä, >Meren kosijat, >Myyty neito, >Veneenveisto, >Hanhi kadonnut, >Kanteleen synty, >Kotona ja miehelässä, >Varkaalle menijä, >Venepuun etsintä, >Soisit suohon sortuvani, >Missä istuin, maa iloitsi.

    • Käärmeaita

      Matoinen aitaErillisenä motiivina >Iivana Kojosenpojan runossa, häärunoissa. Yleisenä >Lemminkäisen virressä, ks. tätä.

    • Käärmetuoppi

      KäärmeolutYdinaihe: Kuvataan Pohjolan pelottavuutta. Väinämöinen ja Ilmarinen Pohjolassa, Väinämöiselle tarjotaan käärmetuoppia, josta tämä kieltäytyy. Ilmarinen juo tuopin, laulaa tuopin tuojan manalle. - Näissä mekrijärveläisteksteissä käärmetuoppiaihe on käsitelty pitkänä runona. Käärmetuopin tarjoaminen tavallinen motiivi Lemminkäisrunoissa (>Lemminkäisen virsi, >Lemminkäisen surma, >Saaren neidot), esiintyy myös >Viron orja ja isäntä -runossa, ks. näitä.

    • Köyhä poika kosjotteli rikkaan

    • Laatokka kun sulaisi

      >Jaakko Pontus -runon johdantona.

    • Laiska lesken poika pani paarmat kyntämään

      Laiska lesken poika, paarmat kyntämään, varikset vakoomaan; Lesken poika pani paarmat kyntämäänVrt. häärunot, sulhasen pilkka: Sulhanen laiskaMyös nimipilkka-aihe, ks. >Lauri VII (Laiska Lauri). "Laiska lesken poika" -aihetta käytetty sulhasen laiskuutta pilkkaavissa häärunoissa.

    • Laivanlaatija

      Erikoinen kompilaatio: oluenjuonti, laivanteko, tuuli särkee laivan, poika uhkaa palaa tulessa ja hukkua mereen, kirkuu kiveltä neitoa apuun.

    • Laivaretki

      Laivaretki VäinämöisenKs. myös Luojan laivaretkiYdinaihe: nuorten ja vanhojen soudun kuvaus sekä soudun kuvaus lintumetaforin. Pohjoisilla alueilla päähenkilönä yleensä Väinämöinen (kolmessa tekstissä Luoja), etelässä veli, minä, Jeesus, Kullervo tms. Ainoastaan Arhippa Perttusen tekstissä Iku-Turso -kohtaus. Inkerissä aiheeseen yhdistyy >Luojan laivaretki -runon aineksia.

    • Laivaretki*

      Laivaretki Väinämöisen*Ks. myös Luojan laivaretki*Ydinaihe: nuorten ja vanhojen soudun kuvaus sekä soudun kuvaus lintumetaforin. Pohjoisilla alueilla päähenkilönä yleensä Väinämöinen (kolmessa tekstissä Luoja), etelässä veli, minä, Jeesus, Kullervo tms. Ainoastaan Arhippa Perttusen tekstissä Iku-Turso -kohtaus. Inkerissä aiheeseen yhdistyy >Luojan laivaretki -runon aineksia.

    • Laivassa surmattu veli

      Mereen hukkunut veliKs. myös Meren kuvaus; Tule tehdyille teloille Vrt. Veljeään etsivä neito; Älköön emo pitsilakkia pitäkö; Vrt. Lyriikka/Naistenlaulut: En meroa kiitä, nielee miehetUseimmissa teksteissä on varoitus omaisille: ei saa käyttää meren vettä, koska se on surmatun veljen verta.

    • Laivassa surmattu veli*

      Mereen hukkunut veli*Ks. myös Meren kuvaus; Tule tehdyille teloille Vrt. Veljeään etsivä neito; Älköön emo pitsilakkia pitäkö; Vrt. Lyriikka/Naistenlaulut: En meroa kiitä, nielee miehet*Useimmissa teksteissä on varoitus omaisille: ei saa käyttää meren vettä, koska se on surmatun veljen verta.

    • Lapista, Turjan maalta, lintu, yksi siipi vettä viisti

      ks. myös Maailmansyntyruno; Sammon ryöstö; SotasanomatRunsaasti varioiva jättiläislintua kuvaava motiivi (tuli ukko, kukko, utka, kokko, tiainen). Linnulla "sata miestä siiven alla", "silmät siiven päässä", "siivet silmän alla, näkimet selän takana". Epiikan lisäksi esiintyy tautiloitsuissa, kerran tyttöjen laulussa (XIII2 3162: "tule tuttu Turjan maalta").

    • Lapista, Turjan maalta, lintu, yksi siipi vettä viisti*

      *ks. myös Maailmansyntyruno; Sammon ryöstö; Sotasanomat*Runsaasti varioiva jättiläislintua kuvaava motiivi (tuli ukko, kukko, utka, kokko, tiainen). Linnulla "sata miestä siiven alla", "silmät siiven päässä", "siivet silmän alla, näkimet selän takana". Epiikan lisäksi esiintyy tautiloitsuissa, kerran tyttöjen laulussa (XIII2 3162: "tule tuttu Turjan maalta").

    • Lapsenetsintävirsi

      Maarian lapsen etsintä, Maarian lapsen etsoKs. myös Luojan virsi

    • Lapsenetsintävirsi*

      Maarian lapsen etsintä, Maarian lapsen etso**Ks. myös Luojan virsi

    • Lauri Lappalainen

      Ammuin vaskisen oravan; Ampui oksalta oravan; Lauri poika Lappalainen; Liuvuin soita, liuvuin maita; Livvuin soita, maita; Mihin panen rahani; Väinämö Kalevan poikaKs. myös Hiiden hirven hiihdäntä; lyriikka: Jauhaja neito, miniä; Liuvuin surman suun eteen; Äidin vaivojen palkintoJouko Hautala jakaa runon kahteen päätyyppiin: 1)äyrämöistyyppiin, jossa runoon liittyvät aiheet >Mihin panen rahani (IV, V, XIII), Merta kylpevä neito vaimoksi (V, XIII) ja >Jauhaja neito, miniä (V, XIII), sekä 2)inkeroistyyppiin, johon liittyy >Äidin vaivojen palkinto (III, IV, V, XV). Osassa teksteistä ei näitä liittymärunoja ole lainkaan. Erikoinen: XIII1 1431, Väinämö Kalevan poika.

    • Lauri Lappalainen*

      Ammuin vaskisen oravan; Ampui oksalta oravan; Lauri poika Lappalainen; Liuvuin soita, liuvuin maita; Livvuin soita, maita; Mihin panen rahani; Väinämö Kalevan poika*Ks. myös Hiiden hirven hiihdäntä; lyriikka: Jauhaja neito, miniä; Liuvuin surman suun eteen; Äidin vaivojen palkinto*Jouko Hautala jakaa runon kahteen päätyyppiin: 1)äyrämöistyyppiin, jossa runoon liittyvät aiheet >Mihin panen rahani (IV, V, XIII), Merta kylpevä neito vaimoksi (V, XIII) ja >Jauhaja neito, miniä (V, XIII), sekä 2)inkeroistyyppiin, johon liittyy >Äidin vaivojen palkinto (III, IV, V, XV). Osassa teksteistä ei näitä liittymärunoja ole lainkaan. Erikoinen: XIII1 1431, Väinämö Kalevan poika.

    • Lehmä teki valkean vasikan

      Eilen meillä lehmä poiki; Hällö Viipuriin - tulinen ruuna; Valkea vasikka Viipuriin - eilen meillä lehmä poikiKs. myös Hevonen varastetaan oluenjuojalta; Kyntäjä ja pedot Vrt. Hämeen ihmeet (härkä teki valkean vasikan)Runoaihe esiintyy yleisenä >Hevonen varastetaan oluenjuojalta ja >Kyntäjä ja pedot -runoissa, ks. näitä.

    • Leino leski

      Leinon lesken runo; Lesken linna; Puuttui surma kuulemahanPohjois-Karjalassa usein >Veneenveiston ja >Laivaretken jatkona, Etelä-Karjalassa kahdesti. Inkerissä runoon liittyy erilaisia lyyrisiä aiheita, >Päivän kera kilpaa, >Varas vie koristeet -runon alkua, jatkona >Suka mereen.

    • Leino leski*

      Leinon lesken runo; Lesken linna; Puuttui surma kuulemahan**Pohjois-Karjalassa usein >Veneenveiston ja >Laivaretken jatkona, Etelä-Karjalassa kahdesti. Inkerissä runoon liittyy erilaisia lyyrisiä aiheita, >Päivän kera kilpaa, >Varas vie koristeet -runon alkua, jatkona >Suka mereen.

    • Lemminkäisen surma

      Lemminkäinen leikattiin; Tarnalainen tapettiin, leikattiin LemminkäinenTähän on poimittu >Lemminkäisen virrestä vain ne numerot, joissa Lemminkäisen surma-aihe esiintyy. Kaikki nämä viitteet sisältyvät myös >Lemminkäisen virteen.- Runonlaulajien käsitykset Lemminkäisen henkiinherätyksen onnistumisesta vaihtelevat. Useissa teksteissä Lemminkäisen surma -aiheen käsittely päättyy Lemminkäisen kuolemaan. - Sananlaskurunoihin sisältyy erillisenä säepari >Ei ole miestä mennehestä.

    • Lemminkäisen surma*

      Lemminkäinen leikattiin; Tarnalainen tapettiin, leikattiin Lemminkäinen**Tähän on poimittu >Lemminkäisen virrestä vain ne numerot, joissa Lemminkäisen surma-aihe esiintyy. Kaikki nämä viitteet sisältyvät myös >Lemminkäisen virteen.- Runonlaulajien käsitykset Lemminkäisen henkiinherätyksen onnistumisesta vaihtelevat. Useissa teksteissä Lemminkäisen surma -aiheen käsittely päättyy Lemminkäisen kuolemaan. - Sananlaskurunoihin sisältyy erillisenä säepari >Ei ole miestä mennehestä.

    • Lemminkäisen virsi

      Ei vaivaista häihinKs. myös Kaukamoisen virsi; Häärunot/Morsiamen kotiin tullessa: Savu saarella palaaYdinaihe: Oluen teko Päivölän pitoihin, hapattimen haku, kutsut pitoihin, äidin varoitukset, kolme surmaa tai estettä, taistelu, johon toisinaan liittyy laulukilpa (Vienassa, Aunuksessa), taistelu ja tappo. Tästä runo voi jatkua pakona saareen tai >Lemminkäisen surma -runona. >Lemminkäisen surma -aihe voi myös (Viena) seurata vasta >Saaren neidot -jakson jälkeen - sankarin vene ajaa kiville saaresta lähdettyä. - Kietoutunut yhteen >Kaukamoisen virren kanssa, joten on syytä tarkastella molempia yhdessä.

    • Lemminkäisen virsi*

      Ei vaivaista häihin*Ks. myös Kaukamoisen virsi; Häärunot/Morsiamen kotiin tullessa: Savu saarella palaa*Ydinaihe: Oluen teko Päivölän pitoihin, hapattimen haku, kutsut pitoihin, äidin varoitukset, kolme surmaa tai estettä, taistelu, johon toisinaan liittyy laulukilpa (Vienassa, Aunuksessa), taistelu ja tappo. Tästä runo voi jatkua pakona saareen tai >Lemminkäisen surma -runona. >Lemminkäisen surma -aihe voi myös (Viena) seurata vasta >Saaren neidot -jakson jälkeen - sankarin vene ajaa kiville saaresta lähdettyä. - Kietoutunut yhteen >Kaukamoisen virren kanssa, joten on syytä tarkastella molempia yhdessä.

    • Lensi lintu linnan päälle

      Lintu lauloi vahingon eellä, tule tuli, polta linnaYdinaihe: lintu lensi linnan päälle, lauloi: "Tule tuli polta linna sekä kaunehet kapakat"; niin tapahtuu, ja kuningas lähtee palavasta linnastaan.

    • Lesken neidot kuuksi ja tähdiksi

      Erikoinen. Jatkona: seppä, tao rautainen harava.

    • Leskimies ja nuorimies kosijoina

      Mies hongan takaa maanitteli neitosta; Mies musta hongan takana; Neitonen laaossa lauloiYdinaihe kosijoitten vertailu, toinen lupaa ensin iloa ja sitten surua, toinen ensin surua ja sitten iloa.

    • Likainen neito

      Siivoton tyttöVrt. Päätään pesemätön tyttöLiittyy Inkerissä (IV, V) ja Savossa (VI) usein >Konnusta kosintaan.

    • Likainen neito*

      Siivoton tyttö*Vrt. Päätään pesemätön tyttö*Liittyy Inkerissä (IV, V) ja Savossa (VI) usein >Konnusta kosintaan.

    • Lintu Jeesuksen lentämä

      Mahdollisesti viittaa apokryfilegendaan, jossa Jeesus tekee lapsena savilintuja ja ne alkavat elää.

    • Lintu laskeusi Lapista

      Lyhyt, katkelma (?): Lintu laskeusi Lapista Kivarin Heikin heinätietä, siihen uutehen tupahan, jos oli miehet miekka vyöllä, naiset kaikki naurusuulla.

    • Lintujen käräjät

      Kurjella kumea kulkku, kun ei päässyt kuninkahaksiYdinaihe: Köyhä mies kyntää ja kylvää. Linnut saapuvat ottamaan jyviä, viimeisenä varpunen tai pajulintu. Viimeisen jyvän viejä otetaan kiinni ja sitä pahoinpidellään. Lintu viedään oikeuden eteen ja nimetään virkamiehet (kurki tuomariksi jne.). Oikeudenkäynti. Pääsky puolustaa syytettyä. Loppurepliikki (kurki tai pääskynen).

    • Lintujen käräjät*

      Kurjella kumea kulkku, kun ei päässyt kuninkahaksi**Ydinaihe: Köyhä mies kyntää ja kylvää. Linnut saapuvat ottamaan jyviä, viimeisenä varpunen tai pajulintu. Viimeisen jyvän viejä otetaan kiinni ja sitä pahoinpidellään. Lintu viedään oikeuden eteen ja nimetään virkamiehet (kurki tuomariksi jne.). Oikeudenkäynti. Pääsky puolustaa syytettyä. Loppurepliikki (kurki tai pääskynen).

    • Lintunen lehossa lauloi

      Ks. myös Kultasilta taatolle, olkisilta sulholle; Kuolonsanomat; Lintunen lehossa lauloi, kelle annan tyttäreni; LYRIIKKA: Lintu vie viestin emolleAloitusformula: Lintunen lehossa lauloi, pyy lehossa pyöretteli, sinisiipi, vaskivarvas, keltanen kupukeränen yms. Säännöllisesti ks. myös -runoissa; tässä itsenäiset sekä satunnaiset muiden runojen (>Kuolinsanomat, >Luutaan lehdosta, >Sotasanomat, >Varkaalle menijä ym.) aloitukset.

    • Lintunen lehossa lauloi, kelle annan tyttäreni

      Koljost´in kosintaKs. myös Lintunen lehossa lauloiYdinaihe: Lintu, pyy, kyselee sulhasta tyttärelleen. Koljost´ tai Vallero tulee kosimaan, kysyy: joko on valmis valvattini? Vastaus: ei ole valmis.

    • Lintuparvi ja poika

      Lintuparvi - älä, poika, ammu; Näki tieltä tetriparven; Poika Tuurista tulee; Tetrin ampuja; Tetriparvi - neitoparvi, elä ammuvrt. Sotamiehenotto: Viesti emolle linnun (joutsenen) mukana; Tein mie tielle tetrin ansan

    • Lintuparvi ja poika*

      Lintuparvi - älä, poika, ammu; Näki tieltä tetriparven; Poika Tuurista tulee; Tetrin ampuja; Tetriparvi - neitoparvi, elä ammu*vrt. Sotamiehenotto: Viesti emolle linnun (joutsenen) mukana; Tein mie tielle tetrin ansan*

    • Lohikäärme ja neito

      Lohikäärmeelle tuomittu neito; Neito ja lohikäärmeVrt. häärunot: Häälaulajan palkka: mies miekkoineen, ori satuloineen; tanssilaulut: Nouskaa norolle nuoret; laulu: Kehoitus laulamaan; Laulajan palkka (mies miekkoineen); leikit: Nuoran punominen

    • Lohikäärme ja neito*

      Lohikäärmeelle tuomittu neito; Neito ja lohikäärme*Vrt. häärunot: Häälaulajan palkka: mies miekkoineen, ori satuloineen; tanssilaulut: Nouskaa norolle nuoret; laulu: Kehoitus laulamaan; Laulajan palkka (mies miekkoineen); leikit: Nuoran punominen*

    • Luikku lehmän luusta*M

      Luikun lehmän luusta; Paimenessa pillin tehnyt; Tein luikun lehmän luusta; Tein minä luikun lehmän luistaKs. myös Kalevanpojan kosto; Köllit jne.: Tappoit lehmän, taitoit sarven

    • Luikku lehmän luusta*M*

      Luikun lehmän luusta; Paimenessa pillin tehnyt; Tein luikun lehmän luusta; Tein minä luikun lehmän luista*Ks. myös Kalevanpojan kosto; Köllit jne.: Tappoit lehmän, taitoit sarven*

    • Lunastettava neito

      Lunastettava neiti; Lunastettavan neidon runo; Neito istuu kammiossa; Veneestä pyrkivä neito; Venäläinen soutelee; Venäläinen vainolainen; Venäläinen vainolainen soutelee; Venäläisen veneestä pois pyrkivä; Venäläisen venheessä; Venäläisen venheessä neitoVrt. Myyty neito; Veneeseen pyrkivä neitoErityisesti Länsi-Inkerissä Lunastettava neito on >Myyty neito -runon jatkona. Lunastettavaan neitoon sisältyvä neidon sadatus -motiivi on poimittu tähän >Myydyn neidon runosta sekä muista yhteyksistä, joissa se esiintyy irrallisena. Venäläinen, vainolainen -säe esiintyy monissa yhteyksissä (ks. erit. >Pakeneva, >Runoreki).

    • Lunastettava neito*

      Lunastettava neiti; Lunastettavan neidon runo; Neito istuu kammiossa; Veneestä pyrkivä neito; Venäläinen soutelee; Venäläinen vainolainen; Venäläinen vainolainen soutelee; Venäläisen veneestä pois pyrkivä; Venäläisen venheessä; Venäläisen venheessä neito*Vrt. Myyty neito; Veneeseen pyrkivä neito*Erityisesti Länsi-Inkerissä Lunastettava neito on >Myyty neito -runon jatkona. Lunastettavaan neitoon sisältyvä neidon sadatus -motiivi on poimittu tähän >Myydyn neidon runosta sekä muista yhteyksistä, joissa se esiintyy irrallisena. Venäläinen, vainolainen -säe esiintyy monissa yhteyksissä (ks. erit. >Pakeneva, >Runoreki).

    • Luoja ja Maaria pakenevat Juutaan joukkoa

      Vrt. KylvöihmeHarvinainen legendaruno, jossa pakoaihe: Mies rakentaa vesoista ja kannoista mereen sillan, jotta Luoja ja Maaria pääsevät pakoon, ja metsään nousee sumu estämään Juutaan joukkoa.

    • Luojan laivaretki

      Ks. myös LaivaretkiInkerissä aihe on sulautunut >Laivaretki -runoon.

    • Luojan laivaretki*

      *Ks. myös Laivaretki*Inkerissä aihe on sulautunut >Laivaretki -runoon.

    • Luutaan lehosta

      Vrt. Hirttäytynyt neitoYdinaihe: Oute Koute neitsykkäinen tms. menee taittamaan luutia, jatkona hirvensarvisen >Kanteleen synty (usein), >Varkaalle menijä, >Myyty neito jne.

    • Lähti poikani sotah

      Poikanen lähti sotaan, haukku päivän, toisen. Tähän isä sanoi: "Mitäs siinä viivyttelet, mäne nyt urhollisesti tasapäitä tappamah!"

    • Läksi poika kuuvalolla neittä noutamaan

      Läksi poika neion nouantahan; Läks tuo poika nuori neittä noutamahan; Läksin neittä noutamaanTässä kaksi läheistä aihetta yhdistetty: kuuvalolla neittä noutamaan, ja toinen, missä neidot on jo noudettu. Jälkimmäisessä itkien kotiin -aihe: poika itkien kotiin, isä istuu aitan rappusilla, lohduttaa: tytöt tulevat vielä sinullekin.

    • Läksi poika kuuvalolla neittä noutamaan*

      Läksi poika neion nouantahan; Läks tuo poika nuori neittä noutamahan; Läksin neittä noutamaan**Tässä kaksi läheistä aihetta yhdistetty: kuuvalolla neittä noutamaan, ja toinen, missä neidot on jo noudettu. Jälkimmäisessä itkien kotiin -aihe: poika itkien kotiin, isä istuu aitan rappusilla, lohduttaa: tytöt tulevat vielä sinullekin.

    • Läksi suohon sortumaan

      Läksi sulho sortumaan>Kanteleen soitto -runon (sokean pojan soitto)jatkona. Vrt. >Kullervon sotaanlähtö, XIII1 457.

    • Läksin linnaan likaksi

      Kaupungista viitan saanut (tilap.); Linnahan likaksi; Läksin linnaan likaksi - kutsariksi; Läksin linnahan likaksi; Läksin linnoille likaksi; Menin linnahan likaksi; Sarkaviitan sain linnasta; Sarkaviitan Virosta saanutVrt. Piennä piikueen, Hatsinasta vaatteetYdinaihe: runon minä lähtee linnaan likaksi, Pauluskohin paimeneks (palvelijaks), saa sieltä sarkaviitan, palaa kotiin, kaikki katselevat häntä. Jatkoja: rikkaat alkavat kadehtia t. haluta viittaa - vastaus: menkää itse linnaan (yl.); >Kanteleen synty (V); >Kenen neito, kenen morsian (IV, V, harv.), ym.

    • Läksin linnaan likaksi*

      Kaupungista viitan saanut (tilap.); Linnahan likaksi; Läksin linnaan likaksi - kutsariksi; Läksin linnahan likaksi; Läksin linnoille likaksi; Menin linnahan likaksi; Sarkaviitan sain linnasta; Sarkaviitan Virosta saanut*Vrt. Piennä piikueen, Hatsinasta vaatteet*Ydinaihe: runon minä lähtee linnaan likaksi, Pauluskohin paimeneks (palvelijaks), saa sieltä sarkaviitan, palaa kotiin, kaikki katselevat häntä. Jatkoja: rikkaat alkavat kadehtia t. haluta viittaa - vastaus: menkää itse linnaan (yl.); >Kanteleen synty (V); >Kenen neito, kenen morsian (IV, V, harv.), ym.

    • Läksin metsään makaamaan

      Ydinaihe: Metsään makaamaan, pää kannon päälle, kotiin, äiti vastaan, itkee; "mitä nurtat äitikkinen?".

    • Läksin nuotalle kotonta

      >Sulhonsa kylvettäjä -runon johdantona.

    • Läksin piennä paimeneen

      Käin piennä paimenessa; Kävin piennä paimenessa; Läksin, menin paimeneen, nukuin nurmelle; Läksin paimeneen palolle, soitin suolla mennessäni; Läksin piennä lammasten ajoon; Läksin piennä paimenehen, lassa lammasten ajohon; Läksin piennä pilpasoille; Menin piennä paimeneen; Soitin suolla - seisahtui seppä pajassa; Soitin suolla mennessäni; Soitin suolle mennessäniVaihtelee eri runoihin johdattavasta aloituskliseestä kiinteämpään aihelmaketjuun: Läksin piennä paimeneen, >Kolme torvea, soitin suolla mennessäni, seppä seisahtui pajassa, saaren synty. Aloitusaihelmana esim. runoissa >Hevonen varastetaan oluenjuojalta, >Varas vie koristeet, >Hanhi kadonnut, >Sudet söivät neitopaimenen lehmät, >Myyty neito, >Nuorena sotaan viety veli.

    • Läksin piennä paimeneen*

      Käin piennä paimenessa; Kävin piennä paimenessa; Läksin, menin paimeneen, nukuin nurmelle; Läksin paimeneen palolle, soitin suolla mennessäni; Läksin piennä lammasten ajoon; Läksin piennä paimenehen, lassa lammasten ajohon; Läksin piennä pilpasoille; Menin piennä paimeneen; Soitin suolla - seisahtui seppä pajassa; Soitin suolla mennessäni; Soitin suolle mennessäni**Vaihtelee eri runoihin johdattavasta aloituskliseestä kiinteämpään aihelmaketjuun: Läksin piennä paimeneen, >Kolme torvea, soitin suolla mennessäni, seppä seisahtui pajassa, saaren synty. Aloitusaihelmana esim. runoissa >Hevonen varastetaan oluenjuojalta, >Varas vie koristeet, >Hanhi kadonnut, >Sudet söivät neitopaimenen lehmät, >Myyty neito, >Nuorena sotaan viety veli.

    • Läksin rannalle merelle, ei ollut meressä vettä

      Läksin rannalle merelleItä- ja Pohjois-Inkerissä johdantona >Löysin karjan kankahalta, panin paimenen papiksi -runoon.

    • Läksin suolle sotkuilleni, kolkutin kodan ovea

      Kolkutin kotini usta; Kolkutin kodan ovea, rämähytin räystäspuuta; Kävin kerran tietä myöten; Läksin (menin) suolle sotkuilleni; Läksin suolle sotkuilleni - kolkutin kodan ustaVrt. Varas vie koristeetKaksi aihelmaa on tässä yhdistynyt. Esiintymisyhteyksiä: >Hanhi kadonnut, >Kultakangasta kutova neito, >Pakeneva, >Kurki kyntämässä.

    • Läksin suolle sotkuilleni, kolkutin kodan ovea*

      Kolkutin kotini usta; Kolkutin kodan ovea, rämähytin räystäspuuta; Kävin kerran tietä myöten; Läksin (menin) suolle sotkuilleni; Läksin suolle sotkuilleni - kolkutin kodan usta*Vrt. Varas vie koristeet*Kaksi aihelmaa on tässä yhdistynyt. Esiintymisyhteyksiä: >Hanhi kadonnut, >Kultakangasta kutova neito, >Pakeneva, >Kurki kyntämässä.

    • Löi kahta kämmentänsä

      Tähän on koottu motiivin joitakin esiintymiä. Lisäksi motiivi on seuraavissa runotyypeissä: >Anteruksen runo, >Ennen naidun naisen tappo, >Iivana Kojosenpoika, >Kuolon sanomat, >Sotasanomat, >Rutsa, >Äidin kuolo.

    • Löysin karjan kankahalta, panin paimenen papiksi

      Moni luuli lurjukseksi; Paimenen papiksi; Panin, laitoin paimenen papiksiKs. myös lyriikka: miesten laulut: Luullaan minua lurjukseksi

    • Löysin karjan kankahalta, panin paimenen papiksi*

      Moni luuli lurjukseksi; Paimenen papiksi; Panin, laitoin paimenen papiksi*Ks. myös lyriikka: miesten laulut: Luullaan minua lurjukseksi*

    • Löysin neitosen lehosta

      Kosin neitoa lehosta; Menin neittä etsimään, löysin neitosen lehosta; Olin minä poika PokrolastaKs. myös Varkaalle menijä Vrt. Konnusta kosinta

    • Löysin ruoskan Ruotsin maalta

    • Löysin ruoskan Ruotsin maalta*

      **

    • Löysin verkaa palasen

      Ydinaihe: Löysin verkaa, vein Saksan räätälille, pyysin: tee minulle suuri suppa, että pääsen kosimaan (V, >Maailmansyntyrunon Saaren synty -version lopussa); niistä tehdään kirkkovaatteet(IV, >Mataleenan virsi).

    • Maailmansyntyruno

      Ilmarisen syntyminen; Luomisruno; Pääskyläinen lensi merelle; Pääskyläinen päivälintu; Saaren luominenKs. myös Väinämöisen ammunta; Nurmen neitoSampojakson aloitusruno. Tähän on merkitty ne tekstit, joissa on maailman synty munasta -aihe. Pohjoinen ja eteläinen Maailmansyntyruno on tässä yhdistetty. Eteläinen (Pääskylintu päivälintu) tavataan seuraavista viitteistä: I4 2176, III, IV, V, VI, VII1 63-86, 558, IX, XIII, XIV. Jatkoaiheita etelässä ovat mm. haravan taotus, meren haravointi ja >Nurmen neito. Pohjoisilla alueilla Maailmansyntyrunon kokonaisuuteen sisältyvät seuraavat jaksot: Vastasyntyneen taonta, Väinämöisen ajo, >Väinämöisen ammunta (ks. erillinen otsikko), Väinämöisen mereensuistuminen ja ajelehdinta, merenpohjan muotoilu, lintu (sotka, hanhi, kokko) laatii pesänsä Väinämöisen polvelle, munat särkyvät, osista syntyvät maa ja taivaankappaleet. Vienassa Maailmansyntyrunoon sekä >Kilpakosinta-runoon sisältyy paikoin kokon ja hauen taistelu -runoaihe, jota ei ole tässä erikseen merkitty. Maailmansyntyrunon (Pääskyläinen päivälintu) ajanmääresäkeet "(lenteli) kesäiset päivät, syksyiset yöt pimiät" tavataan kehruulauluista, ks. työlaulut: >Keträsin kesoiset päivät kylän keriä(XIII).

    • Maailmansyntyruno*

      Ilmarisen syntyminen; Luomisruno; Pääskyläinen lensi merelle; Pääskyläinen päivälintu; Saaren luominen*Ks. myös Väinämöisen ammunta; Nurmen neito*Sampojakson aloitusruno. Tähän on merkitty ne tekstit, joissa on maailman synty munasta -aihe. Pohjoinen ja eteläinen Maailmansyntyruno on tässä yhdistetty. Eteläinen (Pääskylintu päivälintu) tavataan seuraavista viitteistä: I4 2176, III, IV, V, VI, VII1 63-86, 558, IX, XIII, XIV. Jatkoaiheita etelässä ovat mm. haravan taotus, meren haravointi ja >Nurmen neito. Pohjoisilla alueilla Maailmansyntyrunon kokonaisuuteen sisältyvät seuraavat jaksot: Vastasyntyneen taonta, Väinämöisen ajo, >Väinämöisen ammunta (ks. erillinen otsikko), Väinämöisen mereensuistuminen ja ajelehdinta, merenpohjan muotoilu, lintu (sotka, hanhi, kokko) laatii pesänsä Väinämöisen polvelle, munat särkyvät, osista syntyvät maa ja taivaankappaleet. Vienassa Maailmansyntyrunoon sekä >Kilpakosinta-runoon sisältyy paikoin kokon ja hauen taistelu -runoaihe, jota ei ole tässä erikseen merkitty. Maailmansyntyrunon (Pääskyläinen päivälintu) ajanmääresäkeet "(lenteli) kesäiset päivät, syksyiset yöt pimiät" tavataan kehruulauluista, ks. työlaulut: >Keträsin kesoiset päivät kylän keriä(XIII).

    • Maaria ja Kristus kuljeksimassa

      Vrt. Orvonlaulut: Luoja ja Maaria korjasivat orvon kiveltäAinutkertainen legendaruno, jossa Maaria ja Kristus kulkevat maailmassa ja pelastavat lapset hädästä, mutta päättävät sitten mennä taivaaseen.

    • Maaria siteli silkillä, jottei rätti räpsähtäis

      Maaria pyhäinen vaimo - -, sääret silkillä siteli, jott'ei rätti räpsähtäis. Lienee jostakin Marian etsintärunosta (>Marjavirsi, >Lapsenetsintävirsi). Kenkien paulojen solmiminta matkaan lähtiessä niin "ettei rätti räpsähtäis" on yleinen formula alueen kertovissa runoissa, erit. kosinta-aiheissa (esim. III1 1220, III2 2442).

    • Maie

      Maie miehensä tappaja; Maie pakoon; Maie pakoon eri paikkoihin; Maie tervoi neitsykkäinen kaatui; Kalervo nostaja; Pakoon eri paikkoihin (tuskissa)Vrt. MiehentappajaneitoYdinaihe: Maie tanssii Tormion mäellä tms., kaatuu, se joka nostaa hänet pystyyn saa hänet puolisokseen. Jyrki tai joku muu tekee sen ja nai Maien. Maie laittaa sängyn laineille, piilottaa veitset vuoteeseen. Mies kuolee veitsiin. Jänis vie viestin miehen emolle tai miehen äiti tulee herättelemään, Maie valehtelee, ettei voi nousta, koska vuode on hänen tappamansa eläimen veressä. Valhe paljastuu ja Maie pakenee, hän pyytää esim. kaivoa, merta, puuta piilottamaan itsensä. Maie saadaan kiinni ja hirtetään. - Maien pakoepisodi on yhdistynyt >Kaukamoisen virteen Keski-Inkerissä, jolloin sen jatkona saattaa olla >Saaret neidot -runo. Pakoepisodi voi seurata myös >Inkerin virren alkusäkeitä. Veitsien piilotus liittyy kerran jatkona >Annikaisen virteen, kerran sitä seuraa >Laivaretki. Maie-runoon liittyy Keski-Inkerissä yleisesti jänis viestinviejänä -aihelma, muutaman kerran mehiläinen viestinviejänä (ks. >Eläimet sanansaattajina). Vrt. virolainen Maie-runo.

    • Maie*

      Maie miehensä tappaja; Maie pakoon; Maie pakoon eri paikkoihin; Maie tervoi neitsykkäinen kaatui; Kalervo nostaja; Pakoon eri paikkoihin (tuskissa)*Vrt. Miehentappajaneito*Ydinaihe: Maie tanssii Tormion mäellä tms., kaatuu, se joka nostaa hänet pystyyn saa hänet puolisokseen. Jyrki tai joku muu tekee sen ja nai Maien. Maie laittaa sängyn laineille, piilottaa veitset vuoteeseen. Mies kuolee veitsiin. Jänis vie viestin miehen emolle tai miehen äiti tulee herättelemään, Maie valehtelee, ettei voi nousta, koska vuode on hänen tappamansa eläimen veressä. Valhe paljastuu ja Maie pakenee, hän pyytää esim. kaivoa, merta, puuta piilottamaan itsensä. Maie saadaan kiinni ja hirtetään. - Maien pakoepisodi on yhdistynyt >Kaukamoisen virteen Keski-Inkerissä, jolloin sen jatkona saattaa olla >Saaret neidot -runo. Pakoepisodi voi seurata myös >Inkerin virren alkusäkeitä. Veitsien piilotus liittyy kerran jatkona >Annikaisen virteen, kerran sitä seuraa >Laivaretki. Maie-runoon liittyy Keski-Inkerissä yleisesti jänis viestinviejänä -aihelma, muutaman kerran mehiläinen viestinviejänä (ks. >Eläimet sanansaattajina). Vrt. virolainen Maie-runo.

    • Maija makkaran varasti

      Nimipilkasta (ks. >Maija; >Mari) laajeneva absurdi kertomus makkarasta, jonka Maija varasti pappilasta ja jonka hän pisti pilluunsa ja joka poltti Maijan sisukset niin että maito alkoi uhkua nänneistä ja levisi reisille. Jatkoaihelma: Markan makso Maijan reisi (VII-tekstissä ilman kehyskertomusta).

    • Maija makkaran varasti*

      **Nimipilkasta (ks. >Maija; >Mari) laajeneva absurdi kertomus makkarasta, jonka Maija varasti pappilasta ja jonka hän pisti pilluunsa ja joka poltti Maijan sisukset niin että maito alkoi uhkua nänneistä ja levisi reisille. Jatkoaihelma: Markan makso Maijan reisi (VII-tekstissä ilman kehyskertomusta).

    • Mansikka mäeltä huusi

      Ks. myös Iro-neito; MarjavirsiTässä runoaiheessa vain marjan kutsu, >Marjavirressä koko tapahtumasarja. Säilytetään epiikassa paikallisen Marjavirsi-yhteyden (I, II) takia, mutta yleensä tekstit ei-eeppisiä: marjaan mennessä, lyyriset yhteydet yms.

    • Marjatiellä kadonnut tyttö

      Läksin puolaan metsälle - eksyin; Marjatielle kadonnut; Marjatiellä (puolassa) eksynyt; Sinne mä kana katosinKs. myös Älköön emo pitsilakkia pitäkö Vrt. Myyty neito; Vesitieltä pilviin viety neito; Älköön emo pitsilakkia pitäköYdinaihe: Tyttö (minä) katoaa ja kuolee marjamatkalla, varoitukset omaisille.

    • Marjatiellä kadonnut tyttö*

      Läksin puolaan metsälle - eksyin; Marjatielle kadonnut; Marjatiellä (puolassa) eksynyt; Sinne mä kana katosin*Ks. myös Älköön emo pitsilakkia pitäkö Vrt. Myyty neito; Vesitieltä pilviin viety neito; Älköön emo pitsilakkia pitäkö*Ydinaihe: Tyttö (minä) katoaa ja kuolee marjamatkalla, varoitukset omaisille.

    • Marjavirsi

      Näki oksalta omenanKs. myös Iro-neito; Mansikka mäeltä huusi>Luojan virren aloitusruno. Siveyden kuvaus -motiivi myös >Marketan runossa ja >Mataleenan virressä.

    • Marjavirsi*

      Näki oksalta omenan*Ks. myös Iro-neito; Mansikka mäeltä huusi*>Luojan virren aloitusruno. Siveyden kuvaus -motiivi myös >Marketan runossa ja >Mataleenan virressä.

    • Marjoi pervoi neitsykäinen löi päivällä vetoa

      Maijoi pervoi neitsykäinen löi päivällä vetoaVrt. Päivän kera kilpaa; Vesitiellä viipynytYdinaihe: Marjoi viipyy kalassa kauan, vanhemmat uhkaavat rangaista; Marjoi puolustautuu.

    • Marketan runo

      Laiska nainen; Marketan runoa; Marketta ja Antero; Marketta ja AnterusKs. myös Tanssilaulut: Pujeken, pujeken poikaa (Marketan tanssi); Vrt. Iro-neito; Marjavirsi; Mataleenan virsi; Väinämöisen tuomioYdinaihe: Hyvällä emännällä Elinalla on kuusi tytärtä, joista Marketta kotona naimattomana. Marketan siveyden kuvaus: ei syö kukon polkemia munia yms. Marketta menee paimeneen, nukahtaa nurmelle. Hannus saaren saksalainen löytää tytön ja makaa hänet. Raskauden merkit herättävät ihmetystä. Lapsi löydetään, vanhempia etsitään neitojen ja nuorukaisten joukosta. Kaikki vannovat olevansa syyttömiä, ja lapsi tuomitaan veteen ja tuleen. Jeesus ja Maria antavat kolmiöiselle puhekyvyn. Tämä paljastaa vanhempansa ja pyytää näiden vaatteita suojakseen. - Inkerissä (V1 588), Aunuksessa ja VII-alueella johdantona >Kasvatti emo kanoja -aihe. VII-alueella yhteys >Miehentappajaneito-runoon: tunkeilija menee Marketan aittaan voideltuaan ensin lukot ja saranat. Kannaksella (XIII) osaa runosta on käytetty piiritanssilauluna.

    • Marketan runo*

      Laiska nainen; Marketan runoa; Marketta ja Antero; Marketta ja Anterus*Ks. myös Tanssilaulut: Pujeken, pujeken poikaa (Marketan tanssi); Vrt. Iro-neito; Marjavirsi; Mataleenan virsi; Väinämöisen tuomio*Ydinaihe: Hyvällä emännällä Elinalla on kuusi tytärtä, joista Marketta kotona naimattomana. Marketan siveyden kuvaus: ei syö kukon polkemia munia yms. Marketta menee paimeneen, nukahtaa nurmelle. Hannus saaren saksalainen löytää tytön ja makaa hänet. Raskauden merkit herättävät ihmetystä. Lapsi löydetään, vanhempia etsitään neitojen ja nuorukaisten joukosta. Kaikki vannovat olevansa syyttömiä, ja lapsi tuomitaan veteen ja tuleen. Jeesus ja Maria antavat kolmiöiselle puhekyvyn. Tämä paljastaa vanhempansa ja pyytää näiden vaatteita suojakseen. - Inkerissä (V1 588), Aunuksessa ja VII-alueella johdantona >Kasvatti emo kanoja -aihe. VII-alueella yhteys >Miehentappajaneito-runoon: tunkeilija menee Marketan aittaan voideltuaan ensin lukot ja saranat. Kannaksella (XIII) osaa runosta on käytetty piiritanssilauluna.

    • Mataleenan virsi

      MataleenaVrt. Katrina kotikananen; Marketan runoRitvalan helkavirsisikermän laulu. Helkavirsien Mataleenan virsi ja Inkerin Matlienan kirkkomatka eroavat toisistaan suuresti, säetasolla yhteys on vähäinen. Yhteydet muihin eeppisiin runoaiheisiin ennen kaikkea kotona olon kuvauksessa (kauan kasvaminen, kynnysten ja lattioiden kuluttaminen helmoin ja kengin) - yllä mainittujen runojen ohella myös aunukselaisissa >Marjavirren teksteissä.

    • Mataleenan virsi*

      Mataleena*Vrt. Katrina kotikananen; Marketan runo*Ritvalan helkavirsisikermän laulu. Helkavirsien Mataleenan virsi ja Inkerin Matlienan kirkkomatka eroavat toisistaan suuresti, säetasolla yhteys on vähäinen. Yhteydet muihin eeppisiin runoaiheisiin ennen kaikkea kotona olon kuvauksessa (kauan kasvaminen, kynnysten ja lattioiden kuluttaminen helmoin ja kengin) - yllä mainittujen runojen ohella myös aunukselaisissa >Marjavirren teksteissä.

    • Mehiläinen viestinviejänä

      Mehiläinen viestin emolle pojan (tytön) surmastaVrt. Eläimet sanansaattajina

    • Menin metsään kontimaan

      VirolaisvoittoisiaSKVR:n mukaan virolaisvoittoinen. Vain alku: Menin metsään otramaita ottamaan, kauramaita katsomaan. Mukana koiria (tässä >Hevonen kadonnut veljeltä -säkeitä), peltoja on paljon, lopussa viite naisen ottamiseen.

    • Mereen silta yksiöisistä vesoista

      Ansiotyömotiivi, mm. >Tuonelta kosinnassa, >Kilpalaulannassa.

    • Merellä veneessä neito

      Lyhyt johdanto >Taivaanvalojen kosinta -runoon.

    • Meren ajoa odottavat

      Kaksi oli kallion jänöä; Loi Luoja lohikalaisen; Meren ajoa odottavaVrt. Kokon ja hauen taistelu Ks. Kilpakosinta; Maailmansynty

    • Meren ajoa odottavat*

      Kaksi oli kallion jänöä; Loi Luoja lohikalaisen; Meren ajoa odottava*Vrt. Kokon ja hauen taistelu Ks. Kilpakosinta; Maailmansynty*

    • Meren kosijat

      Ei ole suotu, ei ole luotu; Kultamies, vaski-, maito-, olkimies merestä nousi; Mies musta (hietahiuksinen) merestä nousi; Parta kullan palmikossaVrt. Annikaisen virsi>Annikaisen virren alkusäkeet aloittavat usein myös Meren kosijat kaikilla runoalueilla.

    • Meren kosijat*

      Ei ole suotu, ei ole luotu; Kultamies, vaski-, maito-, olkimies merestä nousi; Mies musta (hietahiuksinen) merestä nousi; Parta kullan palmikossa*Vrt. Annikaisen virsi*>Annikaisen virren alkusäkeet aloittavat usein myös Meren kosijat kaikilla runoalueilla.

    • Meren neito tavoittelee uivaa tyttöä

      Motiivi sisältyy >Suka mereen -runoon.

    • Meren neito, metsän sulho

    • Meren neito, metsän sulho*

      **

    • Meri kuivi kuutta syltä

      Meri kuivi kuutta syltä syntyessäniVrt. >Kaivot kaikki kuivuneet - esiintyvät rinnan tai voivat korvata toisensakin. Meren - lavvaksen - ojan kuivumiseen usein yhdistyy kaivo. Lyriikassa oman syntymän (Ks. >Kun mie synnyin synninmaalle) lapsuuskodin yhteydessä: ei laskettu vettä ottamaan. Eeppisissäkin runoissa, esim. >Pilviin viety.

    • Messu miekka vyöllä

    • Messu miekka vyöllä*

      **

    • Meteli veteli Venon kivi

      Meteli (veteli?) Venon kivi, venon partta painatteli, ve'in halki hartiain, paukkuit suonet sormissain, käsistäin kämmen suonet. Sanaa Ruotsiin lähetin; liikkuit kirjat kiirehesti, paperit pakon perästä, mustat viimat vikkelästi. Jatkona >Pilviin kadonnut poika -runoa. Alkuosassa samoja säkeitä kuin >Sotamiehenotto-runossa (ks. esim. V1 884).

    • Metsästä tarvepuita hakemassa

      VirolaisvoittoisiaKs. myös VirolaisvoittoisiaSKVR:n mukaan virolaisvoittoinen runo, jonka minä etsii metsästä sisaruksilleen veräjäpuita, siltapuita yms. ja joutuu lopulta taarastan taloon. Toisen tekstin jatkona >Sotamiehenotto.

    • Metsät miekka vyöllä

      Ks. myös Kalervo ja Untamo

    • Metsään eksynyt emo

      Laulaja itkee metsään eksynyttä, sinne kuollutta emoa.

    • Metsään menijän löytö

      Ydinaihe: mies löytää pussista pojan, vie kotiin, kasvattaa mieheksi. SKVR:n toimittajan huomautus: mahdollisesti Kantelettaren vaikutusta, vrt. esim. Kanteletar III:26.

    • Miehentappajaneito

      Antero ja Kaisa; Katri ja Vetrikka; Nyrvi-Laurin virsiVrt. Maie (III, IV); Marketan runo (II, V1, VII1)Ydinaihe: henkilöiden esittely, soitolla nukuttaminen; Länsi- Inkerissä veitsien piilotus vuoteeseen (vrt. >Maie); saranoiden voitelu vierteellä, sisääntulo, neidon kysymys, tulijan vastaus, käsky poistua, tappo, seurausten kuvaus. Dialogi (Antti ja Anni, Antti ja Kaisa). Länsi-Inkerissä päättyy usein neidon pakoon, kuten >Maie-runo. Säkeitä muista runoista: >Sulhonsa kylvettäjä, >Kaukamoisen virsi, >Kukkuu käkeä kaksi, toruu käkeä kaksi, >Maie, >Eläimet sanansaattajina, >Iivana Kojosenpoika, >Laivaretki, >Annikaisen virsi, >Likainen neito, >Tuonelta kosinta.

    • Miehentappajaneito*

      Antero ja Kaisa; Katri ja Vetrikka; Nyrvi-Laurin virsi*Vrt. Maie (III, IV); Marketan runo (II, V1, VII1)*Ydinaihe: henkilöiden esittely, soitolla nukuttaminen; Länsi- Inkerissä veitsien piilotus vuoteeseen (vrt. >Maie); saranoiden voitelu vierteellä, sisääntulo, neidon kysymys, tulijan vastaus, käsky poistua, tappo, seurausten kuvaus. Dialogi (Antti ja Anni, Antti ja Kaisa). Länsi-Inkerissä päättyy usein neidon pakoon, kuten >Maie-runo. Säkeitä muista runoista: >Sulhonsa kylvettäjä, >Kaukamoisen virsi, >Kukkuu käkeä kaksi, toruu käkeä kaksi, >Maie, >Eläimet sanansaattajina, >Iivana Kojosenpoika, >Laivaretki, >Annikaisen virsi, >Likainen neito, >Tuonelta kosinta.

    • Miehet sodassa

      >Purren itku -katkelman jatkona sota-aiheinen sepitteen tuntuinen runo, jossa kuvataan kuninkaiden mietteitä.

    • Miekan tai keihään kuvaus

      Väinämöisen miekkaKs. myös Lemminkäisen virsi

    • Miekka merestä

      Miekka merestäKs. myös Suka mereen

    • Miekka merestä*

      Miekka merestä*Ks. myös Suka mereen*

    • Mies tuli vierailta mailta

      Kaksi aihetta yhdistetty, Lantin kuolema (vrt. >Sulhasen kuolema), sekä balladinomainen aihe: miehen paluu vieraalta maalta, tytön petollisuuden paljastuminen, erokirjan kirjoitus ja miehen itsemurha; ei kalevalamittaa.

    • Mihin panen rahani

      Sousin, jousin miehen verran, sain rahaa, mitä rahalla - neitoKs. myös Lauri Lappalainen

    • Mihin panen rahani*

      Sousin, jousin miehen verran, sain rahaa, mitä rahalla - neito*Ks. myös Lauri Lappalainen*

    • Miikkula rukoilee Luojaa asettamaan aallot

      Asettele meren Jumala aallotVrt. Kolme veljestä asettaa aaltoja

    • Miksi on utuinen ilma

      Miks on maa murun näköinenKs. myös Kalervo ja Untamo Vrt. sananlaskuruno: Kuret soilla, miehet mailla, kälykset kananmunilla (riitelevät)

    • Miltä maalta sukuisin

      Ydinaihe: Läsin kolme vuotta, kotiväki luuli kuolleeksi (ks >Koti toivo kuolleheksi), kotiinpaluu ja kysymys: miltä maalta sukuisin? Jatkona >Metsät mettä täynnä- ja >Ihmemaa säkeitä. Vrt. samantapaista johdantokuviota ks. esim. >Rutsa, jossa nuoret kysyvät toisiltaan: miltä maalta olet kotoisin? Vastauksena >Ihmemaa-teemoja.

    • Miniän jalka kipeä

      Vrt. Nain naisen pikkaraisenYdinaihe: Veli tuo kotiin peukalon suuruisen naisen. Jalka kipeäksi istumisesta meren kivellä.

    • Minä menin metsään

      Ydinaihe: Metsään menijä löytää kontin ja muita tavaroita. Vastaan tuleva neito ilmoittaa, että tavarat ovat pudonneet Väinämöiseltä, joka nousi kohti taivaita. "Vanhan kansanrunon vaikutusta."

    • Myyty neito

      Myödyn neidon runo; Myöty neitoVrt. Lunastettava neitoYdinaihe pohjoisessa: Neito lähtee paimeneen. Yrjö, Yrkä, ylkä tulee karjaan, istuu puun tyvelle, neito istuu latvukselle, neidon kodin merkit (I, VI-VII, XII: kuusikko, kultakaivo, kultakuppi - ks. myös kotiseuturunot: >Meillä on kaivo kartanolla). Y. kertoo, että neito on myyty, ja mitä eri omaiset ovat maksaneet hänestä. Neito manaa omaisensa. Etelässä: Johdantona >Sinon kylväjä tai >Menin luutaan lehosta, paikalle tulee kaksi jumalanmiestä, kauppamiestä tms. Kertovat, että neito on myyty. Neito saa tietää, mitä hänestä on maksettu. Neito manaa omaisensa.

    • Myyty neito*

      Myödyn neidon runo; Myöty neito*Vrt. Lunastettava neito*Ydinaihe pohjoisessa: Neito lähtee paimeneen. Yrjö, Yrkä, ylkä tulee karjaan, istuu puun tyvelle, neito istuu latvukselle, neidon kodin merkit (I, VI-VII, XII: kuusikko, kultakaivo, kultakuppi - ks. myös kotiseuturunot: >Meillä on kaivo kartanolla). Y. kertoo, että neito on myyty, ja mitä eri omaiset ovat maksaneet hänestä. Neito manaa omaisensa. Etelässä: Johdantona >Sinon kylväjä tai >Menin luutaan lehosta, paikalle tulee kaksi jumalanmiestä, kauppamiestä tms. Kertovat, että neito on myyty. Neito saa tietää, mitä hänestä on maksettu. Neito manaa omaisensa.

    • Nai vanha nuoresta

      Ydinaihe: vanha mies käy toistuvasti kosimassa nuorta naista, joka lopulta myöntyy kosintaan.

    • Nain naisen pikkaraisen, talo käski tappamaan

      Nain mie naisen pikkaraisen; Nain pikkaraisen naisen naapurista; Pere käski pieksämähän; Pere sanoo, pieksä nainen; Perhe käski pieksemää, en raatsi raukaistani; Talo käski tappamaan

    • Neiden rosvo

      "Teksti Lönnrotin painoa varten suorittama", julkaistu Mehiläisessä 1836. Muistuttaa >Rutsa-runon (Sisaren turmelus) vienalaismuistiinpanoja, erityisesti ks. I2,955, joka on Lönnrotin muistiinpano Kellovaarasta. Tässä tekstissä neidon ryöstäjänä on Iku tiera Lieran poika, kun taas Neiden rosvossa ryöstäjänä on Kullervo Kalevan poika. Myös >Rutsa-runossa keskeinen sukurutsa-aihe puuttuu tästä. Neidon äiti surmauttaa tyttärensä ryöstäjän.

    • Neidolta marjassa nännät putosi

      Vrt. Vihneen ottajat; Tuura taittuiYdinaihe: Neidolta putoavat nännät marjassa ollessa, itkien kotiin, äiti lohduttaa: lehmältä uudet. Aihe on itkien kotiin -teeman pilavariantti, saattaa liittyä Inkerin leikkaajien lahkoon (vrt. Venäjän skoptsit), vrt.>Neidot tappavat ja hautaavat nännät.

    • Neidon kaksi kosijaa

    • Neidon kankaankudonta

      Kankaan kudonta; Katin (neidon) kankaankudonta; Neito kangasta kutoo kullalleenVrt. Katriinan poltto; Kultalangan katkeaminen; NAISTENLAULUT: Tytön käsityötaidon ylistys; HÄÄRUNOT/Morsiamen ylistys: Suihki sukkula kädessä

    • Neidot ja kyppä

      Kyppä, Kyppä (penis); Kyrpä; Miksei kyrpä päätä nosta; Mykkä kyyry mies matalaVrt. Sämpsä PellervoinenYdinaihe: Neidot miettivät, mitä kypälle pitäisi syöttää, jotta se nostaisi päätään. Vasta kun se näkee neidon, pää nousee. XIV 2095: Kateen luku.

    • Neitinen meni ve´elle

      Ydinaihe: Neito hakee isälleen silmävettä, isä peseytyy ja menee markkinoille, tuo tuliaisia eri perheenjäsenille.

    • Neito kyntäjänä

      Neito kyntää, kylvää itse; Uottelin mie velloani kyntämään; Veljeään kyntämään odotellut; Vuotin velloa kyntämään; Vuotin velloani kuin päivää Päähkenlinnan alta kyntämäänVrt. Kyntäjä ja pedot; Vesasta vello; lyriikka: Kun oisin pojaksi luotu, kyntäisin isoni pellotYdinaihe: Neito joutuu kyntämään, koska talossa ei ole poikaa. Kyntävät kyläiset miehet, neidon rintaluut riskavat, atran vitsa katkeaa (vrt. >Kyntäjä ja pedot). Neito menee kyselemään kylän akoilta, syntyisikö vesasta vello, akat sanovat, ettei synny. Runotyyppiin on yhdistetty kannakselainen samanideainen aihe: Kuu ja päivä on noussut, veljeni ei ole noussut kanssani kylvämään, itse kynnin, kylvin, vakosin, selässäni siemensäkki (lisänä usein: >Kynnin kymmenen vakoa). Vrt. lyyrinen aihelma >Kun oisin pojaksi luotu, kyntäisin isoni pellot (jossa kuvitellaan, että poikana kyntäisin). Erikoinen muunnelma IV1 1463: kyntäjänä on poika, jonka kyntämisen kykyä epäillään.

    • Neito kyntäjänä*

      Neito kyntää, kylvää itse; Uottelin mie velloani kyntämään; Veljeään kyntämään odotellut; Vuotin velloa kyntämään; Vuotin velloani kuin päivää Päähkenlinnan alta kyntämään*Vrt. Kyntäjä ja pedot; Vesasta vello; lyriikka: Kun oisin pojaksi luotu, kyntäisin isoni pellot*Ydinaihe: Neito joutuu kyntämään, koska talossa ei ole poikaa. Kyntävät kyläiset miehet, neidon rintaluut riskavat, atran vitsa katkeaa (vrt. >Kyntäjä ja pedot). Neito menee kyselemään kylän akoilta, syntyisikö vesasta vello, akat sanovat, ettei synny. Runotyyppiin on yhdistetty kannakselainen samanideainen aihe: Kuu ja päivä on noussut, veljeni ei ole noussut kanssani kylvämään, itse kynnin, kylvin, vakosin, selässäni siemensäkki (lisänä usein: >Kynnin kymmenen vakoa). Vrt. lyyrinen aihelma >Kun oisin pojaksi luotu, kyntäisin isoni pellot (jossa kuvitellaan, että poikana kyntäisin). Erikoinen muunnelma IV1 1463: kyntäjänä on poika, jonka kyntämisen kykyä epäillään.

    • Neitoa kositaan eri paikkoihin

      En lähe Tuuteriin: Eri paikkoihin neitoa kosittiin; Oli emolla lintu myytävänäKs. myös Katrina kotikananen; Nurmen neito; Varkaalle menijä

    • Neljän neidon runo

      Annan veikolle palttinaisen paidan; Kolme neitoa, yksi kutoo kultavyötä; Neljän neitosen runo: Västäräkki lensi aitan kynnykselleKs. myös: Nuorena sotaan viety veliJohdantoja: Västäräkki (harakka, pieni lintu) lensi tuvan kynnykselle; >Mikä tuolla näkyy; >Pakeneva; >Pukki nousi puuhun. Ydinaihe: Tuvassa (puussa) näkyy kolme/neljä neitoa erilaisissa puuhissa, esim.: Yksi kutoo kultavyötä, toinen sorii sormikkaita, kolmas itkee veikkoaan, joka nuorena sotaan vietiin. Päätöksenä usein itkevän neidon lohdutus: veli tulee, pää jo näkyy, tuo tuomisia, kengät ym.(joskus hiiri vie ne, IX-X). Tyttö lupaa veljelle paidan. Joskus (VI) paita hihaton, helmaton, jolloin: Liisa hihat liittelee, Kaisa kaulukset panee, Helka helman päärmelöö. Veljen tulo ja tuomiset myös >Nuorena sotaan viety veli -runossa; paita-aihe myös tanssilaulussa >Tule meille tanssimaan -annan paidan palkaksesi.

    • Neljän neidon runo*

      Annan veikolle palttinaisen paidan; Kolme neitoa, yksi kutoo kultavyötä; Neljän neitosen runo: Västäräkki lensi aitan kynnykselle*Ks. myös: Nuorena sotaan viety veli*Johdantoja: Västäräkki (harakka, pieni lintu) lensi tuvan kynnykselle; >Mikä tuolla näkyy; >Pakeneva; >Pukki nousi puuhun. Ydinaihe: Tuvassa (puussa) näkyy kolme/neljä neitoa erilaisissa puuhissa, esim.: Yksi kutoo kultavyötä, toinen sorii sormikkaita, kolmas itkee veikkoaan, joka nuorena sotaan vietiin. Päätöksenä usein itkevän neidon lohdutus: veli tulee, pää jo näkyy, tuo tuomisia, kengät ym.(joskus hiiri vie ne, IX-X). Tyttö lupaa veljelle paidan. Joskus (VI) paita hihaton, helmaton, jolloin: Liisa hihat liittelee, Kaisa kaulukset panee, Helka helman päärmelöö. Veljen tulo ja tuomiset myös >Nuorena sotaan viety veli -runossa; paita-aihe myös tanssilaulussa >Tule meille tanssimaan -annan paidan palkaksesi.

    • Nimettömät taudit

      Vrt. Äidin kuoloVienassa lyhyt runoaihe ("Mitä Pohjola potevi..."), Inkerissä siellä täällä tautiloitsuissa, esim. >Pistoksessa. Peiton mätänemisen aihelma myös >Äidin kuolo -runossa. Vrt. virolainen aihe "Lemmingi isa podie".

    • Nimettömät taudit*

      *Vrt. Äidin kuolo*Vienassa lyhyt runoaihe ("Mitä Pohjola potevi..."), Inkerissä siellä täällä tautiloitsuissa, esim. >Pistoksessa. Peiton mätänemisen aihelma myös >Äidin kuolo -runossa. Vrt. virolainen aihe "Lemmingi isa podie".

    • Noidille Viroon

      Noidille (Viroon) kylään, Narvan tietäjille; Nuoren naisen ottanutKs. myös Anteruksen runo; Äidin kuolo

    • Nuijasota

      Kivijärven kiltit miehet; Nuijasodasta

    • Nuorena sotaan viety veli

      Sotaan menoa (veljen) itkevä; Sotaan vietyä veljeä itkevä neito; Veikko tulee linnasta (kertoo oro); Veion tuomiset; Veli sodasta tulee; Veli sotamiehenä; Veli tulee, tuo silkin, ummiskengät; Veli tulee, yli linnan pää näkyy, tuo kengät; Veljeään itkeväKs myös Neljän neidon runo; HÄÄRUNOT/Sisälle mentäessä: Luulin päivän paistavan, paistoi sulhon paidan kaulusErilaisia johdantoja. Ydinaihe: Neito itkee, itkun tiedustelu, neito kertoo surevansa nuorena sotaan vietyä veljeään, lohdutus: veli tulossa, pää näkyy, veli tuo ummiskengät tms., neito lupaa ommella palttinaisen paidan (ks. tanssilaulut: >Tule meille tanssimaan, annan paidan palkaksesi; >Neljän neidon runo). Jos veli tuo hanhen, usein jatkona >Hanhi kadonnut.

    • Nuorena sotaan viety veli*

      Sotaan menoa (veljen) itkevä; Sotaan vietyä veljeä itkevä neito; Veikko tulee linnasta (kertoo oro); Veion tuomiset; Veli sodasta tulee; Veli sotamiehenä; Veli tulee, tuo silkin, ummiskengät; Veli tulee, yli linnan pää näkyy, tuo kengät; Veljeään itkevä*Ks myös Neljän neidon runo; HÄÄRUNOT/Sisälle mentäessä: Luulin päivän paistavan, paistoi sulhon paidan kaulus*Erilaisia johdantoja. Ydinaihe: Neito itkee, itkun tiedustelu, neito kertoo surevansa nuorena sotaan vietyä veljeään, lohdutus: veli tulossa, pää näkyy, veli tuo ummiskengät tms., neito lupaa ommella palttinaisen paidan (ks. tanssilaulut: >Tule meille tanssimaan, annan paidan palkaksesi; >Neljän neidon runo). Jos veli tuo hanhen, usein jatkona >Hanhi kadonnut.

    • Nurmen neito

      Lähe neitonen minulle, yhen lehmän lypsäjäksi; Nurmi-Tuomas; Nurmi-Tuomas, Hiekka-Heikki (=kuolema); Saaren neito; Saaren (nurmen) neito; Vinkui Viipurin veräjät; Ylpeä tyttöVrt. Maailmansyntyruno: Pääskyläinen päivälintu; Lyriikka/Naistenlaulut: Kun tulisi Nurmi-TuomasRunoaiheessa monenlaisia johdantoja, esim. Pääskyläinen päivälintu (>Maailmansynty), >Kullasta saari, >Iski tulta Ilmarinta (tästä syntyy saari), >Kävin piennä paimenessa (soitin torvea, seisahtui seppä pajassa, pihdit putosivat, syntyi saari). Erikoisia: sorsanmunasta neito (III3 2832), hiuksesta neito (VII3 304a). Nurmen neitoa tullaan kosimaan, ja tämä johtaa erilaisiin jatkeisiin: tavallisimmin kosijana on Nurmi-Tuomas, joka vie neidon. Myös jatkeena >Taivaanvalojen kosinta, >Iivana Kojosenpoika, >Rutsa; kosinta eri paikkoihin (Liissilään, Kaurilaan).

    • Nurmen neito*

      Lähe neitonen minulle, yhen lehmän lypsäjäksi; Nurmi-Tuomas; Nurmi-Tuomas, Hiekka-Heikki (=kuolema); Saaren neito; Saaren (nurmen) neito; Vinkui Viipurin veräjät; Ylpeä tyttö*Vrt. Maailmansyntyruno: Pääskyläinen päivälintu; Lyriikka/Naistenlaulut: Kun tulisi Nurmi-Tuomas*Runoaiheessa monenlaisia johdantoja, esim. Pääskyläinen päivälintu (>Maailmansynty), >Kullasta saari, >Iski tulta Ilmarinta (tästä syntyy saari), >Kävin piennä paimenessa (soitin torvea, seisahtui seppä pajassa, pihdit putosivat, syntyi saari). Erikoisia: sorsanmunasta neito (III3 2832), hiuksesta neito (VII3 304a). Nurmen neitoa tullaan kosimaan, ja tämä johtaa erilaisiin jatkeisiin: tavallisimmin kosijana on Nurmi-Tuomas, joka vie neidon. Myös jatkeena >Taivaanvalojen kosinta, >Iivana Kojosenpoika, >Rutsa; kosinta eri paikkoihin (Liissilään, Kaurilaan).

    • Nyt anto kovat ajat Jumala

      Aloitussäkeitä >Sotamiehenotto-runossa, kerran >Sotasanomat-runossa.

    • Näitkö, kokko, taattoani?

      Edgo n´ähny miun tuattoista; Näitkö toatoistani; Oi, kokko lintuseni, näitkö taattoani?; Voi, korppi lintuni, näetkö mun taattoniTämä omaistenvertailukertaus on SKVR:ssa luokiteltu lyriikkaan, ryhmään Nuorten naisten mielialoja, mutta muiden omaistenvertailukertausten tapaan liitetty hakemistossa epiikkaan. Ydinaihe: Runon minä kyselee, näkikö kokko, korppi, sotka, lintu, hoikkolintu, vietroikynsi tms. eri omaisia. Lintu vastaa, kuvaus omaisten tekemisistä.

    • Nälkävuosi

      Vrt. Ei silloin hyvin eletty; Nälän kulkuYhteinen motiivi runotyypissä >Ei silloin hyvin eletty: leipä maksoi lehmän.

    • Nälän kulku

      Jo näkyy nälkä; Nälkä nähtiin tulevan; Nälkä näkyy tulevanVrt. Kyllä muistan murhivuodet; Lähin olkia pakohon; Nälkävuosi; Suuresta Suomen nälästäYdinaihe: Kuvaus nälän kulusta talo talolta, kylä kylältä, nälän tunnukset mukana: vehkavihko, olkipetkele, tamppukakku yms.

    • Näätä ansassa

      Runon aihe vertautuu muihin eeppisiin lauluihin, joissa saadaan eläin ja mennään kauppaamaan sitä kaupunkiin, vrt. >Lehmä teki valkean vasikan. Lopussa lyyrisiä aiheita.

    • Ogoi ja papinpoika

      Ogoi ja GauroiKs. myös Vene ja purje puhki kivisillä kengillä, vrt. Lunastettava neitoYdinaihe: Ogoi menee rantaan pesemään silmiään. Mereltä laivasta pyydetään juotavaa. Ogoi siepataan laivaan. Gauroi-veli lähtee etsimään Ogoita, pyytää tätä tulemaan pois. Papinpoika (Hovatitsa) järjestää pidot. Vieraat kehuvat kuka hevostaan tms., Gauroi kehuu sisartaan, jolloin hänelle vastataan (papinpoika, ruotsalainen), että Ogoi on jo maattu. Gauroi häpeää, menee koputtamaan Ogoin aitan ikkunaan. Ogoi hirttäytyy. Papinpoika tulee, löytää Ogoin kuolleena, hirttäytyy. Heidät haudataan kirkon eri puolille, mutta heidän haudoilleen kasvaneet puut menevät juuristaan ja latvoistaan yhteen. - >Taaton hyvyydet -runossa (VII2 1312-1313) esiintyvät vain nimet Ogoi ja Gauroi.

    • Ogoi ja papinpoika*

      Ogoi ja Gauroi*Ks. myös Vene ja purje puhki kivisillä kengillä, vrt. Lunastettava neito*Ydinaihe: Ogoi menee rantaan pesemään silmiään. Mereltä laivasta pyydetään juotavaa. Ogoi siepataan laivaan. Gauroi-veli lähtee etsimään Ogoita, pyytää tätä tulemaan pois. Papinpoika (Hovatitsa) järjestää pidot. Vieraat kehuvat kuka hevostaan tms., Gauroi kehuu sisartaan, jolloin hänelle vastataan (papinpoika, ruotsalainen), että Ogoi on jo maattu. Gauroi häpeää, menee koputtamaan Ogoin aitan ikkunaan. Ogoi hirttäytyy. Papinpoika tulee, löytää Ogoin kuolleena, hirttäytyy. Heidät haudataan kirkon eri puolille, mutta heidän haudoilleen kasvaneet puut menevät juuristaan ja latvoistaan yhteen. - >Taaton hyvyydet -runossa (VII2 1312-1313) esiintyvät vain nimet Ogoi ja Gauroi.

    • Ohran kylvö

      Onnen ohraVrt. Hirvi ohrassa; Kynnin kymmenen vakoa>Oluen synty -runoa joskus edeltävä lyhyt runoaihe. Ydinaihe: Onni-ukko (tai minä) tekee kasken, jossa tuulet auttavat, kylvää ohran, joka kasvaa hyvin. Mukana myös erilaisiin aiheisiin, mm. liekku- ja häävirsiin liittyvä onnen ohra-motiivi.

    • Ohran kylvö*

      Onnen ohra*Vrt. Hirvi ohrassa; Kynnin kymmenen vakoa*>Oluen synty -runoa joskus edeltävä lyhyt runoaihe. Ydinaihe: Onni-ukko (tai minä) tekee kasken, jossa tuulet auttavat, kylvää ohran, joka kasvaa hyvin. Mukana myös erilaisiin aiheisiin, mm. liekku- ja häävirsiin liittyvä onnen ohra-motiivi.

    • Olin orja vellolleni

      Olin orja vellolleni, luulin aitat annettavan; Olin orja vellolleni, pyysin kunniaa; Syöttelin ison oroja; Syöttelin ison sikoja, luulin turkit annettavan; Syöttelin isän oroista - luulin aitat annettavan; Tein työtä koko käellä; Tytär työtä, minjä palkan; Veljen hevosen syöttäjä ja juottaja neito; Viilsin viikate olallaKs. myös lyriikka: Pyysin kurja kunniaaTein työtä koko käellä -aihe on orjarunoissa toistuva(ks. esim. >Orjan päivä pellolla).

    • Olin orja vellolleni*

      Olin orja vellolleni, luulin aitat annettavan; Olin orja vellolleni, pyysin kunniaa; Syöttelin ison oroja; Syöttelin ison sikoja, luulin turkit annettavan; Syöttelin isän oroista - luulin aitat annettavan; Tein työtä koko käellä; Tytär työtä, minjä palkan; Veljen hevosen syöttäjä ja juottaja neito; Viilsin viikate olalla*Ks. myös lyriikka: Pyysin kurja kunniaa*Tein työtä koko käellä -aihe on orjarunoissa toistuva(ks. esim. >Orjan päivä pellolla).

    • Olin orjana Virossa

      Olin orjana, Virosta ostin alaset, yliset; Olin orjana Virossa - piikana; Seppä, tee oinonsarvesta veitsi, jolla vuorta vuolen, karautan kalliotaKs. myös Kanteleen synty (Oinonsarvinen kannel); Viron orja ja isäntäTähän on koottu Olin orjana Virossa -säkeellä alkavat muut runoaiheet kuin >Kanteleen syntyyn (Oinonsarvinen kannel) ja >Viron orja ja isäntä -runoon sisältyvät. Olin orjana Virossa -säkeen jatkona seuraa erilaisia aiheita, kuten esim. >Nuorena sotaan viety veli, >Emännän kolme kieltä, >Hanhi kadonnut, >Läksin linnaan likaksi, Olin orjana Virossa - ostin yliset, aliset, Olin orjana Virossa - ostin oriin, Olin orjana Virossa - yöt seisoin sepon pajassa, jne.

    • Oljamissa käynti

      Kotona käynyt miniä; Miniän käynti syntymäkodissaan; Viikon vuotin, kauvan katsoinVrt. Naistenlaulut/Miniän laulut: Ei anna hevosta appi; Ei ollut sitä jokea josta en vettä juonut; Ison kotona ja miehelässä; Häälaulut/Morsiamen itketys: Ei minua muut tunne kotiin tullessani; Kysymättä kävit kylässä

    • Oljamissa käynti*

      Kotona käynyt miniä; Miniän käynti syntymäkodissaan; Viikon vuotin, kauvan katsoin*Vrt. Naistenlaulut/Miniän laulut: Ei anna hevosta appi; Ei ollut sitä jokea josta en vettä juonut; Ison kotona ja miehelässä; Häälaulut/Morsiamen itketys: Ei minua muut tunne kotiin tullessani; Kysymättä kävit kylässä*

    • Olkinen oronen

      Ks. myös Väinämöisen ammunta

    • Oluen synty

      Oluen keittoKs. myös Kaukamoisen virsi; Lemminkäisen virsi Vrt. pitolaulut: Kiletoivirsi; Lintujen pidot; häärunot, häiden valmistelut: Oluenkeittoruno; Viinan syntyYdinaihe: Osmotar, Osmatar, Kalervon poika, Kalevatar tms. keittää olutta, olut ei ala käydä, hapattimen haku (eläimet), olut alkaa käydä. Runotyyppi liittyy niin olennaisesti Lemminkäisen/Kaukamoisen virteen, että tähän on koottu ainoastaan ne numeroviitteet, jotka eivät sisälly e.m. otsikoihin hakemistossa. Humalan synty -aihe ("kyinä maahan kynnettiin"): ks. VI1 60, VII2 1314. Oluen synty -aiheeseen voivat ketjuuntua >Humalan ja ohran keskustelu sekä >Oluen uhkaus. >Lintujen pidot -runossa on myös kyse oluen valmistuksesta, mutta tekijöinä ovat linnut.

    • Oluen synty*

      Oluen keitto*Ks. myös Kaukamoisen virsi; Lemminkäisen virsi Vrt. pitolaulut: Kiletoivirsi; Lintujen pidot; häärunot, häiden valmistelut: Oluenkeittoruno; Viinan synty*Ydinaihe: Osmotar, Osmatar, Kalervon poika, Kalevatar tms. keittää olutta, olut ei ala käydä, hapattimen haku (eläimet), olut alkaa käydä. Runotyyppi liittyy niin olennaisesti Lemminkäisen/Kaukamoisen virteen, että tähän on koottu ainoastaan ne numeroviitteet, jotka eivät sisälly e.m. otsikoihin hakemistossa. Humalan synty -aihe ("kyinä maahan kynnettiin"): ks. VI1 60, VII2 1314. Oluen synty -aiheeseen voivat ketjuuntua >Humalan ja ohran keskustelu sekä >Oluen uhkaus. >Lintujen pidot -runossa on myös kyse oluen valmistuksesta, mutta tekijöinä ovat linnut.

    • Oluen teko ja myynti

    • Onko Otava, tähdet ja taivas oikein osattu

      Väinämöisen viikate, oikein Otava tehty, taiten taivas kirjutettuKs. myös Sananlaskurunot: Oikein on otavat tehtyLiittyy >Kanto meressä -motiiviin. Legendapiirteitä? Kolme pyhäistä miestä tarkistaa, onko oikein tehty.

    • Onkos teistä miehen naista?

      Kävin Tervun tietä myöten, löysin neidon sotkemassa; Löysin neion sotkuiltansaKs. myös Nuoret: Neito osaa/ei osaa ommellaSisältää erilaisia kosintarunokliseitä: Mies menee etsimään itselleen vaimoa, löytää, kyselee: onko sinussa miehen naista? Vastaus: ommella osaan, tiedän tikkaella. Sisältää muitakin kliseetyyppisiä säkeitä, esim. >Ei neittä turulla myydä.

    • Onkos tuota teiän maalla - koivu, tammi, kuusi

      Vrt. Iso tammi

    • Onkos tuota teiän maalla - koivu, tammi, kuusi*

      *Vrt. Iso tammi*

    • Onni tuli ojalta koille

      Vrt. lyriikka: Onni ojassa

    • Orpolasten hoitajien laulu

      Miks on vaimot valkeaiset; Pietarissa käynti; Pietarissa käynti - naisenVrt. lyriikka/Orvon laulut: Suomalainen kasvatti orvon; häärunot, sulhasen neuvokki: Älä laita vaimoasi Pietariin ruununlapsia hakemaanYdinaihe: Kysellään, miksi vaimot vaalenoo, lakkipäät laihtuu. Pietarissa, lapsikartanossa käynti, siellä moititaan. Kun vaimo palaa kotiin, mies lyö, vie rahat. Voi sisältyä myös kylärunoihin: raukat rautulaiset naiset joutuvat köyhyydessään turvautumaan tähän ammattiin ja saivat matkoillaan sukupuolitaudin (V2 2376). - Liittyy Kannaksen rajapitäjien naisten tapaan hankkia lisäansioita v. 1840-59. Lapsia joko otettiin Pietarin lastenkodeista kasvateiksi tai käytiin imettämässä ja hoitamassa lapsia siellä.

    • Orpolasten hoitajien laulu*

      Miks on vaimot valkeaiset; Pietarissa käynti; Pietarissa käynti - naisen*Vrt. lyriikka/Orvon laulut: Suomalainen kasvatti orvon; häärunot, sulhasen neuvokki: Älä laita vaimoasi Pietariin ruununlapsia hakemaan*Ydinaihe: Kysellään, miksi vaimot vaalenoo, lakkipäät laihtuu. Pietarissa, lapsikartanossa käynti, siellä moititaan. Kun vaimo palaa kotiin, mies lyö, vie rahat. Voi sisältyä myös kylärunoihin: raukat rautulaiset naiset joutuvat köyhyydessään turvautumaan tähän ammattiin ja saivat matkoillaan sukupuolitaudin (V2 2376). - Liittyy Kannaksen rajapitäjien naisten tapaan hankkia lisäansioita v. 1840-59. Lapsia joko otettiin Pietarin lastenkodeista kasvateiksi tai käytiin imettämässä ja hoitamassa lapsia siellä.

    • Osapoika, onnipoika

      Onni-pojan ajeluKs. myös rukoukset: Osapoika - aja riistainen rekesiYdinaihe: Onni kulkee vetäen riistaista rekeä, menee alimmaiseen, keskimmäiseen ja ylimmäiseen taloon. Kahdessa ensimmäisessä hänet torjutaan, ylimmäisessä talossa lapsi ottaa hänet vastaan. Tähtiteksteissä vain alkuaihelma.

    • Osapoika, onnipoika*

      Onni-pojan ajelu*Ks. myös rukoukset: Osapoika - aja riistainen rekesi*Ydinaihe: Onni kulkee vetäen riistaista rekeä, menee alimmaiseen, keskimmäiseen ja ylimmäiseen taloon. Kahdessa ensimmäisessä hänet torjutaan, ylimmäisessä talossa lapsi ottaa hänet vastaan. Tähtiteksteissä vain alkuaihelma.

    • Paennut vanki

      Paennut vanki (sotilas?)Säetasolla teksteissä on vain vähän yhteistä (vangin rukous). Sotamiehenottorunoissa on tätä muistuttavina aihelmina sotilaan kiinni saaminen, hiusten leikkuu, sotaan vienti. Näistä on poimittu viitteet tähän sikäli kuin tekstit muistuttavat Paennut vanki -aiheen käsittelyä.

    • Paennut vanki*

      Paennut vanki (sotilas?)**Säetasolla teksteissä on vain vähän yhteistä (vangin rukous). Sotamiehenottorunoissa on tätä muistuttavina aihelmina sotilaan kiinni saaminen, hiusten leikkuu, sotaan vienti. Näistä on poimittu viitteet tähän sikäli kuin tekstit muistuttavat Paennut vanki -aiheen käsittelyä.

    • Pahan sulhon saanut

      Aholla-itkijä; Immen itku; Itkijä neito; Jos saisin mokoman sulhon, hirsipuuhun; Ken sinua pahoin pitää (Oljamissa kysyttiin); Morsian mäellä itki; Mutsonen metsässä itkee; Neitonen (morsian) mäellä itki; Neitonen (vesitiellä) itki; Pahasulhollinen; Parempi sulhon kotona kuin emon; Sulhoko pahoin pitääKs. myös lyriikka: Pahan miehen kuvausOmaistenvertailukertaus, jossa kysellään neidon itkun syytä: pitääkö isä, äiti vai sulho pahoin. Sulhasta luonnehditaan samoin säkein lyyrisissä lauluissa. Motiivit ovat osin liikkuvia: esim. kannakselaisteksteissä tiheimmin esiintyvä neidon sadatus -motiivi ("kui näkisin hirtettävän" jne.) tavataan myös runosta >Itketkö sinä minua? sekä lyriikassa aiheesta >Sulhoni toivoisin hirtettävän, poltettavan, leikattavan. Yhteistä motiiviainesta myös runoissa >Merenkylpijäneito, >Lunastettava neito Raja-Karjalan ja Vienan alueilla. Samoin häärunoissa tämän runotyypin kanssa yhteisiä motiiveja, joissa pelotellaan morsianta miehelään menosta.

    • Pahan sulhon saanut*

      Aholla-itkijä; Immen itku; Itkijä neito; Jos saisin mokoman sulhon, hirsipuuhun; Ken sinua pahoin pitää (Oljamissa kysyttiin); Morsian mäellä itki; Mutsonen metsässä itkee; Neitonen (morsian) mäellä itki; Neitonen (vesitiellä) itki; Pahasulhollinen; Parempi sulhon kotona kuin emon; Sulhoko pahoin pitää*Ks. myös lyriikka: Pahan miehen kuvaus*Omaistenvertailukertaus, jossa kysellään neidon itkun syytä: pitääkö isä, äiti vai sulho pahoin. Sulhasta luonnehditaan samoin säkein lyyrisissä lauluissa. Motiivit ovat osin liikkuvia: esim. kannakselaisteksteissä tiheimmin esiintyvä neidon sadatus -motiivi ("kui näkisin hirtettävän" jne.) tavataan myös runosta >Itketkö sinä minua? sekä lyriikassa aiheesta >Sulhoni toivoisin hirtettävän, poltettavan, leikattavan. Yhteistä motiiviainesta myös runoissa >Merenkylpijäneito, >Lunastettava neito Raja-Karjalan ja Vienan alueilla. Samoin häärunoissa tämän runotyypin kanssa yhteisiä motiiveja, joissa pelotellaan morsianta miehelään menosta.

    • Pani lesket leikkoamahan

      Oli Lauri, lieto poikaYdinaihe: lesket leikkaamassa, linnut elonkorjuussa. Aihelma Simana Sissosen >Ohran kylvössä (kaikki VII-numerot samasta tekstistä); Aunuksessa erillinen.

    • Pauloja punova paha mies

      Ydinaihe: Runon minä menee metsään, näkee miehen tekemässä linnuille ansoja, rikkoo ansat.

    • Pentin linna

      Ks. myös Iivanan virsi; Iso härkä; Jaakko Pontus; Laivaretki; Petri kuuluisa kuningasYdinaihe: Soudetaan Pentin linnan alle, kysytään (Pentti pieni linnan vanhin):"Onko linnassa lihoa?" Tämä repliikki liikkuu myös eri runoaiheissa.

    • Pentin linna*

      *Ks. myös Iivanan virsi; Iso härkä; Jaakko Pontus; Laivaretki; Petri kuuluisa kuningas*Ydinaihe: Soudetaan Pentin linnan alle, kysytään (Pentti pieni linnan vanhin):"Onko linnassa lihoa?" Tämä repliikki liikkuu myös eri runoaiheissa.

    • Petetty morsian

      Petetty kosijaVrt. Pettelikko sulhanen; häärunot: Sulhasen kodin moitinta; naistenlaulut: Miniänä huonossa paikassaYdinaihe: Kaiaa houkutellaan morsiameksi, luvataan kultavöitä ym. (tai Kaija etsii miestä joka antaa kuusi kultavyötä, ks. >Menisin miehelle, jolla kultavöitä) Kaia menee, navetassa yksi vasikka, sarvet sammaleessa, kiukaalla sokea ukko.VII5 4558 erilainen, ilmeisesti sulhasta petetään.

    • Petetty morsian*

      Petetty kosija*Vrt. Pettelikko sulhanen; häärunot: Sulhasen kodin moitinta; naistenlaulut: Miniänä huonossa paikassa*Ydinaihe: Kaiaa houkutellaan morsiameksi, luvataan kultavöitä ym. (tai Kaija etsii miestä joka antaa kuusi kultavyötä, ks. >Menisin miehelle, jolla kultavöitä) Kaia menee, navetassa yksi vasikka, sarvet sammaleessa, kiukaalla sokea ukko.VII5 4558 erilainen, ilmeisesti sulhasta petetään.

    • Petri kuuluisa kuningas

      Pedri, kuuluisa kuningas (Viipurin linnan hävitys)Vrt. Iivanan virsi; Jaakko Pontus; Pentin linna

    • Pettelikko sulhanen

      Meiän peiu petti neion, löi kahta kättä, neiti luuli rahaksiVrt. Petetty morsian; Naistenlaulut: Kivet kilkki kormanossa - neito luuli rahoiksi; Miniänä huonossa paikassaYdinaihe: Mies hankkii itselleen morsiamen petollisin keinoin: neito luulee kivien kilkkaamista rahojen kilinäksi. Tullaan kotiin: ei aittaan asiaa, suossa suurusjauhot, neito "saunan salvamessa supi surman suuruksetta, lipo linnun einehettä". - Yhdistyy muihin aviomieskuvauksiin, esim. >Tule neitonen minulle, >Ruoskan mies tuomisiksi. Aihetta pitävät koossa pettäminen ja kivien, suurusjauhojen ja morsiamen nälkiintymisen kuvaukset.

    • Pettelikko sulhanen*

      Meiän peiu petti neion, löi kahta kättä, neiti luuli rahaksi*Vrt. Petetty morsian; Naistenlaulut: Kivet kilkki kormanossa - neito luuli rahoiksi; Miniänä huonossa paikassa*Ydinaihe: Mies hankkii itselleen morsiamen petollisin keinoin: neito luulee kivien kilkkaamista rahojen kilinäksi. Tullaan kotiin: ei aittaan asiaa, suossa suurusjauhot, neito "saunan salvamessa supi surman suuruksetta, lipo linnun einehettä". - Yhdistyy muihin aviomieskuvauksiin, esim. >Tule neitonen minulle, >Ruoskan mies tuomisiksi. Aihetta pitävät koossa pettäminen ja kivien, suurusjauhojen ja morsiamen nälkiintymisen kuvaukset.

    • Pietari sytytti taivaassa kynttilät

      Ydinaihe: Pietari (Paavali, Antres)rakentaa tietä taivaaseen, kädessä kolme kynttilää, sytyttää punaisen ja sinisen kynttilän, eivät syty. Maarialle ilmoitetaan, että "jo siun lapseis tapettihin". - Virolaisperäinen legendarunoaihe.

    • Piispa Henrikin surmavirsi

      Piispa Henrik ja Lalli; Piispa Henrikin surma; Piispa Henrikin surmarunoVrt. Inkerin virsi (IX), Kalervo ja Untamo (III)Kokonaisemmat tekstit Länsi-Suomen osissa. Vienassa vain motiivi: paikoille papittomille; reen kuvaus (1188); Inkerissä paikoille papittomille -motiivi ja kasvamismotiivi >Kalervo ja Untamo.

    • Pilviin kadonnut poika

      Kadonnut veli; Kenen poikaa ikävä; Läksi poika päähkenään; Metsästysretkelle hävinnyt poika; Pilveen ryöstetty poika; Pilviin ryöstetty veli; Ukko teki suuren tuulen - Pilviin ryöstetty poikaKs. myös Vesitieltä pilviin viety neitoYdinaihe: Poika katoaa metsästysretkellä tai pähkinänpoiminnassa. Äiti etsimään, mukaan olutta. Itä- ja Pohjois-Inkerissä sekä Kannaksella pilven reunojen polttaminen olkikuvon avulla. - Aarneen mukaan metsästysretkellä kadonnut poika on vanhempi laulutyyppi kuin >Vesitieltä pilviin viety neito. Liittymiä muihin runoihin: >Suka mereen ja >Laivassa surmattu veli -runosta varoitukset omaisille (VII), >Lapsenetsintävirrestä muutamia säkeitä (Viena), >Ukko teki suuren tuulen (Savo), >Hanhi kadonnut (Aunus).

    • Pilviin kadonnut poika*

      Kadonnut veli; Kenen poikaa ikävä; Läksi poika päähkenään; Metsästysretkelle hävinnyt poika; Pilveen ryöstetty poika; Pilviin ryöstetty veli; Ukko teki suuren tuulen - Pilviin ryöstetty poika*Ks. myös Vesitieltä pilviin viety neito*Ydinaihe: Poika katoaa metsästysretkellä tai pähkinänpoiminnassa. Äiti etsimään, mukaan olutta. Itä- ja Pohjois-Inkerissä sekä Kannaksella pilven reunojen polttaminen olkikuvon avulla. - Aarneen mukaan metsästysretkellä kadonnut poika on vanhempi laulutyyppi kuin >Vesitieltä pilviin viety neito. Liittymiä muihin runoihin: >Suka mereen ja >Laivassa surmattu veli -runosta varoitukset omaisille (VII), >Lapsenetsintävirrestä muutamia säkeitä (Viena), >Ukko teki suuren tuulen (Savo), >Hanhi kadonnut (Aunus).

    • Pilvilampi

      Pilvi piskuinen näkyvi; Pilvivene; Vienan neitosetYdinaihe: Pilvessä lampi, lammessa vene, jossa eri henkilöitä, tehdään erilaisia asioita: nuoret miehet punovat köyttä; pyhät miehet (Jeesus, Antti, Pietari) veneessä sukivat ja pesevät hirviä; ommellaan kultakenkiä. - Liittymiä eri runoihin, mm. >Hiiden hirven hiihdäntään, >Luojan laivaretkeen, >Isoon tammeen, >Onnimanniin, eri loitsuihin.

    • Pilvilampi*

      Pilvi piskuinen näkyvi; Pilvivene; Vienan neitoset**Ydinaihe: Pilvessä lampi, lammessa vene, jossa eri henkilöitä, tehdään erilaisia asioita: nuoret miehet punovat köyttä; pyhät miehet (Jeesus, Antti, Pietari) veneessä sukivat ja pesevät hirviä; ommellaan kultakenkiä. - Liittymiä eri runoihin, mm. >Hiiden hirven hiihdäntään, >Luojan laivaretkeen, >Isoon tammeen, >Onnimanniin, eri loitsuihin.

    • Piru repäisi emännän reiden

      Vrt. Kalevanpojan kosto

    • Poikako vai tyttö?

      Loiko Luoja luotinkättä?Liittyy lyyrisiin aiheisiin, ks. esim. >Kuin mie synnyin synnin maalle, >Emon vaivat.

    • Poikako vai tyttö?*

      Loiko Luoja luotinkättä?**Liittyy lyyrisiin aiheisiin, ks. esim. >Kuin mie synnyin synnin maalle, >Emon vaivat.

    • Polvenhaava

      Polvenhaava (Väinämöisen); Väinämöisen polvenhaavaVrt. loitsut: Raudan sanat; VerensulkusanatPolvenhaava-runoa on käytetty verensulkuloitsuna verensulkusanojen, >Raudan synnyn ja joskus >Kuoharin sanojen kanssa. Polvenhaava-runon alluusioita ("sulettu on suuremmatki") on siten siellä täällä e.m. loitsuteksteissä. Kontekstitietoa (I1 306): Polvenhaava piti esittää >Raudan synnyn edellä.

    • Polvenhaava*

      Polvenhaava (Väinämöisen); Väinämöisen polvenhaava*Vrt. loitsut: Raudan sanat; Verensulkusanat*Polvenhaava-runoa on käytetty verensulkuloitsuna verensulkusanojen, >Raudan synnyn ja joskus >Kuoharin sanojen kanssa. Polvenhaava-runon alluusioita ("sulettu on suuremmatki") on siten siellä täällä e.m. loitsuteksteissä. Kontekstitietoa (I1 306): Polvenhaava piti esittää >Raudan synnyn edellä.

    • Puita puuttu purren seppä

      Ydinaihe: sepän taitojen pohdintaa; haluan taottaa uuden miekan lähteäkseni sotaan. Koostettu eri aiheiden katkelmista. Otsikkoaihelma myös Kalevala-vaikutteisessa Väinämöisen veneenveistossa (I2 1026).

    • Punaparran sota

      Napoleonin sota; Punaparran sota (Napoleonin); Puolan kapina

    • Purren itku

      Purren itku (Väinämöisen); Purren valitus

    • Purren itku*

      Purren itku (Väinämöisen); Purren valitus**

    • Pyhän pohrosan uni

      Jumalanäidin uni on Venäjän Karjalassa ja Pohjois-Venäjällä tunnettu legenda-aihe: Maria näkee unessa poikansa tulevan kärsimyksen. Tämä teksti on venäjän kielen mukailua.

    • Pyssy pilattu ampumaan mennessä

      Vrt. metsästysloitsut: Pyssyn pilaaminenYdinaihe: poika matkaa ampumaan pyitä, palaa itkien kotiin, isän kyselyt. - Itkien kotiin -kaavan yksittäinen sovellutus.

    • Päivän kera kilpaa

      Vrt. Rikoilla kuuntelijaYdinaihe: Tyttö lyö päivän kanssa vetoa, kumpi nousee aikaisemmin. Tyttö suorittaa askareet, päivä ei ehdi nousta sängystä. - Yhdistyy eri runoihin, mm. >Päivän päästöön; >Sämpsä Pellervoisen runossa samaa säeainesta ("sääret sängystä näkkyy"). - >Rikoilla kuuntelija -runossa Vienassa on yhteisenä alkumotiivina liiton laatiminen kuun ja päivän kanssa, tähän on poimittu viitteet.

    • Päivän kera kilpaa*

      *Vrt. Rikoilla kuuntelija*Ydinaihe: Tyttö lyö päivän kanssa vetoa, kumpi nousee aikaisemmin. Tyttö suorittaa askareet, päivä ei ehdi nousta sängystä. - Yhdistyy eri runoihin, mm. >Päivän päästöön; >Sämpsä Pellervoisen runossa samaa säeainesta ("sääret sängystä näkkyy"). - >Rikoilla kuuntelija -runossa Vienassa on yhteisenä alkumotiivina liiton laatiminen kuun ja päivän kanssa, tähän on poimittu viitteet.

    • Päivän päästö

      Auringon ja kuun päästöVrt. Elettiin ennen meillä; Väinämöisen matka Pohjolaan>Elettiin ennen meillä -pikkurunosta on tullut Päivän päästön yleinen johdanto erityisesti Länsi-Inkerissä.

    • Päivän päästö*

      Auringon ja kuun päästö*Vrt. Elettiin ennen meillä; Väinämöisen matka Pohjolaan*>Elettiin ennen meillä -pikkurunosta on tullut Päivän päästön yleinen johdanto erityisesti Länsi-Inkerissä.

    • Päänpesu porolla ja lipeällä

      Päänpesu lipeällä; Tappurat poroksi polta; Varain ol varis jalalla - päänpesu lipeällä; Varain on varis jalalla; Yli meren menijäKs. myös Kilpakosinta; HÄÄRUNOT/Häiden aattona: Kylvetysruno; LYRIIKKA/Orvon laulut: Kun muille pyhä tulee

    • Päänpesu porolla ja lipeällä*

      Päänpesu lipeällä; Tappurat poroksi polta; Varain ol varis jalalla - päänpesu lipeällä; Varain on varis jalalla; Yli meren menijä*Ks. myös Kilpakosinta; HÄÄRUNOT/Häiden aattona: Kylvetysruno; LYRIIKKA/Orvon laulut: Kun muille pyhä tulee*

    • Pääskynen sotaan läksi

      Anterus sotahan läksiKs. myös Kuolinsanomat (V, XIII)Usein >Kuolinsanomat-runon alkumotiivina (V, XIII). Tähän on koottu muissa yhteyksissä (esim. >Itketkö sinä minua -runossa) esiintyviä.

    • Pääskynen sotaan läksi*

      Anterus sotahan läksi*Ks. myös Kuolinsanomat (V, XIII)*Usein >Kuolinsanomat-runon alkumotiivina (V, XIII). Tähän on koottu muissa yhteyksissä (esim. >Itketkö sinä minua -runossa) esiintyviä.

    • Päätään pesemätön tyttö

      Päätään pesemätön tyttö; Päänsä pesemätön tyttö ja kolmet kosijatVrt. Likainen neito; Niin sanoit Sakoskan naiset

    • Päätään pesemätön tyttö*

      Päätään pesemätön tyttö; Päänsä pesemätön tyttö ja kolmet kosijat*Vrt. Likainen neito; Niin sanoit Sakoskan naiset*

    • Rajasota

      Uutta runoa, mukana perinteisiä säkeitä; sisältää myös loitsua, rukousta rauhan puolesta.

    • Riihenpuinti

      Vrt. työlaulut: RiihelläYdinaihe: Isäntä käskee emäntää kanssaan riiheen, mutta emäntä menee saunaan synnyttämään.

    • Rikoilla kuuntelija

      Kuulin humun taivahasta; Laain liiton nossakseni (Rikoilla kuuntelija)Ks. myös HÄÄRUNOT/Kihlajaiset: Nousin tänä huomenessa; vrt. Päivän kera kilpaaYdinaihe: Varhainen ylösnousu (liitto kuun ja päivän kanssa), silmien pesu ja kumartelu pirtissä, lakaisu (vaskisilla vastaksilla, tinaisilla lehtysillä), rikkojen vienti pellolle ja niiden päällä kuuntelu. Erilaisia jatkoja: >Ihmemaa, >Mikä tuolta näkyy?, >Sulho omenapuussa, >Varas vie koristeet.

    • Rikoilla kuuntelija*

      Kuulin humun taivahasta; Laain liiton nossakseni (Rikoilla kuuntelija)*Ks. myös HÄÄRUNOT/Kihlajaiset: Nousin tänä huomenessa; vrt. Päivän kera kilpaa*Ydinaihe: Varhainen ylösnousu (liitto kuun ja päivän kanssa), silmien pesu ja kumartelu pirtissä, lakaisu (vaskisilla vastaksilla, tinaisilla lehtysillä), rikkojen vienti pellolle ja niiden päällä kuuntelu. Erilaisia jatkoja: >Ihmemaa, >Mikä tuolta näkyy?, >Sulho omenapuussa, >Varas vie koristeet.

    • Ristitty metsä

      Vrt. Sämpsä PellervoinenYdinaihe: Marin, lesken tytär maataan, metsä alkaa kuivua. Haetaan pappi paikalle, metsä ristitään, lehdet alkavat kasvaa, käki kukkua.

    • Ristitty metsä*

      *Vrt. Sämpsä Pellervoinen*Ydinaihe: Marin, lesken tytär maataan, metsä alkaa kuivua. Haetaan pappi paikalle, metsä ristitään, lehdet alkavat kasvaa, käki kukkua.

    • Rujo neito

      Öllö mäni Pöllöstä naimaanVrt. Likainen neitoMukailee kosinta-aiheisia runoja.

    • Rukous Isonvihan ajoilta

      Vrt. Kaarlon sotaValitusruno sodan ja Kaarle XII:n kuoleman johdosta. >Kaarlon sota -runossa on sensijaan itäinen näkökulma: Kaarle XII on "Ruotsin murha, sinisorkka."

    • Rutsa

      Laurin poika poikulainen; Neiden rosvo; Sisaren turmelus; Tuiretuisen poika (Sisaren turmelus); Turo; Turo metsässä paossa; Turo neidon jauhamaan; Tuurikkainen alkoi syötellä oroista; Tuurikkainen, Tuurettuinen, Tuiretuinen, TuurikkinenVrt. Kiikan lapset; nuortenlaulut: Mie olen mies meestä tehtyVienassa Rutsa liittyy >Kalevanpojan kostoon: I2 957, 959-962, 964-65, 972-974, 985-986; Aunuksessa II 246. Vienassa ja VII-alueella myös yhtynyt >Lemminkäisen virteen, erityisesti >Saaren neidot -jaksoon, samoin II 246. Rutsa-runon jakso, jossa dialogi äidin kanssa: vrt. >Lemminkäisen virsi. Loppuepisodi, jossa lehmien ja härkien vienti sovituksena: V, VII, XIII.

    • Rutsa*

      Laurin poika poikulainen; Neiden rosvo; Sisaren turmelus; Tuiretuisen poika (Sisaren turmelus); Turo; Turo metsässä paossa; Turo neidon jauhamaan; Tuurikkainen alkoi syötellä oroista; Tuurikkainen, Tuurettuinen, Tuiretuinen, Tuurikkinen*Vrt. Kiikan lapset; nuortenlaulut: Mie olen mies meestä tehty*Vienassa Rutsa liittyy >Kalevanpojan kostoon: I2 957, 959-962, 964-65, 972-974, 985-986; Aunuksessa II 246. Vienassa ja VII-alueella myös yhtynyt >Lemminkäisen virteen, erityisesti >Saaren neidot -jaksoon, samoin II 246. Rutsa-runon jakso, jossa dialogi äidin kanssa: vrt. >Lemminkäisen virsi. Loppuepisodi, jossa lehmien ja härkien vienti sovituksena: V, VII, XIII.

    • Ryöstettyjen neitojen laulu

      Elä kolka, koillistuuli; Hoi, sikko, kävitkö eilen metsässä; Hoi, tsikko, sisareni; Iris jäi itkemäänViestin lähettäminen salakielisen laulun avulla, vrt. >Älä tule, pakkanen, tupahan.

    • Ryöstettyjen neitojen laulu*

      Elä kolka, koillistuuli; Hoi, sikko, kävitkö eilen metsässä; Hoi, tsikko, sisareni; Iris jäi itkemään**Viestin lähettäminen salakielisen laulun avulla, vrt. >Älä tule, pakkanen, tupahan.

    • Saaren maat saroin jaettu

      Näiden esiintymien lisäksi usein eteläisen >Kultaneito-runon (III, IV, V, XIII) aloitusmotiivina.

    • Saaren neidot

      Ks. myös Kaukamoisen virsi; Kymmenen kylää kesoisna yönä; Lemminkäisen virsiYdinaihe: Mies tulee saareen, dialogi saaren neitojen kanssa ("onko saarella sijoa?"), mies makaa neidot "yhtenä kesäisnä yönä", poistuu tai ajetaan pois saaresta, neitojen itku ("en itke purjepuuta, itken purjepuun alaista"). - Tähän on koottu >Lemminkäisen virren ja >Kaukamoisen virren Saaren neidot -jakson lisäksi muutkin Saaren neidot -aiheiset tekstit (mm. >Rutsa-runosta, sekä vienalainen >Laivaretken jatkona seuraava Saaren neidot, jossa Väinämöinen on sankarina).

    • Saaren neidot*

      *Ks. myös Kaukamoisen virsi; Kymmenen kylää kesoisna yönä; Lemminkäisen virsi*Ydinaihe: Mies tulee saareen, dialogi saaren neitojen kanssa ("onko saarella sijoa?"), mies makaa neidot "yhtenä kesäisnä yönä", poistuu tai ajetaan pois saaresta, neitojen itku ("en itke purjepuuta, itken purjepuun alaista"). - Tähän on koottu >Lemminkäisen virren ja >Kaukamoisen virren Saaren neidot -jakson lisäksi muutkin Saaren neidot -aiheiset tekstit (mm. >Rutsa-runosta, sekä vienalainen >Laivaretken jatkona seuraava Saaren neidot, jossa Väinämöinen on sankarina).

    • Saarenmaan palo

      Näin mie Saarenmaan palavan; Saarenmaan (Suomen maan) palo; Soisin Suomenmaan palavan; Suomenmaan palo; Suren Suomen neitosia (Näin minä Suomenmaan palavan)Ks. myös Ei ole sääli Suomen maita Vrt. Karjalan kasket palavat

    • Saarenmaan palo*

      Näin mie Saarenmaan palavan; Saarenmaan (Suomen maan) palo; Soisin Suomenmaan palavan; Suomenmaan palo; Suren Suomen neitosia (Näin minä Suomenmaan palavan)*Ks. myös Ei ole sääli Suomen maita Vrt. Karjalan kasket palavat*

    • Saaresta kosinta

      Kuuluu >Ansiotyökosinta-runosikermään. Kosijana tässä Mantereen matala seppä, Iivana Kojosenpoika. Länsi-Inkerissä kiintoisa ansiotyö: pitää takoa kirkko ja risti sen huipulle.

    • Saaresta kosinta*

      **Kuuluu >Ansiotyökosinta-runosikermään. Kosijana tässä Mantereen matala seppä, Iivana Kojosenpoika. Länsi-Inkerissä kiintoisa ansiotyö: pitää takoa kirkko ja risti sen huipulle.

    • Sadan hevosen satulointi

      Päivän poika satuloi sata hevosta; Päivän poika valkiaine, satuloi sata oroja

    • Sairastava neito

      Kun mie kuolen kuulu neitiVrt. lyriikka: Jos kuolisin kotihin/korven päähänYdinaihe: Neito sairastaa tautia, jonka alkuperä on tuntematon. Hän antaa ohjeita omaisille hautaamisesta, miten vietävä hautaan jne. Pohjois- ja Itä-Inkerissä mukautunut omaistenvertailukertauksen kaavaan: vasta sulhon ikkunan alla voi levätä rauhassa. - Lyyrisiä motiiveja usein joukossa, mm.: >Jos kuolisin kotihin/korven päähän, >Sijan tiedän, missä synnyin. Eeppisiä kytkentöjä: >Äidin kuolo, >Viron orja ja isäntä.

    • Sairastava neito*

      Kun mie kuolen kuulu neiti*Vrt. lyriikka: Jos kuolisin kotihin/korven päähän*Ydinaihe: Neito sairastaa tautia, jonka alkuperä on tuntematon. Hän antaa ohjeita omaisille hautaamisesta, miten vietävä hautaan jne. Pohjois- ja Itä-Inkerissä mukautunut omaistenvertailukertauksen kaavaan: vasta sulhon ikkunan alla voi levätä rauhassa. - Lyyrisiä motiiveja usein joukossa, mm.: >Jos kuolisin kotihin/korven päähän, >Sijan tiedän, missä synnyin. Eeppisiä kytkentöjä: >Äidin kuolo, >Viron orja ja isäntä.

    • Sammon ryöstö

      Väinämöisen laulun mahtiYdinaihe: Ryöstäjien menomatka, sammon ( sampo ) ryöstö, sankarin laulu merellä, takaa-ajo, taistelu sammosta.

    • Sammon ryöstö*

      Väinämöisen laulun mahti**Ydinaihe: Ryöstäjien menomatka, sammon ( sampo ) ryöstö, sankarin laulu merellä, takaa-ajo, taistelu sammosta.

    • Sammon taonta

      Ydinaihe: Väinämöisen itkun kuuleminen, lunnasdialogi, sammon ( sampo ) taonta, merenpohjan haravointi (johtaa usein kanteleen syntyyn). Taonnan kuvaus -aihelma myös >Kultaneito-runossa.

    • Sammon taonta*

      **Ydinaihe: Väinämöisen itkun kuuleminen, lunnasdialogi, sammon ( sampo ) taonta, merenpohjan haravointi (johtaa usein kanteleen syntyyn). Taonnan kuvaus -aihelma myös >Kultaneito-runossa.

    • Sarvesta olutta

      Hirvensarvesta olutta; Suku juo oluttaVain Länkelän muistiinpano, toinen teksti Länkelän kompilaatioita.

    • Satoi ukko uutta lunta

      Satoi neljä neittäJatkona useimmiten >Veljen haudalla tai >Veneenveisto (veljen) ja >Laivaretki.

    • Satoi ukko uutta lunta*

      Satoi neljä neittä**Jatkona useimmiten >Veljen haudalla tai >Veneenveisto (veljen) ja >Laivaretki.

    • Saunanhakuvirsi

      Maarian saunanhakuVrt. kalendaarilaulut: Jouluna Jumala syntyi Kuuluu >Luojan virsi -sikermään, ks. muita sikermän runoja.

    • Saunanhakuvirsi*

      Maarian saunanhaku*Vrt. kalendaarilaulut: Jouluna Jumala syntyi *Kuuluu >Luojan virsi -sikermään, ks. muita sikermän runoja.

    • Savosta nainut

      Jäivät rahat tielleVrt. lyriikka: Kun saisin Savosta,Suomesta,Saaresta naida; Kolmen naijaSavosta naituaan mies havaitsee vaimonsa vituttomaksi tai "katsotuksi", "pilkatuksi". Ydinsäkeet "Katsoin tiellä kauppojani, rannalla rahon menoa" + jonkinlainen pettymys esiintyvät ilman seksuaaliaihelmaakin. Joskus runo päättyy uuden vitun tekemiseen eläinten avulla (VII; vrt. >Vitun synty). Limittyy paikoin >Anni tuolta annettiin -aiheeseen (VII).

    • Savosta nainut*

      Jäivät rahat tielle*Vrt. lyriikka: Kun saisin Savosta,Suomesta,Saaresta naida; Kolmen naija*Savosta naituaan mies havaitsee vaimonsa vituttomaksi tai "katsotuksi", "pilkatuksi". Ydinsäkeet "Katsoin tiellä kauppojani, rannalla rahon menoa" + jonkinlainen pettymys esiintyvät ilman seksuaaliaihelmaakin. Joskus runo päättyy uuden vitun tekemiseen eläinten avulla (VII; vrt. >Vitun synty). Limittyy paikoin >Anni tuolta annettiin -aiheeseen (VII).

    • Sedän soitto pidoissa

      Soiton kuvaus, vrt. >Kanteleen soitto. Tekstin lopussa leikillinen kuoharin synty.

    • Seppäseni, selväseni, tao minulle

      Seppä, tee terävä miekka, pistän PietariaPikkurunoja, joissa pyydetään seppää takomaan erilaisia esineitä: "tarvisrauta", miekka.

    • Sepäksi neuvottu

      Ydinaihe: Ilmarinen neuvoo seppää takomaan rautaa heittämällä hietaa sekaan. Vrt. suorasanaiset syntykertomukset, joissa sepän neuvojana on piru.

    • Silta ja kirkko

    • Silta ja kirkko*

      **

    • Sinisiipi linnukkainen

      Sinisiipi linnukkainen yli kolmen metsän, järven, pellon (Sinisiiro kultakiiro)Liittymiä >Maailmansyntyrunoon (Pääskyläinen päivälintu), jatkona >Leino leski, >Sotasanomat.

    • Sinon kylväjä

      Kynnä kynsilläsi; Kysyin maata velloltani; Puistin maata velloltani; Sinon kitkijäKs. myös Kalervo ja Untamo (III); Kuolon sanomat (IV, V); Myyty neito (III, IV, V, XIII); Äidin kuolo (V, VI)Ydinaihe: Neito kysyy maata velloltaan, kynsin kyntäminen, sinon (pellavan) kylväminen, kitkeminen, kaksi jumalanmiestä tms. tulee paikalle. - Tähän on otettu ne numerot, joissa e.m. runoaihe esiintyy itsenäisenä. Aihe kytkeytyy johdantona useisiin eeppisiin aiheisiin, joihin tässä yleisviitteet.

    • Sinon kylväjä*

      Kynnä kynsilläsi; Kysyin maata velloltani; Puistin maata velloltani; Sinon kitkijä*Ks. myös Kalervo ja Untamo (III); Kuolon sanomat (IV, V); Myyty neito (III, IV, V, XIII); Äidin kuolo (V, VI)*Ydinaihe: Neito kysyy maata velloltaan, kynsin kyntäminen, sinon (pellavan) kylväminen, kitkeminen, kaksi jumalanmiestä tms. tulee paikalle. - Tähän on otettu ne numerot, joissa e.m. runoaihe esiintyy itsenäisenä. Aihe kytkeytyy johdantona useisiin eeppisiin aiheisiin, joihin tässä yleisviitteet.

    • Sodan kuvaus

      Sodan kuvaus (niin on siellä kaatuneita, verta jne.); Sodan kuvaus (Tasamartin tappelu)Vrt. lyriikka: En meroa kiitä, nielee miehetSodan kauheuden kuvaus rakentuu muutamasta usein ketjuuntuvasta säesarjasta: Siell on verta vyöhön asti, talmaa on jalan tasalle; Rattahat veressä vieree, rummut ulvoo uutikessa; Niin on siellä päähysiä, niinkuin rannalla kiviä (jne. - pitkä sarja niin - niinkuin -vertauksia), Kannaksella lisäksi: Päät ne suolle mättähäks - hiukset suolle virvilöiks - silmät suolle karpaloiks (samaa ks. >Iivana Kojosenpoika). Satunnaisesti muitakin säkeitä (Pyssyn pylke, miekan helke; Tuolla lyijy miestä lyöpi; viittauksia Turkin, Tasamartin, Frantsuusin ym. sotaan). Aihelman pituus vaihtelee parista (*) kymmeniin säkeisiin (esim. III3 4208). Kuvaus yhdistyy moniin kertoviin runoihin: >Sotamiehenotto, >Sotasanomat, >Lohikäärme ja neito, >Nurmen neito, >Miekka mereen ym., sekä naisten lyyrisiin valituksiin poikien ja miesten kohtalosta (>Ei tiedä emo poloinen; >Vello vieremässä).

    • Sodan kuvaus*

      Sodan kuvaus (niin on siellä kaatuneita, verta jne.); Sodan kuvaus (Tasamartin tappelu)*Vrt. lyriikka: En meroa kiitä, nielee miehet*Sodan kauheuden kuvaus rakentuu muutamasta usein ketjuuntuvasta säesarjasta: Siell on verta vyöhön asti, talmaa on jalan tasalle; Rattahat veressä vieree, rummut ulvoo uutikessa; Niin on siellä päähysiä, niinkuin rannalla kiviä (jne. - pitkä sarja niin - niinkuin -vertauksia), Kannaksella lisäksi: Päät ne suolle mättähäks - hiukset suolle virvilöiks - silmät suolle karpaloiks (samaa ks. >Iivana Kojosenpoika). Satunnaisesti muitakin säkeitä (Pyssyn pylke, miekan helke; Tuolla lyijy miestä lyöpi; viittauksia Turkin, Tasamartin, Frantsuusin ym. sotaan). Aihelman pituus vaihtelee parista (*) kymmeniin säkeisiin (esim. III3 4208). Kuvaus yhdistyy moniin kertoviin runoihin: >Sotamiehenotto, >Sotasanomat, >Lohikäärme ja neito, >Nurmen neito, >Miekka mereen ym., sekä naisten lyyrisiin valituksiin poikien ja miesten kohtalosta (>Ei tiedä emo poloinen; >Vello vieremässä).

    • Soitan suolla mennessäni

      Soitin suolle mennessäni, kangas kuueksi muruksiVrt. paimenen laulutEsiintyy useimmiten parin säkeen kliseenä eri ketjuissa (esim. "soitan suolla mennessäni, kajahutan kankahalla"), vain harvoin pitempi kehitelmä. Yleisesti esim. runossa >Nurmen neito.

    • Soitan suolla mennessäni*

      Soitin suolle mennessäni, kangas kuueksi muruksi*Vrt. paimenen laulut*Esiintyy useimmiten parin säkeen kliseenä eri ketjuissa (esim. "soitan suolla mennessäni, kajahutan kankahalla"), vain harvoin pitempi kehitelmä. Yleisesti esim. runossa >Nurmen neito.

    • Soittajalle menijä

      Vrt. Herrasmiehelle menijä; Varkaalle menijäErotettu muista "menijä"-runoista poikkeavan kohteensa takia.

    • Soittamalla nukuttaminen

      Kanteleella nukuttaminenKs. Miehentappajaneito; Sammon ryöstöMotiivi kuuluu niin kiinteästi >Miehentappajaneitoon (saranoiden voitelu, soittamalla nukuttaminen), ettei viitenumeroita ole tähän lueteltu.

    • Soljella sotaan

      Menin riihelle mäelleYdinaihe: Menin riihelle mäelle, pilvi, pilvessä vaippa, vaipassa solki, soljella sotaan. Usein jatkona >Virpoi otti saunan selkäänsä, ks. tätä.

    • Sormin soutaminen

      Sormin soutu; Sormin soutu (Ihmemaalle)Muutaman säkeen pituinen aihelma, erilaisissa yhteyksissä. Johdantona on yleisimmin >Kiusasin kivelle uida, >Luulin lumpeen pitävän tai sillan sortuminen (>Oli meitä ennen paljon). Jatkona on usein >Suomeen pako, >Ihmemaa tai >Laivassa surmattu veli. Aunuksessa aihelma yhdistyy Väinämöisen uintiin meressä. Esiintyy myös lyyrisissä runoissa turvattomuuden symbolina.

    • Sormin soutaminen*

      Sormin soutu; Sormin soutu (Ihmemaalle)**Muutaman säkeen pituinen aihelma, erilaisissa yhteyksissä. Johdantona on yleisimmin >Kiusasin kivelle uida, >Luulin lumpeen pitävän tai sillan sortuminen (>Oli meitä ennen paljon). Jatkona on usein >Suomeen pako, >Ihmemaa tai >Laivassa surmattu veli. Aunuksessa aihelma yhdistyy Väinämöisen uintiin meressä. Esiintyy myös lyyrisissä runoissa turvattomuuden symbolina.

    • Sormus kadonnut

      Putos sormus sormestaniVrt. Hevonen katoaa veljeltä; Varas vie koristeetUseimmiten pelkkä motiivi, osana eri aiheista koostuvassa ketjussa. Eri alueilla Sormus kadonnut -aihetta edeltää lastenruno >Kukon tappo. Savossa runoaihe jatkuu usein >Kurki kyntämässä -runona. Kiintein juonikokonaisuus muodostuu silloin, kun Sormus kadonnut -aihetta seuraa itkien kotiin -motiivi, äidin kyselyt, äidin kehotus mennä aittaan mäelle: tämä vertautuu >Varas vie koristeet -runoon. Etsintä-motiivi (piiat, rengit ym.) kytkee runon >Hevonen katoaa veljeltä -aiheeseen.

    • Sorsanmunasta neito

      Ks. myös Nurmen neitoJohdanto >Nurmen neito -runoon.

    • Sota Narvan tienoilla

      Soikkolan tappelu; Sota Narvan (Kolkanpään) tienoilla, kohalla; Sota Narvan tienoilla (Kolkanpään, Väärnojan)

    • Sota Narvan tienoilla*

      Soikkolan tappelu; Sota Narvan (Kolkanpään) tienoilla, kohalla; Sota Narvan tienoilla (Kolkanpään, Väärnojan)**

    • Sotaan mennyttä veljeä katsomaan

      Vrt. SotamiehenottoYdinaihe: Tyttö etsii veljeä ja löytää hänet sotilaana, houkuttelee kotiin.

    • Sotaan mennyttä veljeä katsomaan*

      *Vrt. Sotamiehenotto*Ydinaihe: Tyttö etsii veljeä ja löytää hänet sotilaana, houkuttelee kotiin.

    • Sotaan rikas, köyhä kotiin

      Vrt. SotamiehenottoSisältää päinvastaisen idean kuin >Sotamiehenotto-runo, jossa rikas selviää sodasta rahalla, mutta köyhän on pakko mennä sotaan.

    • Sotaanlähtijän virsi

      Kompilaatio, johon >Sotaanlähtijän sanojen (ks. loitsut) lisäksi liittyneenä >Petri kuuluisa kuningas ja >Kuolon sanomat.

    • Sotamiehenotto

      Ei tiedä pojat poloiset, koska otetaan sotamieheksi; Eletään pojat hyvästi, En tiedä minne joudun, Jääkää likat hyvästi, Katrina ja Paavel Petrovitsa, Katrina Kuningas, Kelpaa pojan kesällä, syksyllä sotamieheksi, Kuoli meiltä kunnon rouva, Kuoli meiltä kunnon rouva (naiskuningas), Mihin meiltä miehet saivat; Nyt on maalla marrasaika, Oli meillä mieskuningas, Oli meillä naiskuningas, Pojat tuumaa pitävät, Rekryyttirunot, Ruunu poikia kysyy, Sotaa piiloon, Sotaan mennessä, Sotamieheksi otto, Sotamiesten pakko-otosta, VirolaisvoittoisiaKs. myös Sodan kuvaus; Suomen linna suotta tehty; lyriikka: Hyvä on sotahan kuolla; Mitä me tytöt suremme; Pojat joudumme sotaan, neidot suremaan; Sotamiehenä olon surkeus; Lintu vie viestin emolle; Veli vieremässäYdinaihe: Syksyn tulo tai Katrina kuuluisa kuningas lähetti kirjat, staarosta kylään, kyselee, miettii. Emoton poika otetaan kiinni, yrittää paeta. Poika Pietariin, mitataan, tukka leikataan (joskus "tuodaan tulinen tuoli", vrt. >Viron orja ja isäntä), varustaminen, viedään oppimaan, marssimaan. Viesti emolle linnun mukana. Kuvauksia sotamiehenä olon kurjuudesta sekä viestissä että runon lopussa muutenkin (motiiveista ks. >Sotamiehenä olon surkeus). - Runo on tiivisjuoninen Länsi-Inkerissä ja Keski-Inkerin inkeroisilla, muualla usein hajoaa eri tavoin yhdistyviksi aihelmiksi. Kiinteimpiä motiiveja on hiusten leikkaus.

    • Sotamiehenotto*

      Ei tiedä pojat poloiset, koska otetaan sotamieheksi; Eletään pojat hyvästi, En tiedä minne joudun, Jääkää likat hyvästi, Katrina ja Paavel Petrovitsa, Katrina Kuningas, Kelpaa pojan kesällä, syksyllä sotamieheksi, Kuoli meiltä kunnon rouva, Kuoli meiltä kunnon rouva (naiskuningas), Mihin meiltä miehet saivat; Nyt on maalla marrasaika, Oli meillä mieskuningas, Oli meillä naiskuningas, Pojat tuumaa pitävät, Rekryyttirunot, Ruunu poikia kysyy, Sotaa piiloon, Sotaan mennessä, Sotamieheksi otto, Sotamiesten pakko-otosta, Virolaisvoittoisia*Ks. myös Sodan kuvaus; Suomen linna suotta tehty; lyriikka: Hyvä on sotahan kuolla; Mitä me tytöt suremme; Pojat joudumme sotaan, neidot suremaan; Sotamiehenä olon surkeus; Lintu vie viestin emolle; Veli vieremässä*Ydinaihe: Syksyn tulo tai Katrina kuuluisa kuningas lähetti kirjat, staarosta kylään, kyselee, miettii. Emoton poika otetaan kiinni, yrittää paeta. Poika Pietariin, mitataan, tukka leikataan (joskus "tuodaan tulinen tuoli", vrt. >Viron orja ja isäntä), varustaminen, viedään oppimaan, marssimaan. Viesti emolle linnun mukana. Kuvauksia sotamiehenä olon kurjuudesta sekä viestissä että runon lopussa muutenkin (motiiveista ks. >Sotamiehenä olon surkeus). - Runo on tiivisjuoninen Länsi-Inkerissä ja Keski-Inkerin inkeroisilla, muualla usein hajoaa eri tavoin yhdistyviksi aihelmiksi. Kiinteimpiä motiiveja on hiusten leikkaus.

    • Sotamiesten pilaama tyttö

      Iivana istui Ilpolan mäellä; Sotamiehet pilasi piiat; Sotamiesten manttelissa tytöt makaa; Sotamiesten pilaama Mari; Sotamiesten pilaamat neidot; Veik(k)olaisen pojan virsi (tilap.)

    • Sotasanomat

      Ks. myös Tuli kukko Kuurinmaalta; lyriikka: Emo neuvoi poikiansa - sodassa; Häärunot/Ennen lähtöä: Matkan evästysYdinaihe: Lintu tuo sotasanomia, kotiväen suhtautuminen viestiin. Veljen varustaminen ja lähtö: sauna, varusteet, neuvot. Hevosen paluu sodasta: tuo viestin. >Sodan kuvaus. - Keski-Inkerissä >Maailmansyntyrunon (Pääskyläinen päivälintu) säkeitä liittynyt Sotasanomiin. Kaikilla muilla alueilla paitsi Keski-Inkerissä usein >Sammon ryöstön säkeitä joukossa (silmät siiven alla jne.).

    • Sotasanomat*

      *Ks. myös Tuli kukko Kuurinmaalta; lyriikka: Emo neuvoi poikiansa - sodassa; Häärunot/Ennen lähtöä: Matkan evästys*Ydinaihe: Lintu tuo sotasanomia, kotiväen suhtautuminen viestiin. Veljen varustaminen ja lähtö: sauna, varusteet, neuvot. Hevosen paluu sodasta: tuo viestin. >Sodan kuvaus. - Keski-Inkerissä >Maailmansyntyrunon (Pääskyläinen päivälintu) säkeitä liittynyt Sotasanomiin. Kaikilla muilla alueilla paitsi Keski-Inkerissä usein >Sammon ryöstön säkeitä joukossa (silmät siiven alla jne.).

    • Suka mereen

      Kadonnut sukaKs. myös lyriikka: Emo synnytti minua, mie syäntä, kassaaYdinaihe: Neito/poika (Päivän poika, Sullervoinen) sukii hiuksiaan, suka putoaa mereen. Neito noutaa sen (tai sukija hukkuu), samalla miekka nousee merestä (tai eläimet sanansaattajina juoksevat kertomaan hukkumisesta). - >Miekka merestä -aihelma liittyy niin yleisesti runoon, että siitä ei ole tehty erillistä luetteloa, vaan siitä Suka mereen -otsikkoon. Joissakin teksteissä >Miekka merestä liittyy >Maailmansyntyyn (Pääskyläinen päivälintu). Alueilla V ja XIII johdantona usein lyyrinen aihe: >Emo synnytti minua. VII: johdantona >Pilviin kadonnut poika (kolme veljestä lähtee kotoa, yksi hukkuu).

    • Suka mereen*

      Kadonnut suka*Ks. myös lyriikka: Emo synnytti minua, mie syäntä, kassaa*Ydinaihe: Neito/poika (Päivän poika, Sullervoinen) sukii hiuksiaan, suka putoaa mereen. Neito noutaa sen (tai sukija hukkuu), samalla miekka nousee merestä (tai eläimet sanansaattajina juoksevat kertomaan hukkumisesta). - >Miekka merestä -aihelma liittyy niin yleisesti runoon, että siitä ei ole tehty erillistä luetteloa, vaan siitä Suka mereen -otsikkoon. Joissakin teksteissä >Miekka merestä liittyy >Maailmansyntyyn (Pääskyläinen päivälintu). Alueilla V ja XIII johdantona usein lyyrinen aihe: >Emo synnytti minua. VII: johdantona >Pilviin kadonnut poika (kolme veljestä lähtee kotoa, yksi hukkuu).

    • Sulhasen kuolema

      Itku ja nauru; Kävin mie kaunista kangasta myöten; Kävin minä kaunista kangasta myöten; Läksin kuivaa kangast myöten; Miulta kuoli nuori sulho; Morsiamen (sulhon) kuolo; Siskon vieraana; Suuni itki, sydämen nauroiKs. myös LYRIIKKA: Itkisin anoppiani, en malta naurultani; TANSSILAULUT: TallinraippaTähän on yhdistetty myös lyriikasta itku ja nauru -aihelma (olisin itkenyt - en voinut).

    • Sulhasen kuolema*

      Itku ja nauru; Kävin mie kaunista kangasta myöten; Kävin minä kaunista kangasta myöten; Läksin kuivaa kangast myöten; Miulta kuoli nuori sulho; Morsiamen (sulhon) kuolo; Siskon vieraana; Suuni itki, sydämen nauroi*Ks. myös LYRIIKKA: Itkisin anoppiani, en malta naurultani; TANSSILAULUT: Tallinraippa*Tähän on yhdistetty myös lyriikasta itku ja nauru -aihelma (olisin itkenyt - en voinut).

    • Sulho omenapuussa

      Ks. myös HÄÄRUNOT/Kihlajaiset: Nousin tänä huomenessaSulhasen nähdään nousevan puuhun suitset vyön takana, tarhilot(?) kädessä. Häneltä kysytään mitä hän on tekemässä, ja hän vastaa suitsevansa "teiän neitosia". Tähän vastataan, että meidän neitoja voidaan suitsea vain tengoin, markoin, polttinoin. Joskus esiintyy häärunossa; kontekstittomatkin tekstit voivat olla häärunoja, mutta tietoa siitä ei ole. Häärunoissa esiintyy sulhasen samantyyppinen kuvaus yleensä ilman omenapuu-teemaa (II).

    • Sulhonsa kylvettäjä

      Ajoin miestäni merelle; Kauno kalaan; Kauno kalaan ja sulhon kylvettäjä; Kaunon kalanpyynti; Sulhasen kylvettäjä ja pieksijä; Sulhon kylvettäjä; Sulhon kylvöttäjä; Ukko vanha kiukoallaYdinaihe: Nainen ("minä") ajaa miestä kalaan, tämä ei mene. Menee itse, syöttää omaiset hyvin, huonot osat miehelle. Tekee puuron, syöttää omaiset, huonon puuron antaa miehelle. Lämmittää saunan hyvin omaisille, huonosti miehelle, kylvettää tämän väkivaltaisesti, telkeää saunaan. Viikon päästä katsomaan, mies on kuollut ("jo on sirkka silmän syönyt"). - Harvoin päättyy sääli-aihelmaan. Laulajat useimmiten naisia, jos miehiä, sukupuoliroolit on myös runossa käännetty. Erilaisia johdantoja, mm. >Keträsin kesoisen päivän (IV).

    • Sulhonsa kylvettäjä*

      Ajoin miestäni merelle; Kauno kalaan; Kauno kalaan ja sulhon kylvettäjä; Kaunon kalanpyynti; Sulhasen kylvettäjä ja pieksijä; Sulhon kylvettäjä; Sulhon kylvöttäjä; Ukko vanha kiukoalla**Ydinaihe: Nainen ("minä") ajaa miestä kalaan, tämä ei mene. Menee itse, syöttää omaiset hyvin, huonot osat miehelle. Tekee puuron, syöttää omaiset, huonon puuron antaa miehelle. Lämmittää saunan hyvin omaisille, huonosti miehelle, kylvettää tämän väkivaltaisesti, telkeää saunaan. Viikon päästä katsomaan, mies on kuollut ("jo on sirkka silmän syönyt"). - Harvoin päättyy sääli-aihelmaan. Laulajat useimmiten naisia, jos miehiä, sukupuoliroolit on myös runossa käännetty. Erilaisia johdantoja, mm. >Keträsin kesoisen päivän (IV).

    • Suomeen pako

      Läksin sorja soutamahan (Suomeen, Saareen); Pako Suomeen; Suomesta kosintaVrt. Laivaretki (III-V); Laivassa surmattu veli; Löin isoni, löin emoni; Kaukamoisen virsiYdinaihe: Soudetaan Suomeen, kysymys: Onko Suomessa sijaa/tilaa? Kytkeytyy useisiin runoaiheisiin. Etelässä johdantona usein >Löin isoni, löin emoni

    • Suomeen pako*

      Läksin sorja soutamahan (Suomeen, Saareen); Pako Suomeen; Suomesta kosinta*Vrt. Laivaretki (III-V); Laivassa surmattu veli; Löin isoni, löin emoni; Kaukamoisen virsi*Ydinaihe: Soudetaan Suomeen, kysymys: Onko Suomessa sijaa/tilaa? Kytkeytyy useisiin runoaiheisiin. Etelässä johdantona usein >Löin isoni, löin emoni

    • Suomen linna suotta tehty

      Suotta on tehty Suomen linna; Suotta tehty Suomen linnaMyös motiivina >Sotamiehenotto-runossa.

    • Suomen pojat miekka vyöllä

      Vrt. Sotamiehenotto

    • Suomen silta

      Matti manner, mies matala; Matti manner, mies matala, osti orjalta hevosen; Suomen (Ruotsin) silta notkahteli

    • Suomen silta*

      Matti manner, mies matala; Matti manner, mies matala, osti orjalta hevosen; Suomen (Ruotsin) silta notkahteli**

    • Surma paukkaa tuvan takana

      Älä sure sorja likka, vaikka hiukset lähtöö - naidaanVrt. Hiihtävä surmaYksittäinen teksti, ydinaihe: surman liikkumista kuunnellaan tuvassa, hiukset nousevat pystyyn, lähtevät pois. Lopuksi "Lohdutus": Älä sure tyttö, vaikka hiukset lähtee, naidaan!

    • Sämpsä Pellervoinen

      Sampsan runoVrt. Kyppä; Ristitty metsäYdinaihe: Sämpsän herättely. Sämpsä (tai joku muu) lähtee kylvämään maita. - Pohjois- ja Raja-Karjalassa osana >Puun synty -loitsua. Numeroviitteisiin ei ole liitetty >Iilian virttä, jossa pyydetään sadetta pelloille, ei myöskään yksittäisiä, Sämpsään viittaavia nimiä muissa runoissa.

    • Sämpsä Pellervoinen*

      Sampsan runo*Vrt. Kyppä; Ristitty metsä*Ydinaihe: Sämpsän herättely. Sämpsä (tai joku muu) lähtee kylvämään maita. - Pohjois- ja Raja-Karjalassa osana >Puun synty -loitsua. Numeroviitteisiin ei ole liitetty >Iilian virttä, jossa pyydetään sadetta pelloille, ei myöskään yksittäisiä, Sämpsään viittaavia nimiä muissa runoissa.

    • Sämsä merellä

      Gananderin teksti. Sämsä latoo laivoja, istuttelee purjepuita, tappaa kaloja.

    • Taaton hyvyydet

      Vai on vel´l´en vaskikorjaOmaistenvertailukertaus. Vertaillaan omaisten esineitä: kultaa, hopeaa, vaskea; taatolla kultaiset.

    • Taaton hyvyydet*

      Vai on vel´l´en vaskikorja**Omaistenvertailukertaus. Vertaillaan omaisten esineitä: kultaa, hopeaa, vaskea; taatolla kultaiset.

    • Tahtoi taattoni minua erilaisille miehille

      Toivotteloo milma muamo miehelläVrt. Taivaanvalojen kosinta; Varkaalle menijäKosijainvertailulaulu.

    • Taivaan taonta

      Ei tunnu vasaran jälki; Ilmarinen - taivosen takojana; Ilmarinen takoo taivaan; Taivaan kannen takominen; Taivaan takoja; Taivaan takominen; Taivosen takojaUsein vain lyhyt maininta >Kilpalaulannassa, >Hiidestä kosinnassa, >Raudan synnyssä (ks. loitsut). Tähän on pyritty kokoamaan pienetkin viittaukset aiheeseen (taivaan taonta, tähdittäminen, ilman pielten pistäminen.

    • Taivaan taonta*

      Ei tunnu vasaran jälki; Ilmarinen - taivosen takojana; Ilmarinen takoo taivaan; Taivaan kannen takominen; Taivaan takoja; Taivaan takominen; Taivosen takoja**Usein vain lyhyt maininta >Kilpalaulannassa, >Hiidestä kosinnassa, >Raudan synnyssä (ks. loitsut). Tähän on pyritty kokoamaan pienetkin viittaukset aiheeseen (taivaan taonta, tähdittäminen, ilman pielten pistäminen.

    • Taivaanvaloilta kosinta

      Päivän tytärtä kosii Ivana Kalervon poikaVrt. Tuonelta kosinta; muut ansiotyökosintarunotYdinaihe: Ivana Kalervonpoika tms. menee kosimaan kuun ja päivän tytärtä. Ansiotyönä tässä tulisen saunan kylpeminen.

    • Taivaanvaloilta kosinta*

      Päivän tytärtä kosii Ivana Kalervon poika*Vrt. Tuonelta kosinta; muut ansiotyökosintarunot*Ydinaihe: Ivana Kalervonpoika tms. menee kosimaan kuun ja päivän tytärtä. Ansiotyönä tässä tulisen saunan kylpeminen.

    • Taivaanvalojen kosinta

      Auringon, kuun ja tähden kosinta; Käivät kosjot kolmialtaYdinaihe: Taivaanvalot tulevat kosimaan neitoa. Runo kytkeytyy lähes aina johonkin pitempään eeppiseen ketjuun. Joskus aihe on kutistunut vain lyhyeksi viittaukseksi. - Esim. Inkerissä tyypillinen ketju: Katrina kotikananen/Kati kukka linnukkainen/Kasvoi neito Kaarelassa, kotona olon kuvausta, miksi kosijat eivät tule, viekas vellon nainen ilmoittaa syyn, päänpesu lipeällä, porolla, monenlaiset kosijat, kuu, päivä. Ei mene kuulle: kuu välillä näkyy, välillä ei, ei mene päivälle, polttaa maata. Menee omille maille. Muutamissa III-alueen teksteissä taivaankappaleet kutsutaan tupaan, niille tarjotaan ruokaa. Maininta käytöstä tanssilauluna Seiskarissa.

    • Taivaanvalojen kosinta*

      Auringon, kuun ja tähden kosinta; Käivät kosjot kolmialta**Ydinaihe: Taivaanvalot tulevat kosimaan neitoa. Runo kytkeytyy lähes aina johonkin pitempään eeppiseen ketjuun. Joskus aihe on kutistunut vain lyhyeksi viittaukseksi. - Esim. Inkerissä tyypillinen ketju: Katrina kotikananen/Kati kukka linnukkainen/Kasvoi neito Kaarelassa, kotona olon kuvausta, miksi kosijat eivät tule, viekas vellon nainen ilmoittaa syyn, päänpesu lipeällä, porolla, monenlaiset kosijat, kuu, päivä. Ei mene kuulle: kuu välillä näkyy, välillä ei, ei mene päivälle, polttaa maata. Menee omille maille. Muutamissa III-alueen teksteissä taivaankappaleet kutsutaan tupaan, niille tarjotaan ruokaa. Maininta käytöstä tanssilauluna Seiskarissa.

    • Tamma kasvoi Karjalassa

    • Tanssin synty

      Vrt. Tanssilaulut: Tanssituvan pyyntöYdinaihe: Tanssi on tuotu kaukaa, matkan kuvaus, tanssi tuodaan pihaan, luvan pyytäminen talon väeltä, ken tulee tanssimaan, sille syntyy viisas poika - jos ei, syntyy laiska tyttö.

    • Tapanin virsi

      Ruotuksen virsiks. myös kalendaarilaulut: TapaninpäivänäNämä numerot viittaavat teksteihin, joissa on mukana legenda-aihe (Tapani, Tahvana on Ruotuksen tallirenki, vie hevosen juomaan, tämä ei juo; lähteen veteen heijastuu tähti; kukkoihme, härkä-ihme, veitsi-ihme todistavat Jeesuksen syntymästä). Vain muutamassa tekstissä, esim. X1 217, on mainittu marttyyri, Pyhä Stefanus. Kalendaarilauluissa on Tapaninpäivälaulujen joukossa myös tapaninpukin kuvauksia, repliikkejä yms.

    • Tapanin virsi*

      Ruotuksen virsi*ks. myös kalendaarilaulut: Tapaninpäivänä*Nämä numerot viittaavat teksteihin, joissa on mukana legenda-aihe (Tapani, Tahvana on Ruotuksen tallirenki, vie hevosen juomaan, tämä ei juo; lähteen veteen heijastuu tähti; kukkoihme, härkä-ihme, veitsi-ihme todistavat Jeesuksen syntymästä). Vain muutamassa tekstissä, esim. X1 217, on mainittu marttyyri, Pyhä Stefanus. Kalendaarilauluissa on Tapaninpäivälaulujen joukossa myös tapaninpukin kuvauksia, repliikkejä yms.

    • Torajoelle riitelemään

      Sisarukset, kälykset kons riitelemme Torajoella; Torajoelle lähdetään riitelemäänKs. myös Kukkuu käkeä kaksi, toruu kälystä kaksi; Kuret soilla, miehet mailla, kälykset kananmunilla (riitelevät)Motiivi Torajoella riitelystä ja/tai riitelevistä kälyksistä liikkuu useissa eeppisissä runoissa: >Iivana Kojosenpoika, >Hekon runo, >Apsolta kosinta, >Konnusta kosinta. Lyyrisenä yhdistyy usein >Kurjet soilla riitelevät -runoon.

    • Torajoelle riitelemään*

      Sisarukset, kälykset kons riitelemme Torajoella; Torajoelle lähdetään riitelemään*Ks. myös Kukkuu käkeä kaksi, toruu kälystä kaksi; Kuret soilla, miehet mailla, kälykset kananmunilla (riitelevät)*Motiivi Torajoella riitelystä ja/tai riitelevistä kälyksistä liikkuu useissa eeppisissä runoissa: >Iivana Kojosenpoika, >Hekon runo, >Apsolta kosinta, >Konnusta kosinta. Lyyrisenä yhdistyy usein >Kurjet soilla riitelevät -runoon.

    • Tule tehdyille teloille

      Laiva: Tule tehdyille teloille; Tule (laiva) tehdyille teloille; Tule, pursi, tehdyille teloilleKs. myös Laivassa surmattu veliYdinaihe: Menin katsomaan mäelle, laiva näkyvissä: jos vellon laiva, tule tehdyille teloille, jos jonkun muun, mene kiville.

    • Tule tehdyille teloille*

      Laiva: Tule tehdyille teloille; Tule (laiva) tehdyille teloille; Tule, pursi, tehdyille teloille*Ks. myös Laivassa surmattu veli*Ydinaihe: Menin katsomaan mäelle, laiva näkyvissä: jos vellon laiva, tule tehdyille teloille, jos jonkun muun, mene kiville.

    • Tuli ukko Turjan maalta

      Tuli kukko Turjan maalta; Turjanmaan ukko (ampui Lapista linnun)Ks. myös SotasanomatErityisesti >Sotasanomat-runon johdantona, myös >Maailmansyntyrunossa. Valtavan linnun kuvaus (silmät siiven alla) niinikään >Sammon ryöstön motiiveja.

    • Tuli ukko Turjan maalta*

      Tuli kukko Turjan maalta; Turjanmaan ukko (ampui Lapista linnun)*Ks. myös Sotasanomat*Erityisesti >Sotasanomat-runon johdantona, myös >Maailmansyntyrunossa. Valtavan linnun kuvaus (silmät siiven alla) niinikään >Sammon ryöstön motiiveja.

    • Tuohuksen synty

      Mehiläinen vahaa tuohuksiksi. Legenda

    • Tuonelassa käynti

      Ei manalle taudin tappamatta; Väinämöisen Tuonelassa-käyntiVrt. Kilpakosinta; lyriikka: Tuonen tyttäret toruu

    • Tuonelassa käynti*

      Ei manalle taudin tappamatta; Väinämöisen Tuonelassa-käynti*Vrt. Kilpakosinta; lyriikka: Tuonen tyttäret toruu*

    • Tuonelta kosinta

      Vrt. Ansiotyökosinta; Hiidestä kosinta; Iivana Kojosenpoika; Kommilta kosinta; Konnusta kosinta; Koskelta kosintaYdinaihe: Mie/Iivana pojut Kalervon/Ignatta Kojoisen poika/Päivän poika valkiain/Mantereen matala seppä/Anterus/Pietari pyhä sulane lähtee kosimaan Tuonelta tytärtä (tätä saattaa edeltää sadan hevosen satulointi). Tuoni istuu tuolin päällä, ansiotyöt, lopussa kosija saa neidon. - Harvinaisena motiivina III-alueella Tuonen tyttö pakenee kosijaa.

    • Tuonelta kosinta*

      *Vrt. Ansiotyökosinta; Hiidestä kosinta; Iivana Kojosenpoika; Kommilta kosinta; Konnusta kosinta; Koskelta kosinta*Ydinaihe: Mie/Iivana pojut Kalervon/Ignatta Kojoisen poika/Päivän poika valkiain/Mantereen matala seppä/Anterus/Pietari pyhä sulane lähtee kosimaan Tuonelta tytärtä (tätä saattaa edeltää sadan hevosen satulointi). Tuoni istuu tuolin päällä, ansiotyöt, lopussa kosija saa neidon. - Harvinaisena motiivina III-alueella Tuonen tyttö pakenee kosijaa.

    • Turkin sota

      Kaksi erilaista runoa, molemmissa viite Turkin sotaan. Moloskovitsan Kapitalina Vasiljevnan pitkä runo IV 2784 alkaa säkeellä Tulloo sota Turkista ja jatkuu sotaanlähtijän ja naisten jäähyväisillä. XV erityyppinen: Ukko poltti uuven linnan, Moskovan (sama säepari IV1 1433), tahtoi tulla meidän maalle mutta ei päässyt ilman pyssyjen pauketta - Turkin herra, Rantsuan kuningas alkoi sotia ja laski savun Saaren maalle.

    • Tuuli kaataa neljä laivaa

      Miehet nuotalla merestä (joesta); Tuuli neljä laivaa mereenYdinaihe: Miesten, poikien, naisten ja tyttöjen laiva tulee, tuuli kaataa laivat, ihmiset eri paikkoihin.

    • Tuuterin tuhmat miehet

      Tuhma Tuuteri; Tuuteris on tuhmat miehetKs. myös Neitoa kositaan eri paikkoihin; Kotiseuturunot: Toisen kylän pilkkaa

    • Tuuterin tuhmat miehet*

      Tuhma Tuuteri; Tuuteris on tuhmat miehet*Ks. myös Neitoa kositaan eri paikkoihin; Kotiseuturunot: Toisen kylän pilkkaa*

    • Tyttö paimenessa

      Kupjas minua rinnoista kiinniMinämuotoisen paimenlaulun jatko: Tyttö paimentaa lehmää, saa pässin palkakseen, kyntää pässillä, kupjas tulee ja tarttuu rinnoista kiinni, tyttö sysää hänet kyntämäänsä vakoon.

    • Tyttö soma ja sukkela

      Ydinaihe: Tyttö lähtee aamulla naapuriin, tulee illalla kotiin.

    • Tytärten hukuttaja

      Ehittelin velloani; Kunnoton miniä; Tytärten hukuttaja äitiYdinaihe: Nuori mies epäonnistuu kosinnassaan. Poika ilmoittaa äidille epäonnistumisensa syyksi sen, että hänellä on kotonaan useita sisaria. Äiti hukuttaa tyttärensä. Poika tuo taloon miniän, joka osoittautuu kykenemättömäksi työntekoon. Äiti muistaa tyttärensä ja rientää kutsumaan heitä pois merestä, mutta tyttäret kieltäytyvät palaamasta ja sanovat, että meri on nyt heidän uusi kotinsa.

    • Tytärten hukuttaja*

      Ehittelin velloani; Kunnoton miniä; Tytärten hukuttaja äiti**Ydinaihe: Nuori mies epäonnistuu kosinnassaan. Poika ilmoittaa äidille epäonnistumisensa syyksi sen, että hänellä on kotonaan useita sisaria. Äiti hukuttaa tyttärensä. Poika tuo taloon miniän, joka osoittautuu kykenemättömäksi työntekoon. Äiti muistaa tyttärensä ja rientää kutsumaan heitä pois merestä, mutta tyttäret kieltäytyvät palaamasta ja sanovat, että meri on nyt heidän uusi kotinsa.

    • Ukko teki suuren tuulen

      Ukko teki suuren tuulen - Pilviin ryöstetty poikaYdinaihe: Ukko teki tuulen, vieritti heinät jokeen. Vrt. >Maailmansyntyruno, jossa tulee "suuri ukon tuutsa", tai Jumala tai ukko tekee suuren tuulen.

    • Ukko teki suuren tuulen*

      Ukko teki suuren tuulen - Pilviin ryöstetty poika**Ydinaihe: Ukko teki tuulen, vieritti heinät jokeen. Vrt. >Maailmansyntyruno, jossa tulee "suuri ukon tuutsa", tai Jumala tai ukko tekee suuren tuulen.

    • Utkanen uipi, sotkanen soutaa

      Utkanen uipiOmaistenvertailukertaus, alkusäkeet Utkanen uipi, sotkanen soutaa ym., minkä jälkeen kysytään: Kenpä siellä/netse kirkuu? Vuoron perään omaiset ja lopuksi sulhanen kertovat kirkuvansa lahjoja. Tyttö vastaa omaisille, että vesi on kylmä, yö pimeä, lahjat hän lähettää, itse ei tule, mutta sulhasen luo hän lupaa tulla itsekin. Yhden tekstin mukaaan (VII2 2956) kyseessä on "Miehell menentä virsi", mistä syystä tekstit ovat SKVR:ssä häälauluissa, mutta otsikko voi yhtä hyvin viitata sisältöön. Kertauslaulussa >Ken huutaa kostiin tyttö käyttää samoja perusteluja.

    • Utkanen uipi, sotkanen soutaa*

      Utkanen uipi**Omaistenvertailukertaus, alkusäkeet Utkanen uipi, sotkanen soutaa ym., minkä jälkeen kysytään: Kenpä siellä/netse kirkuu? Vuoron perään omaiset ja lopuksi sulhanen kertovat kirkuvansa lahjoja. Tyttö vastaa omaisille, että vesi on kylmä, yö pimeä, lahjat hän lähettää, itse ei tule, mutta sulhasen luo hän lupaa tulla itsekin. Yhden tekstin mukaaan (VII2 2956) kyseessä on "Miehell menentä virsi", mistä syystä tekstit ovat SKVR:ssä häälauluissa, mutta otsikko voi yhtä hyvin viitata sisältöön. Kertauslaulussa >Ken huutaa kostiin tyttö käyttää samoja perusteluja.

    • Vaimon etsijä

      Ydinaihe: Löysin taskun tallin maasta, läksin kulkemaan, neitoset vaatteita sotkemassa, yksi heistä vaimoksi.

    • Vanha Kaisa naapurissa

      Kaarlen sota (arkkivirsi)Historiallinen runo Katariina II:sta.

    • Vanha Kaisa naapurissa*

      Kaarlen sota (arkkivirsi)**Historiallinen runo Katariina II:sta.

    • Varas vie koristeet

      Helyt varastettu; Koristeet ja vaatteet vie varas (poika); Koristeet vie varas; Kävin piennä Pirttilässä; Merenkylpijä neito; Vaatteiden, korujen menetys; Varas (hauki) vie koristeet (vaatteet); Varas koristeet; Varas koristeet (meressä kylpevältä); Varas varvikosta vei vaatteet (koristeet)Vrt. Kirkkomatkalla vaatteensa ryvettänyt neitoTähän on koottu myös yleisimmästä varas vie koristeet -teemasta poikkeavat varkausaiheet: hauki vie koristeet, varas vie koristeet oluenjuojalta, varas vie vaatteet saunojalta. - Runossa on eri johdantoaiheita: >Kävin pilven piirtä myöten, >Läksin piennä paimeneen, Läksin mustalle merelle, >Menin suolle sotkuilleni, Menin merta kylpemään, Menin metsään kylpemään.

    • Varas vie koristeet*

      Helyt varastettu; Koristeet ja vaatteet vie varas (poika); Koristeet vie varas; Kävin piennä Pirttilässä; Merenkylpijä neito; Vaatteiden, korujen menetys; Varas (hauki) vie koristeet (vaatteet); Varas koristeet; Varas koristeet (meressä kylpevältä); Varas varvikosta vei vaatteet (koristeet)*Vrt. Kirkkomatkalla vaatteensa ryvettänyt neito*Tähän on koottu myös yleisimmästä varas vie koristeet -teemasta poikkeavat varkausaiheet: hauki vie koristeet, varas vie koristeet oluenjuojalta, varas vie vaatteet saunojalta. - Runossa on eri johdantoaiheita: >Kävin pilven piirtä myöten, >Läksin piennä paimeneen, Läksin mustalle merelle, >Menin suolle sotkuilleni, Menin merta kylpemään, Menin metsään kylpemään.

    • Varkaalle menijä

      En lähde kyntäjälle; Etsin (kysyin) neittä vellolleni; Etsin naista vellolleni; Etsin neittä vellollein; Varkaalle menijä neito; Varkaalle menijä tyttö; Varkaalle (t. kelle) menijä tyttö; Veljelle kosintaVrt. Herrasmiehelle menijä; Soittajalle menijäYdinaihe: Neito kyselee puolisoa veljelleen. Keskustellaan eri ammateista (mm. seppä, kyntäjä, varas) ja vertaillaan niitä. Useimmiten varas arvioidaan parhaimmaksi.

    • Varkaalle menijä*

      En lähde kyntäjälle; Etsin (kysyin) neittä vellolleni; Etsin naista vellolleni; Etsin neittä vellollein; Varkaalle menijä neito; Varkaalle menijä tyttö; Varkaalle (t. kelle) menijä tyttö; Veljelle kosinta*Vrt. Herrasmiehelle menijä; Soittajalle menijä*Ydinaihe: Neito kyselee puolisoa veljelleen. Keskustellaan eri ammateista (mm. seppä, kyntäjä, varas) ja vertaillaan niitä. Useimmiten varas arvioidaan parhaimmaksi.

    • Vassilei veikko

      Vaślei, Vaślei, kunne sie šuorietet; Vaslei, Vaslei, valgeikudri; Vassilei kuningasOmaistenvertailukertaus. Ydinaihe: Kysytään, minne Vassilei lähtee ja mitä tämä jättää eri omaisille. Viimeisenä morsian tai vaimo, joka saa kivet jauhaakseen. Joka kerta, kun kivi on pyörähtänyt, saa ruoskaa.

    • Veli maan rajoilta kotiin

      Vrt. Nuorena sotaan viety veliSisar näkee veljensä maan rajoilla ja pyytää häntä kotiin emon turvaksi.

    • Velisurmaaja

      Veljen surmaaja; Veljensurmaaja

    • Velisurmaaja*

      Veljen surmaaja; Veljensurmaaja**

    • Veljen kuolema

      Ison härän runon jatkeena.

    • Veljen kuolema*

      **Ison härän runon jatkeena.

    • Veljeään etsivä neito

      Etsin viikon velloani, löysin sotamiehenä herrojen salista; Meiän on kullassa kotimme; Veli varastettu; Veljen etso; Venakko vienyt veljenKs. myös Iso tammi, Laivassa surmattu veli, vrt. Suka mereen; lyriikka: Ei ollut pääni polkijaa (Kävin Suomet, kävin saaret)Ydinaihe: Neito etsii veljeään, "etsin Suomet, etsin saaret", löytää veljen usein sotilaana. - Esiintyy myös >Ison tammen johdantona. Yksittäinen: Venakko vienyt veljen (III1 300), jatkona >Suka mereen.

    • Vellamon neidon onginta

      Vellamon neidon onkijoina vaihdellen Väinämöinen (ylivoimaisesti useimmin) ja Lemminkäinen; "minä", Joukahainen ja Seppo Ilmarinen kerran.

    • Vellamon neidon onginta*

      **Vellamon neidon onkijoina vaihdellen Väinämöinen (ylivoimaisesti useimmin) ja Lemminkäinen; "minä", Joukahainen ja Seppo Ilmarinen kerran.

    • Vene ja purje puhki kivisillä kengillä

      Kengillä laivan puhki; Kiviset kengät; Nousin suurelle mäelle - näin purjeen; Näin mie laivon lainehtivan - isonko t. veljeni; Purje puhki kivisillä kengillä; Veneen pohja puhki kivisillä kengilläVrt. Lunastettava neito; Veneeseen pyrkivä neitoEsiintyy yleensä motiivina, mutta eteläisillä alueilla V, XIII myös lyhyenä runokokonaisuutena. Ketju on tällöin tavallisimmin seuraava: Jokos meille joulu joutui (ks. kalendaarirunot: >Joulun tulo) - katsoin linnat, katsoin lännet - ison vai vellon pursi - tule, neito, veneeseen - en tule, koska kiviset kengät - purjeen paikkaus.

    • Vene ja purje puhki kivisillä kengillä*

      Kengillä laivan puhki; Kiviset kengät; Nousin suurelle mäelle - näin purjeen; Näin mie laivon lainehtivan - isonko t. veljeni; Purje puhki kivisillä kengillä; Veneen pohja puhki kivisillä kengillä*Vrt. Lunastettava neito; Veneeseen pyrkivä neito*Esiintyy yleensä motiivina, mutta eteläisillä alueilla V, XIII myös lyhyenä runokokonaisuutena. Ketju on tällöin tavallisimmin seuraava: Jokos meille joulu joutui (ks. kalendaarirunot: >Joulun tulo) - katsoin linnat, katsoin lännet - ison vai vellon pursi - tule, neito, veneeseen - en tule, koska kiviset kengät - purjeen paikkaus.

    • Veneenveisto

      Veneenveisto ja Laivaretki; Veneenveisto ja PolvenhaavaVeneenveisto vaihtelee parin säkeen mittaisesta toteamuksesta ("X /veisti vuorella venettä, kalkutteli kalliolla) laajempaan kuvaukseen veneen valmistuksesta. Aihe liikkuu eri runojen yhteydessä. Se voi edeltää >Laivaretkeä, >Polvenhaavaa ja >Vipusen virttä ja luonnollisena jatkeena seurata >Venepuun etsintää. Veneen valmistajien joukko vaihtelee suuresti: veneen veistäjänä saattaa olla Väinämöinen, Kalovan t. Kalevan poika, Petri tsaari, Ilmallinen, Lauri Lappalainen, Vilmi Vuojelainen, hiisi, vello, minä, luoja, venäläini jne.

    • Veneenveisto*

      Veneenveisto ja Laivaretki; Veneenveisto ja Polvenhaava**Veneenveisto vaihtelee parin säkeen mittaisesta toteamuksesta ("X /veisti vuorella venettä, kalkutteli kalliolla) laajempaan kuvaukseen veneen valmistuksesta. Aihe liikkuu eri runojen yhteydessä. Se voi edeltää >Laivaretkeä, >Polvenhaavaa ja >Vipusen virttä ja luonnollisena jatkeena seurata >Venepuun etsintää. Veneen valmistajien joukko vaihtelee suuresti: veneen veistäjänä saattaa olla Väinämöinen, Kalovan t. Kalevan poika, Petri tsaari, Ilmallinen, Lauri Lappalainen, Vilmi Vuojelainen, hiisi, vello, minä, luoja, venäläini jne.

    • Veneeseen pyrkivä neito

      Aloin teetellä teloja; Neito rutki ruuvikossa; Ota milma venošeh; Veneeseen pyrkivä; Ylähänä päiväńe paistavVrt. Lunastettava neitoOmaistenvertailulaulu. Ydinaihe: Ylhäällä päivä, alhaalla venonen. Neito pyrkii eri omaisten veneeseen, torjutaan, viimein sulho ottaa.

    • Veneeseen pyrkivä neito*

      Aloin teetellä teloja; Neito rutki ruuvikossa; Ota milma venošeh; Veneeseen pyrkivä; Ylähänä päiväńe paistav*Vrt. Lunastettava neito*Omaistenvertailulaulu. Ydinaihe: Ylhäällä päivä, alhaalla venonen. Neito pyrkii eri omaisten veneeseen, torjutaan, viimein sulho ottaa.

    • Venepuun etsintä

      Kä(v)in mie kankahan käpyisen; VenepuuVrt. Kirkon rakennuspuun etsintä

    • Veri tippui vempeleestä

      Vesi tippui vempeleestäKs. myös Kilpalaulanta, Konnusta kosinta; MIESTENLAULUT: Valjasti iso tulisen ruunan

    • Veroja Viroon

      Maarahoja maksamaan veli; Meni (läksi) veljeni Virohon maarahoja maksamaanKs. myös Rutsa; Suka mereen; Tytärten hukuttaja

    • Vesasta vello

      Syntyykö vesasta vello; Vesasta syntyykö velloYdinaihe: Neito kyselee kylän naisilta, syntyykö vello eri tarveaineksista. - Idea muistuttaa esim. >Hiiden hirven hiihdännän jaksoa, jossa hiisi tekee hirven eri luonnonaineksista. Länsi-Inkerissä Vesasta vello esiintyy aihelmana runossa >Neito kyntäjänä.

    • Vesitiellä nukahtaneen neidon maidot lypsettiin

      Marjatielle nukahtanut neitoVrt. Varas vie koristeetYdinaihe: Neito nukkuu marjamatkalla tai vesitiellä, unohtaa peittää rintansa, maidot lypsetään, itkien kotiin.

    • Vesitiellä pilattu neito

      Vrt. Tuura taittui; Vihneen ottajatYdinaihe: Neito menee lähteelle hakemaan vettä, hänet raiskataan. Itkien kotiin - äiti lohduttaa: "Sanotaan satulan syyksi".

    • Vesitiellä viipynyt

      Annin vedennoudanta; Eevarikko Riian neito; Läksin linnahan vedelle; Menin vietroin veelle; Neitinen meni ve´elle; Neitonen vedelle läksi; Nevan neiti vettä kantoi; Vedelle neito kultareunalla kupilla; Vedenkantaja-Anni; Vedenkantaja neito; Vesitiellä viipynyt neitoVrt. Vesitieltä pilviin viety neitoYdinaihe: Neito menee lähteelle hakemaan vettä. Kotona olevien omaisten mielestä hän viipyy liian kauan. Palattuaan hän tarjoaa vuoron perään vettä eri omaisille, jotka lyövät häntä ja syyttävät häntä seurustelusta nuorten miesten kanssa vesimatkalla. Viimeinen omaisista ottaa vastaan tarjotun veden. - Omaistenvertailulaulu. Aunuksessa liittymä >Marjavirteen (marjojen vienti eri omaisille). Erityisiä motiiveja: >Kaivot kaikki kuivuneet (I, II, III), tuota toivoin tuon ikäni - vrt. >Kilpalaulanta - (I, II), meren syvyyden mittaaminen(IV, V, XIII).

    • Vesitiellä viipynyt*

      Annin vedennoudanta; Eevarikko Riian neito; Läksin linnahan vedelle; Menin vietroin veelle; Neitinen meni ve´elle; Neitonen vedelle läksi; Nevan neiti vettä kantoi; Vedelle neito kultareunalla kupilla; Vedenkantaja-Anni; Vedenkantaja neito; Vesitiellä viipynyt neito*Vrt. Vesitieltä pilviin viety neito*Ydinaihe: Neito menee lähteelle hakemaan vettä. Kotona olevien omaisten mielestä hän viipyy liian kauan. Palattuaan hän tarjoaa vuoron perään vettä eri omaisille, jotka lyövät häntä ja syyttävät häntä seurustelusta nuorten miesten kanssa vesimatkalla. Viimeinen omaisista ottaa vastaan tarjotun veden. - Omaistenvertailulaulu. Aunuksessa liittymä >Marjavirteen (marjojen vienti eri omaisille). Erityisiä motiiveja: >Kaivot kaikki kuivuneet (I, II, III), tuota toivoin tuon ikäni - vrt. >Kilpalaulanta - (I, II), meren syvyyden mittaaminen(IV, V, XIII).

    • Vesitieltä pilviin viety neito

      Maie varastettiin; Marjukka meni vedelle; Neitonen katosi kultakarttu kainalossa, isä etsimään; Pilviin viety; Pilviin viety neito; Vesitieltä varastettu Maaria; Vesitieltä varastettu neito; Vesitieltä varastettu veli; Vesitieltä viety tyttöKs. myös Katriina vastaksessa; Pilviin kadonnut poika Vrt. Vesitiellä viipynytYdinaihe: Emo kasvatteli kuusi tytärtä, muut naitettiin, Maie tms. jää kotiin. Koristelee itsensä kullalla ja hopealla, ottaa korennot, lähtee kaivolle. Varastetaan kaivotiellä. Emo kenkii kiireisesti jalkansa, lähtee etsimään sutena ja karhuna ym. eläiminä. Tyttö vastaa pilvistä, ettei pääse, pyytää äitiä tuomaan olutpikarin. - Osassa tekstejä (V, XIII) tyttö pyytää äitiä tuomaan olkikuvon, jolla pilven reunat poltetaan; sama motiivi on >Pilviin kadonneen pojan inkeriläisteksteissä. Muuta vaihtelua: tyttö varastetaan marjanpoiminnasta (IV3), kartanolta (IV1, IV2).

    • Vesitieltä pilviin viety neito*

      Maie varastettiin; Marjukka meni vedelle; Neitonen katosi kultakarttu kainalossa, isä etsimään; Pilviin viety; Pilviin viety neito; Vesitieltä varastettu Maaria; Vesitieltä varastettu neito; Vesitieltä varastettu veli; Vesitieltä viety tyttö*Ks. myös Katriina vastaksessa; Pilviin kadonnut poika Vrt. Vesitiellä viipynyt*Ydinaihe: Emo kasvatteli kuusi tytärtä, muut naitettiin, Maie tms. jää kotiin. Koristelee itsensä kullalla ja hopealla, ottaa korennot, lähtee kaivolle. Varastetaan kaivotiellä. Emo kenkii kiireisesti jalkansa, lähtee etsimään sutena ja karhuna ym. eläiminä. Tyttö vastaa pilvistä, ettei pääse, pyytää äitiä tuomaan olutpikarin. - Osassa tekstejä (V, XIII) tyttö pyytää äitiä tuomaan olkikuvon, jolla pilven reunat poltetaan; sama motiivi on >Pilviin kadonneen pojan inkeriläisteksteissä. Muuta vaihtelua: tyttö varastetaan marjanpoiminnasta (IV3), kartanolta (IV1, IV2).

    • Vesmanviikin laulu

      Arvoituslaulu.

    • Vettä näkemätön poika

      Ks. myös Kaivot kaikki kuivuneet; Loitsut/Maanviljelys: Poudan sanatYdinaihe: Poika puolikuinen ei ollut nähnyt vettä, kaivot kuivuneet, verestä keitettiin velli, löylyä lyötiin syljellä. Yleisimmin loitsunomainen pyyntö >Poudan sanoissa, mutta näistä teksteistä pyyntöelementti puuttuu. Vrt. >Päivän päästö -runon alkujaksoon, jossa kuvataan erilaisia päivänvalon korvikkeita: "kynnettiin kynttelillä" yms.

    • Viikon Vilpotar läsii

      Pilkkaruno: "Markan maksoi Maijan reisi..." Markan maksoi Maijan reisi myös XV 387, muuten eri runo.

    • Viinan synty

      Vrt. Oluen synty

    • Vipusen virsi

      Vipunen (Virsikäs Vipusen poika); Vipusen poika virsikäs; Vipusessa käynti>Tuonelassa käynti ilmentää samaa ideaa kuin Vipusen virsi: molemmissa mennään hakemaan tuonpuoleisesta (Tuonelta, kauan sitten kuolleelta tietäjältä Vipuselta) sanoja veneenveistoon. >Tuonelassa käynnin keskeinen osa on dialogi Tuonelan väen kanssa ("mi sium Manalle suatto?"), Vipusen virressä pajan valmistus, rautaseiväs, joka syöstään Vipusen suuhun ja saadaan sanat. Huom. motiivi, jossa kuvataan matkaa Vipusen luo pitkin "naisten neulojen neniä" vrt. >Kilpakosinta. Pohjanmaalla Vipus-aihe liittyy myös tautiloitsuihin: tauti (riisi) manataan "suuhun Antero Vipusen". Etelässä aihe muuntunut siten, että "virsikäs Vipusen poika" tekee tiedolla venettä.

    • Vipusen virsi*

      Vipunen (Virsikäs Vipusen poika); Vipusen poika virsikäs; Vipusessa käynti**>Tuonelassa käynti ilmentää samaa ideaa kuin Vipusen virsi: molemmissa mennään hakemaan tuonpuoleisesta (Tuonelta, kauan sitten kuolleelta tietäjältä Vipuselta) sanoja veneenveistoon. >Tuonelassa käynnin keskeinen osa on dialogi Tuonelan väen kanssa ("mi sium Manalle suatto?"), Vipusen virressä pajan valmistus, rautaseiväs, joka syöstään Vipusen suuhun ja saadaan sanat. Huom. motiivi, jossa kuvataan matkaa Vipusen luo pitkin "naisten neulojen neniä" vrt. >Kilpakosinta. Pohjanmaalla Vipus-aihe liittyy myös tautiloitsuihin: tauti (riisi) manataan "suuhun Antero Vipusen". Etelässä aihe muuntunut siten, että "virsikäs Vipusen poika" tekee tiedolla venettä.

    • Viron orja ja isäntä

      Viron orja; Viron orjan virsiKs. myös Olin orjana VirossaYdinaihe: Orjana olo, pahoin palkka maksettiin. Lupa mennä jouluna kotiin, orjan kuolema. Enkelit, Jeesus ym. löytävät orjan ruumiin, tuodaan taivaaseen. Annetaan kultainen tuoli, tuoppi juotavaa, orja kyselee, hänelle vastataan. Isäntä (joskus emäntä) kuolee, annetaan tulinen tuoli, tulinen tuoppi (joskus käärme- ja sisiliskotuoppi, XIII1 1417, 1419, 1424). Isäntä kyselee syytä, hänelle vastataan. Joskus isäntä yrittää korvata orjan kärsimyksiä tämän kuoleman jälkeen, tarjoaa lehmää tai sarkaa. - VII1: vain >Kilpalaulannan yhteydessä klisee: suistui "suin lumehen, päin vitihin". Salminen on erottanut runoryhmän >Olin orjana Virossa, jonka yhteisenä aineksena vain e.m. alkuklisee, jatkuu erilaisina runoaiheina.

    • Viron orja ja isäntä*

      Viron orja; Viron orjan virsi*Ks. myös Olin orjana Virossa*Ydinaihe: Orjana olo, pahoin palkka maksettiin. Lupa mennä jouluna kotiin, orjan kuolema. Enkelit, Jeesus ym. löytävät orjan ruumiin, tuodaan taivaaseen. Annetaan kultainen tuoli, tuoppi juotavaa, orja kyselee, hänelle vastataan. Isäntä (joskus emäntä) kuolee, annetaan tulinen tuoli, tulinen tuoppi (joskus käärme- ja sisiliskotuoppi, XIII1 1417, 1419, 1424). Isäntä kyselee syytä, hänelle vastataan. Joskus isäntä yrittää korvata orjan kärsimyksiä tämän kuoleman jälkeen, tarjoaa lehmää tai sarkaa. - VII1: vain >Kilpalaulannan yhteydessä klisee: suistui "suin lumehen, päin vitihin". Salminen on erottanut runoryhmän >Olin orjana Virossa, jonka yhteisenä aineksena vain e.m. alkuklisee, jatkuu erilaisina runoaiheina.

    • Virpoi otti saunan selkäänsä

      Onni jäi kylpemättä; Saunan veli (Untoi, Virpoi) selkäänsä; Saunan veli (Vilpoi, sulho) selkäänsä; Veli polttaa sisarensa saunan; Vilppo saunan selkähänsäEi esiinny itsenäisenä runoaiheena, vaan >Isoon tammeen, >Soljella sotaan -runoon tai >Sulhonsa kylvettäjään liittyneenä. >Soljella sotaan -runossa sauna lämmitetään useimmiten sodalle. Erikoiskehitelmä: Luoja perheineen tulee kylpemään (IV1 538, 1076); onni jää kylpemättä (V2 857, 1265).

    • Virpoi otti saunan selkäänsä*

      Onni jäi kylpemättä; Saunan veli (Untoi, Virpoi) selkäänsä; Saunan veli (Vilpoi, sulho) selkäänsä; Veli polttaa sisarensa saunan; Vilppo saunan selkähänsä**Ei esiinny itsenäisenä runoaiheena, vaan >Isoon tammeen, >Soljella sotaan -runoon tai >Sulhonsa kylvettäjään liittyneenä. >Soljella sotaan -runossa sauna lämmitetään useimmiten sodalle. Erikoiskehitelmä: Luoja perheineen tulee kylpemään (IV1 538, 1076); onni jää kylpemättä (V2 857, 1265).

    • Vittu lensi viirutteli

      Pippi juosta pimpoitteliVrt. Vittu on tuotu ViipuristaRunossa kuvataan vitun/pipin uljasta matkaa, olennainen piirre on se ettei sitä heti tunnisteta.

    • Vittu lensi viirutteli*

      Pippi juosta pimpoitteli*Vrt. Vittu on tuotu Viipurista*Runossa kuvataan vitun/pipin uljasta matkaa, olennainen piirre on se ettei sitä heti tunnisteta.

    • Vittu on tuotu Viipurista

      Vitun syntyVrt. loitsut: Vitun synty, Vitun vihatKertova runo Vittu on tuotu Viipurista on erotettu tautiloitsujen >Vitun synty -aiheesta. Kertova runo kuvaa komeaa matkantekoa ("herrat nosti hattuahan"), kun taas loitsujen yhteydessä kuvaillaan naisen sukupuolielimen tarveaineksia.

    • Vittu on tuotu Viipurista*

      Vitun synty*Vrt. loitsut: Vitun synty, Vitun vihat*Kertova runo Vittu on tuotu Viipurista on erotettu tautiloitsujen >Vitun synty -aiheesta. Kertova runo kuvaa komeaa matkantekoa ("herrat nosti hattuahan"), kun taas loitsujen yhteydessä kuvaillaan naisen sukupuolielimen tarveaineksia.

    • Vitun ja kyrvän taistelu

      V...u viiassa vihelsi

    • Vitun ja kyrvän taistelu*

      V...u viiassa vihelsi**

    • Vuohella sotaan

      Ks. myös nimilorut: JussiNimipilkka-aihe laajempana kertomuksena. Sankari - Väinämöinen tai minä (VII), Taikina-Matti tai Juhana Julkka (III)- lähtee vuohella sotaan ja palaa koiralla kotiin. Jatkuu esim. koiran lypsämisellä.

    • Vuohen kanssa voittosilla

      Pikkuruno, yhdistyy kerran >Läksin piennä paimeneen -aiheeseen, kerran seksirunoon. "Pukin kanssa puskemassa, vuohen kanssa voittosilla" eivät piian polvet pitäneet.

    • Vuohen kanssa voittosilla*

      **Pikkuruno, yhdistyy kerran >Läksin piennä paimeneen -aiheeseen, kerran seksirunoon. "Pukin kanssa puskemassa, vuohen kanssa voittosilla" eivät piian polvet pitäneet.

    • Vuohen surma

      Vrt. Mikko merroilla - konna merrassaYdinaihe: merrasta saatua vuohta ei heti tunnisteta. Ilkalaulu, jonka perusidea muistuttaa >Vellamon neidon onginta -runon teemaa.

    • Vuohen surma*

      *Vrt. Mikko merroilla - konna merrassa*Ydinaihe: merrasta saatua vuohta ei heti tunnisteta. Ilkalaulu, jonka perusidea muistuttaa >Vellamon neidon onginta -runon teemaa.

    • Vuohenvoin pieksijä

      Osa pitemmästä runosta, jossa >Meren haravointi ja >Ukko teki suuren tuulen. Juoni: "minä" haravoi meren ruohot, suuri tuuli vie heinät jokeen, joka hukuttaa(?) miehet ja naiset - yksi jää jäljelle pieksämään vuohen voita, mutta iskee kirveensä kiveen.

    • Väinämöinen ajaa reessä

      Erikoinen katkelma patvaskan laulun alussa. Väinämöinen ajaa reessä, kohtaa vanhan lappalaisen, joka pyytää omaan rekeensä.

    • Väinämöinen jokehen

      Vrt. Kanteleensoitto; MaailmansyntySepitettyä, mutta perinteisiä kliseitä, mm. "otti soiton sormillensa". Saarten ja luotojen synty.

    • Väinämöinen kysyy

      Vrt. Myyty neito; RutsaRunoaihe ketjussa, jonka aloittaa >Kävin piennä paimenessa. Väinämöinen kyselee neidolta, "miltä moalta oot sie sukusi". Jatko >Ihmemaa-runoa.

    • Väinämöinen sotaan

      Väinämöinen Tuonelle sotaan; Väinämöinen väköväinen kuningas; Väinö väsy käyessäänTähän on koottu erilaisia Väinämöinen sotaan -aiheisia katkelmia ja koosteita.

    • Väinämöinen sotaan*

      Väinämöinen Tuonelle sotaan; Väinämöinen väköväinen kuningas; Väinö väsy käyessään**Tähän on koottu erilaisia Väinämöinen sotaan -aiheisia katkelmia ja koosteita.

    • Väinämöinen takoo aseita

      Runoaihe sisältää aineksia epiikan taonta-aiheista, >Sammon taonnasta ja >Hiiden sepän kahlinnasta.

    • Väinämöinen veistää tulivenettä

      Väinämöinen ja JouhkavainenVrt. VeneenveistoYdinaihe: Väinämöinen veistää tulivenettä, Joukavainen (Jouhkavainen) rikkoo veneen laidan. Väinämöinen hakee tulikodasta keihään ja syöksee sen Joukavaiseen. Jatko avunpyyntöloitsua.

    • Väinämöisen ammunta

      Lappalain on laiha poikaMaailmansyntyrunon aloitusruno. Ydinaihe: Vihanpito Väinämöistä kohtaan. Kiellot: ei saa ampua Väinämöistä (vrt. >Lemminkäisen virsi, jossa äidin ym. kiellot), varustelu ja ampuminen, Väinämöinen ajelehtii meressä. - Väinämöisen ammunta -runoa seuraa useimmiten >Maailmansyntyruno tai >Sammon taonta, ks. näitä.

    • Väinämöisen ammunta*

      Lappalain on laiha poika**Maailmansyntyrunon aloitusruno. Ydinaihe: Vihanpito Väinämöistä kohtaan. Kiellot: ei saa ampua Väinämöistä (vrt. >Lemminkäisen virsi, jossa äidin ym. kiellot), varustelu ja ampuminen, Väinämöinen ajelehtii meressä. - Väinämöisen ammunta -runoa seuraa useimmiten >Maailmansyntyruno tai >Sammon taonta, ks. näitä.

    • Väinämöisen ja Jouhkavaisen kutsuminen

      Ydinaihe: Jouhkavainen kutsuu piruja ja kontioita paikalle, Väinämöinen lähettää kontiot peukalonkyntensä alle.

    • Väinämöisen lapset orjiksi

    • Väinämöisen matka Pohjolaan

      Pohjolan joki; Väinämöinen Pohjolassa; Väinämöisen PohjolanretkiKs. myös Miekan tai keihään kuvaus; Miekkojen mittely Vrt. Lemminkäisen virsi; Päivän päästö; Sammon ryöstö; Tuonelassa käyntiYdinaihe: Väinämöinen ilmoittaa halustaan lähteä Pohjolaan. Matkanteko, Pohjolan portit näkyvät. Viheltää venettä päästäkseen yli Pohjolan joesta. Kutsutaan Pohjolan pihalle, miekkojen mittely, miekan kuvaus.

    • Väinämöisen rautakengät

      Vrt. Lemminkäisen virsi; Väinämöisen tuomioYdinaihe: Luoja tahtoo tappaa Väinämöisen, koska tämä pitää itseään Luojaa parempana. Väinämöinen anoo itselleen Luojalta rautakengät, joiden loppuun kuluttua hänet saa tappaa. Luoja lähettää kahdesti tappajat, mutta kengät eivät vielä olleet kuluneet loppuun. Luoja suuttuu ja ajaa Väinämöisen tiehensä. Väinämöinen saapuu Pohjolaan, ja Pohjolan emäntä manaa hänet "kurimuksen kurkun suuhun" ikiajoiksi. Vrt. VII1 142, jossa eri aihe, mutta myös Väinämöinen - Jeesus -vastakkainasettelu.

    • Väinämöisen syntymä

      Väinämöisen syntyminenKs. myös Iro-neito; MaailmansyntyrunoYdinaihe: Meren ukko tekee neiden tiineeksi, Väinämöinen syntyy kolmenkymmenen kesän kuluttua.

    • Väinämöisen tuomio

      Vrt. Marjavirsi; Marketan runoYdinaihe: Portto Pohjolan emäntä, neiti Pohjolassa, Marjatta, Anni, neljän neidon vanhin sisar tms. synnyttää pojan, jolle etsitään ristijää: pappia, ukko Ilmarista, Virokannas karjalaista. Väinämöinen tuomitsee pojan suolle vietäväksi. Lapsi paljastaa Väinämöisen teot: nauroi oman äitinsä, herjasi heposet. Poika Metsolan kuninkaaksi, Rahasaaren vartijaksi tms. Väinämöinen suuttuu ja poistuu kurimuksen kurkkuun.

    • Väinämöisen tuomio*

      *Vrt. Marjavirsi; Marketan runo*Ydinaihe: Portto Pohjolan emäntä, neiti Pohjolassa, Marjatta, Anni, neljän neidon vanhin sisar tms. synnyttää pojan, jolle etsitään ristijää: pappia, ukko Ilmarista, Virokannas karjalaista. Väinämöinen tuomitsee pojan suolle vietäväksi. Lapsi paljastaa Väinämöisen teot: nauroi oman äitinsä, herjasi heposet. Poika Metsolan kuninkaaksi, Rahasaaren vartijaksi tms. Väinämöinen suuttuu ja poistuu kurimuksen kurkkuun.

    • Ylermikkö hirtetään

      Ajoi iso Perkunvuorelle ampumaan; Ylermikkö; Ylermikkö lintuun Vrt. Eläimet sanansaattajina; Tapanin virsiYdinaihe: Ylermikön isä ja äiti ajavat tätä (Perkunvuorelle) ampumaan. Ylermikköä kielletään lähtemästä. Hän lähtee, hänet hirtetään. Lintu tuo emolle viestin Ylermikön kuolemasta, äiti ei usko ennen kuin paistettu hanhi ja tapettu härkä heräävät eloon. Isä ja äiti haudalle kysymään, mitä Ylermikkö jättää vanhuuden varaksi: isälle kylän karjat kaitsettaviksi, äidille kolme aittaa.

    • Ylermikkö hirtetään*

      Ajoi iso Perkunvuorelle ampumaan; Ylermikkö; Ylermikkö lintuun* Vrt. Eläimet sanansaattajina; Tapanin virsi*Ydinaihe: Ylermikön isä ja äiti ajavat tätä (Perkunvuorelle) ampumaan. Ylermikköä kielletään lähtemästä. Hän lähtee, hänet hirtetään. Lintu tuo emolle viestin Ylermikön kuolemasta, äiti ei usko ennen kuin paistettu hanhi ja tapettu härkä heräävät eloon. Isä ja äiti haudalle kysymään, mitä Ylermikkö jättää vanhuuden varaksi: isälle kylän karjat kaitsettaviksi, äidille kolme aittaa.

    • Yli meren menijä

      Ydinaihe: >Päänpesu porolla ja lipeällä, soutu meren yli, linna näkyy, kultakatto; kerran päämääränä >Ihmemaa.

    • Ylkä kosi karjatyttöä - itkien kotiin

      Ylkä kosi karjatyttöäKs. myös naistenlaulut: Neito osaa/ei osaa ommellaYdinaihe: Tyttö menee paimeneen, ylkä tulee vastaan ja kyselee, osaako tyttö ommella ja tietääkö tikkaella. Tyttö itkien kotiin, äiti kyselee. Tyttö pyytää,että äiti opettaisi ompelemaan. Vrt. muut itkien kotiin -runot (>Varas vie koristeet; >Kyntäjä ja pedot).

    • Ylösnousemusvirsi

      Ydinaihe: "Muuta myö aina muistelemma"; päivää kehotetaan lentämään päätönnä kanana, nukuttamaan haudan vartijat. Luoja nousee haudastaan. - Luojan virren osa, ks. myös >Marjavirsi, >Saunanhakuvirsi, >Lapsenetsintävirsi, >Hiiden sepän kahlinta.

    • Ylösnousemusvirsi*

      **Ydinaihe: "Muuta myö aina muistelemma"; päivää kehotetaan lentämään päätönnä kanana, nukuttamaan haudan vartijat. Luoja nousee haudastaan. - Luojan virren osa, ks. myös >Marjavirsi, >Saunanhakuvirsi, >Lapsenetsintävirsi, >Hiiden sepän kahlinta.

    • Yöjalassa käynyt poika

      Kävin öillä öitsilöissä, Pojat yöjalassa kolme hailia hatussa, Yöjalassa, kolme hailia hatussa, Yöjalassa ollut poikaVrt. Kymmenen kylää kesoissa yönä, Tule yöllä yksinäsi, YöjalassaYdinaihe: Poika käy salaa yöjalassa "kolme hailia hatussa", aamulla kotiin tultua äiti, isä, vanhemmat moittivat ja pieksävät pojan: "Miks mänit kurvien kuttuun?" - Tähän liitetty aihepiiriltään, ei aina säeainekseltaan, samankaltaisia tekstejä.

    • Äidin kuolo

      Emolle marjaan; Emon kuolo; Manan majan veistäjä; Varas vie marjatVrt. Nimettömät tauditYdinaihe: Emo (tai emolle) marjaan, sairastuminen ("tuosta tyytyi, tuosta täytyi", vrt. >Marjavirsi), noidille Viroon. Veli veistää kuolleen kotia. Dialogi isän kanssa: isä lupaa tuoda uuden äidin. Vastaus tähän (erityisesti III, myös IV, XV): tuot itsellesi naisen, minulle tukan repijän (vrt. Ennen naidun naisen tappo; lyriikka: >Emo kuollut, isä tuo uuden). V ja XIII-alueilla motiivi, jossa tyttö pahoittelee, ettei ollut läsnä äidin kuollessa. >Kuolon sanomat -runon kanssa samankaltainen jakso, jossa kuvataan äidin valmistamista hautaan (pesen Saksan saippuoilla, ym.).

    • Äidin kuolo*

      Emolle marjaan; Emon kuolo; Manan majan veistäjä; Varas vie marjat*Vrt. Nimettömät taudit*Ydinaihe: Emo (tai emolle) marjaan, sairastuminen ("tuosta tyytyi, tuosta täytyi", vrt. >Marjavirsi), noidille Viroon. Veli veistää kuolleen kotia. Dialogi isän kanssa: isä lupaa tuoda uuden äidin. Vastaus tähän (erityisesti III, myös IV, XV): tuot itsellesi naisen, minulle tukan repijän (vrt. Ennen naidun naisen tappo; lyriikka: >Emo kuollut, isä tuo uuden). V ja XIII-alueilla motiivi, jossa tyttö pahoittelee, ettei ollut läsnä äidin kuollessa. >Kuolon sanomat -runon kanssa samankaltainen jakso, jossa kuvataan äidin valmistamista hautaan (pesen Saksan saippuoilla, ym.).

  • 2. Proosakertomuksiin liittyvät säkeet

    • "Puranko, kerinkö?"

      Uskomustarina: E 481.

    • Aitta autuas näkyy

      Isäntämiehen repliikki kaupalta palatessaan, hukkunut Simolaiskoskeen.

    • Anna, veikkonen, venettä

      Venäläinen pyytänyt venettä. "Semmoisena sananlaskuna vain pietty".

    • Aurinko ja kuu jättiläislapsen leikkikaluina

      Liittyy jättiläistarinaan, jossa ihminen yrittää arvata olennon nimeä ja kuulee sen vahingossa jättiläisäidin kehtolaulussa, vrt. Simonsuuri N 401-415 (Jättiläiset kirkonrakentajina).

    • Ei tuuli venettä pitele

      Simon noidan, Jussi Sankalan, sanat.

    • Ei tässä juossut jumalanvilja

      Kittilän Loma-Tuokon sanat siitä, millaista oli hänen asuinpaikallaan ennen.

    • Emmä rosvo rajataloa

    • En tiedä Jaakkoani

      Sotamiesten pakko-otostaVrt. Minä jauhan JaakolleniHistoriallinen tarina emännästä, joka kätkee pojan tai miehen hameittensa alle, kun sotamiesten rekrytoijat tulevat taloon. Sisältää muutaman kalevalamittaisen säkeen.

    • Haukkuu koira korvessakin

      Ks. myös sananlaskurunot: Siellä talo, kussa kukkoLiittyy vainolaistarinoihin.

    • Hevosenkelloa teettämään

      Palolan päiväRepliikki "Paistaahan tuo Palolan päivä läpi uuven konttinii, juoksoohan hyvä hevonen uuvven kellon toiveella" kytkeytyy kaskuun/pilasatuun.

    • Hiihtäjän laulu

      Paikkatarinan repliikki; lovinoidat peurajahdissa.

    • Hilppa

      Säkeet liittyvät Hilppa-nimisestä sissistä kertovaan tarinaan.

    • Hurtan tunnustus

      Liittyy historiallisiin tarinoihin Simo Hurtasta; luetteloa Hurtan ryöstämistä taloista, vrt. talonnimilorut.

    • Ihmeellinen uni

      Runonsäkeitä sisältävä pilasatu, AT 1525L+.

    • Jauhan jaarittelen

      Tarina miehestä ja pirusta, joka jauhoi miehelle joulumaltaat, mutta jäi palkatta.

    • Jos ei mene päällisin puolin

      Liittyy paikkatarinaan (Muonio).

    • Jumala ja Saatana maailmaa luomassa

      Proosamuotoinen maailmansyntymyytti. Kuikka sukeltaa meren pohjasta mutaa, josta Jumala ja Saatana tekevät maailman.

    • Jumala, vie meitä kauniisti omaan rantaan

      Myrskyssä eksyneitten miesten repliikkejä.

    • Juutit

      Runon katkelma tanskalaisistaRepliikki liittyy historialliseen tarinaan tanskalaisten hävitysretkestä.

    • Järvien syvyys

      Väinämöisen käynti PohjanmaallaYdinaihe: Jättiläinen, Väinämöinen, piru, "tontti" järvien syvyyden mittaajana.

    • Jättiläis- ja paholaistaruja

      Jättiläisen huudon kuuluminen eri paikkoihin.

    • Kaksi on karjassa, kaksi on marjassa

      Ydinaihe: Eukko tai ukko luettelee poikiaan.

    • Karkun kirkosta ja asutuksesta: historiallisia tarinoita

    • Kasken kaato

      Kasken kaato - Tuonelan kultalippuLiittyy ihmesatuun: kuningas käskee mökin pojan hakata yhdellä lyönnillä 30 tynnyrinalaa kaskea - loitsun voimalla onnistuu. Muistuttaa etäisesti Kalevanpojan kosto -runon kaskenkaatoa, numero merkitty myös siihen.

    • Kaunis Kaija

      Liittyy kainuulaiseen vainolaistarinaan.

    • Kehruukiven taru

      Paikannimitarinan repliikki.

    • Kengässä uro parempi

      Liittyy vainolaistarinaan.

    • Kiirastorstaina kehrännyt

      Kiersi kuratorstaina; Paha akka pannahinen kehräsi; Paha akka pannahinenLiittyy uskomustarinoihin (taburikkomukset): F11, F16. Akka kehräsi kiirastorstaina, paikalle ilmestyi piru/Vapahtaja. "Jos silloin (kiirastorstaina) kehrättiin, meni talosta lammasonni" ja "tuli lampaat pyörätautiin kesällä."

    • Kilikka Kalikan tappoi

      Repliikki liittyy pirutarinoihin, G 1201 (Suuren Panin kuolema) ja E 1030 (Pirulla on kiire murhapaikalle), mutta sisältää myös paikannimiluettelon.

    • Killi kirkkoja tekee

      Kile kirkoista tekee, Kirkonrakentajat Killi ja NalliSäkeet liittyvät jättiläistarinaan N 401-415, Jättiläiset kirkonrakentajina. Savossa käytetty loitsusäkeinä näärännäppyä parannettaessa.

    • Kivi kiitti, kanto kantto

    • Klaus Kurki

      Liittyy historialliseen tarinaan.

    • Koin kulku

      Vrt. tautiloitsut: Koi; paikannimilorut: Mäni tauti TammikkooLuettelo taloista, joissa koi on käynyt. Vrt. tautidemonitarinat, Simonsuuri Q 21.

    • Korpin juoni

      Kasku Uggla-nimisestä miehestä ja korpista, joka houkuttelee miehen teurastamaan hevosensa.

    • Kukko lauloi: kuningas kuolee

      Kukko keekul leekuunLiittyy satuun AT 715A.

    • Kuu kehässä, taivas tähessä

      Tarinarepliikki, jonka kertomuskonteksti sisältyy numeroon 6683.

    • Kuu paistaa, kuollut ajaa

      Kuu paistaa kumeastiSäkeet liittyvät uskomustarinaan ("Lenore"), AT 365, Simonsuuri C 501. X1 40 viittaa toiseen uskomustarinatyyppiin (Ystävysten sopimus), AT 470, Simonsuuri C 500.

    • Käärme syö maan vihoja

      Syntylegenda: Vapahtaja määrää käärmeen syömään maan vihoja, ja sen jälkeen ihminen on saanut kulkea paljasjaloin.

    • Käärmeitä pitää tappaa

      Legendanomainen käärmeiden tappamisen perustelu: Vapahtajan sanat paratiisissa.

    • Laiska Jaakko

      Liittyy historialliseen tarinaan Laiskasta Jaakosta (Jakob de la Gardie).

    • Maahiaisen lehmän kutsu

      Kirkkopakan karjaaKs. uskomustarinat Simonsuuri M 361.

    • Metsänhaltija ja nainen

      Ks. uskomustarinat (Suuren Panin kuolema) Simonsuuri G 1201.

    • Niin sanoi Savon näkijä

      En näkijälle kättä näytäLittyy paikkatarinaan. Koistiselle näkijä sanonut, että tämä hukkuu kotirantaan, näin tapahtuu (XII). Pohjoiskarjalainen laulaja uhmaa ennustusta: en kuole! Vrt. uskomustarinat: Kohtaloaan ei voi välttää, Simonsuuri A 701-800.

    • Noidan laulu

      Erilaisia lauluja, myös joikuja, joita noidat lauloivat "joikastellessaan" (272), kattilaansa kiehuttaessaan (273-274), seidoissa (8142), lentäessään (8143). XII 8144: Päiviön sanat, kun menetti voimansa kasteessa.

    • Noidan louheen meno

      Vrt. Lemminkäisen surma; Noitien taistelu; Vipusen virsi.Kaksi päätyyppiä. 1) Noita lauloi itsensä louheen, toinen muisti myöhemmin ja lauloi siitä ylös, heränneen repliikki (8131, 8133-34, 8139-8140). 2) Pitkiä tarinoita, ydinrepliikki Hauvin suolen soikelossa, kolmannessa koikelossa, tarkoittaa noidan olinpaikkaa matkalla tai lovessa,louhessa, usein kyseessä Päiviö ja Torakainen (8133, 8135-38).

    • Noita nosti pahan

      Vrt. uskomustarinat. Tietäjä löytää kadonneen esineen, rankaisee syyllistä, Simonsuuri D 691. Tietäjä vapauttaa karjan metsänpeitosta, Simonsuuri D 721.

    • Noitien taistelu

      Säkeet viittavat Noitien taistelu peuralaumoista -tarinaan, siksi nämä viitteet on erotettu SKVR:n otsikosta Noidan louheen-meno. Vrt. uskomustarinat Simonsuuri D 271 (Kilpailevat noidat).

    • Orava, kinnas ja neula

      Oi oi oravainenSäkeet liittyvät satuun AT 90.

    • Paholaisen retket

      Pirun nuotanteko; Sepän lehmää lypsinYdinaihe: Piru/noita/tietäjä/tonttu/sankari/Väinämöinen kertoo repliikissään pitkän matkansa paikat. Repliikkinä yleensä >Kukko lauloi Kuurinmaalla (kerran: >Kolme on koskea kovoa). Joskus laajempi tarina: piru yrittää saada emännän kiroamaan, jotta voisi saada kaatuvasta lypsyastiasta maidon. Emäntä kuitenkin siunaa, eikä piru saa maitoa. Tai: piru lupaa tehdä miehelle nuotan. - Säepari Lempo luuli lehmäkseen, piru pitkähännäkseen: vrt. >Sammon ryöstö. Vrt. myös uskomustarinat.

    • Paholaisen retket*

      Pirun nuotanteko; Sepän lehmää lypsin**Ydinaihe: Piru/noita/tietäjä/tonttu/sankari/Väinämöinen kertoo repliikissään pitkän matkansa paikat. Repliikkinä yleensä >Kukko lauloi Kuurinmaalla (kerran: >Kolme on koskea kovoa). Joskus laajempi tarina: piru yrittää saada emännän kiroamaan, jotta voisi saada kaatuvasta lypsyastiasta maidon. Emäntä kuitenkin siunaa, eikä piru saa maitoa. Tai: piru lupaa tehdä miehelle nuotan. - Säepari Lempo luuli lehmäkseen, piru pitkähännäkseen: vrt. >Sammon ryöstö. Vrt. myös uskomustarinat.

    • Paimenen hätä

      Turu, luru, tulkaat, kaikki kylä kuulkaat; Turun, lurun Turkuun; Tuuri luuri tulkaat; Tuurin luurin luikkaa; Tuurin luurin tulkaatYdinaihe: Rosvot (viholliset) yllättävät paimenen, tappavat härän, hirttävät koiran, sitovat paimenen. Paimen puhaltaa torveensa ja kutsuu kyläläisiä apuun. Rosvot eivät ymmärrä säkeitä ja kyläläiset tulevat pelastamaan paimenen. - Säkeet on SKVR:ssa luokiteltu vaihdellen eri lajeihin: paimenlauluihin (jos proosayhteys puuttuu), historiallisiin tarinoihin, novellisatuihin: AT 958.

    • Paimenen hätä*

      Turu, luru, tulkaat, kaikki kylä kuulkaat; Turun, lurun Turkuun; Tuuri luuri tulkaat; Tuurin luurin luikkaa; Tuurin luurin tulkaat**Ydinaihe: Rosvot (viholliset) yllättävät paimenen, tappavat härän, hirttävät koiran, sitovat paimenen. Paimen puhaltaa torveensa ja kutsuu kyläläisiä apuun. Rosvot eivät ymmärrä säkeitä ja kyläläiset tulevat pelastamaan paimenen. - Säkeet on SKVR:ssa luokiteltu vaihdellen eri lajeihin: paimenlauluihin (jos proosayhteys puuttuu), historiallisiin tarinoihin, novellisatuihin: AT 958.

    • Paisto muamo kakkarua

      Alku proosakertomusta: poika vei kakkaran pöydältä, äiti haukkui, poika pakeni karsinaan ja teetti siellä neulasta kirveen, löi sillä puusta lastun, lastu löi häntä. Loppu runoa: Heän langei sellälleh - nossetth hänen taivahah leppäzillä regyzillä jne. Jatkona >Ruokakirkko-aihelma.

    • Pappi kysyy: mistä ihminen luotiin?

      Ihmisen luominenKs. pilasadut, AT 1832+.

    • Piru ja kirkkomies

      Liittyy repliikkinä kaskuun.

    • Piru neuvoo

      Piru neuvoo kankaan kutojaa, Piru neuvoo paidan ompelijaa

    • Pirun valitus

      PirunvuorelaisetKaksi Pirunvuoreen liittyvää paikannimitarinaa, joissa pirun repliikkejä.

    • Pyhäkosken nimen synty

      Repliikki liittyy vainolaistarinaan: mies laskee venäläiset koskeen, hyppää itse rannalle ja nimeää kosken.

    • Pyhänä kalassa

      Kalastamassa; Nuori kalastajaX: Uskomustarinoita; XIII: uutta, sepitettyä runoa (vrt. >Nuori kalastaja). Kummassakin teemana pyhäpäivänä kalastamisen seuraukset, vrt. uskomustarinat, F 46 (Taburikkomukset: Pyhänä, kirkkoaikana ongella, kalassa).

    • Pyyn tarina

      Pyy pyrähtiKs. myös sananlaskut: Pyy pyrähti, maa järähti; loitsut/synnyt: Niukahduksen historiolaKerrotaan myös suorasanaisena syntylegendana, joka selittää uskomusta pyyn pienenemisestä maailmanlopun edellä. Myös SKVR-teksteissä proosaa.

    • Rajahaltia

      Repliikki kuuluu rajahaltiatarinaan, ks. uskomustarinat C 1021.

    • Riihitonttu

      Uskomustarina: H 1-100 (tonttu, haltia ja piru varallisuudenkartuttajina)

    • Saarten synty (Piru meren pohjasta mutaa)

      Lyhyt proosareferaatti syntykertomuksesta, jossa piru sukeltaa sorsana meren pohjaan, hakee kiven. Ei runosäkeitä.

    • Sissejä paennut

      Vrt. vainolaistarinat. Vaimo pakenee tappajia, laulaa karkuun päästyään.

    • Soi, soi, surman ruoka

      Liittyy tarinaan. "Lapset rupes siit laulamaan."

    • Syöjätär ja tyttö

      Lero, lero lehmäseni (Yhdeksän veljeä, yksi sisar); Liilo, leelo lehmäselle, syögeä, syögeä, lehmäseni; Minä olen paljo paimenenaVrt. paimenlaulut: Paimenen kivinen kakkuSäkeet liittyvät satuun AT 533, Syöjätär ja yhdeksän veljen sisar. Vienassa (926) sekaantunut Kalevanpojan kostoon, ehkä yhteisen kivi leivässä -motiivin takia.

    • Tee kirkko Karsattiin

      Vrt. Killi kirkkoja tekeeVrt. uskomustarinat Simonsuuri N 401-600, Jättiläiset kirkonrakentajina.

    • Tittilän Tuure

      Tänäpänä maltaani jauhetaanRepliikki liittyy satuun AT 500, Tittelintuure.

    • Tonttu

      Liittyy uskomustarinaan H 61, Häväisty tonttu.

    • Tulkaa kotiin, nyt on rauha

      Liittyy tytärsaarelaiseen historialliseen tarinaan; rauhan tultua laulettiin paenneille.

    • Tuolla laajassa lahessa

      Liittyy vainolaistarinaan. Ukko ilmoittaa laulamalla omaisilleen rahavarojen kätköpaikan, hänet vanginneet venäläiset eivät ymmärrä viestiä.

    • Vaskiportti-tarina

      Liittyy paikkatarinaan Kontiolahdelta.

    • Vastaksessa

      Historiallinen tarina: tytöt lauloivat ollessaan vastaksia taittamassa, kun ryöstäjät tulivat kylään, "kun varassota tuli".

    • Vedenhaltijan lehmät

      Vesiämmän lehmätarina; Vetehisen lehmätKs. uskomustarinat, L 301-400.

    • Vedenhaltijan nostaminen

      SaturunojaUusi sepitelmä, vrt. uskomustarinat, L 1-200.

    • Vieri, kieri kakkarani

      Ks. myös lyriikka: Viere, viere kyynelkakkuSäkeet liittyvät ihmesatuun AT 480, Hyvä tyttö ja paha tyttö.

    • Viina Vilmin vietteli

      Liittyy historialliseen tarinaan.

    • Viisaampansa vieressä yönsä maannut

      Viisas vaimo -aihepiiriin kuuluva opettavainen arvoitussatu, osin runoa, osin proosaa. Vrt. AT 921, Kuningas ja mökinpoika, ja AT 875, Viisas mökintyttö.

    • Vitsari ja Kööpeli

      Jättiläis- ja paholaistarinoitaKaksi pirutarinaa: AT 846 (Pirua aina syytetään), sekä seppä ja pirut: seppä houkuttelee pirut pyssynpiippuun, laukaisee. Teksteissä VI1 498 ja XIII3 8172 vain säkeitä (Kestä köysi kolmisäinen, peästä pinteestä pirua), joita tarinoihin on liitetty.

    • Vorna

      Tekstit liittyvät historiallisiin tarinoihin rappasotien aikaisesta sissipäälliköstä Vornasta. Aiheita: Vorna nousee koskea (Pännän, Pällin, Pärnän) ylös. Vornan kuolema: nuoli kantapäähän. Vornan suuri koko. Vornan repliikki: ei ole Hailuodon tällä puolen "kukon lasta kukkuvaa, kanan lasta laulavaa" (ryöstetty).

    • Äpärä parkuu

      Ks. uskomustarinat, C 1051.

  • 3. Paikalliset runot

    • Aatami Kärpäsen naimahuolet

      Suomalainen t. karjalainen Aatami Kärpänen tulee Toksovaan ja yrittää vikitellä paikallista Eevaa, mutta hänet ajetaan pois. Jatkuu käsikirjoituksessa.

    • Ajatteli aika Ankapuura

      Hailuotolaisesta kalastajasta, joka nousi Kiekin perukoille: Upotanko uuen purnun, koaanko kapaveneen?(ilmeisesti koski uhkaa upottaa kalastajan?).

    • Annin luona yöjalassa

      Kylä kylältä ja talo talolta etenevä kuvaus yöjalkamatkasta Aleksanterin Annin luo Soamustiin. Jatkuu traditionaalisin >Yöjalassa-aihelmin.

    • Antti lantti lammaspaimen laski lampaat kotiin

      Skuoritsasta. Nimipilkalla (ks. >Antti) alkava runo Antista, joka laskee lampaat kujasia kulkemaan Pitkelässä ja pieni Kirsti katsoo kiroten ikkunasta.

    • Aunuksen väliä ajelin

      Minämuotoinen lyhyt pätkä Aunuksenmatkalla tulleesta huonosta ilmasta (ukkosilma?).

    • Ei ole kuultu kummempata

      Viinanpoltosta Paavo Kainulaisen pihalla.

    • Ei paina paidanpäärme

      Pilkkaruno Katrista, jolle papit ja muut herrat antavat paitoja.

    • Eläimen tappo ja jakaminen

      Hääteuraaseen liittyvä pilkkaruno; Härän tappoKs. myös Hevosen jako eri taloihin; Kissan keittäminen; Koiran tappo ja jako; Kuoli meiltä kunnon pässi; Pässin tappo ja keitto; Ravittalan herra ja Valetta-koira; Sian virsi; Suden tappoEläimen tappaminen (joskus vain kuolema) ja usein myös sen osien jakaminen kyläläisille tai pidoissa (?) läsnäoleville on hyvin yleinen aihe paikallisiin nimiin yhdistetyissä runoissa (ks. myös -otsikoihin on koottu näistä selkeimmät). Usein on kysymyksessä pilkka (joku on muka vanhingossa tappanut kotieläimen, kun luuli sitä metsäneläimeksi ( vrt. >Härän virsi, josta jakoaihe puuttuu), usein motiivi puuttuu, joskus voi olla kyseessä eläimen (esim. sian) lahtaus pitoihin. A. R. Niemen mukaan kysymyksessä onkin alun perin hääteuraaseen liittyvä riittiruno; siksi moni teksti on SKVR:ssä julkaistu häärunoissa. Viitteet hääkontekstiin kuitenkin puuttuvat teksteistä. Paikallisrunoihin on pyritty kokoamaan kaikki aiheeseen liittyvät runot, useimmiten eläimen mukaan otsikoituina. Tässä yhteydessä ovat tekstit, joista puuttuu tieto eläimestä, sekä kanaan ja lehmään liittyvät runot.

    • Haaksirikko

      Pitkä runo "Saksan laivojen" suuresta haaksirikosta, josta rannikon ihmiset saivat paljon tavaraa, jota myös varastettiin ja vietiin Pietariin, sitä Karjala suree.

    • Hartsonan kapakka

      Ydinaihe: pojat lähtevät Pietariin, poikkeavat Hartsonassa kapakkaan ja joutuvat. Riimirunoa ja kalevalamittaa.

    • Hauen vatsasta poika

      Jääskeläiset menivät nuotalle,saivat halian hauvin; kun vatsa halkaistiin, siellä oli pieni poika.

    • Hekko tyttö oli hemmo tyttö

      Narvusista, katkelma. Hekko tyttö oli hemmo tyttö (nimi ks. >Hekon runo) osti Maielle markat, Vappu sai kauniit vaatteet "oman persehen perästä". P

    • Hevahuisen tervaherra

      Runo Hevahuisen tervaherrasta kertoo, miten herra kaadattaa puita ja antaa kylän parhaiden miesten tehdä niistä lautan ja ajaa sillä Suomeen.

    • Hevosen jako eri taloihin

      Ks. myös Eläimen tappo ja jakaminenHevosen eri ruumiinosat jaetaan eri taloihin.

    • Hevosen pilaus kosiomatkalla

      Hevosen pilaus (tilap.)Ydinaihe: Oravan Jussin/Pekon hevonen pilataan tervaamalla kosiomatkalla.

    • Hevosen vaihtanut

      Pilkkaruno Mikin Pekosta, joka vaihtoi hyvän ruunansa kolmijalkaiseen kopeliin.

    • Hiiret söivät hiukset päästä - itkien kotiin

      Ydinaihe: Lemusen/Kastinassa oli kaksi Ievaa, lähtivät heinämaalle, nukahtivat, hiiret söivät hiukset päästä, itkien kotiin. - Paikallinen sovellus itkien kotiin -kaavasta, vrt. esim. >Varas vie koristeet.

    • Hiiret söivät hiukset päästä - itkien kotiin*

      **Ydinaihe: Lemusen/Kastinassa oli kaksi Ievaa, lähtivät heinämaalle, nukahtivat, hiiret söivät hiukset päästä, itkien kotiin. - Paikallinen sovellus itkien kotiin -kaavasta, vrt. esim. >Varas vie koristeet.

    • Hiitolan häät

      Vrt. Häät on häjyn pesässäOtsikko: "Loruia." Ydinaihe: Jutas ajaa hevosella Hiitolan pihalle, jossa häjyt pitävät häitä. Hänet otetaan hyvin vastaan, tarjotaan nuuskaa ja viinaa. Paikallisia piirteitä ja traditionaalisia formuloita.

    • Hikko on hil´l´a muulla työllä

      Sappovaarasta. Hikko ei osaa muuta työtä kuin rosvouden - vei suomalaiselta Polviselta rahat.

    • Himonassin Helena

      Narvusista. Himonassin Helena kävi monilla markkinoilla. Paikallinen alku, jatkona kerskaus >Pojat ei maksa polleain.

    • Hovin ropotti ja kymmenniekat

      Herran valta; Huokea hovin ropotti orjuuden ajan jälkeen; Mikä on meitillä eläissäVrt. Kuulkaa kuninkaan valta!; Miks on meiän maat matalat?

    • Hovin sulho vei tytön - itkien kotiin

      Paikallisruno, jossa itkien kotiin -kaava. Raiskauksesta kuuleva äiti lohduttaa: keitetään olutta, kutsutaan pojan kylältä juomaan v:n vihoja!

    • Huittu poika lammasta talutti

      Koprinasta. Huittu talutti lammasta ja käski tätä olemaan määkimättä: "Onks siul hätä hännässäis! Ei sinnuu etähä viijjä".

    • Hulin Matti huima poika

      Hulin Matti syöttää Maikolleen herneitä, kylän kymmenniekka ruoskituttaa Maikon. >Yöjalassa -aihelmiin liittynyt.

    • Huonossa hovissa

      Kertomus huonosta hovista, jossa haukutaan kaikkia muita paitsi kenkien ompelija Kulpanan Juhanaa.

    • Huotari huhueloo

      Uhtualta: Huotari arvioi naisiaan, ei tiedä ketä kumartaa (ks. >Monta on muoria minulla) - Hoto oisi huolevainen, Tatsi oisi talon pitäjä, vaan on Moarie mairehempi, Anni on kaikkein armahin.

    • Husulassa hullu pappi

      Sakkolalainen runo papista, joka pieksi pitäjänmiehiä ja vaati maksuja. Nimismies? (Länsimanni, Kivennavalla) valitti Viipuriin. Tuomari torui pappia ja määräsi sakot.

    • Hyttylän Eeva, Anni, Maikku

      Venjoelta: Hyttylän neidot tuumaavat yhdessä - ilmeisesti - harakkojensa koristamista. Tanein Aappo auttaa heitä.

    • Häissä häpeät tehnyt

      Häissä häpeät; Häissänsä häpeät tehnyt poikaYdinaihe: Sulhanen syö häissään liikaa ja ulostaa häävuoteeseen. Päähenkilön nimi vaihtelee: Narvan Nuuvin Pietari, Arvin Nuuvvin Uatami, Matti Manusen poika, Matias, Suomen sulhaset, Poroskylän poikaset. Kontekstitietoa V2, 2315: häävirsi, laulettu huntua päähän pannessa.

    • Häitten häpäisy

      Kaksi erilaista häitten häpäisy -aiheista tekstiä, eri aiheita kuin >Häissä häpeät tehnyt.

    • Härän Mari, hame tari

      Narvusista: Kurkolan Härän Mari laittoi (=moitti) Venan poikia, kiitti Kullan poikia. Raju-Jaakko röyhenteli menevänsä laivallaan Maria naimaan.

    • Härän tappaja

      Vrt. Jääskeläisten nuotanvetoYdinaihe: Paikallisia runoja härän varastamisen ja tappamisen aihepiiristä.

    • Häälaulu

      Kerääjän mukaan "från böcker och tidn." Laulaja Antti Kuoppa; sepitetty onnitteluruno hääparille.

    • Häät on häjyn pesässä

      Vrt. Hiitolan häätKuolemajärveltä ja Sakkolasta. Ydinsäe: Häät on häjyn/häijyn pesässä (Ruotsin ruhtinaan kylässä; Rusin Rumpusen talossa); jatkona erilaisia pilkallisia kuvauksia, esim.: Olut oli outo juotavana, humalall oli hullutettu, pitkä pirkko pöydän päässä nänniänsä näytteleepi, tupakass on tuimettunut (203). Häiden pilkka-aiheista rakennettuja laajempia kokonaisuuksia.

    • Ieva, Saaren sisko

      Ievaa, Saaren siskoa (= Lavansaarelta tullutta), neuvotaan miesten, Tuomaan ja Juuson suhteen. Ilmeisesti kuuluu johonkin "uudenaikaiseen Kurkolan lauluun".

    • Iisakki iso isäntä

      Ristiinasta. Iisakki lähtee Pohjanmaalta/Hämeestä Lappiin, poikki Suomenniemen, ilmeisesti kosioreissulle. Päättyy kesken.

    • Iivana Iron varasti

      Uhtualta: Iivana Iron varasti, karjapaimen kaotti, lehmät liettiellä levitti, lampahat lahen perällä.

    • Iivana, ihalmo poika

      Kertomus Iivana ihalmo pojan ja Maarian suhteesta Aunuksessa.

    • Ilveksen tappo

    • Jukan Paavo kosiin

      Uudeltakirkolta. Paavo pyytää Leistilän seppää kengittämään hevosen, että pääsisi kosiin Mäkien mäelle Ronnin Hel'an Hengestiin.

    • Jukkolaiset polttivat laivan

      Kuolemajärveltä. Jukkolaiset tuikkasivat laivan tuleen ja kantoivat raudat kankaalle, josta "kappalin" miehet ne löysivät ja kertoivat sotilaille.

    • Juomari ja siat

      Opettavainen runo sodomia-teemasta: juomarista tulee "sian sulho".

    • Jyrin Antti jyrkähytti

      Koprinasta. Jyrin Antti ja Tommo suunnittelevat, miten saavat tyttöjä itselleen.

    • Jääskeläisten nuotanveto

      Hirvi vai hevonen (tilap.)Vrt. Härän tappajaPilkkaruno jääskeläisistä, jotka tappavat hirven tai hevosen.

    • Kahvenitsan kauniit piiat

      Sakkolasta: Kahvenitsan/Alakylän kauniit piiaat menivät kauniille paikalle - joku kutsui sinne 6 miestä.

    • Kajava istuu merellä

      Katkelma: Kajava mies kavala istuu meren seläll, kalaparven partahalla.

    • Kaks' ol' miestä kaikkiaan Tahvanaisen talkoissa

      Kaks' ol' miestä kaikkiaan, Tahvanaisen talkoissa: yks' ol' kodassa kokkina, toinen puita pilkkomassa.

    • Kalanpyytäjä

      Sain kaloja saanin täyenLyhyt kalastuskuvaus, jossa luetellaan paikannimiä - esim. verkonkudonta Venassa, paulojenpano Penissä; hailinpyynti Harkkolassa, kaarnoittelu(?) Kangaspäässä. Saalis veljelle Viroon.

    • Kanavan rakennus

      Tilapäinen; kuvaa kanavan rakentamista ja sen seurauksia: "tuli tuima turkin vanhin, lopetti veoin merosta".

    • Karjalainen sysätään kanavaan

      Kaksi Pietariin matkaavaa karjalaista sysätään kanavaan, karjalainen uhkaa: olisipa ase, halkaisisin pääsi. Toksovalaisessa tekstissä tekijä on Oskan Vetka, Larin Paraskella Väintkän lapset.

    • Karjalan neidon kosinta

      Karjalan neito; Kasvoi neiti KarjalassaParikkalasta. Kaunista Karjalan tyttöä kosiskelivat monet, tyttö lähetti itse Hirvosen kautta viestin Kiiverille tulla tekemään kaupat. Tupakka-iltana Tyrjän poika yrittää vielä maanitella.

    • Karpan naiminen

      Marjanen tapaa maitotiellä Karpan, jota tytön vanhemmat eivät kuitenkaan halua vävykseen.

    • Karpan ukko ripittää

      Karpan ukko; Vernitsan pojat; Viipurin pojatSakkolaan sijoittuvan runon ydinaihe: Riiskoiset (Riiskan kyläläiset) / Vernitsan Vernitsan pojat käyvät Karpan kartanossa ripillä ja Karppa antaa heille kalkin. Tekstien loppuosat vaihtelevat.

    • Kati kaunoinen tyttö

      Kupanitsasta: kaunis Kati eli kauniissa kylässä - miksi mammalleni saatoit "surut sanomat"?

    • Katri kipparina

      Vuoleelta. Sorttalasta lähtevässä voilastilaivassa on Katri kipparina. Myrsky, Päähkäne (=Pähkinänlinna t. Pietari), Katri siellä venäläisten miesten kanssa.

    • Katrilla kaksi syäntä

      Lavansaaresta t. Seiskarista. Katrilla on kaksi sydäntä - Toroska tahtoo "toista poikki", Katri huutaa apua.

    • Kauppiaan karhu

      Mari Kemiläiseltä kirjoitettu runo pesästä ryöstetyn karhunpennun kohtalosta - kasvaessaan karhu katkoo kanoilta kauloja, sille laitetaan suuhun rautaiset vitjat ja se joutuu tanssimaan sirkuksessa.

    • Kauppolan kamala tyttö

      Vrt. epiikka: Likainen neito; Linnaan likaksiUudeltakirkolta: Kauppolan kamala tyttö oli huonoissa vaatteissa, ei voinut mennä vihille - meni piiaksi kaupunkiin ja sai sieltä sarkatakin, verkaviitan.

    • Kekin Matin kirnuaminen

      Kirnuava Kekki MattiPilkkaruno kirnuavasta Kekin Matista. Tämä ajaa akkansa Annin pakoon, kirnu on kiroissa, kirot poistetaan. Matti kuolee, Anni ottaa Lampun uudeksi miehekseen, tämä käyttelee ruoskaa, Anni pakoon läävään.

    • Kekkosess on poika kelmi

      Kekkosen kelmi poika toi Kaukolaan naisen Toksovasta - vaimo ei kestänyt täällä vaan haki eropaperit Pietarista asti.

    • Keksin laulu

      K(i)eksin laulu (näytteitä)Antti Keksin runon "Jäänlähdöstä Tornionjoessa 1677" kansanomaisia toisintoja.

    • Kellot kuuluvat Kemistä

      Huhu ketun/katinkeitosta: Kellot kuuluvat Kemistä - Torniosta - Kuopiosta: siellä on kettu keitettynä, gatti pantuna patahan.

    • Kerpaan vaimot

      Sakkolalainen runo Kerpaan naisten keskustelusta kasken perukoilla. Yksi näyttää "värkkiäse", toinen sanoo huoraksi, jne.

    • Kesä kaikki kaunistaa

      Mari Kemiläisen (sepittämä?) kesäluonnon ylistys, alkaa: Kesä kaikki kaunistaa, kesä tuop teurilinnut, kullastan kukertelloot, kesän metsot kankahalle... ; loppuu: Lehmät ammuvat aholla, pukin luulla luirutteli Suomen soittoloi sorreita, jotta vuoret vastailiit. Vrt. Kemiläisen luonnonylistyksiä lauluaiheessa >Miksi en minäkin laula Luojan kunniaksi.

    • Kettusen runo

      Suomesta naiminenPetri Kettusen tekemä runo. Kettunen (k. n. 1830) oli kotoisin Vuokkiniemen Tsenasta ja avioitui Suomesta tuodun Marin kanssa.

    • Kettusen runo*

      Suomesta naiminen**Petri Kettusen tekemä runo. Kettunen (k. n. 1830) oli kotoisin Vuokkiniemen Tsenasta ja avioitui Suomesta tuodun Marin kanssa.

    • Kirkisen soutu

      Kirkinen soutaa kivellä, vrt. proosalegendat luostarien perustamisesta, joissa kivellä soutamisen ihmemotiivi.

    • Kissa kaivoon

      Kissa kirnuun putosiVrt. Kissan surmaAiheessa vaihtelua: kissa putoaa kaivoon tai kirnuun. Useimmiten paikallisiin nimiin sovitettu.

    • Kissa kaivoon*

      Kissa kirnuun putosi*Vrt. Kissan surma*Aiheessa vaihtelua: kissa putoaa kaivoon tai kirnuun. Useimmiten paikallisiin nimiin sovitettu.

    • Kissan keittäminen

      Käyään illan istuntoon; Tytöt tuumaa pitävät. Illan istuntoKs. myös Eläimen tappo ja jakaminen; häärunot: Sulhasen kodin pilkka: Kissa kiehui kattilassa; Kotiseutu: Toisen kylän pilkkaaYdinaihe: Tytöt päättävät pitää illanistujaiset ja kutsua poikia. Kissa putoaa vellipataan ja kiehuu siinä, tai: pannaan varis vatihin, kissan reidet riehtilälle. Liittynee nuorten illanistujaisten tai työtalkoitten kiusoitteluun.

    • Kissan keittäminen*

      Käyään illan istuntoon; Tytöt tuumaa pitävät. Illan istunto*Ks. myös Eläimen tappo ja jakaminen; häärunot: Sulhasen kodin pilkka: Kissa kiehui kattilassa; Kotiseutu: Toisen kylän pilkkaa*Ydinaihe: Tytöt päättävät pitää illanistujaiset ja kutsua poikia. Kissa putoaa vellipataan ja kiehuu siinä, tai: pannaan varis vatihin, kissan reidet riehtilälle. Liittynee nuorten illanistujaisten tai työtalkoitten kiusoitteluun.

    • Kissan surma

      Etpä tiiä, minkä löysin; Tuomittu kattiVrt. Kissa kaivoonYdinaihe: Kissa kaataa maitopytyt, minkä jälkeen se tapetaan. Kissa laulaa viime virttään: Kohta kuolema tulevi...

    • Kissan surma*

      Etpä tiiä, minkä löysin; Tuomittu katti*Vrt. Kissa kaivoon*Ydinaihe: Kissa kaataa maitopytyt, minkä jälkeen se tapetaan. Kissa laulaa viime virttään: Kohta kuolema tulevi...

    • Kissan virsi

      Kissa virsi; Liperin kummat; Miepä laulan kissan virrenLiperiHeikki Väänäsen sepittämän runon paikallisia muunnelmia.

    • Kittilän papin saarnoja

      Nordberg-nimisen papin mieleenpainuneita saarnasäkeitä.

    • Kittilän papin saarnoja*

      **Nordberg-nimisen papin mieleenpainuneita saarnasäkeitä.

    • Kiurun ukko kiittelevi

      Toksovan-Vuoleen seudulta. Kierun Matti / Kiurun ukko kiittelee kirkossa käyvää tyttöä (Kiurulan Kile). Kirkossa keskustellaan siitä, onko paikalla hänen omansa. Vastaus: ei ole, "Ei näil viere verkaviitta".

    • Koinaja kotiin Pietarista

      Kirstinen kykkii kivellä ja laulaa, pyytää itätuulta tuomaan koinaja kotiin Pietarista, mukanaan tuomisia: piirakoita ja vehnäsiä.

    • Koiran tappo ja jako

      Hääteuraaseen liittyvä pilkkaruno; Koira ammutaan keitokseksi; Nauruvirsi; Närpiläss on nälkävuosiKs. myös Ravittalan herra ja Valetta-koira; Eläimen tappo ja jakaminenErilaisia "haukkumalauluja" koirantaposta (kuolemasta), keittämisestä ja/tai osien jakamisesta nimetyille kyläläisille.

    • Kokkolan Kakko oli ahma ampumaan

      Koprinasta. Runo "Kokkolan sudesta", jonka Kakko ampui. Pitkä, SKVR:ssä vain alku.

    • Kolkkalassa koinettiin

      Kuvaus seksiaktista Kolkkalassa/Kovitsassa: Luhti liikku, lauta latki / Ähke kuului Äijölään yms..

    • Kolppanan Kati

      Toksovasta. Kolppanan Katri meni kesällä metsään sieneen ja möi sieniään Pauluskoissa, missä "Tentsikka"(?) vei hänet luhtiinsa.

    • Kontrahtivirsi

      Juvan JurkkaYdinaihe: Juvan Jurkka rikastuu hankkimalla itselleen maita, yrittää saada aikaan kontrahdin ja ajaa ihmiset pois tiloiltaan.

    • Korkan pojat kapakkatiellä

      Moloskovitsan-Tyrön seuduilta. Korkan poikien kapakkareissulla hevonen kaatuu, he vievät sen kapakan taakse ja joutuvat riitaan.

    • Korosaaren herra

      Tuli sorsa Suomen maasta, HaminastaYdinaihe: Korosaaren herra pestaa Suomesta tulleen Aatamin töihin, Mikko-taarosta ajaa hänet pois.

    • Kosan vallan tytöt arpojalla

      Pitkä kertova runo tytöistä jotka hakevat tietäjältä lemmentaikoja.

    • Kosissa käynyt poika

      Nuorten miesten kosimisiin liittyviä sepitelmiä.

    • Kotin Tommon koira kuoli

      Spankkovasta. Kotin Tommon koiran hautajaisista.

    • Kotoa lähtevä poika

      Sekamittainen runo, sepite. Kotoa lähtevän pojan ja isän keskustelusta. Poika aikoo lähteä, mutta säälii itkevää isäänsä. Kapitalina Vasiljevnan runoja.

    • Koukunniemen miehet

      Koukunniemen miehet tahtovat tapella, etsivät nuijia ja sauvoja Korosuolta. Ennen olivat köyhiä, nyt ovat kuin puotimiehiä turkit päällä, viitat maata vetäen.

    • Kristillisaiheinen sepitelmä

      Runon alussa huoliaiheita ja viittauksia sukua kohdanneisiin onnettomuuksiin. Loppuosassa (ss. 32-82, sepitettyä) pohditaan tapahtunutta Luojan tahtona, esim.: Ei ole omilla voimilla meissä muu kuin multa tuhka.

    • Kuippinon kulakka Helka

      Ydinaihe: Helka pelästytti toisen Helkan, joka putosi purnuun.

    • Kumma Kuston tyttö

      Ylistetään Kupanitsan Piesolan kylän Kuston tyttöä, jolla oli perä leveä,kaula pitkä, silmät suuret jne. sekä kauniit vaatteet. Jatko: >Menin Korpelan kokolle.

    • Kumma kuusikossa

      Raudusta. Kerrotaan, että kuusikossa tapahtuu kummia, siellä on piika maassa ja poika pitkin piian vartta. Kuvaus seksiaktista (Liikkui linnat, vaarui vallit, vapisivat vahti-töntät, luut luiski, lauta läiski...)toistuu muunnelmin paikallisrunoissa (ks. esim. >Kolkkalassa koinettiin).

    • Kun astun ahkioon

      Sakkolasta. Mies pyytää päästä neidon kammariin, riitelevät ja halventavat toisiaan.

    • Kun ei taitu talven jalka

      Kun ei taitu talven jalka - Myöhästynyt kevätVrt. Entinen ja nykyinen aikaValitusruno sen johdosta, että talvi jatkuu pitkään ja kotieläimet näkevät nälkää. Laulaja Sakkolan Mari Kemiläinen.

    • Kuoli meiltä kunnon pässi

      Ks. myös Eläimen tappo ja jakaminenToksovasta. Pässi kuoli, kaikki ottivat siitä osansa.

    • Kuparinen kummeksii

      Sakkolasta. Riidasta, joka liittyi "viklametsän" viemiseen ja johti sakkoihin. Paljon paikallisia keskustelijoita (mm. Herra Henningi, Paukkunen, Juortanan julma Jussi, Pausu virsiin puhuja, jne.); tapahtumia vaikea hahmottaa.

    • Kupjaan kolme tytärtä

      Soikkolaslta. "Tuo kupias, kuratin nahka", jolla on kolme tytärtä, Anni, Maari, Maria, joka lupasi tulla minulle, ei tullut. Älä sure, Otulla on 3 hevosta.

    • Kuroisen Tommi varasti koiran

      Toksovasta. Yksityiskohtainen kuvaus koiravarkaudesta. Tommin kotona maire akka keritsee koiran ja saa siitä villoja.

    • Kuulin kummat Kukkosista

      Ydinaihe: Tytöt ovat keittämässä ruokaa, porstuasta kuuluu kolinaa, Mari ottaa seipään ja pieksää porstuaan tulleet pojat. - "Kuulin kummat" -kliseealoitusta käytetty muissakin paikallisissa runoissa, ks. esim. >Taipaleen lohkovirsi.

    • Kuurovitsan tytöt käyvät karvakurpposessa

      - ja kuljettavat kurvan lasta, huoran lasta - pienet peilit taskussa, maitosarvit salkussa. Ei ole sitä taloa missä ei Vasnjkoja vadilla Timoskoja kupin edess, Petruskoja penkin päässä.

    • Käin mie kerran Kärpäsillä

      Kärpäsillä oli lapsi lattialla, kaali kiehu kattilassa. Anni näkee "meiän" Pekon tulevan, tuo särvins´tä säkissä ym. Jo meistä talo tulee, sanoo ilmeisesti Pekko.

    • Käiverän tyttöjen kirkkovaatteet

      Käiverän tytöt varastivat pässit, möivät ne ja ostivat rahoilla kirkkovaatteet.

    • Käräjöimisestä

      Runossa kuvataan "ukkoraiskojen" käräjissä käymistä, lahjusten antamista "virkaheittiöille".

    • Kävin piennä Pietarissa

      Kävin pienenä Pietarissa, olisi pitänyt mennä Moskovaan, mutta jäin Puhtulan mäkeen.

    • Köyhän Jussin hääreissu

      Koprinasta. Jussi etsii neitoa neljä vuotta, löytää, miettii, mistä saa rahat pitoihin. Menee starssinan luo, pyytää povillaan rahaa, saa, ostaa ja teettää itselleen vaatteita.

    • Köyhän miehen naimisesta suuresta suvusta

      Ilomantsista. Suomalainen renki Matti vikittelee karjalaisen lesken, Tatjanan, joka laulunsa lopussa varoittaa muita naisia.

    • Laakalan lavia Maikko

      Venjoelta. Laakalan Maikko paistaa piiraita, laittoi ne johonkin ja vitseri(?) neuvoo sonnia viemään Maikon sänkyyn.

    • Laatu poika Paussun palvelijana

      Laatu poika tekee Paussun palvelijana kahdenlaista työtä, kaivaa suota ja makaa tyttöjen kanssa.

    • Lappalainen, laiha poika

      Pilkkaruno saamelaisista. Aihelmia: lappalaiset pyörivät porossa ja tuhassa, ovat väkivahvoja, viihtyvät kangasmailla, kaivavat jäkälää.

    • Lappeenrannan sällin laulu

      Pitkä, omaperäinen ja paikallisiakin aiheita viljelevä kompilaatio seksirunoaiheita.

    • Larin akka

      "Larin akka o laulettava, suuri huora moitittava." Pilkkaruno, "pelasi Pekon keralla".

    • Laulaja Öskä-Löskä

      Larin Parasken muistelema laulaja Öskä-Löskä (Oskalan Vyöteri) oli laulanut pilkkarunon koiran syöttämisestä paikalliselle herralle (ks. >Ravittalan herra ja Valetta-koira). Seppä-Jaakko kanteli asiasta herralle. Rangaistusraippoja saadessaan Öskä-Löskä teki pilkkavirttä Jaakosta (ks. >Seppä Jaakko sen mokoma).

    • Laulajaisen virsi Taipaleessa

      Vrt. paikannimirunot: Taipaleen lohkovirsi"Tievedon ajoilta." Ukko Laulajaisesta maininta, ks. XIII3 8172, 8258.

    • Laulakaat lanasta lapset

      Ks. myös Virsien tekeminenAatami Hyytiä, Pietar Hyytiä ja Juhana Lopone Saaroisista tekivät virren kalassa ollessaan 1830, mutta Hyytiä "kielsi itsensä pois" runon lopussa: Ei uoo virs miun tekemäi.

    • Laulu laulettu Lapissa

      Rahvaanruno, jossa hahmotettavissa seuraavat osat: matkaan lähtö, tulo Lappiin, neitojen kohtaaminen, puukkomies, epilogi.

    • Lauluja tappelusta

      Laulu tappelusta; Nälkä pieni Pietarille; Sepän poika; YöjalassaTähän on koottu Kannaksen tappeluaiheisia tekstejä, jotka eivät kuitenkaan säetasolla yhteneväisiä. Mahdollisesti ne liittyvät ainakin osin samoihin tapahtumiin, koska muutamat erisnimet toistuvat.

    • Lemmennostaja ämmä

      Pilkkaruno lemmennostosta ja Hiiren Helkasta, joka kummeksuu, kun ei naida.

    • Litmasen emäntä havaitsee murhan tapahtuneen

      "Seutukunnalla tapahtui aikoinaan murha, josta laulettiin". Emäntä menee poukuille, kuulee voivotuksen, näkee verta.

    • Liukas Liippu

      Kupanitsasta. Verepin liukas Liippu kulki kaupunkitietä, vastaan tuli Ulanna, otti olkapäistä (loppuosa puuttuu).

    • Lokka, Loukkula, Mäkkylä, Säätinä: kylien moitintaa

      Pitkä kertova runo matkasta läpi kylien, joista miesminä esittää pilkka-aiheita (ks. kotiseuturunot: >Toisen kylän pilkkaa, jatkaa matkaa Viroon asti ja palattuan huomaa, että hänelle jäivät naisista vain hylyt (>Muut naivat paremmat naiset).

    • Luiskenitsan lutku Anni

      Ydinaihe: Anni möi kukon, osti viinaa, sammui, eläimet söivät.

    • Lähin olkia pakohon

      Vrt. Nälän kulku"Sodankylän Rajalan äijän laulu": Lähin olkia pakohon, pihkapuuta piilomahan, otti kiinni olkileipä, kaalitumppunen tavotti.

    • Läksi Katrina kaupalle

      Uhtualta. Katrina etsi tyttösiä, löysi metikan metsästä siiaksi selänrantaan, kuujaksi Kuittijärveen.

    • Läksi kummat kulkemaan sepän akasta

      Ks. myös Sepän tyttö; Vrt. Sainpa kummat kuulla; Kuulin kummat KukkosistaAloitusformula Läksi kummat kulkemahan/kuulumahan liittyy paikallisissa runoissa usein naisiin. Näissä teksteissä kummat kuuluvat sepän akasta, joka löi piikaansa ja paimentaan, reisku rengilleen (IV); papin tytöstä Hetvikistä, joka tappoi pässin / vakuutti ettei ole pitänyt pitsiä. (XIII).

    • Löysin hirven heinikosta

      Löysin hirven heinikosta - Hiishirven - heposen korvaMari Kemiläisen paikallinen kehitelmä >Sulhonsa kylvettäjä -runon alkusäkeiden jälkeen. Hirven löytäjät arvelevat sitä Jonkiselta t. Inkiseltä karanneeksi, Jaakko lyö eläintä sapilalla päähän, ja "ruuna" kellistyy.

    • Maaria majasta huusi

      Kivijärveltä, osin proosaa. Vuokkiniemen Issakka Marttisen peltoa oli Ontto yrittänyt luvatta kyntää. Runonpätkässä Maaria varoittaa miestään Onton tulosta.

    • Maikko Jussille sanoo, pitäs ostaa pinteliä

      Narvusista. Kaupungissa, kirkolla käydessä Maikko ehdottaa pintelin ostamista, Jussi kehottaa olemaan huolehtimatta "pitsilöistä, kaulan rättilöistä".

    • Makaran Tuomas löysi hylätyn lapsen

      Vuoleelta. Makaran Tuomas löytää joesta äitinsä hylkäämän aviottoman lapsen, luulee ensin saarvaksi, ja vie hoviin. Sinne kutsutaan kaikki naiset tutkittavaksi, kuka on lypsänyt "piian pihkamaion".

    • Mari

      Järvisaaresta ja Markkovasta. Marista, joka ilman paria, kävelee sillalla, tallaa pojan jalalle, kulkee usein pojan ikkunan alla.

    • Matjun Iilja kosimassa

      Matjun Iilja ol´ mies matalaKorpiselästä. Matjun Iilja tahtoo naida rikkaan tyttären, jota ei rengille anneta: Ei ole rengillä rekeä eikä orjalla orihta; Kaita on kauhtana kasakalla kahen hengen katteeks.

    • Matkalainen talossa yötä

      Kaupunkireissulta tuleva mies pyrkii yöksi taloon, käy kiukaalle, talon kaunis tyttö kutsuu kylän poikia luokseen, seksitouhuja, jotka ukko näkee, nuoret toivovat ettei kukaan saisi tietää. Lopuksi ukko (ilmeisesti) tekee tapahtumasta virren.

    • Matti mies matala

      Narvusista. Matista ja Kadrista. Kadri menee oikeuteen ja vangitaan, Matti istuu Iivanan mäellä ja miettii kostoa.

    • Matti puuttui purlakaksi

      Venjoelta. Matin töistä kesällä - ensin oli ompelon ojussa, siitä joutui purlakaksi, taatskan työntäjäksi.

    • Meijän kylä oli sievä

      Kyläjuoruruno Sakkolasta. Meijän sievä kylä on koiristunut - puuntekotalkoita(?), joiden päätteeksi Reijo Tahvo lämmittää saunan sisarelleen ja itselleen. Viite insestiin.

    • Menin Korpelan kokolle

      Anni mamseliJohdantoja: Läks kummat kuulumaa; Kävin kerran Volkovassa liivejä leikkaamassa. Ydinaihe: Minä /t. Kuston tyttö t. Marketta t. Yllön tyttö Anni t. Sieklovan piiat) menee Korpelan/Korkeelan/Kolppanan kokolle (Kelttoon liekkumaan) ja kysyy pojilta: Onko paljon ruista pantu, onko vakka vaiko kaksi; pojat vastaavat: Yksi vakka vaivasille, toinen vaivasen pojille. yms.

    • Menin Korpelan kokolle*

      Anni mamseli**Johdantoja: Läks kummat kuulumaa; Kävin kerran Volkovassa liivejä leikkaamassa. Ydinaihe: Minä /t. Kuston tyttö t. Marketta t. Yllön tyttö Anni t. Sieklovan piiat) menee Korpelan/Korkeelan/Kolppanan kokolle (Kelttoon liekkumaan) ja kysyy pojilta: Onko paljon ruista pantu, onko vakka vaiko kaksi; pojat vastaavat: Yksi vakka vaivasille, toinen vaivasen pojille. yms.

    • Merimatka Narvusiin

      Vrt. Ankkuri mereen, laiva vihertävän metsän alleSoikkolasta. Johdantona huono kalansaalis (ks. >Huono kalamies). Ydinaihe minämuotoinen purjehdus mereltä Laukaalle ja matka Laukaalta Truuppovalle ja Narvusiin.

    • Mikko merroilla - konna merrassa

      Larin Parasken. Mikko löytää merrasta otuksen, joka on "karvanen kalaks, silmät suuret hylkeheks": sammakon. Mikko lyö sitä. Konna huutaa ettei toista kertaa tule.

    • Mokoma morsian

      Ydinaihe: Luasari moittii poikaa morsiamen valinnasta, tämä valittaa osaansa.

    • Morsiamen etsijä

      Perinteisiä säkeitä ja paikallista. Ydinaihe: Morsianta etsitään Suomesta, Moskovasta, Pitteristä, lopulta "sain mie Saksan saanihein, punarouvan puolehein".

    • Mustalaisen virsi

      Mustalainen. Suku korea mustalainenKs. myös Nimipilkat: MustalainenPaavo Korhosen mustalaisia arvostelevan runon muunnelmia.

    • Mustempi sydän pahalla

      Mustat on saunan seinät, mustempi sydän pahalla, ryssällä ryvettynehellä, rehutoinna kasvanehella. Välissä kertovaa: Miekoin maahan samosi - Rikkoneet on lasten rauhan -Väki on lyöty, miehet myöty. Jatkuu alun toistona: Mustat jne.

    • Myllyn teko koskeen

      Eletään me entisiksi kuin ennen isot-emotYdinaihe: Rikas Kumoilan ukko rakentaa myllyn, Polkuri laskee kosken kuohumaan ja mylly tuhoutuu. Puolisoiden keskustelu asiasta.

    • Myyrän Katri

      Vuoleelta. Liittynee yöjallassakäyntiin (vrt. >Yöjalassa): en ole ollut Myyrä Katrin kammarissa - siellä kaikki katakka käessä, pojat pohmelossa.

    • Naalu katso kallivolta

      Sappovaarasta. Verkapakka-varkauteen liittyvä Naalu-nimisen miehen repliikki.

    • Nahko naimahan meni

      Ydinaihe: Nahko menee kosimaan Pahkon tytärtä. Yljän vikana outo syöminen (puolen lohta, puolen vohta, puolen kuollutta hevosta, vrt. sulhasen pilkkalaulut)."Häälaulu".

    • Neidot tahtovat ennustella sulhoja

      Neitojen lemmentaioista Tie-Riikolassa (Tyrössä?). Tytöt katsovat tienristeyksessä peilin kautta tulevia sulhasiaan. Muut näkevät nuoren sulhon, mutta "Okon sulho partasuukko".

    • Neidot tappavat ja hautaavat nännät

      Vaikuttaa miehiseltä pilkkarunolta, mutta saattaa liittyä leikkaajien lahkon (vrt. Venäjän skoptsit) toimintaan Inkerissä. Vrt. >Neidolta marjassa nännät putosi.

    • Nouse, kuoma, kosinolta

      "Pilkkavirsi, joikumainen, Vuokkiniemen nuoresta miehestä, joka toi Tollonjoelta ei-kauniin vaimon."

    • Nuijan Tepon tyttö

      Venjoelta. Nuijan Tepon tyttö kävi kerran pappilassa, siellä piru pilasi, alkoi pitää miehiä mielessään. Meni iltaa istumaan Kourulaan Hennun Hetvikille.

    • Nuoremmalle mennyt

      Suistamolta. Nuoren ja vanhan miehen kilpakosinta - Keimolassa, Toimelan kylässä. Nuori voittaa, vanha valittaa, ettei nainut nuorena.

    • Nuori kalastaja

      Keväinen näkyVrt. Pyhänä kalassaParikkalasta, katkelma Hiitolastakin. Pitkä sepitetty runo nuoren miehen kevätkesäisestä kalamatkasta, luonnon ihailusta ja haaveista.

    • Oreskan Ievan vaatteet

      Venjoelta. Pilkkaruno Pillin t. Oreskan Ievasta (ilmeisesti sama henkilö, runon alku on nron 75 alussa ja jatko nrossa 76), joka vaihtoi vaatteensa kaupunkimatkalla herkkuihin ja joutui kerjäämään vaatteita päästäkseen markkinoille.

    • Orja ampui jäniksiä, oravia, karhuja

      Orja metsään mennessään ampui 3 jäniksenpoikaa, tuli 3 oravanpoikaa, tuli 2 karhun poikaa.

    • Outi

      LeikkilukujaOutiaini, poutiaini, makien leivän loatijaini, kävi Timo tippasilla, Joakoi lauvan lappusilla, Kirilä kiukaijen perillä.

    • Paavo päälliköksi

      "Pilavirs." "Ostermannin" oiva valta muuttuu, kun herra lähtee ulkomaille ja laittaa päälliköksi Poavon, suuren narrin ja pienten piinaajan.

    • Paavon akka aivan tarkka

      Rääpyvästä. Paavon akka laittoi kaali-lihakeittoa, jota kissa lasten kanssa söi - Tommon Kaarina tarttui kissaa kintuista ja löi sen seinään.

    • Paha herra Pankkovassa

      Vrt. Kuulkaa kuninkaan valtaPankkovan paha herra vaivasi alaisiaan, kävivät "horjuen hovissa, parkuen pajarin työssä".

    • Pahavainan paharaiska

      Pilkkaruno puuvarkaasta.

    • Paikkovan paras molotsa

      Paikkovan molotsa uneksii kala-, sieni- ja marjasaalista ja niistä tekemistään ruoista. Jatko epäselvä - lopussa koirat nuuhkivat ja isännät syövät homeista leipää.

    • Pappi Matti

      Papin MattiKäkisalmesta: Paljon juoksi Pappi Matti, saattoi piiat piirto päähän, Annikan akaksi, Vapun hutkan huntupäähän.

    • Passinkyselijälle

      Ks. myös Nuoret: Poika näytti kurvan kirjan

    • Petetty neito

      Ydinaihe: Aappo kosi Aatamin tytärtä, vaikka kotona odotti vietelty venakko.

    • Piennä piikueen, Hatsinasta vaatteet

      Vrt. Himonassin HelenaJaakopin Mari t. minä lähtee pienenä piikuuteen ja ostaa rahoillaan Hatsinasta koreita vaatteita, menee kokolle ja kerskaa: >Pojat ei maksa polleain, tai kyselee, onko pojilla paljon ruista (ks. >Menin Korpelan kokolle).

    • Pietariin kerran läksin

      Ydinaihe: Humoristinen sepitys Pietarin-matkan kokemuksista juopotteluineen ja kommelluksineen.

    • Piika huusi pinkotinta

      Piika huusi yli järven "pinkotinta", "jänkötintä" ja Jussi tuli nussimaan.

    • Piika kivellä

      Piika istuupi kivellä; Voi mun raukka relluani/vittuaniPohjoiskarjalainen runo, erilaisia muunnelmia. Kivellä istuva piika katsoo "piiramuusa" ja näkee siinä monen miehen jäljet: Nussi pipit, nussi papit, nussi rikkahat ritarit jne. Joissakin teksteissä hän toteaa, että raossa on käynyt mato.

    • Piika metsässä makaava

      Minämuotoinen sepitetty runo. Kertoja näkee metsässä reidet levällään makaavan tytön ja kuvaa tämän sukupuolielintä yksityiskohtaisesti. Kansanomaisia aineksia.

    • Pilkkavirsi kahden vallan tytöistä

      Vuoleelta. Orjuuden aikana tytöt varastivat vallan aitasta syötävää.

    • Piritta kylpemähän

      Venjoelta. Ankara sauna Aunulan ojan luona: Anni tempasi Piritan pitkälleen. Naiset tappelevat?

    • Pirun ja köyhän miehen kaski

      Kasken kaato, pirun ja köyhän miehen; Paha, piru köyhän miehen kaskenkaatajanaRahvaanruno. Laulaja Mari Suutari. Ydinaihe: Piru auttaa Mattia kasken polttamisessa. Luoja käskee pellon kasvaa vain hevosen jälkien kohdalta, ym. Piru neuvoo Mattia. Luoja ei halua siunata peltoa. Liittyy idealtaan legendaan Kilpailevat pyhimykset, AT 846*.

    • Poika Vuoksen vuoriloilta

      Nuorten vuoropuhelua. Tyttö kysyy, mistä kylästä poika on, tämä vastaa olevansa Vuoksen vuorilta, Jääsken järven rannoilta ja tulleensa tyttöjä katsomaan. Tyttö vastaa, että hänelle kelpaa vain hyvä mies (>Mie en suostunt / vaa suostun sulhasee).

    • Poron syöjäin laulu

      Pitkä kertova runo Kuusamon poronsyöjistä, lopussa luetellaan kylien ja porojen nimiä sekä poronsyöjä-Lekko.

    • Porovarkaus

      Vuonnisesta. Martiska Karjalaisen runo porovarkaudestaan ja linnareissustaan.

    • Potkelan pojat eivät elätä äitiään

      Rautu"Paikkakunnallinen runo Raudusta". Potkelan/Sunikkalan pojat eivät elätä äitiään, joka menee tyttärensä luokse Liippualle pyytämään ruokaa: "Ei tult miu polon pojista emosen elättäjiä, maamon maahan saattajia" (ks. >Emon elättäjä, maahan saattaja).

    • Poukuri poloinen poika

      Kannakselta. Poukuri valittaa kotiin tultuaan, kun rahat ovat loppuneet, ja ruunakin on myyty.

    • Pullo-Anni

      Spankkovasta. Lyhyt, ehkä katkelma: Sepälän pojat sitoivat pullo-Annin puuhun.

    • Purlakan elämä

    • Pyhäjärvi

      "Luonnekuvaus Pyhäjärven pitäjästä" eli laajahko pilkkaruno pyhäjärveläisistä (ks. myös Kotiseutu: >Toisen kylän pilkkaa). Lopussa kerrotaan, miten pappi syyttää saarnastuolista "pyhäkylöisiä" hernevarkaudesta.

    • Pässi Kaavelista

      Nuolijoen-Liissilän tienoo, katkelma. Pässi karkaa Kaavelista, Aaporolasta.

    • Pässin tappo ja keitto

      Ks. myös Kuoli meiltä kunnon pässi; Eläimen tappo ja jakaminenPyhäjärveltä. Aloitusformula: Kirkkoherran tyttärestä lähtee kummat kuulumaan. Jatkossa astuu kuvaan muunkin nimisiä naisia: Vappu/Varpu, Katri. He tappavat pässin ja alkavat juhlapäivänä sitä keittää

    • Pässin virsi

      Akka laski suohon lampaansa, Vilppo (=pässi), juoksi viljapellolla (?vaikea hahmottaa ideaa).

    • Rahkasen Annista

      Hiitoasta? >Tytärten hukuttaja -runoa johdantona. Ydinaihe pitkä kertomus Rahkasen Annista, jota monet naivat ja joka aikoo hukuttaa lapsensa.

    • Raiskaus

      Rahvaanrunon taustana on nimettyjen Utajärven (?) kylien "kamala kapiseminen" papin ja lukkarin elostelua vastaan.

    • Ranusta ramia piika tuli Kokkolaan

      Sorea, ramia piika Suomesta (Ranusta) tuli Kokkolaan, Matin taloon. Kortit pöytään, "Simo sievä sulhasmies".

    • Rautu

      Ratto Raudussa elää; Sorja Suomessa elelläVrt. Kotiseutu: Toisen kylän pilkkaa; ks. myös HÄÄRUNOT/Nuoteet: Rautulaisten ruokaErilaisia Rautu-aiheita: Ratto Raudussa elää (V2 2183, 2186, XIII 8242, 10840, 12680); Voi noita raukkoi rautulaisii, minkä kumman tekkiit, ko Ruoatikkaisen vaskaroavon kujasille vettiit XIII4 12681); Varjele, Jumala, Raudun maita XIII3 8243. - Kotiseutu -ryhmään eroteltu selvät kotiseudun ylistys- tai toisen kylän pilkka-aiheet, vaikka niissä Rautu mainitaankin.

    • Ravittalan herra ja Valetta-koira

      Komulassa kolme neittä; Ravittan herran palvelijaKs. myös Koiran keittäjät; Eläimen tappo ja jakaminenLempaalasta, Larin Parasken mukaan Oskalan Vyöterin (ks. >Laulaja Öskä Löskä) tekemä pilkkaruno: Komulan neidot jättivät niittäessään Valetta-koiran vahtiin, koira karkasi maitokammariin ja särki padat. Ravittalan Rantsi-herra ampui koiran ja syötti sen "vallalle" paistina.

    • Riekkinän Repakku

      Kupanitsasta: Ei ole näillä kuuluvilla sellaista kuin Riekkinän Repakku (Reikkinän Repakka), jolla on kuusi kultavyötä, seitsemän sinihametta.

    • Ripalassa riideltiin

      Kun Ripalassa riideltiin, niin ääni kuului Älväriin. Luetellaan tappelijoita (Pusu puu kädessä jne.).

    • Riskun Kaisan pitkä Kalle

      Kauhavalta: Riskun Kaisan pitkä Kalle ampui kruunun linnun, herrojen metsopaistin, pamaus kuului - "möhömaha vallesmanni".

    • Rita riihen riski piika

      Ydinaihe: Rita keitti puuron, vei sen jokeen, Kanan Anni varasti sen ja vei sianruoaksi.

    • Rohkia romana

      Pilkkaruno romanasta, joka päästi hevoset ohraan.

    • Rotta haasto roisutteli

      Raudusta. Rotta yrittää saada Miitren naimaan natonsa - "mie siul tiettäsin telekat sekä ostasin orosen".

    • Ryökkinä Hanna

      Uudeltakirkolta: Ryökkinä Hanna menee heinälatoon, Kurki tulee ja viskaa kumoon. "Hienot helmat valkia paita", huusi Kurki.

    • Saapro

      Pilkkalaulu Sakkolan Saapro-nimisestä kylästä: Saaprossa on 100 kekoa, lyhe kussakin keossa, korsi on kussain lyhtehessä. Pilkan aiheena ilmeisesti saaprolaisten säästäväisyys.

    • Saareen Anni laivalla

      Perinnepohjainen sepitelmä, jonka alussa >Äidin kuolo -runoa.

    • Saavan Oute

      Soikkolasta: "uusi virsi" Saavan Outesta, Yhimäen tytöstä. Katkelma.

    • Saikan tuvan palo

      Koprinasta. Soikka lähti Ristolaan ja jätti Pylkän kotiin, mutta Pylkkä lähtikin kylään ja laski valkean irti. Erilaisia dialogeja tuvan palosta.

    • Sako vello, Kiiskalan kuningas

      Narvusista. Sakolta, Kiiskalan kuninkaalta, leikattiin "leijat" (yl. "podaser", vrt. >Vääränojan väkevältä leikattiin leijat). Sako pieksi Maria. Vanha Tuomas kielsi lyömästä, koska Mari ei ole maasta vaan taivaasta tullut, Sako itse oli tullut Saksasta.

    • Sassan rengit

      Markkovasta. Sassan rengit tulevan illanistujaisiin Sutelan mäelle, missä Varp' sanoo: menkää Rasasen luokse, Annin luokse.

    • Seikkailu Naisten maassa

      Gananderin sanakirjamateriaalin pohjautuva rekonstruktio, aiheena vaarallinen matka meritse kaukaiseen maahan.

    • Seivistön Jermi Kartta

      Kuolemajärveltä. Jermi Kartta oli ilmeisesti kärsinyt jonkin tuomion maariidoista, köyhtyi ja joutui pyytämään apua.

    • Seppä Jaakko sen mokoma

      Larin Paraskelta, runo on Öskä Löskän. Seppä Jaakolla paikka paian päällä ja viitta viiruniekka.

    • Seppäläss on selvä Ketri

      Toksovasta. Seppälän Ketri, puodin punainen Katri laittoi viisasti virret. Ilmeisesti teki virren Eevalan tytöstä, joka käy kaunissa vaatteissa.

    • Sepän tyttö

      Tietäjissä käynytKannaksen moneen pitäjään levinnyt laulu kertoo sepän tytöstä, jolle tehdään elohopealla abortti. Ensimmäinen yritys käydä tietäjän luona epäonnistuu, koska Kurri Varpu, maajumala, on haudassa. VII-tekstissä ehkä kyseessä jokin tauti.

    • Sian virsi

      Ks. myös Eläimen tappo ja jakaminenErilaisia runoja sian tappamisesta. Useimmiten päättyy sian lihojen jakoon läsnäoleville tai kyläläisille.

    • Siikaisten asutuksesta

      Runomuotoon sepitettyä paikallishistoriaa, tekijä luultavasti laivuri Isak Emanuel Sallgén, s. 1814.

    • Siipi juoksi sikker vikker

      Narvusista. Lorumainen kertomus: Jeppo jeibo, huuluppo - susi tahtoi syödä Tanelin, se suitsittiin ja nähtiin häntä - juoksu (pakoon?) Siipi juoksi sikker vikker, Paavo pomputti jälestä... - Pappi paiskasi jänistä, petäjikkö kumahti.

    • Simo soria Suojelasta

      Vuoleelta. Simo Suojelasta alkaa käydä Korleella Aunen luona. Juoru kulkee, paikkakunnan pojat haastavat riitaa.

    • Sipilän siivo poika

      Moloskovitsan-Tyrön seudulta. Sipilän poika pitää pidot, kutsuu musikantit, pakenee itse Suomeen, palaa nälkiintyneenä ja kysyy vaimolta ruokaa. Vaimon ironinen vastaus.

    • Soikkolan soreat miehet

      Soikkolan miehet kirjoittivat kirjeen kuninkaalle, kuningas kutsui kupiaan kuulusteluun.

    • Sojakan Varpun tytär Mari vietellään

      Tytär vietelty (Sojakan Varpun); Voi meijän kyläkuluaKyläjuoruruno Sakkolasta, aiheena Mari-tytön viettely hovin Lanttovalle. Veli itkee, Mari suree etteivät häntä enää Suomen sulhot huoli. Lanttova lohduttaa: Ei meill on suru elämä.

    • Sota-aika

      Sota-aikojen muistelmiaErilaisia kompilaatioita ja sepitettyjä runoja, joissa sota-aikojen kuvausta.

    • Suden tappo

      Ks. myös Eläimen tappo ja jakaminen"Kokkolass ol kolmet miestä, nuo kelmit kesosen päivän viettiit virttä tehessänsä". Yksityiskohtainen kuvaus suden taposta ja keitosta, lopussa suden osien jako eri taloihin. Antin Mari: K kuin mie kalusen saisin, niin pistäisin p-ni, siit sais suen sukua...

    • Suen Jussi, Musakan Sohvi, Mantelin Marja

      Kupanitsasta. Kissan ja koiran hautajaiset, ryyppäjäiset, joissa naiset (Musakan Sohvi, Mantelin Marja ja uhkia Ulanna) juopuvat ja joutuvat huonoille teille.

    • Sukunsa kaipaaja

      Sepitetty runo, jossa kansanrunon kliseitä.

    • Sumbulan Jussi

      Kaksi aivan erilaista runoa 1800-luvun puolivälistä, yhdistävä tekijä nimi Sumbulan Jussi: V2 2399 Vuoleelta koostuu ehkä erillisistä aiheista: 1) Mäkrän miehet kyntivät, tuuli nosti varsan hännän ja näytti tamman takapuolen 2) Hullut elävät paskahuoneessa, heidän miehistään ei ole mihinkään, tytöt jäävät "koinimasta" (=koinimatta), Mari ravasi Rautuun ja löysi sieltä miehen 3) "Suur on herra Sumpolassa, kovaa Juss oil Koinikossa" vietti hauskaa elämää muiden nuorten miesten kanssa. XIII 8153 Sakkolasta, katkelma, käsittelee "Lieteen riitaa", toinen otsikko "Sumbulan herra": Suuri Juss ol SUmbulass, kova Juss ol Koivikoll lähetti kirjeen Kalle herran kartanoon. Kalle huutaa: tuokaa voita paljon, se antaa teille voiman.

    • Sunkuroisen miehet rakensivat kramafonin

      Koprinasta. Sunkuran miehet, gramofonin rakennettuaan, istuivat kuuntelemaan ja lähettivät akkansa asioille.

    • Suopo ammoi sukassa

      Pilkkaruno Roton Teppanan isän lehmävarkaudesta.

    • Sussi suutuksissa

      Vuoleelta. Ydinaihe: Sussi (Susso) suuttunut miehille, miksi eivät vie vihille.

    • Suuresta Suomen nälästä

      Vrt. Nälän kulkuRahvaanruno nälkävuosista, tekijä Heikki Lonka, Rautjärvi.

    • Suutari

      Ydinaihe: Nainen tahtoi suutarilta korkokengät, mutta varpaat kipeytyivät - "lattakenkä" parempi. - Uusi sepitys.

    • Suvannon lasku

      Rahvaanruno. Keisaria kiitetään Suvannon laskun johdosta ja pohditaan veden alle jäänyttä tavaraa.

    • Taipaleen lohkovirsi

      Jo nyt on nälkä näissä häissä, Surkea Suvannon läkkiKs. myös HÄÄRUNOT/Pilkkarunot: Lohko loppui Taipaleesta; Voi kun on nälkä näissä häissäPilkkaruno: Lohkot loppuivat Taipaleen häissä laulajan siellä käydessä. Katkelmia runosta on käytetty myös häärunoaihelmina.

    • Taipaleen lohkovirsi*

      Jo nyt on nälkä näissä häissä, Surkea Suvannon läkki*Ks. myös HÄÄRUNOT/Pilkkarunot: Lohko loppui Taipaleesta; Voi kun on nälkä näissä häissä*Pilkkaruno: Lohkot loppuivat Taipaleen häissä laulajan siellä käydessä. Katkelmia runosta on käytetty myös häärunoaihelmina.

    • Talkolassa, Kekkosessa, Vanhassa kylässä ei ole vertojamme

      Nuorten naisten lyyrisen kerskauksen (Ei ole meissä hallan hautomia, ks. >Joko meidän halla hautoi) jatkeena paikallinen kerskaus.

    • Tarmo tanakka keträtessä

      Kangasta seinä päivässä; Kehrääminen ja kutominen - Tarmo tarkka keträtessä; Tarmo tarkka keträtessäPilkkaruno kehräävästä ja kutovasta Tarmosta.

    • Tenun Teppana suojaa lampaat susilta

      Kapriosta. Tenun Teppanalta, joka oli nuoresta pitäen noita, vei susi vuonan pässin. Teppana kulkee Soikkolaan "suurelle susi Jyrille" ja käskee tätä kieltämään "koiriaan". (Olisiko Soikkolassa ollut Pyhän Yrjön ikoni?)

    • Teppana terävä poika

      Uhtualta. Teppana löysi naisen nakrehesta ja alkoi tätä nauratella.

    • Teppo

      Vuoleelta. Pilkkaruno t. kertovan alku: Teppo juoksi tietä myöten, Tepon tervaset käpälät, Teppo itse tervasempi.

    • Tontka leikkas tamman hännän

      Lavansaaresta t. Seitskarista: Tonta hyppäsi Kylkiäisen kasvattaman tamman päälle ja leikkasi siltä hännän saadakseen kirnun männän ja leikkasi suolet saadakseen ohjasnuorat.

    • Tontka otti rouvan

      Lavansaaresta: Tontka otti uuden rouvan haudattuaan vanhan. Uuden rouvan työtavoista.

    • Tora

      Väkivaltaisesta herrasta tai roistosta (?), joka hirtätti jonkun toisen. Lopussa luettelo ihmisistä, joka tekivät runon.

    • Torakan virsi

      Russakasta; Torakan virsi (Russakan v.)"Virsi on tehty russakasta, torakasta toinen kieli, tupalinnusta tarina." Ämmä ällistyy kaappiaan katsoessaan. Jonkun rahvaanrunoilijan?

    • Torsanvuori torui

      Kasku KarjalastaPitkä sepitys pojasta, josta kasvaa noitien kantaisä. Torsanvuori paukahti, kun jälkeläiset kalastivat pitkänäperjantaina.

    • Tsuuto raiska

      Nuolijoen-Liissilän seuduilta. Tsuuto raiska meni pyhinä Viittolaan vieraisiin, siellä poikia koossa, syödään ja juodaan, ja pojat saavat lopuksi sakot.

    • Tuli Tunnio Turusta

      Vrt. KontrahtivirsiPilkkaruno verottajasta.

    • Tuolta tulevat kuoharit

      Pieni kertomus "turkkilaisten" (tietyssä kylässä elävät kuoharit?) tulosta puukko mukanaan; Pekko sanoo ruunalleen, että turkkilaiset tekevät tuhoa.

    • Tuomas ja hirvi

      Hirvi juoksi rantasaralleNarvusista. Tuomas luulee hirveä sudeksi.

    • Tyttö ja kauppias

      Ydinaihe: Pilkkaruno tytöstä, joka ei päästä yöjalassa kulkevia kylän poikia aittaansa, koska makaa huiveja ja koruja antaneen kauppamiehen vieressä.

    • Töppösell on törnyt tyttö

      Vuoleelta. Töppösen tytön ja Joonoksen pojan pieni tarina.

    • Vappu leikkas sormeensa

      Narvusista. Katri leikkasi sormensa heinään, Simo sitoi rätillään sormen ja menee Tallinnaan ostamaan uuden.

    • Varastiit vallan aitan

      Vasköisi (Baska) virsiYdinaihe: ruokien varkaus vallan aitasta. Yksityiskohdat vaihtelevat. Otsikkoja: "Pilkkavirsi kahen vallan tytöistä" orjuusaikana; "Vaskoin virsi" (Vaska = Baska). Mainitaan mm. Mäkkiin valta, Kuussova, "Rauvun miehet", "Vehmaisiin vetelät".

    • Vasken Jussi

      Paraskelta. Sananlaskun (>Ken kyllin kesällä kynti, se jouten joulua pitää) jälkeen: Vasken Jussi myy joka vuosi joulut ja puuta ja hiiltä puntarille.

    • Vehmaisten hovi

      Raudun Vehmaisten hovin julmasta ylivoudista (8156) ja hovin rouvalle tehtävästä ropotista (8157).

    • Vehnäterska

      Kertomus Inka-tytöstä, joka teki taikinasta itselleen kyrvän, ja Mäkärättärestä, joka löysi sen. Löytäjien ihmettelyä ja närkästystä.

    • Venäläistä vieressänsä suvaitseva

      Kosintamatka Korlein kylään, Pellilän tupaan, jossa kerrotaan naapurin tytöstä - ei suvainnut vierelleen vihittyä sulhasta vaan venäläisen. Loppu: Sitä kutsun kullakseni mik oil vieressä vihillä - sitä kutsun kurvakseni jok oil viimein vieressäni.

    • Vihneen ottajat

      Riihellä vihne vaginaan; Riihen ripsojaVrt. leikkilaulut: Riihtä puimaanIlmeisesti suhteellisen traditionaalinen aihe, mutta lähes aina sijoitettu paikalliseen maisemaan/ihmisiin.

    • Viinanpolton kielto

      Viinasta valitusvirsiMuidenkin rahvaanrunojen säkeitä (VI) voi sisältyä näihin teksteihin. Vrt. Kanteletar I:108.

    • Viinanpolton kielto*

      Viinasta valitusvirsi**Muidenkin rahvaanrunojen säkeitä (VI) voi sisältyä näihin teksteihin. Vrt. Kanteletar I:108.

    • Viinasta villihullut

      Toisista kylistä (Torosova, Repla) tulee kaksi viinahullua, joilta Mari ja Sohvi suunnittelevat (ja saavat) viinaa. Dialogia miesten ja tyttöjen välillä.

    • Viitta viety kirkkomäellä

      Uudeltakirkolta. Runo Martista, jonka viitta varastettiin kirkonmäellä.

    • Vilpon Mikko yritti hukuttaa Marin

      Koprinasta. Vilpon Matti viskasi Marin Virkkilän/Koussulan jokeen, mutta Jumala ei antanut tytön kuolla. Jatkuu häärunon tapaisena: kysytään, on sulhasen väessä tytön uittaja.

    • Voi nuo suuret piiat

      Koiviston tytöt käyvät kappelissa ja kokolla. Kotiin tultua äiti kysyy: Mikä on piika pillussasi? Vastaus: Pakkanen paha purasi.

    • Väinämöisen veljenpoika

      Paavo Korhosen runo. Käytetty kuoharin loitsuna (vrt. >Kuoharin sanat).

    • Väinäsen emännän kirnu

      Ydinaihe: Väinäsen emäntä tekee kirnun karhun luista yms., harakoi sen "ettei kirnua kirota". Rahvaanruno.

    • Väärnojan väkevä Risto, Kolkapään korea Kosta

      Narvusista ja Soikkolasta. Väärnojan väkevä Risto, Kolkanpään korea Kosta (ja Tarinaisin paksu Paavo) vievät viinoja Virosta ym. ja tekevät Narvaan natoja, Tukhulmiin tuttavuutta (kosintaformula, ks. esim. >Nurmen neito IV 1917, 1919).

    • Vääränojan väkevältä leikattiin leijat

      Vrt. Väärnojan väkevä RistoVääräojan väkevältä leikattiin lejat (t. leijat), hän sitoi leijat kiinni. Leikattujen lahkosta? Vrt. >Sako vello, Kiiskalan kuningas.

    • Yksi on lehmä Leskelässä

      Mukoselainen loru Leskelän ainoasta lehmästä, jota Hekka heruttelee ja josta Matti juo maidon.

    • Yllyjärven yksi tyttö

      Vuoleelta, Yllyjärven tytöstä, joka "näytti pojalle muodostaan", poika miettii että jos tuosta tulisi nurmi, siihen saisi sata latoa. Jatkona Suvannon neitojen pilkkaa (ks. >Omien tyttöjen/poikien kehu ja/tai vieraiden pilkka).

    • Yläjärven tyttö uhkasi veitsellä ja seipäällä

      Yläjärvell on yksi tyttöPyhäjärveltä. Runonpätkä Yläjärven tytöstä, joka "torasteli" toisten kanssa ja näytti veistä veljelleen.

    • Öitsien pito

      Liperiläinen(?) runo Onikin pojasta, joka kutsuu muita poikia luokseen "öitseihin" laulamaan. Äiti järjestää juomisia ja syömisiä. Lopussa viitteitä konfliktiin.

• 2. Lyriikka

  • 1. Laulut laulusta

    • Aamen aina virren päässä

      Aamen on aina virren päässäLaulajan lopetussanoja - ilmeisesti "virren" l. runon lopetusformula, ei varsinaisesti laulamisen. Sananlaskunomainen: Aamen on aina virren päässä, vesitilkka tien ohessa, puikko on makkaran nenässä jne.

    • Aisa toinen, aisa toinen

      Virren jatko: Aisa toista, koivuset aisat molemmatVrt. Virren jatkoLaulun venyttelystä, parin säkeen aihelma: Aisa toinen, aisa toinen, koivuset molemmat aisat. Ympärillä joskus laulamiseen liittyviä säkeitä (Vieläkö virttä eistetään, pannaan pari sannaa jne).

    • Alettiin laatia laulajaksi

      Alettiin laatii laulajaksiKs. myös En ole laulajan sukuaYleensä väite >En ole laulajan sukua-aihelman johdantona. Tähän koottu erillisiä.

    • Alkuvirsi

      Ks. myös naistenlaulut: Sineen, keltaan, mataraanKuuluu Ritvalan helkavirsien sikermään. Sisältää 1) laulukehotuksen: Ruvetkasme rohjetkasme, elkäs eäntämme hävetkö, vaikk on lapset laulamassa... 2) laulajaminän puhuttelun: Annas mun käen kukata, merihelman helkytellä... 3) Sineenmeno-kehotuksen: Käykäm siukukset sinelle, mataroille morsiamet...

    • Alkuvirsi*

      *Ks. myös naistenlaulut: Sineen, keltaan, mataraan*Kuuluu Ritvalan helkavirsien sikermään. Sisältää 1) laulukehotuksen: Ruvetkasme rohjetkasme, elkäs eäntämme hävetkö, vaikk on lapset laulamassa... 2) laulajaminän puhuttelun: Annas mun käen kukata, merihelman helkytellä... 3) Sineenmeno-kehotuksen: Käykäm siukukset sinelle, mataroille morsiamet...

    • Anna akka rätsinäni

      Kyllä huoli virttä tuopiTyttönä paitapalkkaa vastaan laulun ja itkun opetusta saanut nuori vaimo pyytää paitansa, rätsinänsä, takaisin, sillä opetusta ei enää tarvita: "kyllä huoli virttä tuopi" jne. (ko. säkeet merkitty >En ilolla laula -aiheeseenkin. XIII 2148 on itse asiassa itkuvirsi.

    • Aukaisen sanaisen arkun

      Avaan arkun kannen, virren laatikon; Avannenko arkun kannen, laululaatikon; Avasin sanasen arkun; Mie ku avaan arkun kannen; Sopineeko virren arkkua avataLaulajan alkusanoja, useimmiten säeparin pituinen erilaisin jatkoin (esim.: otan sieltä viisi kuusi virttä VII; siell on sata/tuhat sanaa I). §§§Sekoittuu usein >Istun ilokivelle- aihelmaan, pyritty pitämään erikseen. Joskus arkusta nostetaan kirja tai katkismus (V, XIII; ks. >Kaikki laulan katkismukset), joskus arkku assosioituu kanteleeseen (asetan sen poikkipuolin polvilleni jne.) Virsivakka-mielikuva esiintyy joskus myös >Suussain on sanan sakara-aiheessa.

    • Aukaisen sanaisen arkun*

      Avaan arkun kannen, virren laatikon; Avannenko arkun kannen, laululaatikon; Avasin sanasen arkun; Mie ku avaan arkun kannen; Sopineeko virren arkkua avata**Laulajan alkusanoja, useimmiten säeparin pituinen erilaisin jatkoin (esim.: otan sieltä viisi kuusi virttä VII; siell on sata/tuhat sanaa I). §§§Sekoittuu usein >Istun ilokivelle- aihelmaan, pyritty pitämään erikseen. Joskus arkusta nostetaan kirja tai katkismus (V, XIII; ks. >Kaikki laulan katkismukset), joskus arkku assosioituu kanteleeseen (asetan sen poikkipuolin polvilleni jne.) Virsivakka-mielikuva esiintyy joskus myös >Suussain on sanan sakara-aiheessa.

    • Ei ilo iloitsijoille

      Ydinaihe: Ei ilo iloitsijoille - ilo reunan istujille (siis kuuntelijoille). >Tulin tänne laulamaan -aiheen jatkeena.

    • Ei ilo ilolle tunnu, ellei Väinämöinen laula

      Väinämöinen laulajaksiKs. myös Laulaminen ja sankarit; Täss on vanha virrenseppäLaulajan kerskaus, jossa laulaja vertautuu Väinämöiseen: Ei ilo ilolle tunne ellei vanha Väinämöinen liikuta lihojaan, järkytä jäseniään, laske laulujaan, virka virsiään. Paraske (V3) yhdistää tähän usein >Täss on vanha virrenseppä -aiheen säkeitä.

    • Ei ilo ilolle tunnu, ellei Väinämöinen laula*

      Väinämöinen laulajaksi*Ks. myös Laulaminen ja sankarit; Täss on vanha virrenseppä*Laulajan kerskaus, jossa laulaja vertautuu Väinämöiseen: Ei ilo ilolle tunne ellei vanha Väinämöinen liikuta lihojaan, järkytä jäseniään, laske laulujaan, virka virsiään. Paraske (V3) yhdistää tähän usein >Täss on vanha virrenseppä -aiheen säkeitä.

    • Ei laulaa sovi sota-aikana

      Ks. myös Ei minun laulella pitäisi; ORPO: Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelinAloitusformula "Ei miun laulella pitäisi, iloella ensinkään" sidotaan tässä sotamiehenottoon ja sotaan: Nyt on maalla marrasaika, ilmalla itetyskerta - nytpä miekka miestä syöpi, rauta raujoipi uroja, teräs miestä tempajaapi. Tilanne voi täsmentyä: Vietiin miulta poika vellaseksi, soltatiksi. Jatkuu sota-aihein (>Sodan kuvaus, >Sotamiehenotto).

    • Ei laulu kosista kiellä

      Tytön vastaus laulukieltoon (>Emo varotteli laulamasta): ei laulu kosista kiellä, kun ei muut pahat tavat: huoruuteni, varkauteni.

    • Ei loputen virttä lauleta

      Eipä koski kielaskanaLaulajan lopetussanoja, joissa kiinteä, sananlaskunomainen aihe: niinkuin koski ei laske vettään loppuun, niin laulaja ei laula tyyten, lopeten virsiään.

    • Ei minun laulella pitäis

      Ei minun laulaman pitäisi; Laulajan surutKs. myös Ei laulaa sovi sota-aikana; ORPO: Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin; NAISTENLAULUT: Vello vieremässä; Vrt. En ilolla laula; En luvannut laulaaAloitusformula laulajan elämäntilanteen sopimattomuudesta laulamiseen: Ei minun laulella pitäisi, iloita sinä ikänä (viinnä kuunna vuotuena jne., ks. samoja jatkosäkeitä >En luvannut laulaa). Aloittaa >Ei laulaa sovi sota-aikana-, >Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin- ja >Vello vieremässä -aiheet niin yleisesti, ettei niistä ole poimittu. Tässä vain muita esiintymiä (voi olla enemmänkin) vaihtelevista huoli- ja sananalaisaiheista.

    • Ei ne laula kaikki lapset

      Laulajan kerskaus: eivät kaikki laula kuten minä.

    • Ei ole alottajaista, kun en ruvenne

      Ei ole eestä laulajaa; Ei ole virren virkkajaista, kun en ruma ruvenne; Ei oo eestä laulajaa; Ei oo tässä ennen olna; Etsin ieltä laulajaista - jälestä järistäjäistä; Itse soitan, itse tanssin; Runoja risson kuuntelinKs. myös Laulajan kerskauksetLaulajan kerskausta: Ei ole alottajaista, ellen minä rupea; Ei ole ilon alkajaa; Ei ole eellälaulajaa, ellen minä rupea; ei ole teistä/noista laulajista, ellen minä laula (ks. myös >Kelläys); hyvät laulajat vain sukivat suitaan, päitään (IV). Tähän siis yhdistetty 1) aloittajan (tai yleensä hyvän laulajan), 2) esilaulajan ja 3) hyvän laulajan puuttumiset, jotka useimmiten ratkaistaan minän ryhtymisellä toimeen. Joskus muiden laulajien vähättelyä: valehia lasten laulut, tyhjiä tytärten virret (I, VI) §§§Yhdistyvät usein >Täss on tykky tyttäriä (III, IV), >Tupa on täynnä tuppisuita ja >Tuon ilon tullessani -aiheisiin.

    • Ei ole alottajaista, kun en ruvenne*

      Ei ole eestä laulajaa; Ei ole virren virkkajaista, kun en ruma ruvenne; Ei oo eestä laulajaa; Ei oo tässä ennen olna; Etsin ieltä laulajaista - jälestä järistäjäistä; Itse soitan, itse tanssin; Runoja risson kuuntelin*Ks. myös Laulajan kerskaukset*Laulajan kerskausta: Ei ole alottajaista, ellen minä rupea; Ei ole ilon alkajaa; Ei ole eellälaulajaa, ellen minä rupea; ei ole teistä/noista laulajista, ellen minä laula (ks. myös >Kelläys); hyvät laulajat vain sukivat suitaan, päitään (IV). Tähän siis yhdistetty 1) aloittajan (tai yleensä hyvän laulajan), 2) esilaulajan ja 3) hyvän laulajan puuttumiset, jotka useimmiten ratkaistaan minän ryhtymisellä toimeen. Joskus muiden laulajien vähättelyä: valehia lasten laulut, tyhjiä tytärten virret (I, VI) §§§Yhdistyvät usein >Täss on tykky tyttäriä (III, IV), >Tupa on täynnä tuppisuita ja >Tuon ilon tullessani -aiheisiin.

    • Ei ole laulaja jolta ei tuiska tulta suusta

      Ei ole noista laulajista; Ei ole siitä laulajasta, jolt' ei tulle tuhka suusta; Ei tuiska tulta suusta; Tulta suihki suun sisästä; Tulta suusta, savua sanan perästä, kekälettä; Vanha vaiti laulamastaKs. myös ORJA: Kun voisin vuoden olla akan (anopin) apuna; Häälaulut/Morsiamen itketys: Anopin suusta tuli tuisahtaaPerusidea: tuli-savu-kekäle-metafora laulajan kyvyn todistuksena. Alkuformula Ei ole noista laulajista/siitä/teistä laulajasta jne. joskus yksin (tähtitekstit). IV1641: "äyrämöislaulu". Käytetään myös metaforana ilkeästä ihmisestä, erit. anopista.

    • Ei ole laulaja jolta ei tuiska tulta suusta*

      Ei ole noista laulajista; Ei ole siitä laulajasta, jolt' ei tulle tuhka suusta; Ei tuiska tulta suusta; Tulta suihki suun sisästä; Tulta suusta, savua sanan perästä, kekälettä; Vanha vaiti laulamasta*Ks. myös ORJA: Kun voisin vuoden olla akan (anopin) apuna; Häälaulut/Morsiamen itketys: Anopin suusta tuli tuisahtaa*Perusidea: tuli-savu-kekäle-metafora laulajan kyvyn todistuksena. Alkuformula Ei ole noista laulajista/siitä/teistä laulajasta jne. joskus yksin (tähtitekstit). IV1641: "äyrämöislaulu". Käytetään myös metaforana ilkeästä ihmisestä, erit. anopista.

    • Ei ole suuni sulkijaa

      Ei mun suutani sulettu; Ei ole suutani sulettu; Ennen ei sulettu toisen suutaKs. myös Ei ole virsissä voittajaa; Kehannenko, kelvannenko; SANANALAINEN: Ei ollut pääni polkijaaKävin häät, käräjät, ristiäiset - en löytänyt, ei ollut suuni sulkijaa, pääni polkijaa - ei suutani sulettu. Huom. muunnelma: Ei ennen meillä suljettu toisen suuta - nyt on teä nykynen kansa, näpillään näyttelööt miun katalan kasvojain. (V2 737). §§§Samantyyppinen kuin sananalaisruno >Ei ollut pääni polkijaa (samoja säkeitäkin), mutta lauluteema ja aloitusformula erottavat. Vrt.suun sulkeminen >Kehannenko, kelvannenko -aiheessa.

    • Ei ole virsissä voittajaa

      Ei ole ken voittaisi virsissä; Ei ole tullutta tupaan, virsissä voittajata; Ei ole tullutta tupahan;Ks. myös Ei ole suuni sulkijaa; Laulajan kerskaukset; Sitä mieheksi sanoisinLaulajan kerskaus omasta voittamattomuudestaan: Ei ole näillä maillakaan, vesilläkään, ei ole eukko tuuvittanut - ei ole tullutta tupaan, alle orren astunutta - ken mun veisi virsissäin, salpais sanasissain. Virsissä viemisestä, salpaamisesta ja lakkaamisesta puhutaan myös >Sitä mieheksi sanoisin-aiheessa.

    • Ei ole virsissä voittajaa*

      Ei ole ken voittaisi virsissä; Ei ole tullutta tupaan, virsissä voittajata; Ei ole tullutta tupahan;*Ks. myös Ei ole suuni sulkijaa; Laulajan kerskaukset; Sitä mieheksi sanoisin*Laulajan kerskaus omasta voittamattomuudestaan: Ei ole näillä maillakaan, vesilläkään, ei ole eukko tuuvittanut - ei ole tullutta tupaan, alle orren astunutta - ken mun veisi virsissäin, salpais sanasissain. Virsissä viemisestä, salpaamisesta ja lakkaamisesta puhutaan myös >Sitä mieheksi sanoisin-aiheessa.

    • Ei pilli perettä syötä

      Ei pilli, kannel, perettä syötä; Ei pilli perettä toita; Pilli ei perettä toita, kannel kansaa elätäPerussäkeiden Ei pilli perettä toita, kannel kansaa elätä yms. lisäksi jatkoaihelmia: toittaa nuoren miehen, jolla ei poika potki vuoteella (III); pilli soutaa pitkin tietä (V, XIII); pelto syöttää, kaski elättää (V, XIII).

    • Ei pilli perettä syötä*

      Ei pilli, kannel, perettä syötä; Ei pilli perettä toita; Pilli ei perettä toita, kannel kansaa elätä**Perussäkeiden Ei pilli perettä toita, kannel kansaa elätä yms. lisäksi jatkoaihelmia: toittaa nuoren miehen, jolla ei poika potki vuoteella (III); pilli soutaa pitkin tietä (V, XIII); pelto syöttää, kaski elättää (V, XIII).

    • Ei sanat puhellen puutu

      Ei virret laulaen puutu; Virret ei laulaen väheneEi sanat puhellen puutu, virret laulaen vähene - jatkona usein toteamus: ne puuttuvat saamattomuutta, laulamattomuutta. Paraske, Larin Nasto (XIII 1909) ja Yrjänä Kotti (XIII 4727) jatkavat sarjaa sananlaskurunolla >Kylvämättä ei touko kasva; yhdistelmästä syntyy erikoislaatuinen ajatusketju: leipä ei lopu syöden, vaan saamattomuutta niinkuin laulu ei lopu laulaen, vaan laulamattomuutta. Yhdistyy usein myös kerskauksiin, etenkin >Ennen metsä puita puuttuu.

    • Ei sanat puhellen puutu*

      Ei virret laulaen puutu; Virret ei laulaen vähene**Ei sanat puhellen puutu, virret laulaen vähene - jatkona usein toteamus: ne puuttuvat saamattomuutta, laulamattomuutta. Paraske, Larin Nasto (XIII 1909) ja Yrjänä Kotti (XIII 4727) jatkavat sarjaa sananlaskurunolla >Kylvämättä ei touko kasva; yhdistelmästä syntyy erikoislaatuinen ajatusketju: leipä ei lopu syöden, vaan saamattomuutta niinkuin laulu ei lopu laulaen, vaan laulamattomuutta. Yhdistyy usein myös kerskauksiin, etenkin >Ennen metsä puita puuttuu.

    • Eivät tässä laudat laula

      Ei lau'at laula, ellei laualliset; Ei ne ikkunat iloitse; Eipä täällä laaksot laula; Ei tässä lauta laula; Ei tässä sillat sipsa; Eivät tässä lauat laula; La mie laulan laualleni; Miksei laula meiän lautaVrt. Liekkulaulut; TanssilaulutPerusidea: lauta, pöytä, ikkuna, lattia jne. ei laula, iloitse, remua, elleivät laula, iloitse ne jotka ovat laudalla, ikkunalla, lattialla jne. Pohjoisilla alueilla yhdistyy laihan laulajan aiheeseen. Eteläisillä alueilla johdantona usein idea: laskeudun laudalle, laulan laudalleni; mikä kuvaa liekulle tulemista, "laskeutumista". Tähän viitataan usein muuallakin liekkulauluissa (esim. XIII 7688, 7697, 10567a, 10665). Joskus lopussa: Mie vaan laulan lau'allein, nurahutan nuorallein. Kons sie lauta miulle laulat nurahutat nuora miulle? (V3 266). - Paikoin säkeet voivat viitata tanssiinkin: Ei tässä sillat sipsa.

    • Eivät tässä laudat laula*

      Ei lau'at laula, ellei laualliset; Ei ne ikkunat iloitse; Eipä täällä laaksot laula; Ei tässä lauta laula; Ei tässä sillat sipsa; Eivät tässä lauat laula; La mie laulan laualleni; Miksei laula meiän lauta*Vrt. Liekkulaulut; Tanssilaulut*Perusidea: lauta, pöytä, ikkuna, lattia jne. ei laula, iloitse, remua, elleivät laula, iloitse ne jotka ovat laudalla, ikkunalla, lattialla jne. Pohjoisilla alueilla yhdistyy laihan laulajan aiheeseen. Eteläisillä alueilla johdantona usein idea: laskeudun laudalle, laulan laudalleni; mikä kuvaa liekulle tulemista, "laskeutumista". Tähän viitataan usein muuallakin liekkulauluissa (esim. XIII 7688, 7697, 10567a, 10665). Joskus lopussa: Mie vaan laulan lau'allein, nurahutan nuorallein. Kons sie lauta miulle laulat nurahutat nuora miulle? (V3 266). - Paikoin säkeet voivat viitata tanssiinkin: Ei tässä sillat sipsa.

    • Elä, lapsi, paljon laula

      Elä neito kilvoin laula; Emo varotteli laulamasta; Ikä kultainen kuluu (laulussa); Älä, lapsi, paljo laula; Älä neito kilvoin laula; Älä, neito, paljon nauraKs. myös Ei päiväni parane, itken tai laulan; Laulaja tyttö joutuu juomarilleJohdantoformuloita: Noin sanoi miun emoni, varotteli vanhempani (Sano vanha Väinämöinen nuorimmalle neiollensa VII; vrt. >Väinämöisen kiellot). Ydinaihe laulukielto erilaisin perusteluin: Elä, lapsi, paljo laula, tytär, tyhjiä sanele - Ikä kultainen kuluvi, aika armas rientelevi; Ei kilvoin kosissa käyä eikä kilvoin kihlaella. Joskus jatkeena laulajan puolustus: ikä kuluu, vaikka en laulaisikaan! (ks. samaa ideaa >Itkien ikä pitempi, rallatellen rattosampi).

    • Emo antoi äänen

      Antoi kelloin kieloikseen (emo); Emo antoi kellon kielekseni; Emo antoi kielen, äänen; Emo antoi äänen - kiitos; Kellon emo antoi kielekseni; Passipo emolle, kun antoi mokoman äänenKs. myös Mistä isoa, emoa kiitänYdinaihe: Emo antoi kellon kieleksein, kalkkalaisen ääneksein, millä kerkua kesällä, parkua pahalla säällä. Äänen anto voi paikantua syntymään: Silloin emoi suun kohensi, pään parensi, sävenen sääti, saunan maassa maatessaan. Joskus johdantosäkeitä: Äänestä emoni tunnen, kielestä kerittäjäni (III). Yhdistyy erilaisiin laulajan sanoihin. Alkuformulana usein a >Mistä isoa, emoa kiitän (V, XIII).

    • Emo antoi äänen*

      Antoi kelloin kieloikseen (emo); Emo antoi kellon kielekseni; Emo antoi kielen, äänen; Emo antoi äänen - kiitos; Kellon emo antoi kielekseni; Passipo emolle, kun antoi mokoman äänen*Ks. myös Mistä isoa, emoa kiitän*Ydinaihe: Emo antoi kellon kieleksein, kalkkalaisen ääneksein, millä kerkua kesällä, parkua pahalla säällä. Äänen anto voi paikantua syntymään: Silloin emoi suun kohensi, pään parensi, sävenen sääti, saunan maassa maatessaan. Joskus johdantosäkeitä: Äänestä emoni tunnen, kielestä kerittäjäni (III). Yhdistyy erilaisiin laulajan sanoihin. Alkuformulana usein a >Mistä isoa, emoa kiitän (V, XIII).

    • Emo ei saanut laululla rahoja

      Emo ei saanut laulaen rahaa; Emoni ei saanut laululla rahojaVrt. Emo ei hakenut kynsiä kylästä yms.Ydinaihe: Ei minun emoni ennen saanut (pyytänyt) laululla rahaa, kunniaa, kiitoksia (IV: ei palkannut laulajia - en minäkään). Jatkona usein vertailu: niinkuin nykyiset naiset/miehet/minä + säkeiden kertaus. XIII 1806: minä en saanut. Yhdistyy monesti >Laulajan palkka- aiheisiin.

    • Emo ei saanut laululla rahoja*

      Emo ei saanut laulaen rahaa; Emoni ei saanut laululla rahoja*Vrt. Emo ei hakenut kynsiä kylästä yms.*Ydinaihe: Ei minun emoni ennen saanut (pyytänyt) laululla rahaa, kunniaa, kiitoksia (IV: ei palkannut laulajia - en minäkään). Jatkona usein vertailu: niinkuin nykyiset naiset/miehet/minä + säkeiden kertaus. XIII 1806: minä en saanut. Yhdistyy monesti >Laulajan palkka- aiheisiin.

    • En ilolla laula

      En minä ilosta laula; Huolissa, murheissa laulan; Kyllä huoli virttä tuopi; La mie laulan surussa; Laulajan surut; Laulan, hoikka, huolissani; Laulan huoleni ja murheeni; Laulan suulla surkealla; Laulan suurella surulla; Mie laulan laitoissani; Miun on itkusat iloni; Soitto on suruista tehty; Surussani suotta laulan; Suru virret suuhun tuopi; Suu laulaa, sydän suree; Suu laulaa, syän sureepiKs. myös Ei minun laulella pitäisi; Itkuiset minun iloni; Laula, laula kieli keito; Laulan suruisen virren; Ääni - vieno... (Suru sorti äänen sorjan); Suu suruinen laulajalla Ydinteema: laulaja laulaa surusta, suruissaan - ei ilosta. Tähän koottu erilaisia toisiinsa yhdistyviä formuloita: ihmiset luulevat että laulan ilolla: en ilolla laula (vrt. >Humalassa luullaan laulavani) - laulan surulla, huolissa - suru, huoli, murhe, tuoni tuo virret suuhun - soitto on suruista tehty - tuullan tuskiani (vrt. >Huoliensa haastelija) - laulan huoleni vähetä, muille mennä, iloksi muuttua - avaan suruisen suuni - suu laulaa, sydän suree (vrt. >Sulhasen kuolema: itku ja nauru) - laulan suu suruinen, suu surulla (vrt. >Laula, laula kieli keito; >Suu suruinen laulajalla) - suuni on surua täynnä. Voivat olla parin säkeen välähdyksiä tai toisiinsa ketjuuntuvia pitkiä jaksoja. Yhdistyvät huoliaiheisiin.

    • En ilolla laula*

      En minä ilosta laula; Huolissa, murheissa laulan; Kyllä huoli virttä tuopi; La mie laulan surussa; Laulajan surut; Laulan, hoikka, huolissani; Laulan huoleni ja murheeni; Laulan suulla surkealla; Laulan suurella surulla; Mie laulan laitoissani; Miun on itkusat iloni; Soitto on suruista tehty; Surussani suotta laulan; Suru virret suuhun tuopi; Suu laulaa, sydän suree; Suu laulaa, syän sureepi*Ks. myös Ei minun laulella pitäisi; Itkuiset minun iloni; Laula, laula kieli keito; Laulan suruisen virren; Ääni - vieno... (Suru sorti äänen sorjan); Suu suruinen laulajalla *Ydinteema: laulaja laulaa surusta, suruissaan - ei ilosta. Tähän koottu erilaisia toisiinsa yhdistyviä formuloita: ihmiset luulevat että laulan ilolla: en ilolla laula (vrt. >Humalassa luullaan laulavani) - laulan surulla, huolissa - suru, huoli, murhe, tuoni tuo virret suuhun - soitto on suruista tehty - tuullan tuskiani (vrt. >Huoliensa haastelija) - laulan huoleni vähetä, muille mennä, iloksi muuttua - avaan suruisen suuni - suu laulaa, sydän suree (vrt. >Sulhasen kuolema: itku ja nauru) - laulan suu suruinen, suu surulla (vrt. >Laula, laula kieli keito; >Suu suruinen laulajalla) - suuni on surua täynnä. Voivat olla parin säkeen välähdyksiä tai toisiinsa ketjuuntuvia pitkiä jaksoja. Yhdistyvät huoliaiheisiin.

    • En luvannut laulaa

      En käännyt laulaaAloitusformula laulamisen sopimattomuudesta omaan tilanteeseen (vrt. >Ei minun laulaman pitäisi): En mie laulella luvant, en iloita ensinkään, viinnä, kuuna vuotuena, kuunna kymmennä kesään; En keäänty laulavain, en kohta/kuunna kukahtavain seitsen satoin vuosin. Jatkuu surullisen tilan perusteluin (>Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin) tai muutoksella (>Jouduin nuorien pariin).

    • En ole huora vaikka huudan

      En ole hullu, jos mie huudan; En ole huora, vaikka huudan, laulan; En ole huora, vaik mie huuanVrt. Humalassa luullaan laulavani

    • En ole laulajan lajia

      En ole laulajan lajia, en soittajan sukua; En ole laulajan sukua; En ole runon sukua; Lammas laulajan lajia; Mie oon laulajan lajiaKs. myös Alettiin laatia laulajaksiYdinaihe: En ole laulajan lajia, soittajan sukua (etelässä), runon rotua, tietäjän tekemä, lapsi lappalaisen (pohjoisessa); salvajan sanoja, kuoharin kaluja (VII 1559 - vrt. loitsut: >Kuoharin sanat). Joskus väite päinvastainen: Olen laulajan lajia. §§§ Johdantona yleisesti (IV-V-XIII) >Alettiin laatia laulajaksi. IV-tekstit jatkuvat useimmiten: Lammas on laulajan lajia. Pohjoisessa säepari usein >Ulkoa runoja kuulin-aihelman perusteluna. Etelässä jatkona usein >Laulajan väki väsyy.

    • En ole laulajan lajia*

      En ole laulajan lajia, en soittajan sukua; En ole laulajan sukua; En ole runon sukua; Lammas laulajan lajia; Mie oon laulajan lajia*Ks. myös Alettiin laatia laulajaksi*Ydinaihe: En ole laulajan lajia, soittajan sukua (etelässä), runon rotua, tietäjän tekemä, lapsi lappalaisen (pohjoisessa); salvajan sanoja, kuoharin kaluja (VII 1559 - vrt. loitsut: >Kuoharin sanat). Joskus väite päinvastainen: Olen laulajan lajia. §§§ Johdantona yleisesti (IV-V-XIII) >Alettiin laatia laulajaksi. IV-tekstit jatkuvat useimmiten: Lammas on laulajan lajia. Pohjoisessa säepari usein >Ulkoa runoja kuulin-aihelman perusteluna. Etelässä jatkona usein >Laulajan väki väsyy.

    • En ole nokki nuotilleni

      Kaksisäkeinen vaatimattomuuden ilmaus: En ole nokki nuotilleni enkä vilkko virsilleni.

    • En ole opissa ollut

      En ole opissa ollut (sepällä); En ole opissa ollut, seissyt seppien pajassa; En oo opissa ollut; Mie olen kotona koulun käynyt; Mie olen opissa ollut (tietäjillä); Olen opissa ollut sepän pajassaYdinaihe: En ole opissa ollut, seissyt seppien pajassa, syönyt raudan suurimoita, lakkinut teräksen lientä ... Joskus päivastainen väite: olen ollut opissa, tai esitetään toive: oppia minä olisin, seisoa sepän pajassa(*). Usein vastaus ihmisten väitteeseen: tuo tyttö on ollut opissa. §§§Usein jatketaan selittämällä, mistä laulut opittu: orjuudessa (III; pitkiäkin selostuksia); kotona - en joutanut oppiin(IV-V ym.). Toistuvia jatkoaiheita: >Omat on virret oppimani (erit. V, XIII), >Käeltä poiminut laulut (III), >Runoreki (IV, V, XIII).

    • En ole opissa ollut*

      En ole opissa ollut (sepällä); En ole opissa ollut, seissyt seppien pajassa; En oo opissa ollut; Mie olen kotona koulun käynyt; Mie olen opissa ollut (tietäjillä); Olen opissa ollut sepän pajassa**Ydinaihe: En ole opissa ollut, seissyt seppien pajassa, syönyt raudan suurimoita, lakkinut teräksen lientä ... Joskus päivastainen väite: olen ollut opissa, tai esitetään toive: oppia minä olisin, seisoa sepän pajassa(*). Usein vastaus ihmisten väitteeseen: tuo tyttö on ollut opissa. §§§Usein jatketaan selittämällä, mistä laulut opittu: orjuudessa (III; pitkiäkin selostuksia); kotona - en joutanut oppiin(IV-V ym.). Toistuvia jatkoaiheita: >Omat on virret oppimani (erit. V, XIII), >Käeltä poiminut laulut (III), >Runoreki (IV, V, XIII).

    • En tullut istumaan, vaan ihmisten iloksi

      Tulin ihmisten iloksi; Tulin tänne laulamaanKs. myös Kutsumattomana ei laulaja olisi tullut; Laulan iltani iloksiLaulaja tai tanssija ilmaisee motiivinsa: En tullut illan istuntahan, seinävirren seisontahan (soppeen sohojaamaan, nurkkiin nuhajamaan) - tulin ihmisill iloks sekä ratoks rahvahalle. Larin Paraske jatkaa: >Ei ilo iloitsijoille

    • En väsy minä väkevä

      Emme väsy myö väkevätKs. myös Hevonenkin hengästyyLaulajan kerskaus, joka kietoutuu lopetusaiheen >Hevonenkin hengästyy mielikuviin: herrojen hevosetkin hengästyvät, uhkapuljatkin uupuvat, mutta en minä, emme me.

    • En väsy minä väkevä*

      Emme väsy myö väkevät*Ks. myös Hevonenkin hengästyy*Laulajan kerskaus, joka kietoutuu lopetusaiheen >Hevonenkin hengästyy mielikuviin: herrojen hevosetkin hengästyvät, uhkapuljatkin uupuvat, mutta en minä, emme me.

    • Enemmän minulla sanoja*

      Ks. myös Huoli: Enemmän minulla huoltaLaulurunsauden kerskaus, huolirunon kaavaan: Enemmän / niin paljon on minulla sanoja kuin on kuusessa käpyjä, petäjässä helpeitä.

    • Ennen metsä puita puuttuu

      Ei meillä virret puutu; Ei sampo sanoja puutu; Ei Sarkki sanoja uuvu; Ei virret Virosta puutu; Ennen metsä puita puuttuu kuin sisot sanoja; Ennen metsät puita puuttuu, loppuu lounattuulet; Ennen teistä lohko loppuu; Ennen umpilampi ahvenia puuttu; Pujanilta ei virret puutu; Sampo ei sanoja puutuLaulajan kerskaus laulujen loppumattomuudesta. Johdantosäkeinä laulurunsauden kuvia Ei minulta (meiltä/Virosta/pujanilta) virret puutu, laulut lopu; Ei sampo sanoja puutu (I 683a, 1278, 1415, XII 331; Ei Sarkki sanoja uuvu (VII3 4499). Ydinaihe vertaus: Ennen metsä puita puuttuu, metsä puita, maa kiviä - ennenkuin me/ minä sanoja. Jatko- ja vaihtoehtosäkeissä saman idean muunnelmia: Ennen loppuvat pohja- tai lounattuulet - tykin valleilta luodit, kaupungista kävelijät - purresta puut, umpilammesta lumpeet - teiltä lohko, koassa! Tähtiteksteissä vain johdantosäkeitä.

    • Ennen metsä puita puuttuu*

      Ei meillä virret puutu; Ei sampo sanoja puutu; Ei Sarkki sanoja uuvu; Ei virret Virosta puutu; Ennen metsä puita puuttuu kuin sisot sanoja; Ennen metsät puita puuttuu, loppuu lounattuulet; Ennen teistä lohko loppuu; Ennen umpilampi ahvenia puuttu; Pujanilta ei virret puutu; Sampo ei sanoja puutu**Laulajan kerskaus laulujen loppumattomuudesta. Johdantosäkeinä laulurunsauden kuvia Ei minulta (meiltä/Virosta/pujanilta) virret puutu, laulut lopu; Ei sampo sanoja puutu (I 683a, 1278, 1415, XII 331; Ei Sarkki sanoja uuvu (VII3 4499). Ydinaihe vertaus: Ennen metsä puita puuttuu, metsä puita, maa kiviä - ennenkuin me/ minä sanoja. Jatko- ja vaihtoehtosäkeissä saman idean muunnelmia: Ennen loppuvat pohja- tai lounattuulet - tykin valleilta luodit, kaupungista kävelijät - purresta puut, umpilammesta lumpeet - teiltä lohko, koassa! Tähtiteksteissä vain johdantosäkeitä.

    • Halkaan halurahin, istun iloitsemaan

      Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen lohdutus: Haleta halurahisi, istu iloitsemaanSurullisen laulajan aloitusformula, vrt. >Istun ilokivelle.

    • Harvoin on ystävät yhessä

      Harvoin hanhi suutasuksin; Harvoin hanot yhessä; Harvoin myö hanot yhessä; Harvoin nyt ystävät yhessä; Ilotkaamme, impivöni; Kerran yhtehen yhymme; Laulakaame, lakluoni; Nyt on tuttavat tukussa (ystävät yhessä)Ks. myös Kehoitus laulamaan; Epiikka: Humalan ja ohran keskusteluYdinaihe - harvoin/nyt olemme yhdessä, iloitkaamme - saa eri alueilla erilaisia muotoiluja. Kerran/Min yhtehen yhymme, sen torumme, tappelemme (I, VII 2764; vrt. häärunot/Kuokkamiehet: >Kun myö soriast sovimma): Iloitkaamme, impivyöni, nyt on impyet yhessä, toitsi on jo toitualla, muulla maalla (II, VII); Harvoin hanet yhessä (tuttavat tukussa, emon lapset laiatuksin, seukot suutasuksin, hongat hangatuksin jne.) sekä kehoitus iloita (III, V, XIII). Sama idea ks. >Humalan ja ohran kerskaus - aiheet yhdistyvät ja sekoittuvatkin /(I, V, XIII). Viittauksia yhdessäoloon myös muissa lauluaiheissa (esim. >Kehoitus laulamaan).

    • Harvoin on ystävät yhessä*

      Harvoin hanhi suutasuksin; Harvoin hanot yhessä; Harvoin myö hanot yhessä; Harvoin nyt ystävät yhessä; Ilotkaamme, impivöni; Kerran yhtehen yhymme; Laulakaame, lakluoni; Nyt on tuttavat tukussa (ystävät yhessä)*Ks. myös Kehoitus laulamaan; Epiikka: Humalan ja ohran keskustelu*Ydinaihe - harvoin/nyt olemme yhdessä, iloitkaamme - saa eri alueilla erilaisia muotoiluja. Kerran/Min yhtehen yhymme, sen torumme, tappelemme (I, VII 2764; vrt. häärunot/Kuokkamiehet: >Kun myö soriast sovimma): Iloitkaamme, impivyöni, nyt on impyet yhessä, toitsi on jo toitualla, muulla maalla (II, VII); Harvoin hanet yhessä (tuttavat tukussa, emon lapset laiatuksin, seukot suutasuksin, hongat hangatuksin jne.) sekä kehoitus iloita (III, V, XIII). Sama idea ks. >Humalan ja ohran kerskaus - aiheet yhdistyvät ja sekoittuvatkin /(I, V, XIII). Viittauksia yhdessäoloon myös muissa lauluaiheissa (esim. >Kehoitus laulamaan).

    • Herrat Helsingistä laittoit laulamaan

      Ks. myös Käsetään laulamaan; Yhä yhtä laulattavatLaulaja toteaa, että herrat Helsingistä pyysivät hänet laulamaan.

    • Hevonenkin hengästyy

      Ennen laulaja väsyvi; Tulonenkin tummenoo; Välehen vähä väsyypi; Väsyvät väkevätkinKs. myös En väsy minä väkevä; Laulajan laki väsyyLaulaja perustelelee lopettamistaan väsymisellä. Tätä verrataan muiden ilmiöiden ja olioiden väsymiseen: hevonen hengästyy, tuli sammuu, väkevätkin väsyvät, uhkeatkin uupuvat - miksen sitten minä, heikko. Samaa säemateriaalia kerskauksessa >En väsy minä väkevä.

    • Hevonenkin hengästyy*

      Ennen laulaja väsyvi; Tulonenkin tummenoo; Välehen vähä väsyypi; Väsyvät väkevätkin*Ks. myös En väsy minä väkevä; Laulajan laki väsyy*Laulaja perustelelee lopettamistaan väsymisellä. Tätä verrataan muiden ilmiöiden ja olioiden väsymiseen: hevonen hengästyy, tuli sammuu, väkevätkin väsyvät, uhkeatkin uupuvat - miksen sitten minä, heikko. Samaa säemateriaalia kerskauksessa >En väsy minä väkevä.

    • Hiidet hikoelevat, Jumalat lämpenevät laulusta

      Laulajan kerskaus: Jos lähen laulamahan, saamahan sanelomahan, niin on kumma kuulianki, hiietki hikoelevi, Jumalatki lämpiää.

    • Hullu lauloi pitkän virren

      Virren pituudesta kaksi erilaista versiota: 1) Hullu laulo pitkän virren, mieletön kovin kiros (pajatti paljon) - mie laulan lyhyen virren, lyhyen virren, lystin virren (etelässä + usiammin juoa saisin V 302); Laulaisin lyhyen virren - - pitemmältä piisoavi - ryyppeän vajoisen ryypyn - useammin juoa saamme (VII 1516).

    • Humala laulatti

      Vrt. Humalassa luullaan laulavaniHumala minun hukutti, tapulatvat laulattivat, keitussarvi kessytteli.

    • Humalassa luullaan laulavani

      En humalan hullu - nuoren ja viherän hullu; En huua humalassa; Humalassa luulevat huutavani; Kuka kuulee laulavani - luulee humala hullu; Laulan hoikka huolissani, luullaan olutta juoneeni; Oluiss' en ollutkaan; Sanoot: humala hulluVrt. En ilolla laula; En ole huora vaikka huudanAihelma jakautuu kahteen osaan: 1) väite: ihmiset/kylän naiset jne. - luulevat/sanovat jne. humalassa huutavani, viinassa viheltäväni, olutta juoneheni/ että olen humalahullu, viinapyörä. 2) vastaus: en laula olun halulla, humalan kautta - laulan humalatta, viinatta - riepolta, nauriin navoilta (VII 2002), vettä juotuani (III) - itsestä olen iloinen (V, XIII) - ilman iltani iloksi, huomeni huovikiksi (ks. >Laulan iltani iloksi), laulan surulla (>En ilolla laula).

    • Humalassa luullaan laulavani*

      En humalan hullu - nuoren ja viherän hullu; En huua humalassa; Humalassa luulevat huutavani; Kuka kuulee laulavani - luulee humala hullu; Laulan hoikka huolissani, luullaan olutta juoneeni; Oluiss' en ollutkaan; Sanoot: humala hullu*Vrt. En ilolla laula; En ole huora vaikka huudan*Aihelma jakautuu kahteen osaan: 1) väite: ihmiset/kylän naiset jne. - luulevat/sanovat jne. humalassa huutavani, viinassa viheltäväni, olutta juoneheni/ että olen humalahullu, viinapyörä. 2) vastaus: en laula olun halulla, humalan kautta - laulan humalatta, viinatta - riepolta, nauriin navoilta (VII 2002), vettä juotuani (III) - itsestä olen iloinen (V, XIII) - ilman iltani iloksi, huomeni huovikiksi (ks. >Laulan iltani iloksi), laulan surulla (>En ilolla laula).

    • Humalikas huuteleepi

      Vrt. Humalassa luullaan laulavaniHumalikas huutaa, mutta selvä mies vetää virren viisaasti, laatusilleen, ei ruupua runossa.

    • Huorat huuhtoi huntujaan

      Huorat huuhtoi huntujaan (Join vettä)Ks. myös Ääni pieni, vieno, sortunutHuorat huuhto huntujaan, pahat vaimot paitojaan - join joesta huorien huntuvettä, paitavettä. Useimmiten äänen sortumisen syy (> Ääni pieni, vieno, sortunut), mutta esiintyy myös sananalaisen ja onnettoman aihelmissa.

    • Huuti, hurtta, virrestäni

      Huuti, hurtta, virrestäni! Laulan virren hurtattaki... Laulaja ajaa laulua häiritsevää koiraa pois manausloitsujen ilmausta matkivalla aloituksella (vrt. Tuonne huuti, Hiien hurtta, esim. VII4 1946).

    • Illalla hyvä laulaa

      Illalla ilo parempi; Illasta ilo parempi; Suvaitaanko laulua - illasta; Suvaitaanko lauluani; Tehkää illalla iloaKs. myös Isoni iloita käski; La mie vieretän vilullaIllalla laulamiseen liittyviä kehotuksia ja ylistyksiä: Iloitaan nyt tääkin ilta; Tehkää/Tehdään illalla iloa; Illast on ilo parempi; Iloisemp on illan tulla; Illalla ettäälle kuuluu - illan vieru vie Viroon; Suvaitseeko suuret herrat/maat illasta iloitsemista; IV 2251 jatkuu: lauloin Petron, Troitsan, Viisinian pyhinä.

    • Ilokylässä syntynyt

      En voi ilotta olla; Ikän' oon ilossa elänyt; Ilokylässä kasvanut; Ilolla laulaja; Ilosta laulan; Kantelella kasvatettu; Kasvoin ilossa kotona; Meill on soitot soppiloissa; Mie on pillillä pielty; Mie oon pillillä pietty; Mie synnyin (kasvoin) ilokylässä; Mie synnyin ilomäellä (laulukallahalla); Miksi laulan; Synnyin ilomäelläKs. myös KOTISEUTU: Ei meillä surulla syödä; Talon tunnuksetYdinaihe: olen syntynyt ja kasvanut laulurikkaassa, laulua ja soittoa suvaitsevassa paikassa. Teksteissä esiintyy seuraavia aihelmia vaihtelevina yhdistelminä: 1) synnyin, kasvoin ilokylässä, 2) olen soittimin (kanteleella, pillillä ym.) kasvatettu, 3) kannel, pilli, porokello seisoi oven päällä (ks. >Talon tunnukset), 4) >Isoni iloita käski -aihe erilaisina muunnelmina, 5) Ilo istui vieressäni, 6) En voi ilotta elää. §§§Inkerissä Ilokylä-aihelmia yhdistetään usein >Isän kotona ja miehelässä -runon lapsuuskoti-ylistyksiin. Myös >Ei meillä surulla syödä ja >Soisin aina soitettavan esiintyvät samoissa ketjuissa (V, XIII).

    • Ilokylässä syntynyt*

      En voi ilotta olla; Ikän' oon ilossa elänyt; Ilokylässä kasvanut; Ilolla laulaja; Ilosta laulan; Kantelella kasvatettu; Kasvoin ilossa kotona; Meill on soitot soppiloissa; Mie on pillillä pielty; Mie oon pillillä pietty; Mie synnyin (kasvoin) ilokylässä; Mie synnyin ilomäellä (laulukallahalla); Miksi laulan; Synnyin ilomäellä*Ks. myös KOTISEUTU: Ei meillä surulla syödä; Talon tunnukset*Ydinaihe: olen syntynyt ja kasvanut laulurikkaassa, laulua ja soittoa suvaitsevassa paikassa. Teksteissä esiintyy seuraavia aihelmia vaihtelevina yhdistelminä: 1) synnyin, kasvoin ilokylässä, 2) olen soittimin (kanteleella, pillillä ym.) kasvatettu, 3) kannel, pilli, porokello seisoi oven päällä (ks. >Talon tunnukset), 4) >Isoni iloita käski -aihe erilaisina muunnelmina, 5) Ilo istui vieressäni, 6) En voi ilotta elää. §§§Inkerissä Ilokylä-aihelmia yhdistetään usein >Isän kotona ja miehelässä -runon lapsuuskoti-ylistyksiin. Myös >Ei meillä surulla syödä ja >Soisin aina soitettavan esiintyvät samoissa ketjuissa (V, XIII).

    • Iso kielsi iloitsemasta

      Isä kielsi virsiä virkkamasta; Kielsi iso, emo, pere laulamastaVrt. Isoni iloita käskiPieni "kertomus" laulua ja/tai tanssia aloitettaessa: isäni ja muu perhe kielsi minua laulamasta, iloitsemasta - en totellut, tein toisin - tulin tänne.

    • Isoni iloita käski

      Emo neuvoi lapsiansa; Illasta iloitsemaan Jumala käski, päivän laskust laulamaan; Iso ei ilosta kiellä, emo ei iellä laulamasta; Iso, emo lupasi iloita; Isä käski mun iloita; Isoni ilon tekijä, minä pitäjä; Jumala käski iloita; Luvan antoi isäni, emoni luita liikutella; Luvan antoi isä, äiti tanssia; Luvan laulaa antoi emo, iso; Nyt käski iso iloita; Näin käski iso iloita, iso ilon suvaitsi; Volin antoi emoni; Volin antoi iso, emoKs. myös Illalla hyvä laulaa; Vrt. Iso kielsi iloitsemastaYdinajatus - isäni (emoni, veljet jne.; joskus Jumala) käski/salli/ei kieltänyt iloita, laulaa, tanssia - ilmaistaan erilaisin formuloin: Isoni iloita käski; Isoni ilon suvaitsi; Luvan (volin) antoi isoni... Jatkona voi olla illalla laulamisen kehotus tai ylistys (ks. myös >Illalla hyvä laulaa) tai tanssisäkeitä (esim. XIII3 7115, vrt. >Tässä on lusti nuoren nousta, luita liikutella), mutta useimmiten aihelma nivoutuu >Ilokylässä syntynyt, >Emo ja iso kielsivät torumasta ja >Nyt on meiän mielivalta -aiheisiin. Esiintyy myös itsenäisenä.

    • Istumme ilokivelle

      Istumma ilokivellä; Istuin mie ilokivelle, otin kantelen kätehenYhden-neljän säkeen pituinen aloitusaihelma: istu(i)n mie ilokivelle, laulupaaelle paneiksen jne.. Erotettu omaksi otsikokseen, koska kivi-mielikuva erottuu selkeästi. Vrt. ilokylä/mäki -kuvia >Ilokylässä syntynyt ja >Istun ilomäelle - ilo, suru istuu syliin. Kietoutuu muihin aloitussäkeisiin (>Aukaisen sanaisen arkun ym.).

    • Istumme ilokivelle*

      Istumma ilokivellä; Istuin mie ilokivelle, otin kantelen kätehen**Yhden-neljän säkeen pituinen aloitusaihelma: istu(i)n mie ilokivelle, laulupaaelle paneiksen jne.. Erotettu omaksi otsikokseen, koska kivi-mielikuva erottuu selkeästi. Vrt. ilokylä/mäki -kuvia >Ilokylässä syntynyt ja >Istun ilomäelle - ilo, suru istuu syliin. Kietoutuu muihin aloitussäkeisiin (>Aukaisen sanaisen arkun ym.).

    • Istun ilomäelle - ilo, suru istuu syliin

      Vrt. Ilokylässä syntynyt; Istumme ilokivelleVastakohta-asetelma: kun ennen istuin ilomäelle t. ilokivelle, ilo istui syliin - nyt suru.

    • Itkien ikä pitempi, rallatellen rattosampi

      Ikä kuluu laulamattakinKs. myös. Elä, lapsi, paljon laulaJohdantosäkeitä: Mitä tuosta, jos mie laulan (Niin sanoo vanha rahvas; Kui lie ikä lyhempi, iloitenkos, itkienkös?). Ydinaihe laulun puolustus: Mie jos itken tai iloitsen, mie jos nauran tai natisen, yhä ikä kulluu, yhä vars vanhenoo; Jos en laula polvenahe, hyrehi sinä ikänä, ikä kuitenki kuluu, aika armas rientelee - Iloss on ikä lyhempi, rallatellen rattosampi, itkien on ikä pitempi, aika on surren surkiampi. Vrt. >Elä lapsi, paljon laula; >Ei päiväni parane, itken tai laulan.

    • Itkien ikä pitempi, rallatellen rattosampi*

      Ikä kuluu laulamattakin*Ks. myös. Elä, lapsi, paljon laula*Johdantosäkeitä: Mitä tuosta, jos mie laulan (Niin sanoo vanha rahvas; Kui lie ikä lyhempi, iloitenkos, itkienkös?). Ydinaihe laulun puolustus: Mie jos itken tai iloitsen, mie jos nauran tai natisen, yhä ikä kulluu, yhä vars vanhenoo; Jos en laula polvenahe, hyrehi sinä ikänä, ikä kuitenki kuluu, aika armas rientelee - Iloss on ikä lyhempi, rallatellen rattosampi, itkien on ikä pitempi, aika on surren surkiampi. Vrt. >Elä lapsi, paljon laula; >Ei päiväni parane, itken tai laulan.

    • Jo on suuni sammalissa

      Kieli maottunut kultasammaliinPitkäaikaisen laulamattomuuden vaikutus: Jo on suuni sammalissa, jo on kieleni maoissa (sammalissa kultaisissa, maoissa hopaisissa). Yhdistyy usein >Moni viikko vierinyt siitä kun lauloin.

    • Jokos on laulut lauenneet

      Ei ole laulut lauenneet; Jo on laulut lauenneet; Jo on virret vienonneet, laulut lakastunneet; Nyt on laulut lauenneet, ilokielet kirvonneet; Nyt on virret vienonneet, laulut lakastunneetYdinaihe laulujen laukeaminen, lakastuminen, loppuminen. Tämä esitetään joko kysymyksenä (Jokos on..) tai väitteenä (Jo on...) Kysymystä voi seurata kielto (ei ole laulut lauenneet - viel on laulut laiallansa), väitettä selitys (missä näin tapahtui: sukiessa suruista päätä jne.). Yhdistyy yleisimmin >Lauloin ennen lapsempana -aiheeseen (kielto) ja laulajan sanoihin (kysymys/vastaus, joskus miniän valituksiin (>Ilo jäi ison kotiin).

    • Jokos on laulut lauenneet*

      Ei ole laulut lauenneet; Jo on laulut lauenneet; Jo on virret vienonneet, laulut lakastunneet; Nyt on laulut lauenneet, ilokielet kirvonneet; Nyt on virret vienonneet, laulut lakastunneet**Ydinaihe laulujen laukeaminen, lakastuminen, loppuminen. Tämä esitetään joko kysymyksenä (Jokos on..) tai väitteenä (Jo on...) Kysymystä voi seurata kielto (ei ole laulut lauenneet - viel on laulut laiallansa), väitettä selitys (missä näin tapahtui: sukiessa suruista päätä jne.). Yhdistyy yleisimmin >Lauloin ennen lapsempana -aiheeseen (kielto) ja laulajan sanoihin (kysymys/vastaus, joskus miniän valituksiin (>Ilo jäi ison kotiin).

    • Jouduin nuorien pariin

      Jouduin nuori nuoristoonJohdantona yleisimmin >Moni viikko vierinyt siitä kun lauloin (III, XV) tai >En luvannut laulaa.(IV, V, XIII, XV). Ydinaihe: Jouvuin nuori nuorissoon, nuori nuorien sekaan - avasin suruisen suuni, halukkaat hampahani - en voint suutani piellä - löysin suuni laulamasta, itseni iloitsemasta (ks. myös Pitolaulut: >Kiletoivirsi, IV3vatj).

    • Jouduin nuorien pariin*

      Jouduin nuori nuoristoon**Johdantona yleisimmin >Moni viikko vierinyt siitä kun lauloin (III, XV) tai >En luvannut laulaa.(IV, V, XIII, XV). Ydinaihe: Jouvuin nuori nuorissoon, nuori nuorien sekaan - avasin suruisen suuni, halukkaat hampahani - en voint suutani piellä - löysin suuni laulamasta, itseni iloitsemasta (ks. myös Pitolaulut: >Kiletoivirsi, IV3vatj).

    • Juoda tahtoo kuiva kurkku, laulella kieli

      Ks. myös Laulajan palkka; Laulajan väki väsyyJatko: juosta jalkava hevonen. Sananlaskunomainen; liittyy laulajan oluttoiveisiin.

    • Kaikki laulan katkismukset

      Pannaan kiini kirjan kannetKerskauksia, joissa korostetaan sitä ettei laulaja tarvitse "taulua", "umeroo", "kirjoja", koska 1) hänellä on taulu tanhualla, umero ulkona tai 2) hänellä on päässään katkismukset, saarnakirjat, bibliat, tuonikirjat, jne. §§§Kerskaukset voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. Vrt. kirja-ajatus myös aiheessa >Suussain on sanan sakara.

    • Kehannenko, kelvannenko

      Kehannenko suurta suutani avata; Ruvennenko, rohkenenko; Ruvennenkos, ruohtinenkos; Sopineeko suurta suutani avata; Sopineekos, syntyneekös; Tohtinenko laulaaKs. myös Miesten soitto, naisten lauluJohdanto laulajan kysymys: kehannenko, kelvannenko (ruvennenko, ruohinenko - sopinooko, syntynöökö - suurta suutani avata - tässä suuressa kylässä - hyvien laulajien seassa. Tätä seuraa sananalaisrunoihin limittyviä jatkoaihelmia:1) ehkä suu sulettanee - suu pannaan suden pesäksi, kieli karhun kellariksi (V, XIII; vrt. >Ei ole suuni sulkijaa); 2) >Vai lie suilla syötänee (III).

    • Kehannenko, kelvannenko*

      Kehannenko suurta suutani avata; Ruvennenko, rohkenenko; Ruvennenkos, ruohtinenkos; Sopineeko suurta suutani avata; Sopineekos, syntyneekös; Tohtinenko laulaa*Ks. myös Miesten soitto, naisten laulu*Johdanto laulajan kysymys: kehannenko, kelvannenko (ruvennenko, ruohinenko - sopinooko, syntynöökö - suurta suutani avata - tässä suuressa kylässä - hyvien laulajien seassa. Tätä seuraa sananalaisrunoihin limittyviä jatkoaihelmia:1) ehkä suu sulettanee - suu pannaan suden pesäksi, kieli karhun kellariksi (V, XIII; vrt. >Ei ole suuni sulkijaa); 2) >Vai lie suilla syötänee (III).

    • Kehoitus laulamaan

      Hot on veikko veellä; Kaksi naisystävystä (Yhtä meiän äänet käyvät); Kehotusta laulamaan; Käykää langot laulamaan; Laiskat, nouskaa laulamaan; Laulakaamme lasta kaksi; Laulelkame, soitelkame; Lauletaan lasta kaksi; Lauluun kehoitus; Lähemmä, langot, laulamahan; Lähtään langot laulamahan; Läkkä langot laulamahan; Läkkäm tästä laulamahan; Mitä tytöt istumme ilotta; Nukka, langot, laulamahan; Nyt myö laululle lasemme; Saakaamme sanelemahan; Soikaamme kylän Kalevat; Tyttäret, lähemme laulamaan; Yhtä meiän äänet käyvätKs. myös Harvoin on ystävät yhessä; Laulajan alkusanoja; Laulakaamme lasta kaksi kuin yhen emosen lapset; Laula lirppu, laula larppu; Laulavat Lapinkin lapset; Miksi istumme ilotta - hyviäkö oottelemme; Nuorena aika laulaa; Soittaa soria likka kulkullansa; TANSSI: Kehotus ilonpitoon; Laskekaa vaan laulun mennä; Nouskaa norolle nuoret, pankaa käsi kätehenAloitussanoja ja -formuloita, joissa kehoitetaan toista laulajaa tai monikossa muita laulamaan. Pohjoisilla alueilla toisen laulajan puhuttelua on usein vaikea erottaa alkusanoista, joten numerot on merkitty molempiin. Kaikkia Lähtekäämme laulamahan -muotoja ei ole poimittu tähän laulajan alkusanoista, vaan pelkästään ne joissa on suorempia viitteitä toiseen laulajaan / toisiin laulajiin. §§§Kehoituksista erottuu pelkän kehoituksen lisäksi joitakin selkeitä, laajemmaksi kasvavia tyyppejä: 1) Veli kulta veikkoseni, lähdetään laulamaan - hyvän toisena keralla - pankame käsi käteen (I, VI, XII) - laula sie lankosein (XIII). 2) Lähtään/Läkkäme/Nukka langot laulamaan - sukuvirttä suoltamaan (II, VII) -langot laulaa hyvästi (V, XIII). 3) Nouskame norolle nuoret - pankame käsi käteen, ranne ranteeseen (IV-V, XIII). 4) Nouskaa laiskat laulamaan (III). 5) Auttakaa artteliin vaikka kahdella sanalla (V2 183, 185, 2232, V3 1059, vrt. V3 252: miss lie armas artteliin).

    • Kehoitus laulamaan*

      Hot on veikko veellä; Kaksi naisystävystä (Yhtä meiän äänet käyvät); Kehotusta laulamaan; Käykää langot laulamaan; Laiskat, nouskaa laulamaan; Laulakaamme lasta kaksi; Laulelkame, soitelkame; Lauletaan lasta kaksi; Lauluun kehoitus; Lähemmä, langot, laulamahan; Lähtään langot laulamahan; Läkkä langot laulamahan; Läkkäm tästä laulamahan; Mitä tytöt istumme ilotta; Nukka, langot, laulamahan; Nyt myö laululle lasemme; Saakaamme sanelemahan; Soikaamme kylän Kalevat; Tyttäret, lähemme laulamaan; Yhtä meiän äänet käyvät*Ks. myös Harvoin on ystävät yhessä; Laulajan alkusanoja; Laulakaamme lasta kaksi kuin yhen emosen lapset; Laula lirppu, laula larppu; Laulavat Lapinkin lapset; Miksi istumme ilotta - hyviäkö oottelemme; Nuorena aika laulaa; Soittaa soria likka kulkullansa; TANSSI: Kehotus ilonpitoon; Laskekaa vaan laulun mennä; Nouskaa norolle nuoret, pankaa käsi kätehen*Aloitussanoja ja -formuloita, joissa kehoitetaan toista laulajaa tai monikossa muita laulamaan. Pohjoisilla alueilla toisen laulajan puhuttelua on usein vaikea erottaa alkusanoista, joten numerot on merkitty molempiin. Kaikkia Lähtekäämme laulamahan -muotoja ei ole poimittu tähän laulajan alkusanoista, vaan pelkästään ne joissa on suorempia viitteitä toiseen laulajaan / toisiin laulajiin. §§§Kehoituksista erottuu pelkän kehoituksen lisäksi joitakin selkeitä, laajemmaksi kasvavia tyyppejä: 1) Veli kulta veikkoseni, lähdetään laulamaan - hyvän toisena keralla - pankame käsi käteen (I, VI, XII) - laula sie lankosein (XIII). 2) Lähtään/Läkkäme/Nukka langot laulamaan - sukuvirttä suoltamaan (II, VII) -langot laulaa hyvästi (V, XIII). 3) Nouskame norolle nuoret - pankame käsi käteen, ranne ranteeseen (IV-V, XIII). 4) Nouskaa laiskat laulamaan (III). 5) Auttakaa artteliin vaikka kahdella sanalla (V2 183, 185, 2232, V3 1059, vrt. V3 252: miss lie armas artteliin).

    • Kelläys (Laulajat toisiansa)

      Kun oot viisas virsille, näytä laulun voima; Moittimisia; Oon mie mitä tahansaKs. myös Ei ole alottajaista; Laulan laulajat mokomat; Mitä laulat lappahuuli; Vuorolaulu; Häärunot: Laulajat sättivät toisiaanTähän koottu laulajien performanssiin liittyviä erilaisia kiista-, kerska- ja soima-aiheita. Larin Parasken teksteistä monet esitetty häissä.

    • Ken laulaa, kun katoomme

      Kuka kuoltuani laulaa; Kuka laulaa kuoltuani; Kuka silloin kukkunee, kun kuolen; Kun tuo kana katoisi; Läss' on tässä miun lähtöKs. myös NAISTENLAULUT: Kun tämä kana katoaaYdinaihe: kuka laulaa täällä sitten kun minä olen kadonnut (mennyt muille maille, naimisiin, sotaan, kuollut)? Sitten loppuvat laulut (V) tai laulavat lautsat (II), kukkuvat kuivat kuuset (IV). Jatkosäkeinä käytetään myös samoja formuloita kuin >Kun tämä kana katoaa -aiheessa: Sivu tästä tie tehdään (I, VII, XIII); Ilo ilmoilta katoo (VII); Pinttyvi pikarin laiat (I, VII); Jäävät maat jäniksen maata (XIII). §§§Yhdistyy esim. >Laulelen lahoissa näissä -säkeisiin (VII) ja tyttöjen lauluihin, mutta usein myös itsenäinen pikkuruno. Vrt. samantyyppisiä ennakointeja >Huoli huorilta katoaa; >Tässä tytöt tänä kesänä.

    • Kesen heitti kehno tyttö

      Kesen heitit, et kehantLaulajan kerskaus: toista laulajaa arvostellaan laulun keskeyttämisestä, jolloin runo minä näyttää astuvan tilalle.

    • Kesä puolehen, virret vielä virkkamatta

      Ks. myös Laulajan alkusanojaKesä on jo puolessa ja meill on virret virkkamatta, nuotit nostamatta - annas minä virkan, nostan.

    • Kiehu, kiehu, runopata

      Kiehu kiehu runopata - sepolla nälkä, takojalla ruuan tarvis. Laulajan alkusanoja? Vrt. lastenlorussa >Yksi yrtti pihlajainen paikallinen ilmaus: Kiehu, kiehu kitapata, lohipata (XII1 1479-1481).

    • Kielitaitoinen laulaja

      Laulan latinan virret venäjihekse; Suomen kieli selkeämpi kuin latina ja saksa, ruotsiVrt. Venäjän laulun hitto vieköönLaulaja kehuu kykenevänsä laulamaan eri kielillä.

    • Kiitos laulusta

      Ks. myös Virren tekeminenKiitos, kiitos hyvä rouva hyvän neuvon pitämästä, hyvän virren tekemästä!

    • Kolkan käännän

      Laha tästä kolkan käännän; La mie tästä kolkan käännän; Nyt mie tästä kolkan käännän; Nyt mie väännän toisen värssynAiheen vaihtamisen metafora. Kasvaa usein pikkurunoksi. Kolkan kääntämisen jatkosäkeitä: polven, luisun (=alamäen) väännän - luisun kuin lusikan, polven kuin polenan (=tavallista keppiä isompi ja paksumpi puu) - poikki polun, halki harjun.

    • Kolkan käännän*

      Laha tästä kolkan käännän; La mie tästä kolkan käännän; Nyt mie tästä kolkan käännän; Nyt mie väännän toisen värssyn**Aiheen vaihtamisen metafora. Kasvaa usein pikkurunoksi. Kolkan kääntämisen jatkosäkeitä: polven, luisun (=alamäen) väännän - luisun kuin lusikan, polven kuin polenan (=tavallista keppiä isompi ja paksumpi puu) - poikki polun, halki harjun.

    • Kolme laulajaveljestä

      Kolme poikoa pahalla, tarkat tietämään - vanhin on virsien tekijä, parahin tietäjä, päästää päitä, lunastaa henkiä. Vrt. >Pistoksen synnyn säe "Kolme oli poikaa pahalla" (esim. VII4 2631).

    • Korvessa laulaminen

      Korvelle konelen tuskat, se sanat kotiin; Virrensepän hyvä korvessa laulaaKs. myös Soi metsä, kumise korpiInkeriläisiä tekstejä korvessa laulamisesta - voivat liittyä Metsän säveleesen: Helisen heliä metsä, komisen komia korpi heliällä äänelläni (III 836); La ka korvelle konelen, alle latvan laaittelen - se sanat kotiin (III 3850); Hyvä on korvessa komuta, lehon all on leiratella (IV 1447); La mie kuusille kummaan, herroin metsoille hellään, kumajaatko suuret korvet, heläjäätkö herroin metsät miun kullan kumatessain (IV 1861) jne.

    • Kuka ouot ottanevi - lempo suuhun lentäköön

      Ks. myös Kostan panettelijoilleSananalaisrunon kaavaa myötäilevä uhkaus laulua ymmärtämättömille: Ken tuosta ouvon ottaa / Kuka otti mius ouvon - Lempo suuhun lentäköön, siipineen, sulkineen... Mukana myös tekstejä, joissa vain oudoksi ottamis-säkeitä.

    • Kuka ouot ottanevi - lempo suuhun lentäköön*

      *Ks. myös Kostan panettelijoille*Sananalaisrunon kaavaa myötäilevä uhkaus laulua ymmärtämättömille: Ken tuosta ouvon ottaa / Kuka otti mius ouvon - Lempo suuhun lentäköön, siipineen, sulkineen... Mukana myös tekstejä, joissa vain oudoksi ottamis-säkeitä.

    • Kukku siulla, kukku miulla

      Lopetusformula? Pari säettä: Kukku siulla, kukku miulla, kukku/kukko meille kummallain / kaikelle kylälle / muille kuulijoille. Yleensä laulajan sanoissa, kerran lorussa, kolmesti karhurunossa (VI2, IX4).

    • Kukkua käki lupasi, minä laulaa

      Kovin lauloi koirastetri; Lauloa minä käkesin humalahan tultuani; Lauloa minä lupasinYdinaihe lupausten rinnastus: käki lupasi kukkua lehtomaille tultuaan, nuori neito huhuilla mäen päälle päästyään, minä laulaa näille maille/iloloihin/humalaan tultuani. Joskus käki ja neito puuttuvat, jolloin minä=käkö: kukkua käkö lupasin (VII).

    • Kukkua käki lupasi, minä laulaa*

      Kovin lauloi koirastetri; Lauloa minä käkesin humalahan tultuani; Lauloa minä lupasin**Ydinaihe lupausten rinnastus: käki lupasi kukkua lehtomaille tultuaan, nuori neito huhuilla mäen päälle päästyään, minä laulaa näille maille/iloloihin/humalaan tultuani. Joskus käki ja neito puuttuvat, jolloin minä=käkö: kukkua käkö lupasin (VII).

    • Kuku minun käköseni

      Ks. myös LOITSUT: Käen kukutusLaulajan sanoihin sovitettuja käen kukutuksia, yleensä >Kultapyörätammen päätteenä, myös itsenäisenä muunnelmana (VI, VII).

    • Kultapyörätammi

      Käen kukunta; Käen suusta kultaa; Laulan lastukset (l. pielekset) pihalle, tammet keskitanhualle; Laulan tammen keskitanhualle; Laulan tammen tanhualle; Laulan tammet tanhualle; Omenapyörätammi; Omenatammi; Tammen laulan tanhualleKs. myös Laulan tähän taloon (Oluttammi)Laulaja kerskaa laulavansa tanhualle tammen, siihen tasaiset oksat, oksille omenat, omenille kultapyörät, kultapyörille käet. Käen/käkien suusta valuu kultaa ja hopeaa kultaiseen kuppiin. Kannaksella (V, XIII) käki kukkuu, ja sitä kuunnellessa sydän syttyy palamaan (vrt. >Kolmen käen kukunta). Joskus tammesta valuu olutta ja viinaa samoin kuin >Laulan tähän taloon-runon tammesta, johon Kultapyörätammi onkin eteläisillä alueilla usein yhdistynyt. Pohjoisessa (II, VII) runo kytkeytyy usein >Ison tammen runoon ja >Pistoksen loitsuun. Kaikkialla Kultapyörätammi esiintyy myös itsenäisenä laulajan kerskauksena. §§§Kultapyörätammen alkusäkeet - Laulan tammen tanhualle, tammelle tasaiset oksat jne. - on laajalti levinnyt formula, joka epiikassa esiintyy esim. >Saaresta kosinnan ja >Tuonelta kosinnan ansiotyönä (III 1199, 1224, 1926, 2048), lyriikassa >Laulan tähän taloon -kiitosrunossa.

    • Kultapyörätammi*

      Käen kukunta; Käen suusta kultaa; Laulan lastukset (l. pielekset) pihalle, tammet keskitanhualle; Laulan tammen keskitanhualle; Laulan tammen tanhualle; Laulan tammet tanhualle; Omenapyörätammi; Omenatammi; Tammen laulan tanhualle*Ks. myös Laulan tähän taloon (Oluttammi)*Laulaja kerskaa laulavansa tanhualle tammen, siihen tasaiset oksat, oksille omenat, omenille kultapyörät, kultapyörille käet. Käen/käkien suusta valuu kultaa ja hopeaa kultaiseen kuppiin. Kannaksella (V, XIII) käki kukkuu, ja sitä kuunnellessa sydän syttyy palamaan (vrt. >Kolmen käen kukunta). Joskus tammesta valuu olutta ja viinaa samoin kuin >Laulan tähän taloon-runon tammesta, johon Kultapyörätammi onkin eteläisillä alueilla usein yhdistynyt. Pohjoisessa (II, VII) runo kytkeytyy usein >Ison tammen runoon ja >Pistoksen loitsuun. Kaikkialla Kultapyörätammi esiintyy myös itsenäisenä laulajan kerskauksena. §§§Kultapyörätammen alkusäkeet - Laulan tammen tanhualle, tammelle tasaiset oksat jne. - on laajalti levinnyt formula, joka epiikassa esiintyy esim. >Saaresta kosinnan ja >Tuonelta kosinnan ansiotyönä (III 1199, 1224, 1926, 2048), lyriikassa >Laulan tähän taloon -kiitosrunossa.

    • Kumma kuulijoille

      Laulaisin, jos ei kumma kuulijoille; Laulaisin, jos ei ois kumma kuulijoille; Laulaisin, jos olisi kuulijoita; Vieläs laulan enemmän, kun on kumma kuulijoitaRetorinen formulanomainen säepari, usein johdantona >Aletaan laatia laulajaksi-aihelmaan tai muihin moittimisiin. Laulaja epäilee että hänen laulunsa ovat "kumma kuulijoille", tai lupaa että kun hän laulaa, se on "kumma kuulijoille" jne.

    • Kumma kuulijoille*

      Laulaisin, jos ei kumma kuulijoille; Laulaisin, jos ei ois kumma kuulijoille; Laulaisin, jos olisi kuulijoita; Vieläs laulan enemmän, kun on kumma kuulijoita**Retorinen formulanomainen säepari, usein johdantona >Aletaan laatia laulajaksi-aihelmaan tai muihin moittimisiin. Laulaja epäilee että hänen laulunsa ovat "kumma kuulijoille", tai lupaa että kun hän laulaa, se on "kumma kuulijoille" jne.

    • Kumman kukko, laajan lintu

      Kukko kiekaaKumman kukko, laajan lintu, miksis niin varain lauloit? Kerran >Laula laula kieli keito -aiheen johdantona.

    • Kun ei ole joukossa joikujaa

      Joikutekstin aloituksena: Kun ei ole joukossa joikujaa - en voi lauloa laitoissani, en kieroissani kiitsertää jne.

    • Kun saisin kurelta kulkun

      Ottaisin kurelta kulkun; Ottasin kurelta kulkunKs. myös Sekalaiset: Kurelta kulkku, kajavalta kaulaLaulaja toivoo itselleen lintujen kurkkua ja kieltä laulaakseen paremmin. Erilaisia formuloita: Kun saisin kurelta kulkun, jouhtenelta juoruttimen, kielosen kesäkäjeltä, rajun rinnan rastahalta (XII).. Joutsenen koria kulkku tuokas tänne kulkukseni (I3); Kuin ois miulla linnun mieli, linnun mieli, kiurun kieli (V2). Vrt. >La mie laulan lammin sorsa; >Käeltä oppinut laulut. *-merkityissä kurjen kurkkua toivotaan muuhun kuin laulamiseen, esim vellin lotkimiseen.

    • Kun saisin kurelta kulkun*

      Ottaisin kurelta kulkun; Ottasin kurelta kulkun*Ks. myös Sekalaiset: Kurelta kulkku, kajavalta kaula*Laulaja toivoo itselleen lintujen kurkkua ja kieltä laulaakseen paremmin. Erilaisia formuloita: Kun saisin kurelta kulkun, jouhtenelta juoruttimen, kielosen kesäkäjeltä, rajun rinnan rastahalta (XII).. Joutsenen koria kulkku tuokas tänne kulkukseni (I3); Kuin ois miulla linnun mieli, linnun mieli, kiurun kieli (V2). Vrt. >La mie laulan lammin sorsa; >Käeltä oppinut laulut. *-merkityissä kurjen kurkkua toivotaan muuhun kuin laulamiseen, esim vellin lotkimiseen.

    • Kuulijat kullan solella, laulajat lehellä lemmen

      Laulajan lopputoivotus: Kuulijat kullan solella / kukalla kullan, laulajat lehellä lemmen, virsi väkkärän väkeh, mie itse remun rekeh! Tähtiteksteissä vain loppusäkeet erilaisissa yhteyksissä.

    • Kuulijat kullan solella, laulajat lehellä lemmen*

      **Laulajan lopputoivotus: Kuulijat kullan solella / kukalla kullan, laulajat lehellä lemmen, virsi väkkärän väkeh, mie itse remun rekeh! Tähtiteksteissä vain loppusäkeet erilaisissa yhteyksissä.

    • Kuunelkai, kunniallinen herra!

      Laulaja kohdistaa sanansa kerääjälle (A. Törneroosille): (Kuunnelkai, kunniallinen herra, malttakai, mainittu herra) ja kertoo miten häntä oli ilahduttanut laulaminen kerääjälle ja surettanut tämän lähtö. Jatkuu huoliaihein.

    • Kuunnelkaa kunnon virttä

      Kuulkaa kuin mie laulan; Kuunnelkaa nyt kunnon virttäKs. myös Laulajan alkusanojaLaulajan alkusanoja, joissa erityisen painokkaasti kehotetaan kuulijoita kuuntelemaan: Kuunnelkaa nyt kunnon virttä, siivon virren siemenii (yl); Kuunnelkaa nyt, kunnon rahvas, ilman istujat tuvassa (V2 155); Kuka kuuli kuinnyt lauloin? jne. Joskus jatkosäkeitä: Joulun alla joutunutta, talvella tapahtunutta (esim. V2 2390).

    • Kuusi kuulemassa, seitsemän tähystämässä

      Ks. myös Tupa on täynnä tuppisuitaLaulaja (loitsuissa tietäjä) kokee laulamisen vaaralliseksi, koska kuulijoina on laulajia, tietäjiä, noitia, velhoja, kadehtijoita. Esim.: "Paljon päältä kuulijoita, oven suussa oppineita, rahin rauta hampaita, peripenkki tietäjitä, kateita kaikin paikon, noitia joka norolla, veljoja vesakot täynä, korvesa koko runoja (VI 519). Säesarjan muunnelmia esiintyy muualla erilaisissa yhteyksissä: loitsuissa (esim. VII4L 2880, XII2 7862), häärunoissa (esim. V3 841, 844, 983.).

    • Kyllä on miulla virtosia

      Ei minun virteni väsyisi; Kyll on meillä virtosia; Kyll on miulla virtosia; Kyllä on virsiä minulla; Minull on virret viiet kuuet (viisi kuusi); Minull on virttä viisi, kuusi rekeä, kulia; Miull on virret viiden vellon; Niin on minulla virtosia; Ohto on virsiä minulla; Oisi virttä viisi, kuusi; Oisi mulla sata sanaa; Olishan suussani sanoja; Onhan miull virtosii kuin seinän hirtosii; Paljon virsiä: virsistä vene, reki; Runot tässä on viiet, kuuet; Tuoll' on laulut viiet, kuuet; Venan tytöille veneellä virsiä; Virret minulla viien vellon; Virret viiden vellon; Virsistä reki; Äijä on suussani sanojaKs. myös Aukaisen sanaisen arkun; Ennen metsä puita puuttuu; Laulan yheksän yötä; Minä laulan pitkän virren; Silloin laulan, konsa joudan; Suussain on sanan sakara; Viel on virret laulamatta; Sananlaskurunot: Kyll on maata kyntäjälläLaulajan kerskauksia runojensa paljoudesta. Yleiset johdantomuodot (Kyllä/Ohto/Vielä/Äijä on virsiä minulla...) esiintyvät alkusanoina myös muissa runorunsauden kerskauksissa. Tässä erilaisia, usein ketjuuntuvia jatkoja: virsiä kuin seinän hirsiä - kuin kuusessa käpyjä - viisi, kuusi virttä, sata sanaa (tämä ks. myös >Aukaisen sanaisen arkun; >Olkoon sille, jääköön tälle) - viisi rekeä, kuusi kulia virsiä - viiden veljen, sisaren virret (III-IV) - vaikka veli tekisi veneen t. reen ja veisi virteni Venäjälle (III-IV; jatkona usein >Venan tytöille virsiä). Joskus kerskaukset esitetään jos virsien laulaminen ei käy päinsä: - vaan en jouda laulamaan (ks. >Silloin laulan konsa joudan), - vaan virret on paikassa pahassa (V, VII, XIII, ks. >Virret vilussa - pahassa paikassa) - vaan en saata sanella (I, II VII).

    • Kyllä on miulla virtosia*

      Ei minun virteni väsyisi; Kyll on meillä virtosia; Kyll on miulla virtosia; Kyllä on virsiä minulla; Minull on virret viiet kuuet (viisi kuusi); Minull on virttä viisi, kuusi rekeä, kulia; Miull on virret viiden vellon; Niin on minulla virtosia; Ohto on virsiä minulla; Oisi virttä viisi, kuusi; Oisi mulla sata sanaa; Olishan suussani sanoja; Onhan miull virtosii kuin seinän hirtosii; Paljon virsiä: virsistä vene, reki; Runot tässä on viiet, kuuet; Tuoll' on laulut viiet, kuuet; Venan tytöille veneellä virsiä; Virret minulla viien vellon; Virret viiden vellon; Virsistä reki; Äijä on suussani sanoja*Ks. myös Aukaisen sanaisen arkun; Ennen metsä puita puuttuu; Laulan yheksän yötä; Minä laulan pitkän virren; Silloin laulan, konsa joudan; Suussain on sanan sakara; Viel on virret laulamatta; Sananlaskurunot: Kyll on maata kyntäjällä*Laulajan kerskauksia runojensa paljoudesta. Yleiset johdantomuodot (Kyllä/Ohto/Vielä/Äijä on virsiä minulla...) esiintyvät alkusanoina myös muissa runorunsauden kerskauksissa. Tässä erilaisia, usein ketjuuntuvia jatkoja: virsiä kuin seinän hirsiä - kuin kuusessa käpyjä - viisi, kuusi virttä, sata sanaa (tämä ks. myös >Aukaisen sanaisen arkun; >Olkoon sille, jääköön tälle) - viisi rekeä, kuusi kulia virsiä - viiden veljen, sisaren virret (III-IV) - vaikka veli tekisi veneen t. reen ja veisi virteni Venäjälle (III-IV; jatkona usein >Venan tytöille virsiä). Joskus kerskaukset esitetään jos virsien laulaminen ei käy päinsä: - vaan en jouda laulamaan (ks. >Silloin laulan konsa joudan), - vaan virret on paikassa pahassa (V, VII, XIII, ks. >Virret vilussa - pahassa paikassa) - vaan en saata sanella (I, II VII).

    • Käki jos olisin

      Jos käki olisin, kukkuisin huolelliselle; Jos mä käkenä oisin; Jos oisin käeksi pantu; Käkenä huolellista lohduttaisin; Käki kun olisin, kukkuisin joka petäjän; Olisin luotu käeksiKs. myös Käkesin käkenä käydäYdinaihe: Jos olisin käki, kukkuisin joka petäjän, joka lehto leikin löisin jne. (tai: Käkesin ikäni kaiken käkenä käydä, joka kuusen kukkua jne. Jatkona usein: lohduttaisin huolellista, mutta valloille, kuninkaille, huolettomille jne. en laulaisi. Larin Paraske jatkaa tästäkin: Jo nyt jätti jällen syöntä - jäi käymättä käkenä; ei eukko toivottanut käeksi. Huolellisen lohdutus toimii usein linkkinä >Mistä tunnen huolellisen -aihelmaan.

    • Käki jos olisin*

      Jos käki olisin, kukkuisin huolelliselle; Jos mä käkenä oisin; Jos oisin käeksi pantu; Käkenä huolellista lohduttaisin; Käki kun olisin, kukkuisin joka petäjän; Olisin luotu käeksi*Ks. myös Käkesin käkenä käydä*Ydinaihe: Jos olisin käki, kukkuisin joka petäjän, joka lehto leikin löisin jne. (tai: Käkesin ikäni kaiken käkenä käydä, joka kuusen kukkua jne. Jatkona usein: lohduttaisin huolellista, mutta valloille, kuninkaille, huolettomille jne. en laulaisi. Larin Paraske jatkaa tästäkin: Jo nyt jätti jällen syöntä - jäi käymättä käkenä; ei eukko toivottanut käeksi. Huolellisen lohdutus toimii usein linkkinä >Mistä tunnen huolellisen -aihelmaan.

    • La laulan ison omena

      Laulajan alkusanoja: La laulan ison omena, emon lello leikottelen (leinaelen ym). Joskus jatke: Ehk en muille lello liene, emollein lello lienen, isollein olen omena.

    • La laulan, linnan tyttö

      Alas laulaa latattu piikaVrt. ORPO: Suomalainen kasvatti orvonOrvon laulajan aloitusformuloita: La mie laulan linnan tyttö/poika, soitan soltatin sikiä/tekemä, vetelen venakon poika; La mie laulan isotoin poika (lumelle luotu, tielle heitetty, tuulen tuoma). Useimmiten säkeet liittyvät Pietarin orpokodista haettuihin orpolapsiin (linnanlapsiin).

    • La laulan, linnan tyttö*

      Alas laulaa latattu piika*Vrt. ORPO: Suomalainen kasvatti orvon*Orvon laulajan aloitusformuloita: La mie laulan linnan tyttö/poika, soitan soltatin sikiä/tekemä, vetelen venakon poika; La mie laulan isotoin poika (lumelle luotu, tielle heitetty, tuulen tuoma). Useimmiten säkeet liittyvät Pietarin orpokodista haettuihin orpolapsiin (linnanlapsiin).

    • La mie kaljun katusillain

      Keski-inkeriläinen laulunaloitus: La mie kaljun katusillain, ulvon uulitsaisillain. Jatko: Muihin katu kaljuttuna, mein on katu kaljumata...

    • La mie laulan lammin sorsa

      Ks. myös Kun saisin kurelta kulkun; Käeltä poiminut virretLaulaja nimittää laulavaa itseään linnuksi (lammin sorsa, meren kajava, sulolintu, kesolintu) ja/tai kertoo laulavansa linnun tavalla (kesolinnun kielosella, talvirastaan tavalla) sekä kuvaa joskus lintu-minää: sulolinnun suu matala, kesolinnun kieli kaita. Ks. myös -runoissa ei samaa säemateriaalia, vaan samaa ideaa, linnunlaulun ja oman laulun yhdistämistä.

    • La mie laulan lammin sorsa*

      *Ks. myös Kun saisin kurelta kulkun; Käeltä poiminut virret*Laulaja nimittää laulavaa itseään linnuksi (lammin sorsa, meren kajava, sulolintu, kesolintu) ja/tai kertoo laulavansa linnun tavalla (kesolinnun kielosella, talvirastaan tavalla) sekä kuvaa joskus lintu-minää: sulolinnun suu matala, kesolinnun kieli kaita. Ks. myös -runoissa ei samaa säemateriaalia, vaan samaa ideaa, linnunlaulun ja oman laulun yhdistämistä.

    • La mie puhas puhelen - meren hiekka, mansikka

      Annas mie puhas puhelenLaulajan alkusanoja: Lahan mie puhas puhelen, saaren kukkanen (neitonen, mansikka) sanelen, meren hiekka helskyttelen. Jatkona ylistyssäkeitä: Puhtahalta puoleltain, valkealla varrellain; Suusta kuin sulan kynästä (ks. >Laulajan kerskauksia).

    • La mie vieretän vilulla

      La mie vinkasen vilullaKs. myös Illalla hyvä laulaaYdinaihe: La mie vieretän vilulla, kajahutan kastehella - ettää vilulla kuuluu, kauas kuuluu kastehella - illan vieru vie Viroon - ei neito vilulla viere eikä kalju kastehella - viikate vilulla vieree, luiska kaljuu kastehella. Jatkona usein >Vilulle mistä viitta.

    • La mie vieretän vilulla*

      La mie vinkasen vilulla*Ks. myös Illalla hyvä laulaa*Ydinaihe: La mie vieretän vilulla, kajahutan kastehella - ettää vilulla kuuluu, kauas kuuluu kastehella - illan vieru vie Viroon - ei neito vilulla viere eikä kalju kastehella - viikate vilulla vieree, luiska kaljuu kastehella. Jatkona usein >Vilulle mistä viitta.

    • Laiska on luotu laulamaan

      Vrt. Laulamaan luotuYdinaihe laulamisen puolustus. Lähtökohtana vääriä väitteitä (Laiska on luotu laulamaan, tuhma virttä tuntemaan / Ken on lautta laulamaan, ken on virsillä viriä, se on laiska muille töille) ja päämääränä niiden torjunta (Laiska ei laulella ossaa, tuhma ei verttä tunnekkaa) monin muunnelmin ja vakuutteluin: Ei uo tosi ensinkää, ei tosi vähäistäkää. Larin Parasken mukaan liittyy häävirteen tulohäissä (V3 960a).

    • Laiska on luotu laulamaan*

      *Vrt. Laulamaan luotu*Ydinaihe laulamisen puolustus. Lähtökohtana vääriä väitteitä (Laiska on luotu laulamaan, tuhma virttä tuntemaan / Ken on lautta laulamaan, ken on virsillä viriä, se on laiska muille töille) ja päämääränä niiden torjunta (Laiska ei laulella ossaa, tuhma ei verttä tunnekkaa) monin muunnelmin ja vakuutteluin: Ei uo tosi ensinkää, ei tosi vähäistäkää. Larin Parasken mukaan liittyy häävirteen tulohäissä (V3 960a).

    • Laki lauloa lupasi

      Laulajan alkusanoissa: Laki lauloa lupasi, hyvät herrat helkytellä (kuin ei lakia laula eikä herroja häpäise). Kerran loitsussa oikeuteen mennessä (XIII2, ks. Loitsut: >Käräjillä) ja kerran viite käräjätilanteeseen: "Jospa tässä laulellen, tässä oikevuon ovilla."(I).

    • Lammas (käpy) käski laulamaan

      Lammas saatto laulamahLammas saatto laulamah, oinas virttä ottamah. Käpy käski laulamaha, verkon solmut soittamaha.

    • Laula lirppu, laula larppu

      Laulajan alkusanoja? Lorumainen: Laula lirppu, laula larppu, laula lampaan käpälä, sian sorkka sirkuttele (XIII) (tai: Laula ... hännätön harakka, päätön pääskyläinen, valkia vares + Varis vaakuu vaaroitellen, peräjäänsä pyöritellen).

    • Laula, laula, kieli keito

      Kauan laulaa pitää; Laula, laula kielokkinen; Laula, laula suu suruinen; Laulan neito voiessani; Laula suu suruinen aikanaan; Mato syöpi senki kielen; Mullan alla kieli saa levätäKs. myös Nuorena aika laulaaJohdannot: puhuttelu omalle suulle (laula kieli keito - suu suruinen) tai toteamus: Laulan voiessani yms. Ydinaihe: et enää laula, kun sinut viedään viluun, lautojen väliin manalan matojen syötäväksi; kun on suussa surmat suitset, kaulassa manalan kahle; kun suuni ruohon kasvaa, kieleni heleän heinän - se mätäs saa sanoja paljon! Myös sananlaskunomainen Syöpi toukat/mato senki kielen sisällytetty.

    • Laula, laula, kieli keito*

      Kauan laulaa pitää; Laula, laula kielokkinen; Laula, laula suu suruinen; Laulan neito voiessani; Laula suu suruinen aikanaan; Mato syöpi senki kielen; Mullan alla kieli saa levätä*Ks. myös Nuorena aika laulaa*Johdannot: puhuttelu omalle suulle (laula kieli keito - suu suruinen) tai toteamus: Laulan voiessani yms. Ydinaihe: et enää laula, kun sinut viedään viluun, lautojen väliin manalan matojen syötäväksi; kun on suussa surmat suitset, kaulassa manalan kahle; kun suuni ruohon kasvaa, kieleni heleän heinän - se mätäs saa sanoja paljon! Myös sananlaskunomainen Syöpi toukat/mato senki kielen sisällytetty.

    • Laulaisin minä kotona

      Laulaisin kotona, en kylässä; Laulaisin kotona, en viitsi velloltani; Laulaisin kylässä, en viitsi (velloltani) vierahilta; Laulaisin mie taitasin mie, jos ei kuuluisi kotiin; Laulaisin minä kotona, vaan en julkea kylässä; Laulaisinpa, taitaisinpa; Laulan kotona, en julkea kylässäKs. myös Laulaisinpa, taitaisinpa (alkusäkeenä tässä); Laulan liki kotia; Naisten nauru, piian pilkkaJohdantona laulajan aloitussäkeitä Laulaisinpa, taitaisinpa... Ydinaihe kehittelee kotona tai kylässä laulamisen vastakohtaa ja esteitä erilaisin muunnelmin. §§§1) Pohjoisessa (I-II, VI-VII, XII ja V2 287-288, XIII 1683, 1827): Laulan kotona, en julkea kylässä, jossa naiset nauravat, piiat pilkkaavat - jatkona usein sananlaskunomaisia aihelmia: piioill on itsellä pilkka; navan alla naisten nauru. Jatko usein >Millä maksan naisten naurun. §§§2) Kannaksen piirissä (V, XIII): En viitsi laulaa kotona, koska veljelläni on verkaviitta, hiirenkarvainen satula - En viitsi laulaa kylässä, koska vieraat vievät virret (Viroon, Laatokkaan). §§§3) Inkerissä (IV): laulaisin, kun ei kuuluisi kotihin - iso/emo ankara, ei suvaitse laulua (joskus: vitsa kädessä, vrt. >Vieras emo). Jatkona voi olla myös muita aihelmia: Ei iso ilosta kiellä (sama ks. >Isoni iloita käski) ym.

    • Laulaisin minä kotona*

      Laulaisin kotona, en kylässä; Laulaisin kotona, en viitsi velloltani; Laulaisin kylässä, en viitsi (velloltani) vierahilta; Laulaisin mie taitasin mie, jos ei kuuluisi kotiin; Laulaisin minä kotona, vaan en julkea kylässä; Laulaisinpa, taitaisinpa; Laulan kotona, en julkea kylässä*Ks. myös Laulaisinpa, taitaisinpa (alkusäkeenä tässä); Laulan liki kotia; Naisten nauru, piian pilkka*Johdantona laulajan aloitussäkeitä Laulaisinpa, taitaisinpa... Ydinaihe kehittelee kotona tai kylässä laulamisen vastakohtaa ja esteitä erilaisin muunnelmin. §§§1) Pohjoisessa (I-II, VI-VII, XII ja V2 287-288, XIII 1683, 1827): Laulan kotona, en julkea kylässä, jossa naiset nauravat, piiat pilkkaavat - jatkona usein sananlaskunomaisia aihelmia: piioill on itsellä pilkka; navan alla naisten nauru. Jatko usein >Millä maksan naisten naurun. §§§2) Kannaksen piirissä (V, XIII): En viitsi laulaa kotona, koska veljelläni on verkaviitta, hiirenkarvainen satula - En viitsi laulaa kylässä, koska vieraat vievät virret (Viroon, Laatokkaan). §§§3) Inkerissä (IV): laulaisin, kun ei kuuluisi kotihin - iso/emo ankara, ei suvaitse laulua (joskus: vitsa kädessä, vrt. >Vieras emo). Jatkona voi olla myös muita aihelmia: Ei iso ilosta kiellä (sama ks. >Isoni iloita käski) ym.

    • Laulaisin omilla mailla

      Emme vesillä laula; Laulan omilla mailla; Laulan langoissani, en Venäjällä; Vieraalla maalla ei tee mieli laulaa; Vierailla mailla (Venäjällä) en laulaKs. myös Laulelen lahoissa näissä; Vieraalle maalle joutunutLaulaja ilmaisee laulavansa joko omilla tai vierailla mailla. Ytimenä kotiseuturunoihin limittyvä ajatus: ikävä omia maita, omilla mailla, omissa langoissa, laulaisin paremmin kuin Venäjällä, vierailla mailla. Joskus jatkona: omilla mailla kullat kuuntelevat, vierailla mailla kuuset (vrt. >Laulaisin, jos ois kulta kuulemassa). Vrt. myös >Laulajan alkusanat: Laulan langoissani; Laulan lahoissa näissä.

    • Laulaisin, kun ei tuoja toruisi

      Ks. myös häärunot: Kun ei tuojasi toruisi

    • Laulaisinpa, taitaisinpa

      Laulaisin ma, taitaisin ma; Laulaisin mie, taitaisin mie; Laulaisin virren hyväisen; Laulasin hyvänki virrenKs.Laulajan palkka; Kumma kuulijoille; Kun ois kulta kuulemassa; Laulaisin, kun ei tuoja toruisi; Laulaisin minä kotona; Laulajan alkusanoja; Laulajan kerskauksia Yleisiä alkusäkeitä kaikissa ks. myös -otsikoissa; voivat esiintyä satunnaisesti muuallakin. Joskus yksinään, pohdiskelevina alkusanoina (esimerkkejä yllä), joskus ehtolauseena: laulaisin, jos asiat olisivat niin ja niin. §§§Nämä voisi myös sijoittaa niihin runoihin vanhaksi otsikoksi, joissa sitä on sellaisena käytetty.

    • Laulaja tyttö joutuu juomarille

      Laulaja joutuu juomarille; Paljon laulanut joutuu juomarille; Paljon lauloinKs. myös Juomarille joutunutJohdantosäkeinä voidaan todeta: Sen on vanhat verranneet/sanoneet. Ydinaihe uhkaus: Kuka tyttö paljo laulo, paljo laulo, paljo nauro, tuopa joutuu juomarille, joutuu juomarin rekkeen, viinarallin rattahille (varattoman vankkurille); Kahen miehen tappajalle, hevosen varastajalle. Huipentumana usein toteamus: miepä paljon lauloin, jonka jatkeena >Juomarille joutunut ja/tai >Juomarin kuvaus.

    • Laulaja tyttö joutuu juomarille*

      Laulaja joutuu juomarille; Paljon laulanut joutuu juomarille; Paljon lauloin*Ks. myös Juomarille joutunut*Johdantosäkeinä voidaan todeta: Sen on vanhat verranneet/sanoneet. Ydinaihe uhkaus: Kuka tyttö paljo laulo, paljo laulo, paljo nauro, tuopa joutuu juomarille, joutuu juomarin rekkeen, viinarallin rattahille (varattoman vankkurille); Kahen miehen tappajalle, hevosen varastajalle. Huipentumana usein toteamus: miepä paljon lauloin, jonka jatkeena >Juomarille joutunut ja/tai >Juomarin kuvaus.

    • Laulajan alkusanoja

      Alkusanoja; Annas virttäni alotan; Eikö näin hyvä olisi; Ei ole virttä mietittynä; Joko ruvennen runoille; Käsetään laulamaan; Käski kulkku kukkumahan; La mie laulan; La mie laulan pienen virren; Laulaa nyt laksuttelemme joutessani; Laulaisin, jos taitaisin; Laululle lähtiessä; Lähe, luonto, liikkeelle, rupeja runon tekoon; Läkkäm tästä laulamahan; Mieleni minun tekevi; Mistä virttä ottanemma?; Mitä laulan, kuta laulan; Mitä mietin, kun laulan; Mitä mietin virrekseni; Nyt mie lähen laulamaanKs. myös Kehoitus laulamaan ja Laulajan kerskaukset sekä seuraavat erillisaiheet: Aukaisen sanaisen arkun; Ei ole eestä laulajaa; Istun ilokivelle; Kehannenko, kelvannenko; Kuunnelkaa kunnon virttä; La laulan ison omena; La mie kaljun katusillain; La mie laulan lammin sorsa; La mie puhas puhelen - meren hiekka, mansikka; Laulan laatuja sanoja; Laulan laiha poika; Laulan laitettava; Laulan suruisen virren; Laulan langoissani; Laulelen lahoissa näissä; Lauloi ennen Lappalainen; Miksi en minäkin laula Luojan kunniaksi; Minä laulan lammin lummen; Minä laulan uutta virttä; Mitä otan virrekseni - ison, emon; Näin ennen eukko, isä lauloi; Otan soiton orren päästä; Puhun puhas omena, laulan laukko valkiain; Tupa on täynnä tuppisuita; Tulkaa virteni tupahanTähän koottu aloitusaihelmia, joissa laulaja puhuu "yksilöllisesti" itsestään, viittaa aloittamiseen ja/tai pohtii aihetta mistä alkaisi laulaa. Yhdessä laulamisen aloitussäkeitä on pyritty kokoamaan >Kehoitus laulamaan -otsikkoon; erottelu ei ole aina mahdollista. Samoja säkeitä viljellään myös muissa erikseen esitetyissä (ks. myös) laulajan alkusanoissa.

    • Laulajan alkusanoja*

      Alkusanoja; Annas virttäni alotan; Eikö näin hyvä olisi; Ei ole virttä mietittynä; Joko ruvennen runoille; Käsetään laulamaan; Käski kulkku kukkumahan; La mie laulan; La mie laulan pienen virren; Laulaa nyt laksuttelemme joutessani; Laulaisin, jos taitaisin; Laululle lähtiessä; Lähe, luonto, liikkeelle, rupeja runon tekoon; Läkkäm tästä laulamahan; Mieleni minun tekevi; Mistä virttä ottanemma?; Mitä laulan, kuta laulan; Mitä mietin, kun laulan; Mitä mietin virrekseni; Nyt mie lähen laulamaan*Ks. myös Kehoitus laulamaan ja Laulajan kerskaukset sekä seuraavat erillisaiheet: Aukaisen sanaisen arkun; Ei ole eestä laulajaa; Istun ilokivelle; Kehannenko, kelvannenko; Kuunnelkaa kunnon virttä; La laulan ison omena; La mie kaljun katusillain; La mie laulan lammin sorsa; La mie puhas puhelen - meren hiekka, mansikka; Laulan laatuja sanoja; Laulan laiha poika; Laulan laitettava; Laulan suruisen virren; Laulan langoissani; Laulelen lahoissa näissä; Lauloi ennen Lappalainen; Miksi en minäkin laula Luojan kunniaksi; Minä laulan lammin lummen; Minä laulan uutta virttä; Mitä otan virrekseni - ison, emon; Näin ennen eukko, isä lauloi; Otan soiton orren päästä; Puhun puhas omena, laulan laukko valkiain; Tupa on täynnä tuppisuita; Tulkaa virteni tupahan*Tähän koottu aloitusaihelmia, joissa laulaja puhuu "yksilöllisesti" itsestään, viittaa aloittamiseen ja/tai pohtii aihetta mistä alkaisi laulaa. Yhdessä laulamisen aloitussäkeitä on pyritty kokoamaan >Kehoitus laulamaan -otsikkoon; erottelu ei ole aina mahdollista. Samoja säkeitä viljellään myös muissa erikseen esitetyissä (ks. myös) laulajan alkusanoissa.

    • Laulajan kerskauksia

      Hiidet hikoelevat, Jumalat lämpenevät laulusta; Jos ma laulaja olisin; Jos ma laululle rupean; Jos (Oho) laulaja olisin (kerskaus); Kuin me laululle lähemmä; Kun me laululle lähemme; Laulan karhut kankahille; Laulan, taidan - mie se laulan; Lähtee tästä lällykäst; Mie laulan, mie taidan; Myö ku lauluille lasemma; Nyt laulan virren, jota Jumala ei voi kuullaKs. myös Ei ilo ilolle tunnu; Ei ne laula kaikki lapset; Ei ole alottajaista; Ei ole virsissä voittajaa; Ennen metsä puita puuttuu; En väsy minä väkevä; Kaikki laulan katkismukset; Kultapyörätammi; Kyllä on miulla virtosia; Laulajan suuttuminen; Laulan ihmiset uneen - itkemään; Laulan laatuja sanoja; Laulan laulajat mokomat; Laulan meret mesiksi; Laulan merolle metsän; Laulan tähän taloon; Laulan yheksän yötä; Minä laulan liirittelen; Sitä mieheksi sanosin; Suussain on sanan sakara; Tuon ilon tullessani; Tupa on täynnä tuppisuita; Täss on vanha virrenseppäLaulajan kerskaukset alkavat usein säkein Jos ma laulaja olisin, Jos ma laululle rupean, Kun me laululle lähemme jne.; näitä käytetään paikoin myös laulajan aloitussäkeinä. Kerskaukset on pääosin sijoitettu omiin otsikoihinsa (ks. myös). Tässä luetellaan vain joidenkin haja-aiheiden numerot: laulustani hiidet hikoilevat (I) - ihmiset viheltelevät (I) - kivet rakoovat rannoilla (VII, vrt. Huoli: >Ukko ruski, taivas paukku huoliani; epiikka: >Väinämöisen laulu); laulan sorsat soille, lammit lattioille (I, VII) - karhut kankaille (XIII) - tytöt miehelään, ryssät rymäkköön (X) - sokeille silmät, kuuroille korvat (V3, XV) - kellot kenkiini (IV, ks. sananalaisrunot: >Ostan kellot kenkihini) - laulan linnat (III, ks. >Neitojen linna) - voitan viisi vuojalaista, kolme karjalaista (IV) - laulan virren, jota Jumala ei voi kuulla (III, XV); Lähtee tästä lällykästä (XIII 1794, V2 156, 281, V3 1055); laulelen niinkuin ori nostelee koipiaan (VI, I); olen uinut umpilammit (I).

    • Laulajan kolme kieltä

      Ks. myös Emännän kolme kieltäLaulajalla 3 kieltä: luinen, puinen, kivinen. Emännän kielten muunnelma.

    • Laulajan lopetussanoja

      Heitun leitun heitän pois; Herennenkö, heittänenkö; Jo nyt loppuivat loruni; Kyll on, kyll on, täys on; Laulajan lopettajaissanoja; Laulua lopettaessa; Olkoon sille, jääköön tälle; Pian piisaa on minusta; Pian piisaapi minusta; Tuostapa tuonne tie menisi; Täysi - tämän illaista iloa; Virsi loppu, kun lopetanKs. myös Ei loputen virttä lauleta; Vieläk laulan, vain on kyllä; Virren jatko; Virsikerä; Virsi loppui, tie sokeniTähän koottu yleisiä laulajan lopetussanatyyppejä Ks. myös -kentässä lueteltujen ohella: - Herennenkö, heittänenkö (herennemmä - hylätään)... paremmille laulajille - Ladun hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien ojennin - tuostapa tuonen tie menisi... paremmille laulajille - Olkoon sille, jääköön tälle - huojunnalle ei sanoin puutunnalle .... paremmille laulajille - Ohto, ohto miun osaksi - jääköön otsa huomeneksi... paremmille laulajille - Kyll on kyll on täys on - täysi tästä päästä - teiksi, meiksi - tämän iltasen iloksi - annan akoille virret! (V 311, V3 351, 368-368a, VII2 1703) - jätän: paremmille laulajille - Sulen suuni, päätän pääni, lakkaan laulamasta - Heitun leitun heitän pois - hette lette heitän pois hetkamisen - Jo nyt loppu laulaminen - loruni - virsi - Herennenkö, heittänenkö - vai vasta alottanenko; virsi loppu, kun lopetin - saan toisen, kun alotan jne. Vrt. >Vieläk laulan, vai on kyllä - ym. erilaisia säkeitä, joissa yksinkertaisesti puhutaan lopettamisesta

    • Laulajan lopetussanoja*

      Heitun leitun heitän pois; Herennenkö, heittänenkö; Jo nyt loppuivat loruni; Kyll on, kyll on, täys on; Laulajan lopettajaissanoja; Laulua lopettaessa; Olkoon sille, jääköön tälle; Pian piisaa on minusta; Pian piisaapi minusta; Tuostapa tuonne tie menisi; Täysi - tämän illaista iloa; Virsi loppu, kun lopetan*Ks. myös Ei loputen virttä lauleta; Vieläk laulan, vain on kyllä; Virren jatko; Virsikerä; Virsi loppui, tie sokeni*Tähän koottu yleisiä laulajan lopetussanatyyppejä Ks. myös -kentässä lueteltujen ohella: - Herennenkö, heittänenkö (herennemmä - hylätään)... paremmille laulajille - Ladun hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien ojennin - tuostapa tuonen tie menisi... paremmille laulajille - Olkoon sille, jääköön tälle - huojunnalle ei sanoin puutunnalle .... paremmille laulajille - Ohto, ohto miun osaksi - jääköön otsa huomeneksi... paremmille laulajille - Kyll on kyll on täys on - täysi tästä päästä - teiksi, meiksi - tämän iltasen iloksi - annan akoille virret! (V 311, V3 351, 368-368a, VII2 1703) - jätän: paremmille laulajille - Sulen suuni, päätän pääni, lakkaan laulamasta - Heitun leitun heitän pois - hette lette heitän pois hetkamisen - Jo nyt loppu laulaminen - loruni - virsi - Herennenkö, heittänenkö - vai vasta alottanenko; virsi loppu, kun lopetin - saan toisen, kun alotan jne. Vrt. >Vieläk laulan, vai on kyllä - ym. erilaisia säkeitä, joissa yksinkertaisesti puhutaan lopettamisesta

    • Laulajan palkka

      Ei kumaja kuiva kulkku; Ei kumaja voiton kurkku; En rahatta laula; En viinatta, oluetta laula; Häälaulajain palkka; Häälaulajan palkka; Juomalaulu; Kun ois viina virren päälle; Kun olutta tuotasihin; Laulaisin, jos vaan palkka pantaisihin; Laulajille rahaa; Palkka kun pantaisi, laulaisin; Suut en kullatta kuluta, kielt' en pieksä penningittä; Vielä mie vähäisen laulan, kun palkka; Viina virren tuopi; Viinalla soi soria ääniKs. myös Emo ei saanut laululla rahoja; Juoda tahtoo kuiva kurkku; Kiletoivirsi; Laulajan väki väsyy; Ääni - pieni, vieno, sortunut Laulajan palkkapyynnöt (rahan, omaisuuden, juoman ja ruoan vaatimuksia) esiintyvät pitolauluissa (hää-, talkoo-, praasniekkavirret) sekä lyyrisissä laulajan ketjuissa. §§§Johdantona usein aloitussäkeitä (Laulainsinpa, taitaisinpa) tai toteamus Laulajan laki kuluu, kuivaa; Nälkä meillä näin sanoo (VI 547, VII2 1522). Palkkapyyntöjen keskeisiä aiheita: §§§1) raha: en rahatta laula - talari joka sanalta - neljin riunoin neitosilta, alttinoin akoilta jne.; - saisin enemmän rahaa kuin herrat hevosillaan (V, XIII; etenkin VII-alueella kehtolauluissa, Vienassa joskus häärunoissa, ks. >Nousin tänä huomenessa; §§§2) omaisuus: mies miekkoineen, ori satuloineen (vrt. >Lohikäärme ja neito); hevonen, lehmä (III, praasniekkavirressä). §§§3) juoma, ruoka: olutta, viinaa (jos ei, vien virteni viluun... VI, VII; jos saan tuopin joisin, toisin möisin V 19, 63, 74); rasvaa, mesiä, piiraita (I-II, VI-VII); joskus formula: Ei kumaja kuiva kulkku, henki rasvaton heläjä (vrt. >Ääni - vieno, pieni, sortunut);. §§§4) Jokin muu: miiloi (II), lakki VII).

    • Laulajan palkka*

      Ei kumaja kuiva kulkku; Ei kumaja voiton kurkku; En rahatta laula; En viinatta, oluetta laula; Häälaulajain palkka; Häälaulajan palkka; Juomalaulu; Kun ois viina virren päälle; Kun olutta tuotasihin; Laulaisin, jos vaan palkka pantaisihin; Laulajille rahaa; Palkka kun pantaisi, laulaisin; Suut en kullatta kuluta, kielt' en pieksä penningittä; Vielä mie vähäisen laulan, kun palkka; Viina virren tuopi; Viinalla soi soria ääni*Ks. myös Emo ei saanut laululla rahoja; Juoda tahtoo kuiva kurkku; Kiletoivirsi; Laulajan väki väsyy; Ääni - pieni, vieno, sortunut *Laulajan palkkapyynnöt (rahan, omaisuuden, juoman ja ruoan vaatimuksia) esiintyvät pitolauluissa (hää-, talkoo-, praasniekkavirret) sekä lyyrisissä laulajan ketjuissa. §§§Johdantona usein aloitussäkeitä (Laulainsinpa, taitaisinpa) tai toteamus Laulajan laki kuluu, kuivaa; Nälkä meillä näin sanoo (VI 547, VII2 1522). Palkkapyyntöjen keskeisiä aiheita: §§§1) raha: en rahatta laula - talari joka sanalta - neljin riunoin neitosilta, alttinoin akoilta jne.; - saisin enemmän rahaa kuin herrat hevosillaan (V, XIII; etenkin VII-alueella kehtolauluissa, Vienassa joskus häärunoissa, ks. >Nousin tänä huomenessa; §§§2) omaisuus: mies miekkoineen, ori satuloineen (vrt. >Lohikäärme ja neito); hevonen, lehmä (III, praasniekkavirressä). §§§3) juoma, ruoka: olutta, viinaa (jos ei, vien virteni viluun... VI, VII; jos saan tuopin joisin, toisin möisin V 19, 63, 74); rasvaa, mesiä, piiraita (I-II, VI-VII); joskus formula: Ei kumaja kuiva kulkku, henki rasvaton heläjä (vrt. >Ääni - vieno, pieni, sortunut);. §§§4) Jokin muu: miiloi (II), lakki VII).

    • Laulajan suuttuminen

      Laulaja kun suuttuu meren sytytänLaulan kerskaus, jossa laulaja uhkaa suututtuaan tehdä erilaisia asioita, esim. sytyttää meren. Usein >Ihmeidentekijä -aiheessa.

    • Laulajan väki väsyy

      Kieli laulajan lahoo; Runon kulkku kuivahtaviKs. myös Laulajan palkkaLaulajan väsymisen ja/tai suun kuivumisen kuvaus: laulajan väki väsyy, sormet soittajan kuluu, suu puhujan pullistuu jne. Pohjoisessa (I, II, VII) kiinteä osa >Laulajan palkka-aiheita (ks. sitä, 26 tekstiä, ei poimittu tähän) . Etelässä (V, XIII) yhdistyy >En ole laulajan lajia-aiheeseen ja lopetussanoihin.

    • Laulajan väki väsyy*

      Kieli laulajan lahoo; Runon kulkku kuivahtavi*Ks. myös Laulajan palkka*Laulajan väsymisen ja/tai suun kuivumisen kuvaus: laulajan väki väsyy, sormet soittajan kuluu, suu puhujan pullistuu jne. Pohjoisessa (I, II, VII) kiinteä osa >Laulajan palkka-aiheita (ks. sitä, 26 tekstiä, ei poimittu tähän) . Etelässä (V, XIII) yhdistyy >En ole laulajan lajia-aiheeseen ja lopetussanoihin.

    • Laulakaamme lasta kaksi kuin yhen emosen lapset

      Laulakaamme lasta kaksi; Lauletaan lasta kaksiKs. myös Kehoitus laulamaan; vrt. Häärunot/Sulhasen ja morsiamen yhteensopivuus: Yhdenmuotoiset molemmat; Morsiamen itketys: Et ole emoni lapsiAloitussäkeitä: Laulakaamme lasta kaksi, pojat/tytöt kolme koitellaan yms. (samoja >Kehoitus laulamaan). Ydinaihe: Kuin yhen emosen tekemät, yhen varpusen valamat, yhen pyyn pesosta suamat. Lintumetaforat vaihtelevat: Yhen sorsan suorittamat; Yhen hanhen hautelemat jne. Joskus alkaa tai jatkuu toteamuksella, että sisaruus on laulun sisaruutta: Sisko oot siijuilt sanoilta, eukon laps oot lausehilt.

    • Laulakaamme lasta kaksi kuin yhen emosen lapset*

      Laulakaamme lasta kaksi; Lauletaan lasta kaksi*Ks. myös Kehoitus laulamaan; vrt. Häärunot/Sulhasen ja morsiamen yhteensopivuus: Yhdenmuotoiset molemmat; Morsiamen itketys: Et ole emoni lapsi*Aloitussäkeitä: Laulakaamme lasta kaksi, pojat/tytöt kolme koitellaan yms. (samoja >Kehoitus laulamaan). Ydinaihe: Kuin yhen emosen tekemät, yhen varpusen valamat, yhen pyyn pesosta suamat. Lintumetaforat vaihtelevat: Yhen sorsan suorittamat; Yhen hanhen hautelemat jne. Joskus alkaa tai jatkuu toteamuksella, että sisaruus on laulun sisaruutta: Sisko oot siijuilt sanoilta, eukon laps oot lausehilt.

    • Laulamaan luotu

      Ks. myös Sananlaskurunot: Lintu on luotu lentämähän; vrt. Laulanta runolla työnä; Luoja antanut laulun taidonYdinaihe luomisen toteamus: Miun laulaa tulloo, mie oon luotu laulamaan, heitetty heläjämään. Usein rinnastuksia: Käen kukkua tuleepi, käk on luotuu kukkumahan (V, XIII); Lintu on luotu lentämähän, huolellinen laulamahan (I, VII, ks. >Lintu on luotu lentämähän, kuvat sekoittuvat.

    • Laulamaan luotu*

      *Ks. myös Sananlaskurunot: Lintu on luotu lentämähän; vrt. Laulanta runolla työnä; Luoja antanut laulun taidon*Ydinaihe luomisen toteamus: Miun laulaa tulloo, mie oon luotu laulamaan, heitetty heläjämään. Usein rinnastuksia: Käen kukkua tuleepi, käk on luotuu kukkumahan (V, XIII); Lintu on luotu lentämähän, huolellinen laulamahan (I, VII, ks. >Lintu on luotu lentämähän, kuvat sekoittuvat.

    • Laulaminen ja sankarit

      Ks. myös Ei ilo ilolle tunnu; Runoreki; Täss on vanha virrenseppäLaulaminen (laulut, loitsut) yhdistetään joskus epiikan sankareihin. Väinämöiseen liittyviä teemoja on lueteltu Ks. myös-aiheissa. Tähän on koottu muut: Ahti, Kauko ja Veitikka lauloivat juomingeissa - opettivat minulle (XII); Vielä on sanoja vakassa Vipusen pojan, lippaassa Lemminkäisen (I4L 516); Lemminkäinen oli luottehikas (VII); Virsillä Vipunen kuoli, leikin lyöen Lemminkäinen (I3 - tämä myös Lemminkäisen surmassa).

    • Laulan ihmiset uneen - itkemään

      Laulun vaikutusLaulajan kerskauksia: runon minä vakuuttaa nukuttavansa (III, IV, XV) tai itkettävänsä (V, XIII) kuulijansa. Usein >Laulan yheksän yötä -aiheen yhteydessä.

    • Laulan iltani iloksi

      Ks. myös En tullut istumaan, vaan ihmisten iloksi; Kutsumattomana ei laulaja olisi tullutLaulaja sanoo laulavana ajan kuluksi, iltansa iloksi, itselleen tai muille (lapsille, Helsingin herroille) iloksi.

    • Laulan laatuja sanoja

      Ks. myös Puhun puhas omena, laulan laukki valkiainLaulajan alkusanoja: La mie laulan laatu tyttö (poika), laulan laatuja sanoja - Jumalan opassakkia, Luojan suuren neuvokkia. Jatkona usein sananlaskuruno >Jumalalla onnen ohjat.

    • Laulan laiha poika

      Kun ei muut lihavat laula, niin mie laulan laskettelen; Laihan laulella tulee, laiha luotu laulamaan; La mie laulan laiha poika, Laiha on luotu laulamaan; Lauhan laihasta posestaVrt. Laiska on luotu laulamaan; Laulamaan luotuYdinaihe: Laulan laiha (vähäverinen, kuiva) poika,(piika, lintu), kun ei lihavat laula. Jatkona usein perusteluja: laihan laulella tulee; laiha on luotu laulamaan. V3 288, 293 ja V2 182 jatkavat: Soriat suutaan ei kuluta, mutta mie en huoli huulistain jne. Vrt. Larin Parasken kiistalaulu: on muillakin kieli mukana - mie en huoli huulistain, suutain sureksi V3 1052).

    • Laulan laiha poika*

      Kun ei muut lihavat laula, niin mie laulan laskettelen; Laihan laulella tulee, laiha luotu laulamaan; La mie laulan laiha poika, Laiha on luotu laulamaan; Lauhan laihasta posesta*Vrt. Laiska on luotu laulamaan; Laulamaan luotu*Ydinaihe: Laulan laiha (vähäverinen, kuiva) poika,(piika, lintu), kun ei lihavat laula. Jatkona usein perusteluja: laihan laulella tulee; laiha on luotu laulamaan. V3 288, 293 ja V2 182 jatkavat: Soriat suutaan ei kuluta, mutta mie en huoli huulistain jne. Vrt. Larin Parasken kiistalaulu: on muillakin kieli mukana - mie en huoli huulistain, suutain sureksi V3 1052).

    • Laulan laitettava

      Aina laulan laitettava; La laulan laiteltava; La mie laulan laitettava; Las mie laulan laitettavaKs. myös Laulan laiha poikaLaulajan alkusanoja, joihin sisältyy laulajan sananalaisuus (laitettava, vihattava, pantava; laitto, verto, polku; hyvien hylky jne) ja joiden yhteydessä useimmiten sananalaisaiheita ja -säkeitä (virsiäni verrataan, soimataan). Säkeet limittyvät joskus >Laulan laiha poika -säkeisiin. Jatkeita: Viiellekin viha tulee, kuuellekin kurkku leikko (III 115, 3627); En oo syötävä soria enkä purtava punanen (XIII 1552).

    • Laulan laitettava*

      Aina laulan laitettava; La laulan laiteltava; La mie laulan laitettava; Las mie laulan laitettava*Ks. myös Laulan laiha poika*Laulajan alkusanoja, joihin sisältyy laulajan sananalaisuus (laitettava, vihattava, pantava; laitto, verto, polku; hyvien hylky jne) ja joiden yhteydessä useimmiten sananalaisaiheita ja -säkeitä (virsiäni verrataan, soimataan). Säkeet limittyvät joskus >Laulan laiha poika -säkeisiin. Jatkeita: Viiellekin viha tulee, kuuellekin kurkku leikko (III 115, 3627); En oo syötävä soria enkä purtava punanen (XIII 1552).

    • Laulan langoissani

      Laulan suvulleni suuren virrenLaulajan alkusanoja sukulaisuuspainotuksin: La mie laulan langoilleni/ Mie vaa laulan langoissain. Jatkoja: Laulat sie sit lanko miulle / Vaikkei lanko miulle laula; En mie Lapissa/Virossa laula (ks. >Laulaisin omilla mailla).

    • Laulan laukun viilekkeitä

      Laulan lankoni hevosta; Laulan ma helon keloja; Minä laulan laukun suitaKs. myös Laulajan alkusanoja; Minä laulan uutta virttä; Mitä otan virrekseni - ison, emonLaulajan alkusanoja, jotka sisältävät viitteitä laulun sisältöön: laulan lankoni hevosta, joka on jäätynyt jäälle, uponnut avantoon (I, VII); laulan lankoni hyvyyttä (VII); laulan laukun viillekkeitä, naisten nahkapallukoita (VII), laukun suita, järven päitä (X). >Laulajan alkusanoissa on monia vastaavia, joissa ilmaistaan esim. kertovan runon sisältö (laulan Väinämöistä I1 10, I3 1310; ruotaista rojua, kannelta kalaneväistä I3 1295; oluesta I3 1336; lampaista IV 684, I3 1338..)

    • Laulan laulajan jälestä, ellen osaa

      Jos en laulaa osanne, laulan laulajan jälestäKs. myös Tanssilaulut: Tallat tanssii kengissäniKaksi toisiinsa kytkeytyvää mielikuvaa: 1) Jos en osaa itse laulaa tai tanssia, laulan, tanssin laulajan, tanssijan jälestä; 2) jos en itse laula, tanssi - lakkini laula, lääpän huopa huutaa, kengän tallat tanssivat!

    • Laulan laulajat mokomat

      Laulaisin sinut siaksi; Paan suohon sillakseniKs. myös Kelläys; Pidän hyvät hylkynäni; Soisi miun kyläiset naisetLaulajan kerskaus, laulutaistelun idea, erilaisia ilmauksia. Aloitus esim: Mies oon minä, mies oot sinä (VI 348). Uhkaus voi kohdistua "mokomiin" laulajiin tai sinuun:: laulan suohon sillakseni ettei kauhtanani kastuisi (III); laulan siaksi; suohon portaaksi/sammaliksi/sittumaan, sittatiinuun; sudet suuhun sittumaan, korpit suuhun koinamaan; metsään makaamaan, suden suuhun; kurkkuun kuusen, kurikan; otan orilta torven, kastan kauran ruumenissa, sillä lahjon laulajia jne. §§§Maahan sortamisen ja ylikävelemisen ajatus samantyyppisin säkein myös >Pidän hyvät hylkynäni- ja >Soisi miun kyläiset naiset runoissa.

    • Laulan laulajat mokomat*

      Laulaisin sinut siaksi; Paan suohon sillakseni*Ks. myös Kelläys; Pidän hyvät hylkynäni; Soisi miun kyläiset naiset*Laulajan kerskaus, laulutaistelun idea, erilaisia ilmauksia. Aloitus esim: Mies oon minä, mies oot sinä (VI 348). Uhkaus voi kohdistua "mokomiin" laulajiin tai sinuun:: laulan suohon sillakseni ettei kauhtanani kastuisi (III); laulan siaksi; suohon portaaksi/sammaliksi/sittumaan, sittatiinuun; sudet suuhun sittumaan, korpit suuhun koinamaan; metsään makaamaan, suden suuhun; kurkkuun kuusen, kurikan; otan orilta torven, kastan kauran ruumenissa, sillä lahjon laulajia jne. §§§Maahan sortamisen ja ylikävelemisen ajatus samantyyppisin säkein myös >Pidän hyvät hylkynäni- ja >Soisi miun kyläiset naiset runoissa.

    • Laulan liki kotia

      Kun kuulisi emoin; La laulan liki kylää; La laulan liki lakea; Laulaisin liki kotia; Laulelen liki kotia; Ks. myös Emäntäni - kuin nälkäni näkisit; Kuka kodissa uotteleeYdinaihe: laulan liki kotia, kylää, että emoni kuulisi, tuntisi, menisi kellariin hakemaan ruokaa, odottaisi ruoan kanssa. Ruokien kuvaus paisuu joskus laajaksi. Joskus vanhemmat kuolleet: ettei kuuluis maammolleni maanrakkoon... (VII2 1725, IV 1667, 1669, 7988). Kytkeytyy myös orpoaihelmiin (>Etähällä on emoni) ja äidin ylistyksiin (>Kuka kodissa uottelee, >Oma emo), joiden kanssa yhteistä säeainesta.

    • Laulan liki kotia*

      Kun kuulisi emoin; La laulan liki kylää; La laulan liki lakea; Laulaisin liki kotia; Laulelen liki kotia; *Ks. myös Emäntäni - kuin nälkäni näkisit; Kuka kodissa uottelee*Ydinaihe: laulan liki kotia, kylää, että emoni kuulisi, tuntisi, menisi kellariin hakemaan ruokaa, odottaisi ruoan kanssa. Ruokien kuvaus paisuu joskus laajaksi. Joskus vanhemmat kuolleet: ettei kuuluis maammolleni maanrakkoon... (VII2 1725, IV 1667, 1669, 7988). Kytkeytyy myös orpoaihelmiin (>Etähällä on emoni) ja äidin ylistyksiin (>Kuka kodissa uottelee, >Oma emo), joiden kanssa yhteistä säeainesta.

    • Laulan meret mesiksi

      Laulaisin meret mesiksi; Laulamme meret mesiksi; Meret laulan mesiksiKs. myös Ihmemaa (ruoka-aihelmat)Laulajan kerskaus, ydinaiheena merimaiseman muuttaminen laulaen ruoka-aineksiksi: meret mesiksi, hiekat herneiksi, somerot suolaksi, kalliot kaloiksi jne. Jatkosäkeinä joskus myös esinemielikuvia: meren tyrskyt tyynyiksi, vaahdot vaipoiksi; meren kaislat kaupungiksi, kangaspuiksi; meren hiekat helmiksi, somerot sormuksiksi, liivat linttilöiksi. §§§Pohjoisempana (V3, XIII, VI, IX-XI) esiintyy myös sisämaan maisema (vuoret voiksi, kalliot sianlihaksi, mäet mammikattiloiksi) joko meri-aiheeseen sekoittuneena tai yksin. Joskus lauletaan myös rauniot rahoiksi (ks. myös >Kun ois rauniot rahoina).

    • Laulan meret mesiksi*

      Laulaisin meret mesiksi; Laulamme meret mesiksi; Meret laulan mesiksi*Ks. myös Ihmemaa (ruoka-aihelmat)*Laulajan kerskaus, ydinaiheena merimaiseman muuttaminen laulaen ruoka-aineksiksi: meret mesiksi, hiekat herneiksi, somerot suolaksi, kalliot kaloiksi jne. Jatkosäkeinä joskus myös esinemielikuvia: meren tyrskyt tyynyiksi, vaahdot vaipoiksi; meren kaislat kaupungiksi, kangaspuiksi; meren hiekat helmiksi, somerot sormuksiksi, liivat linttilöiksi. §§§Pohjoisempana (V3, XIII, VI, IX-XI) esiintyy myös sisämaan maisema (vuoret voiksi, kalliot sianlihaksi, mäet mammikattiloiksi) joko meri-aiheeseen sekoittuneena tai yksin. Joskus lauletaan myös rauniot rahoiksi (ks. myös >Kun ois rauniot rahoina).

    • Laulan merolle metsän

      Laulan merolle metsän ja kolme linnaaKs. myös Laulan meret mesiksiKeski-inkeriläinen kaulajan kerskaus, yleensä >Leinon lesken runon johdantona. Sekoittuu joskus >Laulan meret mesiksi -aiheeseen (*).

    • Laulan merolle metsän*

      Laulan merolle metsän ja kolme linnaa*Ks. myös Laulan meret mesiksi*Keski-inkeriläinen kaulajan kerskaus, yleensä >Leinon lesken runon johdantona. Sekoittuu joskus >Laulan meret mesiksi -aiheeseen (*).

    • Laulan mielellä hyvällä

      Ks. myös En ilolla laulaOma yhdistelmä: en ilolla laula, en surulla - laulan mielellä hyvällä.

    • Laulan miesten mieltä myöten

      Laulan niin että sulhasen sydän syttyyKs. myös Tanssi: Tanssi nuoren miehen mieltä myöten; Nuoret: Nuoren miehen mieli tekeeLaulan miehen mieltä myöten, sulhasen sydäntä myöten - nuoren miehen mieli tekee, sulhasen sydän syttyy; Paraske: ettei se murra miehen mieltä eikä syytele sydäntä!

    • Laulan suruisen virren

      Laulajan surutKs. myös En ilolla laula; Laulajan alkusanoja;Laulaja ilmoittaa alkusanoissaan laulavansa nimenomaan surullisen virren. Jatkona voi olla >Sotamiehenottoruno tai huoliaiheita.

    • Laulan virren viisahasti - en loukkaa

      Laulan virren viisahastiYdinaihe: laulan niin, etten kellää ketään, ettei kenenkään mieli murru. Paraske käyttää tässä aihelmaa >Laulan miehen mieltä myöten (mik ei murra miehen mieltä).

    • Laulan yheksän yötä

      Kun me laululle lähemme, laulan yheksän yötäLaulajan kerskauksia: runon minä vakuuttaa laulavansa yhdeksän yötä (kolme yötä, suutkin, viikot, päivät) yhteen menoon yhden vyön vyötännällä, yhden paian panolla jne. (siis riisuutumatta ja pukematta), yhden vatsan väellä, illan syönnöksellä jne. (siis syömättä).

    • Laulan yheksän yötä*

      Kun me laululle lähemme, laulan yheksän yötä**Laulajan kerskauksia: runon minä vakuuttaa laulavansa yhdeksän yötä (kolme yötä, suutkin, viikot, päivät) yhteen menoon yhden vyön vyötännällä, yhden paian panolla jne. (siis riisuutumatta ja pukematta), yhden vatsan väellä, illan syönnöksellä jne. (siis syömättä).

    • Laulanta runolla työnä - kukunta käellä

      Vrt. Laulamaan luotuSananlaskunomainen toteamus, joskus kasvaa laajemmaksi: laulajan työ on laulaa, käen kukkua, Sinettären painaa, Kankahattaren luoda.

    • Laulanta runolla työnä - kukunta käellä*

      *Vrt. Laulamaan luotu*Sananlaskunomainen toteamus, joskus kasvaa laajemmaksi: laulajan työ on laulaa, käen kukkua, Sinettären painaa, Kankahattaren luoda.

    • Laulavat Lapinkin lapset

      Laulaa ne Lapinki lapset: Laulajan virsi; Rutja - NuijaLaulavat Lapinkin lapset nokisilta nuotioilta, veden juotuaan, petran lihan syötyään - miksi en minä, me, meidän lapset laulaisi oluen juotua, rukiisen syötyä? Runsaasti varioivia säkeitä. Alussa paikoin puhuttelu Laulakaa meiän lapset (ks. >Kehotus laulamaan) tai kysymys: >Miksei laula meiän lapset. XIII 10577: Tuutulaulu.

    • Laulavat Lapinkin lapset*

      Laulaa ne Lapinki lapset: Laulajan virsi; Rutja - Nuija**Laulavat Lapinkin lapset nokisilta nuotioilta, veden juotuaan, petran lihan syötyään - miksi en minä, me, meidän lapset laulaisi oluen juotua, rukiisen syötyä? Runsaasti varioivia säkeitä. Alussa paikoin puhuttelu Laulakaa meiän lapset (ks. >Kehotus laulamaan) tai kysymys: >Miksei laula meiän lapset. XIII 10577: Tuutulaulu.

    • Laulelen lahoissa näissä

      Ks. myös Ken laulaa, kun katoomme; Laulaisin omilla maillaLaulajan alkusanoja, joissa laulaja ilmoittaa laulavansa näissä "lahoissa" ja "kehikoissa" (viittauksia laulutupaan?). Ks. >Ken laulaa, kun katoomme (VII): samaa säeainesta.

    • Laulella pojan tulee

      Laulajan alkusanoja: Laulella tytön, pojan tulee - jos ei muuloin niin kesällä, talvella tuvassa, keväällä.

    • Lauloi ennen Lappalainen

      Lapin laulu; Toisin ennen lauloi LappiKs. myös Laulajan alkusanoja; Laulavat Lapinkin lapsetJohdantona usein >Laulajan alkusanoja (Kuta laulamme lajia; Laulan Lapin latua). Ydinaihe: laulan Mitä ennen Lappi lauloi / Lauloi ennen lappalainen, vanha vihki vieretteli (kotapoika poimetteli jne), poron poikimasijoilla, Lapin lastutanterill. Joskus jatkuu kuvauksella lappalaisen laulusta, esim.: Vene on tehty vettä varten. §§§VI1 512 on aiheen pohjalta sepitetty, "Lapin laulun" tulisuutta kuvaava runo.

    • Lauloin ennen lapsempana

      Ennen lauloin; Lauloin ennen, taisin ennen; Lauloin minä lapsempanaYdinaihe, lapsena laulaminen, ilmaistaan kahdenlaisena, toisiinsa paikoin sekoittuvana formulana: 1) Lauloin ennen lapsempana, pieksin kieltä pienempänä (jatkuu usein En rahatta laula-aiheella, ks. >Laulajan palkka), 2) Lauloin ennen, taisin ennen, muulloin muitakin opetin (V, IX, XIII; jatkuu usein erilaisilla nyt en enää laula-säkeillä (esim. >Jo on laulut lauenneet). Paraske jatkaa: silloin huusin hupeluuttain, nyt huolissain.

    • Lauloin ennen lapsempana*

      Ennen lauloin; Lauloin ennen, taisin ennen; Lauloin minä lapsempana**Ydinaihe, lapsena laulaminen, ilmaistaan kahdenlaisena, toisiinsa paikoin sekoittuvana formulana: 1) Lauloin ennen lapsempana, pieksin kieltä pienempänä (jatkuu usein En rahatta laula-aiheella, ks. >Laulajan palkka), 2) Lauloin ennen, taisin ennen, muulloin muitakin opetin (V, IX, XIII; jatkuu usein erilaisilla nyt en enää laula-säkeillä (esim. >Jo on laulut lauenneet). Paraske jatkaa: silloin huusin hupeluuttain, nyt huolissain.

    • Lauloin Moskovan molemmin puolin

      Kerskauksenomainen jakso: jos nyt sen sikälis, täkälis lauloin: Moskovan molemmin puolin, kahen puolen Kaprioo (Kaavania, Kahvenitsan ym.). SKVR:ssä laitettu laulajan lopetussanoihin.

    • Lauloin paimenessa

      Vrt. Näin ennen eukko, iso lauloi; Tuutiellessaan emo lauloiFormula-aloitus: Näin lauloin/sanoin/toivoin paimenessa, salon sisässä, kannon päässä -aihelma on yleensä johdantona tyttöiän muisteluun: lauloin etten mene leskelle, että ei ole tällä rannalla sitä miestä jonka sormukset sopisi jne. Voi olla minä-, hän- tai sinä(häärunot)-muodossa, joskus sekoittuu emon laulamiseen (>Näin ennen eukko, iso lauloi). Aloituksena esim. aiheissa >Lempo leskelle menevi; >Ei ole sulhasta kenen sormukset sopisi; Häärunot: >Neidon kerskaus, ettei mene joka pojalle; >Sen sait, mitä halajit.

    • Lemmenlehti laulajalle, kullanlehti kuulijalle

      Laulajan lopetusformula häärunoissa.

    • Lintu lauloi, lehti liekkui

      Käki kukkui, maa kumaji, lintu lauloi lehto liekku; Lintu lauloi, lehto liekkuiKs. myös Soi metsä, kumaja korpi; Paimenlaulut: Lehmät käyvät, kellot soivatYdinsäkeet: Lintu laulo, lehti liikku, käki kukku, maa kumaji. Länsi-Inkerissä yleensä vain säepari >Käeltä poiminut laulut -runossa, vain III 2957 laajempi; VI: kehtolaulussa; Kannaksen piirissä pikkuruno, jatkona vaihtelevia, usein käki-aiheisia säkeitä. >Soi metsä, kumaja korpi idealtaan samantyyppinen, paikoin samoja säkeitäkin käyttävä luonnon ja ihmisen dialogi.

    • Lintu lauloi, lehti liekkui*

      Käki kukkui, maa kumaji, lintu lauloi lehto liekku; Lintu lauloi, lehto liekkui*Ks. myös Soi metsä, kumaja korpi; Paimenlaulut: Lehmät käyvät, kellot soivat*Ydinsäkeet: Lintu laulo, lehti liikku, käki kukku, maa kumaji. Länsi-Inkerissä yleensä vain säepari >Käeltä poiminut laulut -runossa, vain III 2957 laajempi; VI: kehtolaulussa; Kannaksen piirissä pikkuruno, jatkona vaihtelevia, usein käki-aiheisia säkeitä. >Soi metsä, kumaja korpi idealtaan samantyyppinen, paikoin samoja säkeitäkin käyttävä luonnon ja ihmisen dialogi.

    • Luoja antanut laulun taidon

      Vrt. Laulamaan luotuLaulajan alkusanojen yhteydessä omatekoinen (kirjallinen?) aihe: Luoja on antanut koulun käyneille tiedot, tähtien ja avaruuden ymmärryksen. Vienalainen teksti (I)eri tyyppiä: Jumala loi minut sanans saattajaksi, virrtten veisaajaksi, runonlauluin laskiaksi.

    • Luonto laulamaan tekisi

      >Laulajan palkka -aiheen kehykseksi sepitetty: Luonto laulamaan tekisi, runoille minun ruveta, vaan on eissä estehitä. Kuvauksia esteistä: Lauleleisin, liirittäisin, kun ois mulla niinkuin muilla isän pellolla asunto (ks. >Kun ois mulla perintöpelto) jne.

    • Löysin kukkaron kujalta

      Löysin kukkaron kujassaKs. myös Aukaisen sanaisen arkun; Laulajan alkusanoja; Nimilorut: LiisaLaulajan alkusana-aihelma: Löysin kujalta, tallin lattialta kukkaron, sen sisältä "surmavirret", "liiat kummat", "tavarat", "tarinat". Monissa yhteyksissä käytetty loruformula,Pohjois-Karjalassa yhdistyy laulajan sanoihin. Tähän koottu myös muita esiintymiä (kukkarosta löytyy kolme penniä, viisi ruplaa / viisi vitun niskaluuta.

    • Meidän ja teidän lasten laulu

      Vrt. Laulavat Lapinki lapsetOmaperäinen muunnelma, johdantoaihe: Meill on hoaatta havuloist (vrt. Häärunot/Sulhasen pilkka: Sulhanen koditon). Jatkossa todetaan että meidän lapset laulaat vaikka palelevat havumajoissa, mutta teidän lapset eivät laula, vaikka saavat olla lämpimässä.

    • Menen metsähän kesällä - sieltä virret

      Kenen kulta (kukka) kukkuu; Käeltä ja sisavalta poiminut laulut; Käeltä kieli; Käeltä poiminut laulutKs. myös Menen metsähän kesällä; NAISTENLAULUT: Menin kukkana kujalle; NUORET: Kenen neito, kenen morsianKertomus laulun opista: menin metsään (ks. myös >Menin metsään kesällä) - kuulin käkösen, sisavaisen laulavan - kuuntelin: kumman kieli kerkeämpi? käen, sisavan - poimin sanat pollehein (esiliinaan); sama säesarja myös >Runoreki - menin kukkana/käkenä kujaan (ks. myös >Ison kotona - toiselassa; >Kenen kukka, kenen neito) - aloin kukkua käkenä - kylän naiset ym. kysyvät: kenen kukka/käki kujalla (ks. myös >Kenen kukka, kenen neito; >Kirkkoon kukaksi). Kaikissa teksteissä ei kaikkia aihelmia. §§§Yhdistyy useimmiten >En ole opissa ollut -aiheeseen, perusteluna: linnut opettivat orjuudessa kulkiessani.

    • Menen metsähän kesällä - sieltä virret*

      Kenen kulta (kukka) kukkuu; Käeltä ja sisavalta poiminut laulut; Käeltä kieli; Käeltä poiminut laulut*Ks. myös Menen metsähän kesällä; NAISTENLAULUT: Menin kukkana kujalle; NUORET: Kenen neito, kenen morsian*Kertomus laulun opista: menin metsään (ks. myös >Menin metsään kesällä) - kuulin käkösen, sisavaisen laulavan - kuuntelin: kumman kieli kerkeämpi? käen, sisavan - poimin sanat pollehein (esiliinaan); sama säesarja myös >Runoreki - menin kukkana/käkenä kujaan (ks. myös >Ison kotona - toiselassa; >Kenen kukka, kenen neito) - aloin kukkua käkenä - kylän naiset ym. kysyvät: kenen kukka/käki kujalla (ks. myös >Kenen kukka, kenen neito; >Kirkkoon kukaksi). Kaikissa teksteissä ei kaikkia aihelmia. §§§Yhdistyy useimmiten >En ole opissa ollut -aiheeseen, perusteluna: linnut opettivat orjuudessa kulkiessani.

    • Mies laulo, järisi parta

      Ks. myös epiikka: Väinämöisen lauluKuulin näin laulettavan: suu liikkui, järisi parta, vaan ei leuat lonkaelleet jne. Samoja säkeitä epiikassa Väinämöisen laulun laulun kuvauksissa.

    • Miesten soitto, naisten laulu

      Ks. myös Kehannenko, kelvannenko; sananlaskurunot: Musta valkean varaksi, lyhyt pitkän puoliskoksiKysymys ja vastaus: sopineeko, syntyneekö miesten soitto, naisten laulu, piikojen ilonpiäntä? Vrt. samaa alkuformulaa >Kehannenko, kelvannenko -aiheessa ja sananlaskurunossa, joka onkin tekstien jatkeena.

    • Mihin viipyi virrenseppä

      Virrenseppää, laulajaa, kysellään: Mihins viipy virren seppä, urkumestari unehtu - kuin ei jouvu laulamaan / kuin ei kaala katsomaan; Jokos laulaja lakaht, ulkomestar unehtu, joko viipy virrenseppä, laulumaastar makasi. Ratkaisuna voi laulajaminä itse: Tokha toine löyvvettii - täss' on uusi urkuherra, laulumestari lavia! (ks. >Täss on vanha virrenseppä).

    • Miksei laula meijän lapset

      Miks ei laula meiän lapsetVrt. Miksei soi soriat soitotKysymyssäkeitä aiheissa >Laulavat Lapinkin lapset (V-VI, XIII), >Miks on meiän maat matalat ja >Sotamiehenotto (III-IV). Jatkoaiheet Inkerissä usein laulamatta olemisen perusteluja.

    • Miksei soi soriat soitot

      Vrt. Miksei laula meiän lapset; Ääni - pieni, vieno, sortunutKysytään, mikseivät soitot/vioonit soi - ovatko soittajat/vioonit solassa, viileässä? Tanssisävelmästä: "Maaliman kaakunassii".

    • Miksi en minäkin laula Luojan kunniaksi

      Keväinen luonto kehoittaa laulamaanKs. myös Laulajan alkusanoja; vrt. SuvivirsiMari Kemiläisen (sepittämiä?) laulajan alkusanoja, joissa luonnon ylistystä: ihana kevät, metsä silkkimanttelissa, käet, rastaat laulavat - miksi en minäkin laula Luojan kunniaksi (1554); kiurut ja pääskyset laulavat lapsille - miksi en minäkin laula Luojan kunniaksi suloisen suven tultua (1744); laulan puissa, maissa, Luojan laksoissa, missä linnut eivät laula (1890).

    • Miksi istumme ilotta - hyviäkö oottelemme?

      Inkeriläinen retorinen kysymys muille tai itselle laulua odotettaessa: Mitä kulloit kuuntelemme - vai myö muita oottelemme, hyviä rukoelemme, parahia palvelemme? - Jummala rukoeltava, paras Luoja palveltava (III 1488); Mitä istutte ilota, mitä kauvan katseletto, vain työ vanhoja vahitto, etsittö elänehiä, vain tuo suutanno suvitto, piätännö paranteletto (+ >Emo antoi äänen IV). Lauluaiheissa sekä tyttöjen laulussa >Mitä me tytöt suremme.

    • Minut on virret vimmanneet

      Parisäkeinen toteamus - Minut on virret vimmanneet, sanat saaneet vollii. Kehystyy selittävin lauluaihein, esim. >Ei minun laulella pitäisi.

    • Minä laulan laiturilla

      Laulan laiturilla, vesikivellä, mihin aallot käyvät laulaessani. Loitsuteksti: Laulan virren viian päässä, kaksi korven kainalossa, mielytän metsän emännän.... Vrt. muita laulupaikkoja: >Laulan liki kotia; >Laulelen lahoissa näissä.

    • Minä laulan lammin lummen

      Mie se laulan lammin lummen; Minä laulan lammen lummin; Minä laulan lammin lumpeen (lummin); Minä laulan lummen lammen; Minä laulan lummin, lamminLaulajan alkusanoja, jotka voivat viitata aiheeseen (Minä laulan lammin lummin, meren lummin luikuttelen, meren kaislan kaikuttelen) tai laulavaan minään (Minä laulan lammin lumme, meren kaisla kalkuttelen). Joskus sisällytettyjä pikkujatkoja: Rannalla rapakivellä; Pyyn suusta, käen nenästä. Säkeet kiinnittyvät yleisimmin kehtolauluihin ja Savo-Karjalassa (VI-VII) >Kultapyörätammi-runoon.

    • Minä laulan lammin lummen*

      Mie se laulan lammin lummen; Minä laulan lammen lummin; Minä laulan lammin lumpeen (lummin); Minä laulan lummen lammen; Minä laulan lummin, lammin**Laulajan alkusanoja, jotka voivat viitata aiheeseen (Minä laulan lammin lummin, meren lummin luikuttelen, meren kaislan kaikuttelen) tai laulavaan minään (Minä laulan lammin lumme, meren kaisla kalkuttelen). Joskus sisällytettyjä pikkujatkoja: Rannalla rapakivellä; Pyyn suusta, käen nenästä. Säkeet kiinnittyvät yleisimmin kehtolauluihin ja Savo-Karjalassa (VI-VII) >Kultapyörätammi-runoon.

    • Minä laulan liirittelen

      La laulan suusta kuin sulan nenästä; La mie laulan liirittelen l. lallittelen; Laulan suusta kuin; Minä laulan liirattelen; Minä laulan liruttelen; Niin puran puhetta kuin punakerää; Vielä laulan liirittelenLaulajan kerskauksien ja aloitussanojen yhdistelmiä, joissa laulamisen sujuvaisuutta kuvataan vaihtelevin ilmaisuin: "laulan liirittelen", "vierettelen" kuin vesi tai joki, "suusta kuin sulannenästä, päästä kuin päivänkakkarasta"; laulaja virittää virttä kuin verkkoa veteen, purkaa sitä kuin punakerää (V, XIII; vrt.>Virsikerä). Harvinaisempia kehitelmiä: laulan kuin petran perseestä (VII 1524), kirkon kellosta (VII 1900), tupesta (V2 163, V3 251, 329), lasin sisästä (V2 269), kannun suusta (V3 251), lintujen tavalla (VII 1667, 3541, V2 138). Alkusanojen "Minä laulan liirittelen" yms. jälkeen useimmiten sulkakynä-aihelma, mutta aihelmat voivat esiintyä myös erikseen tai erilaisissa yhdistelmissä.

    • Minä laulan pitkän virren

      La mie laulan pitkän virren; Laulan pitkän virren; Minä laulan kaksi virttä; Virsi on pitkäksi venynyt; Yhtä virttä yönkin laulanKs. myös Kyllä on miulla virtosiaErilaisia runon pituutta luonnehtivia laulajan kerskauksia: Minä laulan pitkän virren, pitemmän kuin seinän hirren (vrt. >Kyllä on miulla virtosia - kuin seinän hirtosia); Yhä laulan yhtä virttä, kauan kaksii sanoja (VII 1723); Yhtä virttä yönki laulan, kaiken ilmosen ikäni (VII 1724); Virsi on pitkäksi venynyt, laulu loppumattomaksi (VII 1722-22a).

    • Minä laulan pitkän virren*

      La mie laulan pitkän virren; Laulan pitkän virren; Minä laulan kaksi virttä; Virsi on pitkäksi venynyt; Yhtä virttä yönkin laulan*Ks. myös Kyllä on miulla virtosia*Erilaisia runon pituutta luonnehtivia laulajan kerskauksia: Minä laulan pitkän virren, pitemmän kuin seinän hirren (vrt. >Kyllä on miulla virtosia - kuin seinän hirtosia); Yhä laulan yhtä virttä, kauan kaksii sanoja (VII 1723); Yhtä virttä yönki laulan, kaiken ilmosen ikäni (VII 1724); Virsi on pitkäksi venynyt, laulu loppumattomaksi (VII 1722-22a).

    • Minä laulan uutta virttä

      La mie laulan uutta virttä;Ks. myös Kyllä on miulla virtosiaXIII3 8704

    • Mistä (missä) laulaja oppinut laulunsa

      Ydinaihe: emoni ja isäni eivät olleet laulajia - miksi tuli minusta laulaja? Kävin monissa häissä (äiti vei häihin) - siellä join laulajan kiposta. V: annettu ylhäältä!

    • Mitä laulat lappahuuli

      Vanha vaiti laulamastaLaulutaistelun ideaa: Mitä laulat lappahuuli, sittakärpänen siriset; viikon olit virtsaveessä; anna minun paremman laulaa, tukevamman tuisutella. Jatkona usein >Laulan laulajat mokomat. Kerran otsikko "Raippalaulu" (1071).

    • Mitä otan virrekseni - ison, emon

      Emo ei sanoiksi jouaKs. myös Laulajan alkusanojaJohdantona alkusanasäkeitä (Mitä laulan, kuta laulan, mitä otan virrekseni jne. tai Mistä virret ottanemma, kusta saanemma sanoja jne.). Ydinaihe omaissarja: otanko isän, äidin, siskon, veljen? Usein jatkona selitys: kukaan ei jouda - isä on elättäjäni, äiti on imettäjäni, sisar on sivelijäni, veli on vetelijäni. Äidin kuvausta voidaan paisuttaa äidin ylistysaiheilla. Muunnelmia: otanko miehen /ihanan itseni (IV).

    • Mitä otan virrekseni - ison, emon*

      Emo ei sanoiksi joua*Ks. myös Laulajan alkusanoja*Johdantona alkusanasäkeitä (Mitä laulan, kuta laulan, mitä otan virrekseni jne. tai Mistä virret ottanemma, kusta saanemma sanoja jne.). Ydinaihe omaissarja: otanko isän, äidin, siskon, veljen? Usein jatkona selitys: kukaan ei jouda - isä on elättäjäni, äiti on imettäjäni, sisar on sivelijäni, veli on vetelijäni. Äidin kuvausta voidaan paisuttaa äidin ylistysaiheilla. Muunnelmia: otanko miehen /ihanan itseni (IV).

    • Mitä tuosta, jos mie laulan - ei kyty kysele

      Mitä huolin - ei nato napise; Mitä sitte, hos mie laulan - ei kyty kysele; Mitäs tuosta, jos laulan - ei kyty kysele;Ks. myös Silloin laulan, konsa joudanYdinaihe: Mitä tuosta/huolin jos laulan - ei minnuu kyty kysele, nato naisille sanele (anoppi kirroo jne.) - kun kuulen kydyn (nadon, anopin jne.) kysyvän, sulen suuni laulamasta, itseni iloitsemasta (kätken leikistä käteni, jalat taiten tantsimasta). Loppu-uhkauksen sijalla voi olla muitakin uhma-aiheita (>Kun kuulen sanottavaksi, >Ostan kellot kenkihini).

    • Mitä tuosta, jos mie laulan - ei kyty kysele*

      Mitä huolin - ei nato napise; Mitä sitte, hos mie laulan - ei kyty kysele; Mitäs tuosta, jos laulan - ei kyty kysele;*Ks. myös Silloin laulan, konsa joudan*Ydinaihe: Mitä tuosta/huolin jos laulan - ei minnuu kyty kysele, nato naisille sanele (anoppi kirroo jne.) - kun kuulen kydyn (nadon, anopin jne.) kysyvän, sulen suuni laulamasta, itseni iloitsemasta (kätken leikistä käteni, jalat taiten tantsimasta). Loppu-uhkauksen sijalla voi olla muitakin uhma-aiheita (>Kun kuulen sanottavaksi, >Ostan kellot kenkihini).

    • Moni moittii laulujamme

      Ydinaihe moite: Taas meitä moni sanoo tämän iltasen ilosta(V3); Moni meillen veikko murtelelexen -- meijän lasten lauluillamme (VII). Vrt. >Älkää pahaksi panko (johdantona joskus moittimiskuvauksia), >Virren kiittäjille ja moittijoille.

    • Moni viikko vierinyt siitä kun lauloin

      Kaksi formulaa pitkäaikaista laulamattomuudesta: 1) Jo siint on moni netälä, moni viikko vierähtänyt, kons mie virpi viimein lauloin, särki saattelin saanoja... 2): Suven oli suu sulkussa, kesän kieli kammitsassa (*). Joskus >Jo on suuni sammalissa -aihe samassa. Jatkona usein >Jouduin nuorien pariin.

    • Moni viikko vierinyt siitä kun lauloin*

      **Kaksi formulaa pitkäaikaista laulamattomuudesta: 1) Jo siint on moni netälä, moni viikko vierähtänyt, kons mie virpi viimein lauloin, särki saattelin saanoja... 2): Suven oli suu sulkussa, kesän kieli kammitsassa (*). Joskus >Jo on suuni sammalissa -aihe samassa. Jatkona usein >Jouduin nuorien pariin.

    • Muut laulaa muuta virttä, minä lörpötystä

      Muut kun laulaat muut virttä (jumalista juijuttaat), mie vaan löyvän lörpötystä. Paraske: "Tantsuvirsi" (V3).

    • Nuorena aika laulaa

      Aikanaan laulettava; Ilo loppuu miniänä; Iloitkaa iloiset nuoret; Iloitkaa nuoret; Jeesuskaan ei kiellä iloitsemasta; Kehoitus aikanaan laulamaan; La mie laulan voiessani; Laulakaa nyt meiän lapset; Laulakaa tyttönä ollessa; Laulan ennen kuin tulen vanhaksi; Laulan ennen kun tulen ison iälle; Laulan kons on aika; Laulan voidessani, ennen kuin tulen ison iälle; Milloin iloita, ellei nuorella iällä; Milloin iloita, ellei nuorena kotona; Mitä huolin nuorella iällä; Nyt on aika iloita; Nyt on aikainen iloita; Nyt on meillä (tanssin) aika iloita; Nyt on voli meiän voliKs. myös Kehoitus laulamaan; Lakki ei kiellä laulamasta; Laula, laula kieli keito; Silloin laulan, konsa joudan; NAISTENLAULUT: Nyt on meiän mielivalta; TANSSILAULUT: Hypätkää tytöt hyvästi, nyt on aika iloitaKehotus laulaa nuorena, nyt: Ilotkaa iloiset nuoret, karatkaa kanat matalat / La mie laulan kons on aika, tällä nuorella iällä, viheriällä vartuella - Lakki ei kielllä laulamasta. Jatkona kaksi vaihtoehtoista selitystä, miksi myöhemmin ei voi laulaa: 1) vanhuus - en voi laulaa enää silloin, kun tulen vanhempieni iälle, kun nousen voivotellen vuoteesta (+ >Jos en itse voivottaisi, voivottavat vuoteeni V, XIII; Muut tulloot, muut männööt, sivutseni tien tekkööt, mie vaan peitän penkin päätä V, XIII); 2) avioituminen - Se on polvutta parasta, mikä mamman polven luona; Sen verran ilmalla iloa, min verran ison kotona; Kun kassa kaotetaan, tahto maahan tallataan; jne. (III, XV - usein jatkuu >Ison kotona ja toiselassa -aihein, joista lyhyet sisällytetty tähän). §§§Aikanaan/nuorena laulamisesta, osin samoin aloitussäkein, ks. myös >Laula, laula kieli keito; >Mitä tuosta, jos mie laulan - ei kyty kysele; >Nyt on meiän mielivalta.

    • Nuorena aika laulaa*

      Aikanaan laulettava; Ilo loppuu miniänä; Iloitkaa iloiset nuoret; Iloitkaa nuoret; Jeesuskaan ei kiellä iloitsemasta; Kehoitus aikanaan laulamaan; La mie laulan voiessani; Laulakaa nyt meiän lapset; Laulakaa tyttönä ollessa; Laulan ennen kuin tulen vanhaksi; Laulan ennen kun tulen ison iälle; Laulan kons on aika; Laulan voidessani, ennen kuin tulen ison iälle; Milloin iloita, ellei nuorella iällä; Milloin iloita, ellei nuorena kotona; Mitä huolin nuorella iällä; Nyt on aika iloita; Nyt on aikainen iloita; Nyt on meillä (tanssin) aika iloita; Nyt on voli meiän voli*Ks. myös Kehoitus laulamaan; Lakki ei kiellä laulamasta; Laula, laula kieli keito; Silloin laulan, konsa joudan; NAISTENLAULUT: Nyt on meiän mielivalta; TANSSILAULUT: Hypätkää tytöt hyvästi, nyt on aika iloita*Kehotus laulaa nuorena, nyt: Ilotkaa iloiset nuoret, karatkaa kanat matalat / La mie laulan kons on aika, tällä nuorella iällä, viheriällä vartuella - Lakki ei kielllä laulamasta. Jatkona kaksi vaihtoehtoista selitystä, miksi myöhemmin ei voi laulaa: 1) vanhuus - en voi laulaa enää silloin, kun tulen vanhempieni iälle, kun nousen voivotellen vuoteesta (+ >Jos en itse voivottaisi, voivottavat vuoteeni V, XIII; Muut tulloot, muut männööt, sivutseni tien tekkööt, mie vaan peitän penkin päätä V, XIII); 2) avioituminen - Se on polvutta parasta, mikä mamman polven luona; Sen verran ilmalla iloa, min verran ison kotona; Kun kassa kaotetaan, tahto maahan tallataan; jne. (III, XV - usein jatkuu >Ison kotona ja toiselassa -aihein, joista lyhyet sisällytetty tähän). §§§Aikanaan/nuorena laulamisesta, osin samoin aloitussäkein, ks. myös >Laula, laula kieli keito; >Mitä tuosta, jos mie laulan - ei kyty kysele; >Nyt on meiän mielivalta.

    • Nyt on tyynet nurmen nurkat

      Johdantona voi olla illalla laulamisen teemoja: >La mie vieretän vilulla. Ydinaihe laulun poissaolo: Nyt on tyynet nurmen nurkat, nurmen nurkat, korven kolkat, äänettömät väljän ääret - miks on tyynet nurmen nurkat? - ku ei kuulu kukkujia, laian nurmen laulajia (viljoin virren virkkojaist, sanoin äänen antajaist). §§§Jatkuu laulajien vähyyden selityksin, useimmiten syynä ovat taudit ja sota (>Tauti tappoi, sota hävitti -aiheella), joskus orjuus: Miks on moisio kylässä.

    • Näin ennen eukko, isä lauloi

      Joita ennen eukko neuvo; Näin ennen eukko lauloi; Näin eukko lauloi; Näit ennen isäkin lauloi; Näitä ennen isä lauloiKs. myös Otan soiton orren päästä; Tuutiellessaan emo lauloi; LORUT: Näin minun eukkoni ennen lauloiLaulajan alkusanoja. Johdantona aloituskehotuksia: Ruvennemma laulamah; Laulampa lajia tuota. Ydinsäkeitä: Ison saamia / Ennen saatuja sanoja , vanhemman varustamia; Joit ennen iso/äiti/eukko laulo, oma vanhempi opetti - keträvartta kiertessään - paimenessa käyessään - kahen tietä käyessään - maailmoita luodessaan (IX). Joskus jatkuu kiellolla: nämä eivät olekaan vanhemmilta, vaan >Omat on virret oppimani. *-teksteissä periytyvyys mainitaan ohimennen (ison saamia sanoja jne.) tai ei mainita ollenkaan (Näin ennen emoni lauloi).

    • Näin ennen eukko, isä lauloi*

      Joita ennen eukko neuvo; Näin ennen eukko lauloi; Näin eukko lauloi; Näit ennen isäkin lauloi; Näitä ennen isä lauloi*Ks. myös Otan soiton orren päästä; Tuutiellessaan emo lauloi; LORUT: Näin minun eukkoni ennen lauloi*Laulajan alkusanoja. Johdantona aloituskehotuksia: Ruvennemma laulamah; Laulampa lajia tuota. Ydinsäkeitä: Ison saamia / Ennen saatuja sanoja , vanhemman varustamia; Joit ennen iso/äiti/eukko laulo, oma vanhempi opetti - keträvartta kiertessään - paimenessa käyessään - kahen tietä käyessään - maailmoita luodessaan (IX). Joskus jatkuu kiellolla: nämä eivät olekaan vanhemmilta, vaan >Omat on virret oppimani. *-teksteissä periytyvyys mainitaan ohimennen (ison saamia sanoja jne.) tai ei mainita ollenkaan (Näin ennen emoni lauloi).

    • Näin lauloi Larin Paraske

      Larin Paraske lauloiYdinsäkeet (Näin lauloi Larin Paraske, lettiniska leihuttelj, vitasilmä vierettel jne.) yhdenmukaisia, jatkot vaihtelevat, liittyen joko Paraskeeseen itseensä (paskatynnuyrin sisässä, harakka päässä, Suomesta tullessaan) tai hänen esittämiinsä traditionaalisiin runoihin (>Iso tammi, >Hämeen ihmeet, >Soi metsä). §§§Tähän on yhdistetty myös vastaavia säejaksoja muista laulajista: Lakuna Vappo, Liisan Kakko, Laamasen Juhana, Laurin Nasto, Niipan/Katilan Tuomas ym.

    • Näin lauloi Larin Paraske*

      Larin Paraske lauloi**Ydinsäkeet (Näin lauloi Larin Paraske, lettiniska leihuttelj, vitasilmä vierettel jne.) yhdenmukaisia, jatkot vaihtelevat, liittyen joko Paraskeeseen itseensä (paskatynnuyrin sisässä, harakka päässä, Suomesta tullessaan) tai hänen esittämiinsä traditionaalisiin runoihin (>Iso tammi, >Hämeen ihmeet, >Soi metsä). §§§Tähän on yhdistetty myös vastaavia säejaksoja muista laulajista: Lakuna Vappo, Liisan Kakko, Laamasen Juhana, Laurin Nasto, Niipan/Katilan Tuomas ym.

    • Omat on virret oppimani

      Mistä laulutKs. myös Tuuli virttä toiLaulajan oman opin korostus: omat on virret oppimani, omat on saamani sanani, risukoista, kanervista; osastani, nenästäni; työssäni jne. Jatkaa usein >En ole opissa ollut-aihetta, etenkin Kannaksen piirissä (V, XIII). Johdantona joskus vanhemmilta, joskus sisaruksilta oppimisen kieltäminen. Risuista poimimisen mielikuvat jatkuvat paikoin (I 1278, V 54, 233, VI 503, VII 1657-58, XIII 1604, 10560) paimenessa käynnillä (ks. samantyyppisiä säkeitä >Näin ennen eukko, isä lauloi).

    • Otan soiton orren päästä

      Istuin mie ilokivelle, otin kantelen kätehen; Kuku minun käköseni; Ota kaunis kantelesi; Otan viulun orren päästäKs. myös Aukaisen sanaisen arkunVII4L 2704, 2710, 2715, 2718-2719, 2721

    • Paljo mieletön pakajan

      Liioin laulanutKs. myös Ei ole hullun kieltäjätä; Vrt. Elä, lapsi, paljon laulaSäesarja Jos/Kun mie lapsi liijoin laulan, paljo mieletön pajatan jne. liittyy yleisesti >Ei ole hullun kieltäjätä aihelmaan Tähän koottu erillisiä esiintymiä.

    • Parempi sanan seppänä kuin suolla portahana

      Arhippa Perttusen >Kuka lie minua luonut -aiheen jatkona (<Lönnrot?): Niin luonut sanan sepäksi - parempi sananseppänä, virren portahana kuin suolla portahana.

    • Puhun puhas omena, laulan laukko valkiain

      Jumala on puhas omenaKs. myös. Laulan laatuja sanojaLaulajan alkusanoja: La puhun puhas omena, laulan laukki valkiain - En ole puhas omena, enkä laukki valkiain, Jumala on puhas omena, Luoja on laukki valkiain. Usein jatkona onni-aiheita (>Jumallalla onnen ohjat ym.), kahdesti >Jumala on pesemättä puhtukainen.

    • Runoreki

      Pohjalainen pitkä poika, Lappalainen; Virrenvetäjä; Väinämöinen toi virret; Väinämöinen veteli 5 venettä virsiä, toi virret suuhun; Väinämöinen virrenseppäKs. myös Laulaminen ja sankarit; Virret tielle virtasivatYdinaihe: Virolainen, venäläinen, karjalainen, virrenseppä (Väinämöinen) veti reessä (veneessä) virsiään - reki törmäsi kiveen, kotini portinpieleen jne., kaatui - virret putosivat (vierivät, virtasivat) maahan, josta minä ne poimin: esiliinaani, huiviini, kerälle - kerän laitoin kirstuun jne. (> Virsikerä); näin minusta tuli laulaja. §§§Jatkona usein laulajan kerskauksia virsien paljoudesta, >Sillon laulan konsa joudan ym. Kannaksen piirissä minän tilalla voi olla joku muukin yhteisössä tunnettu laulaja.

    • Runoreki*

      Pohjalainen pitkä poika, Lappalainen; Virrenvetäjä; Väinämöinen toi virret; Väinämöinen veteli 5 venettä virsiä, toi virret suuhun; Väinämöinen virrenseppä*Ks. myös Laulaminen ja sankarit; Virret tielle virtasivat*Ydinaihe: Virolainen, venäläinen, karjalainen, virrenseppä (Väinämöinen) veti reessä (veneessä) virsiään - reki törmäsi kiveen, kotini portinpieleen jne., kaatui - virret putosivat (vierivät, virtasivat) maahan, josta minä ne poimin: esiliinaani, huiviini, kerälle - kerän laitoin kirstuun jne. (> Virsikerä); näin minusta tuli laulaja. §§§Jatkona usein laulajan kerskauksia virsien paljoudesta, >Sillon laulan konsa joudan ym. Kannaksen piirissä minän tilalla voi olla joku muukin yhteisössä tunnettu laulaja.

    • Sain Virosta viisautta kanteleesta

      Vrt. EPIIKKA: Kanteleen soittoRunokokonaisuudessa, joka on esitety häissä (>Kun lähdettiin pois kuokkimasta)laulaja sanoo oppineensa Virossa sepäksi - sitten hän takoi itselleen kanteleen, jolla soitteli sodassa: kalat, linnut ja kuningas tulivat häntä kuuntelemaan.

    • Sanoja Pohjan pitkästä perästä

      Loitsuissa esiintyy säkeitä "sanojen" l. loitsujen hakemisesta "Pohjan pitkästä perästä" tai "miehen kuolleen kohusta". Näitä voi olla enemmäkin, tähän koottu ne jotka havaittu.

    • Satun saamahan sanoja suusta Antero Vipusen

      Ks. myös epiikka: Vipusen virsiOmaperäinen kulkijan runo (>Yö synkkä tulevi meijän kurjien kulkea), jonka tekijä ilmoittaa saaneensa sanansa itsensä Vipusen suusta.

    • Seinäkellot, tunnit, jos olisi, laulaisin paremmin

      >Lakituvassa laulamisen jatkoaihelma: Ku ois tähän tunnit tuua, seisomahan seinäkellot, tok mie toisin laulelisin.

    • Silloin laulan, konsa joudan

      En jouda laulamaan; Kiireiltäni en jouda laulamaan; Nyt joudan laulamaan; Nyt mie joudan laulamahan; Nyt mie laulan, nyt mie jouan; Sauva salpasi sanani; Vaan en joua laulamaan kesäisiltä kiirehiltäKs. myös Lakki ei kiellä laulamasta; Nuorena aika iloita; Kolme kiirettä kesälläYdinaihe ehdinkö laulaa vai en, ja kun ehdin, milloin. Asiaa käsitellään seuraavin samoja säkeitä muuntelevin aihelmin, jotka voivat esiintyä yhdessäkin tekstissä mutta useimmiten erikseen: 1) Laulaminen torjutaan töihin vedoten - En jouda laulamaan kesäkiireiltä, talvitappuroilta, lohen kutemiselta, kalan karkaamiselta. Jatkona usein >Kolme kiirettä kesällä, jossa samantyyppisiä säkeitä. 2) Kerrotaan virsien alkuperästä (>Runoreki ym.), niiden säilömisestä (>Virsikerä ym.) ja todetaan: Silloin laulan kun ehdin, kun ei ole töitä (+ töiden luetteloa). Silloin laulan konsa joudan - alkusäkeet ks. myös >Laulakaa tyttönä ollessa ja >Nuorena aika laulaa. 3) Todetaan: Nyt laulan, nyt joudan - nyt ei ole töitä (joita usein luetellaan: ei rukehet rutaja; ei viedä viertämään kaskea (V-XIII); Ei ole kiirettä kivelle (V2 163, 217, 949a, XIII 1742-43) - nyt ei kiellä kielaskaan, ilkiä Jumalakaan/Juhanakaan (IV 386, 732, 1195, 1512, 1701, 2342, 3178) - Lakki (lapsi/mies) ei kiellä laulamasta - joulun pitkinä pyhinä, pääpyhinä pääsiäissä ym. (IV 974, 982, XIII 1087, 1716, 1756, 4718) - samoja aihelmia >Nuorena aika iloita. §§§Johdantoaihelmia: Kyllä on virsiä minulla, vaan en jouda... (Ks. laajempia versioita >Kyllä on virsiä minulla); >Virsikerä (otan sen esiin ja laulan silloin kun joudan).

    • Silloin laulan, konsa joudan*

      En jouda laulamaan; Kiireiltäni en jouda laulamaan; Nyt joudan laulamaan; Nyt mie joudan laulamahan; Nyt mie laulan, nyt mie jouan; Sauva salpasi sanani; Vaan en joua laulamaan kesäisiltä kiirehiltä*Ks. myös Lakki ei kiellä laulamasta; Nuorena aika iloita; Kolme kiirettä kesällä*Ydinaihe ehdinkö laulaa vai en, ja kun ehdin, milloin. Asiaa käsitellään seuraavin samoja säkeitä muuntelevin aihelmin, jotka voivat esiintyä yhdessäkin tekstissä mutta useimmiten erikseen: 1) Laulaminen torjutaan töihin vedoten - En jouda laulamaan kesäkiireiltä, talvitappuroilta, lohen kutemiselta, kalan karkaamiselta. Jatkona usein >Kolme kiirettä kesällä, jossa samantyyppisiä säkeitä. 2) Kerrotaan virsien alkuperästä (>Runoreki ym.), niiden säilömisestä (>Virsikerä ym.) ja todetaan: Silloin laulan kun ehdin, kun ei ole töitä (+ töiden luetteloa). Silloin laulan konsa joudan - alkusäkeet ks. myös >Laulakaa tyttönä ollessa ja >Nuorena aika laulaa. 3) Todetaan: Nyt laulan, nyt joudan - nyt ei ole töitä (joita usein luetellaan: ei rukehet rutaja; ei viedä viertämään kaskea (V-XIII); Ei ole kiirettä kivelle (V2 163, 217, 949a, XIII 1742-43) - nyt ei kiellä kielaskaan, ilkiä Jumalakaan/Juhanakaan (IV 386, 732, 1195, 1512, 1701, 2342, 3178) - Lakki (lapsi/mies) ei kiellä laulamasta - joulun pitkinä pyhinä, pääpyhinä pääsiäissä ym. (IV 974, 982, XIII 1087, 1716, 1756, 4718) - samoja aihelmia >Nuorena aika iloita. §§§Johdantoaihelmia: Kyllä on virsiä minulla, vaan en jouda... (Ks. laajempia versioita >Kyllä on virsiä minulla); >Virsikerä (otan sen esiin ja laulan silloin kun joudan).

    • Sitä lauletaan, mitä virteen tulee

      Sinne laulaja menee minne virsi viisaa (I, XIII); Mitä virtehen tulevi, sitä lauletaan (VII); Sitä laulaa pittääpi mitä virteen on ve'etty (V3). Vienassa alkusana-aihelma, muualla voi olla itsenäisempi tai yhdistyä >Älä suutu suusanoista -aiheen laulajan puolustukseen.

    • Soi metsä, kumaja korpi

      Soi metsä, kumise korpi Huolellisen huutaessaKs. myös Korvessa laulaminen; Käki kukkui, maa kumisi; Lintu lauloi, lehti liekkuiYdinsäkeet - Soi metsä, kumaja korpi, heläele hiekkaranta jne. - joskus yksin, mutta useimmiten erilaisin jatkein: soi neidon nuoren/minun laulaessa mutta älä soi/kumise lakkipäien, huntupäien, vanhain ämmäin laulaessa (yleisin); huolellisen huutaessa, kaihollisen kaljuessa: miun vakoisen vastahain, kohtahain kovaosaisen.

    • Soisin aina soitettavan, laulettavan

      Aina soisin laulettavan ja soitettavan; Soisin aina soitettavanToivomus kytkeytyy kolmasti >Ilokylässä syntynyt -aiheeseen.

    • Soittaa soria likka kulkullansa

      Rallatappas rannan likkaKs. myös Kehoitus laulamaanAihelma, joka voi esiintyä sekä toteamuksena että kehotuksena: Soittaa (soita) soria likka, rannan likka rallattaa (rallattele), sorialla soitollansa (suullasi) jne.

    • Soitto, tytön - kanteleen

      Mari Suutarin omaperäinen laulu kanteleensoitosta. Alkuosassa uusimittaista laulua (Kaunis tyttö, kaunis tyttö kanteleella soittaa - kynnet ja sormet napsaa), loppuosassa traditionaaleja aihelmia (>Menen metsähän kesällä, >Väinämöisen kanteleensoitto).

    • Suomen sulhot laaut laulamaan

      Ks. myös Laulajan kerskauksiaSoriat Suomen sulhot ovat laaut laulamaan, viisaat virrentekijät.

    • Sutta rutta suotta laulan

      Ks. myös Laulajan alkusanoja?Laulajan alkusanoja: Sutta rutta - Sutte lutte suotta laulan - suuren virren - kiusan, pilkalla.Vrt. >Laulajan alkusanoja ja >Laulan suvulleni suuren virren. V 167: Suotta mie soria laulan, suotta ranni rallattelen.

    • Suu suruinen laulajalla

      Kepiä on kieli käskijällä; Käsetään laulamaanKs. myös En ilolla laula; Laula laula kieli keitoJohdantosäkeet "Käsetään laulamaan, pannaan pajattamaan" (ks. myös >Laulajan alkusanoja). Ydinaihe laulajan vastaus: Kepeä on kieli käskijällä, suu suruinen laulajalla (tai muita surullisen laulajan säkeitä). Suruinen suu: ks. myös esim. >Laula laula kieli keito.

    • Suussain on sanan sakara

      Liki meitä listakirja; Virret rihmassa, reisirenkahassa; Virret vieressäni, vyöni allaKs. myös Kyllä on miulla virtosia; Laulajan kerskauksiaLaulajan kerskaus runorunsaudesta, keskeisenä ajatus runojen sijainnista laulajassa itsessään, ruumiillisesti: suussa, päälaella, otsassa, nenässä, vatsassa, vieressä (rihmassa, reisirenkahassa: ainakin XII 320 ja XIII 1827-28; virsivakassa III 2424). Kytkeytyy yleensä laulujen paljouden (>Kyllä on minulla virtosia) tai itsenäisyyden (>Omat on virret oppimani) vakuutteluihin. Kirja-mielikuvat (virsikirja vieressäni, laulukirja päälaella jne.) osin samoja kuin >Kaikki laulan katkismukset-aiheessa.

    • Syyttä laulaminen - synti

      Jos syyttä, tarpehetta laulamme, Luoja lukee sen synniksi + Ei syyttä syville mennä, asioitta aivan kauas (sananlasku?). Laulajan alkusanoissa, joskus tietäjän sanoissa.

    • Tein mie laulut starsinoista

      Emo neuvo neitoaan; Älä moiti mahtaviaKs. myös Virsien tekeminenPilkkavirren tekijä kertoo, miten äiti varoitti moittimasta mahtavia, mutta hän ei totellut emoa vaan teki "laulut starsinoista, pilkkavirret piissareista". Joissakin teksteissä viitataan seurauksiin: Tuli tuosta tuho pojalle, paha leikki laulajalle.

    • Tuhman tuppeen panevat

      Tuleneeko tuhman käydäLaulajan vaatimattomuutta: Tuleneeko tuhman käydä selville selittämään - Jos selvät tuhman tuppeen panevat , ämpäriin - ei tuhma tupessa kestä. Yhdistyy joskus >Kehannenko suurta suutani avata -aiheeseen.

    • Tulkaa virteni tupahan

      Käykää virret kätösilleni; Otan virret viereheni, poikkipuolin polvelleniKs. myös Tuon ilon tullessaniYdinaihe: Tulkaa virteni tupaan, sanani suojaan - tulkaa ovista ja ikkunoista - asettukaa käsilleni, polvilleni! Vrt. Kun olutta tuotasihin -aihe (>Laulajan palkka): kun annetaan olutta, tuon virteni tupaan.

    • Tulkaa virttä kuulemaan*?

      Vrt. laulukehoitukset.

    • Tuon ilon tullessani

      Ilon toin tullessani; Kun tulin tupaan, toin laulut tullessani; Mie toin virret tullessain; Tulin ulkonta tupahan, toin ilon tullessani; Tuon virteni tupaan tullessaniKs. myös Tulkaa virteni tupahanYdinaihe - minä tuon tullessani laulut esitetään vaihtelevin säkein: Kun tulen tupaan, tuon ilon tullessani, remun reunapuolessani - tulin kuin tulikipuna/vesipisara/rautamuurahainen - tuon virret tullessani, mitä laulan ollessani. §§§Johdantona usein >Tupa on täynnä tuppisuita, >Tupa tyhjä tultuain. Joskus tähän kytketään aihelma >Virret vilussa (VII; sieltä ne nyt otetaan sisään), joskus >Runoreki. Jatkona laulu- ja/tai tanssiaiheita.

    • Tuon ilon tullessani*

      Ilon toin tullessani; Kun tulin tupaan, toin laulut tullessani; Mie toin virret tullessain; Tulin ulkonta tupahan, toin ilon tullessani; Tuon virteni tupaan tullessani*Ks. myös Tulkaa virteni tupahan*Ydinaihe - minä tuon tullessani laulut esitetään vaihtelevin säkein: Kun tulen tupaan, tuon ilon tullessani, remun reunapuolessani - tulin kuin tulikipuna/vesipisara/rautamuurahainen - tuon virret tullessani, mitä laulan ollessani. §§§Johdantona usein >Tupa on täynnä tuppisuita, >Tupa tyhjä tultuain. Joskus tähän kytketään aihelma >Virret vilussa (VII; sieltä ne nyt otetaan sisään), joskus >Runoreki. Jatkona laulu- ja/tai tanssiaiheita.

    • Tupa on täynnä tuppisuita

      Tupa on täynnä tuppisuita, ei laulun alkajaa; Tupa on täynnä tuppisuita, minun alotettavaKs. myös Ei ole alottajaista, kun en ruvenne; Kuusi kuulemassa, seitsemän tähystämässäAlussa säesarja tuvasta, joka on täynnä tuppisuita, lato/lattu/lutu)neniä, pörhöpäitä ym. muita halventavia ilmauksia. Vasta kun minä tulen, alkaa laulu. Eteläisillä alueilla aihetta jatkaa useimmiten >Tuon ilon tullessani. Sama idea, joskus samoja säkeitäkin, kuin >Ei ole alottajaista-aiheessa, joka paikoin täyteläisenä liittyykin tähän. §§§Tuvan kuvaus on formulanomainen ja löytyy monista yhteyksistä: kosintarunoista (esim. >Konnulta kosinta), häärunoista (esim. Kosinta: Tupa täynnä tuppisuita, lattia lutanennii, tilannarepliikeistä (>Mustolan pidot) ynnä muualta. Tässä luetellaan vain lauluun liittyvät tekstit.

    • Tuuli virttä toi

      Vilu mulle virttä virkkoiKs. myös Omat on virret oppimani; Huolilaulut: Kyllä tuuli toista tuopiLaulaja oppi runonsa tuulelta, vilulta ja pakkaselta - joskus viittaus paimenessa oloon. Idea samantapainen kuin >Omat on virret oppimani -runossa, yhdistyykin siihen joskus. I*-teksti: Tuuli tuo tuumat päähän.

    • Tuuli virttä toi*

      Vilu mulle virttä virkkoi*Ks. myös Omat on virret oppimani; Huolilaulut: Kyllä tuuli toista tuopi*Laulaja oppi runonsa tuulelta, vilulta ja pakkaselta - joskus viittaus paimenessa oloon. Idea samantapainen kuin >Omat on virret oppimani -runossa, yhdistyykin siihen joskus. I*-teksti: Tuuli tuo tuumat päähän.

    • Tuutiellessaan emo lauloi

      Lauloi ennen miun emoniKs. myös Lauloin paimenessa; Näin ennen eukko, iso lauloiViite äidin tuutiessa laulamiin lauluihin: Kuin emo minua tuuti, laulo tuutiellessaan; Laulo ennen miun emmoin, laulo lasta liekuttaissa; jatkona pitempi aihelma (Mie ku siulla valelin varren - luusi nyt vai Luojajaisi, puista onni itsellesi, V2 165), kerran kehtolaulu.

    • Tämä likka lauleloo

      Tämä likka lauleloo, eäni kannatteloo - poika ku likkaa pilkkajaa, likka rallattelloo.

    • Täss on vanha virrenseppä

      Laulujen takoja; Mie oon vissiin virrenseppä; Täältä laulaja tulevi; Virrensepän hyvä korvessa laulaa; Väinämöinen virrenseppä; Äsken ois viisas virrenseppäKs. myös Ei ilo ilolle tunnu; Runoreki; Laulaminen ja sankaritLaulajan alkusanoja ja/tai kerskauksia, joissa laulaja määrittää itsensä virrensepäksi (virren ponneksi): Täss on (Mie oon) viisas, vanha virrenseppä, laulujen takoja, laittelija, entinen evesti, vanha Väinämöinen (Ilmarinen I 1275); Mihin viipy virrenseppä - toki toinen löytyy; En minä ole virrenseppä, Väinämöinen on! III 1030: Kun mie laulaja olisin ja se vanha virrenseppä.

    • Ulkoa runoja kuulin

      Ulkoa runoja kuulin, läpi lauan laulantojaAihelma Ulkoa runoja kuulin, läpi seinän lausehia, läpi sammalen sanoja jne. kytkeytyy useimmiten >En ole laulajan lajia- ja >Omat on virret oppimani -aiheisiin.

    • Ulkoa runoja kuulin*

      Ulkoa runoja kuulin, läpi lauan laulantoja**Aihelma Ulkoa runoja kuulin, läpi seinän lausehia, läpi sammalen sanoja jne. kytkeytyy useimmiten >En ole laulajan lajia- ja >Omat on virret oppimani -aiheisiin.

    • Venan tytöille virsiä

      Useimmiten kerskauksen >Kyllä on miulla virtosia jatke: veljen tekemässä reessä virsiä riittäisi Venaan ym. seutujen tytöille, pojille laulettavaksi. §§§Jatkona usein kyseisen seudun ja sen asukkaiden pilkkaa: Venan tytöt halla hautoi (ks. >Omien tyttöjen/poikien kehu ja/tai vieraiden pilkka), Venassa on veen vähyys (ks. >Toisen kylän pilkkaa).

    • Venäjän laulun hitto vieköön

      Vie hitto Venäjän virretVie hitto Venäjän virret, saaren laulut - omat virret, nuotit, sanat ovat paremmat; Suomen laulu, oma laulu parempi.

    • Viel on virret laulamatta

      Ks. myös Kyllä on miulla virtosiaYdinaihe: vielä on virtosia (5-6) - sanoja, loitsuja (L) - vielä virret laulamatta, monta virttä koskematta, vasta on reunasta repästy (reunasta repäisyn mielikuvia esiintyy muuallakin laulajan sanoissa).

    • Viel on virret laulamatta*

      *Ks. myös Kyllä on miulla virtosia*Ydinaihe: vielä on virtosia (5-6) - sanoja, loitsuja (L) - vielä virret laulamatta, monta virttä koskematta, vasta on reunasta repästy (reunasta repäisyn mielikuvia esiintyy muuallakin laulajan sanoissa).

    • Vieläk laulan, vain on kyllä

      Ks. myös Laulajan alkusanoja; Laulajan loppusanoja; Minä laulan uutta virttäAihelma sijoittuu alku- ja loppusanojen leikkauskohtaan. Runon minä kysyy: riittääkö tämä, vai jatkanko laulua, aloitanko uuden virren? Säeyhteyksiä alkusanoihin, joissa laulaja usein sanoo alkavansa laulaa vielä virren (uutta virttä), sekä loppusanoihin, joissa laulaja vakuuttaa laulaneensa kyllin; niissäkin toistuu kysymys: vai vasta aloittanemma?

    • Vieläk laulan, vain on kyllä*

      *Ks. myös Laulajan alkusanoja; Laulajan loppusanoja; Minä laulan uutta virttä*Aihelma sijoittuu alku- ja loppusanojen leikkauskohtaan. Runon minä kysyy: riittääkö tämä, vai jatkanko laulua, aloitanko uuden virren? Säeyhteyksiä alkusanoihin, joissa laulaja usein sanoo alkavansa laulaa vielä virren (uutta virttä), sekä loppusanoihin, joissa laulaja vakuuttaa laulaneensa kyllin; niissäkin toistuu kysymys: vai vasta aloittanemma?

    • Virren jatko

      Huitun, tuitun virrenjatko; Hymö, lymö virren jatko; Hyyryn lyyryn virren jatko; Pitkä hattu miehen jatko, nappikenkä naisen; Tyylen lyylen virren jatko; Tyylin lyylin virren jatkoVrt. Aisa toinenSananlasku(nomainen)sarja, jossa alkukuvana useimmiten täytensana-virrenjatko (huitun tuitun, tyylen lyylen jne), johon rinnastetaan muita jatkoja: humala oluen, vesi vuassan, pitkä hattu miehen, nappikenkä naisen, väki kyrvän jatko jne. Vrt. sananlasku Pitkä hattu miehen jatko.

    • Virren kiittäjille ja moittijoille

      Ken on virttä kiittäköön; Ken sanoi passipo, sillä poika syntyöhönKs. myös Ken ei laula laskiaisna; Ääntäni kuka moittii; KokkovirsiLaulajan lopetussanoja, aloituksena usein: Täss/Siin on virsi kuullaksenne, toine ilman ollaksenne / päähän pannaksenne. Ydinaihe: virren kiittäjälle toivotaan kaunista poikaa, moittijalle rumaa tyttöä. Muitakin malleja: moittijoille savisia lapsia - virret rakeina ja nauloina läpi pään I 1749 (tämä myös kiittäjälle II 395!) - kiittäjälle kullat, hopeat ym. Usein häärunoissa, mutta myös itsenäisissä laulajan sanoissa.

    • Virren kiittäjille ja moittijoille*

      Ken on virttä kiittäköön; Ken sanoi passipo, sillä poika syntyöhön*Ks. myös Ken ei laula laskiaisna; Ääntäni kuka moittii; Kokkovirsi*Laulajan lopetussanoja, aloituksena usein: Täss/Siin on virsi kuullaksenne, toine ilman ollaksenne / päähän pannaksenne. Ydinaihe: virren kiittäjälle toivotaan kaunista poikaa, moittijalle rumaa tyttöä. Muitakin malleja: moittijoille savisia lapsia - virret rakeina ja nauloina läpi pään I 1749 (tämä myös kiittäjälle II 395!) - kiittäjälle kullat, hopeat ym. Usein häärunoissa, mutta myös itsenäisissä laulajan sanoissa.

    • Virren reunasta repäsen

      Pieni, konkreettinen aihelma: Oikein mie otsasta alotan, reunasta mie repäsen; La mie laulan, nyt nykäsen, virren reunasta repäsen; Vasta mie reunasta repäsin. Littyy laulun aloittamiseen tai jatkamiseen: >Kolkan käännän, >Laulajan alkusanoissa, >Runoreki, >Silloin laulan konsa joudan, <Viel on virret laulamatta.

    • Virren synty

      Virren, sanan sepän synty: ei sydänmaalla, vaan Venäjällä, kahden kaupungin välissä. Ossippa Omenaisen ainutkertainen runo?

    • Virret läpi päästä lähtekööt

      Johdantona usein virsien välittymiseen liittyviä säkeitä: Ken sanani soanou/sanou/kuulenou/kertonoo. Ydinaihe käsky: Läpi peästä lähtekkähät, niekloina teräsneninä, rakehina rautasina. Säesarja esiintyy myös irrallisena, esim. >Virsikerä -aiheen yhteydessä tai nivoutuneena >Virren kiittäjille ja moittijoille -aiheeseen.

    • Virret tielle virtasivat

      Ks. myös RunorekiVirsien virtaamista kuvaava säe(pari): Virret tielle virtasiit, laulut tielle lankesiit yms. Kysymys voi olla runojen alkuperästä (laulaja löytää tieltä sinne virranneet virret, kokoaa kopraansa - sama idea >Runoreessä) - tai virsien virtaamisesta laulajan luo laulua aloitettaessa.

    • Virret vetelät

      Oman laulutaidon vähättelyä: virteni ovat vetelät kuin hännätön hevonen, esiliinaton emäntä, pesemätön lapsi.

    • Virret vilussa - pahassa paikassa

      Kiven alla kiekkuolla laulut; Oispa minulla virtosia, paikassa pahassa; Virret paikassa pahassaErilaisia mielikuvia, joissa virsien sanotaan olevan 1) vilussa tai 2) pahassa paikassa (kiven, kannon, maan, hatun, hangen, haon, sammaleen) alla, 3) kaivossa (VII 1714). Joskus virsien todetaan olevan siellä, joskus laulaja ilmoittaa hakevansa ne sieltä tai vievänsä ne sinne. Vrt. >Suussain on sanan sakara, joskus alkusäkeet samoja kuin tässä. §§§Tyyppi 1) liittyy erilaisiin aiheisiin: >Laulajan palkka; >Tuon ilon tullessani; >Tulkaa virteni tupahan; >Virsikerä. Tyyppi 2) esiintyy aina >Kyllä on virsiä minulla -kerskauksen jatkoaiheena (V, VII, XIII).

    • Virsi loppui, tie sokeni

      Ks. myös Laulajan lopetussanojaLaulajan lopetussana-aihelma, joka muodostaa oman erillisen kokonaisuutensa; kysymyksessä ilmeisesti ykityisen virren, runon, loppu (ei laulamisen): virsi loppui, tie sokeni, virren pohjukka putosi, virren kammitsa katosi, virren seppä tielle kuoli. Säkeet vaihtevat, mutta perusidea ja -kuvakieli hyvin yhtenevä.

    • Virsi loppui, tie sokeni*

      *Ks. myös Laulajan lopetussanoja*Laulajan lopetussana-aihelma, joka muodostaa oman erillisen kokonaisuutensa; kysymyksessä ilmeisesti ykityisen virren, runon, loppu (ei laulamisen): virsi loppui, tie sokeni, virren pohjukka putosi, virren kammitsa katosi, virren seppä tielle kuoli. Säkeet vaihtevat, mutta perusidea ja -kuvakieli hyvin yhtenevä.

    • Virsien tekeminen

      Ei ole vielä virttä tehty (minusta); Ei ole virret meillä tehty; Ei virret minun tekemät; Ei ole virret Virosta tuotu; Meill ei virttä viikon tehdä; Mie teen virren viitastani; Tatjana runoistansa; Viikkokausi virttä tehty; Viikkokausi on virttä tehty; Virret on Virossa tehty; Virsi on vieraan tekemä, karjalaisen kalkuttama; Virsi on viisasten tekemä; Virs on tehty Viipurissa; Virttä viikkokaus on tehtyKs. myös Tein mie laulut starsinoista; Paikalliset runot: Laulakaat lanasta lapsetErilaisia ketjuuntuvia lausumia virsien tekemisestä: - Ei ole virret teistä, teillä, meistä, meillä tehty, ei minun tekemiäni, vaan ennen, muualla, muitten tekemiä (Viipurissa, Tuuterissa, Virossa, Saksassa - vieraan, karjalaisen, viisaan tekemät, joskus tekijä nimetään, III 446). Usein anteeksypyytelyaiheiden >Älkää pahaksi panko ja <Älä suutu suusanoista perusteluna. - Joskus myös päinvastoin: Virret ei Virosta, vaan itse oppimiani (IV 2189) - Viikkokausi on virttä tehty - Meillä ei virttä viikon tehdä - En virttä viikon etsi, kauan en tutki tuoniloi - Teen virret viitastani (joskus: otan virret viitastani, jolloin liukuu muihin mielikuviin, esim. hihasta ja esiliinan taskusta ottamiseen, ks. >Käeltä poiminut laulut) - Yksilöllisempiä: Minusta ei ole vielä tehty virttä! (V2 725) , Ei oo virret teitä, meitä vassen - entiset ison, emon virret (III2 1532), Näitä virsiä ei ole emo tehnyt, ne on Sunikkalan Tatjana/Toini takonut (XIII 8225).

    • Virsien tekeminen*

      Ei ole vielä virttä tehty (minusta); Ei ole virret meillä tehty; Ei virret minun tekemät; Ei ole virret Virosta tuotu; Meill ei virttä viikon tehdä; Mie teen virren viitastani; Tatjana runoistansa; Viikkokausi virttä tehty; Viikkokausi on virttä tehty; Virret on Virossa tehty; Virsi on vieraan tekemä, karjalaisen kalkuttama; Virsi on viisasten tekemä; Virs on tehty Viipurissa; Virttä viikkokaus on tehty*Ks. myös Tein mie laulut starsinoista; Paikalliset runot: Laulakaat lanasta lapset*Erilaisia ketjuuntuvia lausumia virsien tekemisestä: - Ei ole virret teistä, teillä, meistä, meillä tehty, ei minun tekemiäni, vaan ennen, muualla, muitten tekemiä (Viipurissa, Tuuterissa, Virossa, Saksassa - vieraan, karjalaisen, viisaan tekemät, joskus tekijä nimetään, III 446). Usein anteeksypyytelyaiheiden >Älkää pahaksi panko ja <Älä suutu suusanoista perusteluna. - Joskus myös päinvastoin: Virret ei Virosta, vaan itse oppimiani (IV 2189) - Viikkokausi on virttä tehty - Meillä ei virttä viikon tehdä - En virttä viikon etsi, kauan en tutki tuoniloi - Teen virret viitastani (joskus: otan virret viitastani, jolloin liukuu muihin mielikuviin, esim. hihasta ja esiliinan taskusta ottamiseen, ks. >Käeltä poiminut laulut) - Yksilöllisempiä: Minusta ei ole vielä tehty virttä! (V2 725) , Ei oo virret teitä, meitä vassen - entiset ison, emon virret (III2 1532), Näitä virsiä ei ole emo tehnyt, ne on Sunikkalan Tatjana/Toini takonut (XIII 8225).

    • Virsikerä

      Kerin virteni kerälle; Käärin virteni kerälleYleisimmin laulajan lopetussanoja: Kerin virteni kerälle, sovittelen sommelolle (paasmalle, palmikolle jne.). Esiintyy aloitusformulana (kerin kerältä), olutta vaativan uhkauksissa (jos ei anneta olutta, kerin kerälle, ks. >Laulajan palkka), >Runoreki -runon kertomuksen päätteenä (kerin löytämäni virret kerälle, sieltä otan kun on tarvis). §§§Erilaisia jatkoja: Pistän kerän aitan parvelle 1) josta ei pääse luien lonsumatta, 2) josta eivät kaikki lapset niitä saa, 3) jossa säästyvät paremmille laulajille, 4) toiste ottaakseni. Aitan lisäksi muitakin säilytyspaikkoja: kiukaalle IV 3408, saahkan perälle (V 146, 230), kelkkaan (VII 1514), kulkemaan tielle (VII 1513), laatikkoon (vrt. >Aukaisen sanaisen arkun). §§§Etelässä jatkona usein >Silloin laulan konsa jouan.

    • Virsikerä*

      Kerin virteni kerälle; Käärin virteni kerälle**Yleisimmin laulajan lopetussanoja: Kerin virteni kerälle, sovittelen sommelolle (paasmalle, palmikolle jne.). Esiintyy aloitusformulana (kerin kerältä), olutta vaativan uhkauksissa (jos ei anneta olutta, kerin kerälle, ks. >Laulajan palkka), >Runoreki -runon kertomuksen päätteenä (kerin löytämäni virret kerälle, sieltä otan kun on tarvis). §§§Erilaisia jatkoja: Pistän kerän aitan parvelle 1) josta ei pääse luien lonsumatta, 2) josta eivät kaikki lapset niitä saa, 3) jossa säästyvät paremmille laulajille, 4) toiste ottaakseni. Aitan lisäksi muitakin säilytyspaikkoja: kiukaalle IV 3408, saahkan perälle (V 146, 230), kelkkaan (VII 1514), kulkemaan tielle (VII 1513), laatikkoon (vrt. >Aukaisen sanaisen arkun). §§§Etelässä jatkona usein >Silloin laulan konsa jouan.

    • Virsikontti, sanasalkku

      Virsikerä, kontti, sanasalkkuKs. myös Aukaisen sanaisen arkun; Runoreki; VirsikeräPieni alkusana-aihelma: virsikontti, sanasalkku unohtui kotiin. Vrt. erityisesti >Runoreki, jossa mainitaan joskus kontti ja salkku. Vrt. myös >Kyllä on miulla virtosia (pussi puolillaa, säkki suuri suuta myöte XIII1 112; miull on virsii viisi säkkii, 100 kulia XIII1 1888; tuohikontissa kotona XIII2 4727).

    • Vuoro laulaa

      Millä pääsen - virsilläniKs. myös Yhä yhtä laulattaatJohdantoja: Lauloi yksi, lauloi toinen jne.; Vuoroin unnot, vennot, linnut jne. (IV). Ydinaihe: Jo tuli minulle vuoro niin kuin kylälle kyytivuoro, vallalle havosen vaihto - kylä pääsi kyyillään, herra hevosillaan - minä laulullani. Jatkeena usein laulajan kerskauksia. Kannaksen piirissä (XIII, V) aihe usein vain muutaman säkeen totemus vuoron vaihtumisesta. Tähän yhdistetty kaikki.

    • Vuoro laulaa*

      Millä pääsen - virsilläni*Ks. myös Yhä yhtä laulattaat*Johdantoja: Lauloi yksi, lauloi toinen jne.; Vuoroin unnot, vennot, linnut jne. (IV). Ydinaihe: Jo tuli minulle vuoro niin kuin kylälle kyytivuoro, vallalle havosen vaihto - kylä pääsi kyyillään, herra hevosillaan - minä laulullani. Jatkeena usein laulajan kerskauksia. Kannaksen piirissä (XIII, V) aihe usein vain muutaman säkeen totemus vuoron vaihtumisesta. Tähän yhdistetty kaikki.

    • Vuorolaulu

      En tunne edellä käyä (Päämiehen ja säistäjän vuorolaulu)Erilaisia vuorolauluja, joissa vaihtuvien laulajien repliikit käyvät ilmi. Vrt. >Kelläys; >Laulan laulajat mokomat, >Mitä laulat lappahuuli.

    • Vähä virren väärin lauloin

      Joko virren väärin lauloin; Liekö virsissä vikoja; Älä virttä väärin laulaKs. myös Älkää pahaksi panko; Älä suutu suusanoistaErilaisia väärin laulamista kommentoivia aihelmia: Vähä virren väärin lauloin kun en oikein osaa - mitäs tuosta; saan sanani takaisin jne. Väärin laulaminen ei ole nivoutunut anteeksipyynnön osaksi kuten ks. myös -aiheissa, mutta säemateriaali samantapaista. Kahdesti kielto: ei saa laulaa virttä väärin.

    • Yhä yhtä laulattavat

      Ei yhä yksi jaksa; Yhä minua yllyttävät laulamaanKs. myös Vuoro laulaaYhä yhtä laulattavat, yhä yhtä ja toista, ei minua - Yhä minua yllyttävät, kupehesta kutkuttavat - Ei yksi aina jaksa / Ei yhä yksi jaksa. Kytkeytyvät toisiinsa, yllytettynä voi olla sekä runon minä että joku toinen, jonka sijalla hän haluaisi olla.

    • Älkää pahaksi panko - kylä kirotko

      Älkää ouoksi otelko minun lapsen laulujaKs. myös Kuka ouot ottanevi; Vähä virren väärin lauloin; Älä suutu suusanoista Ks. myös HÄÄRUNOT/Moittijan puolustelut: Jo minä virren väärin lauloin; Älä suutu sulho suusanoistaJohdantona usein puhutteluja: Hoi tytöt, sisoini, kylän ämmät, äitiseini, pojat puoliveikkoseini jne. Ydinaihe: Elkää pahaksi panko, elkää ouoksi otelko / Älkähän kylä kirotko, ristirahvas rienaelko / Älkää naiset naurako - jos mie virren väärin lauloin, sanan ristiin ripasin / virren väärin, toisen suorin, sanan kaksi kannoittelin / hos mie lapsi paljon laulan, hullukkaine paljo huuan (sama ks. >Ei ole hullun kieltäjätä). §§§Jatkona esim. sananlaskuaihe >Monta väärää vakoa, uron nuoren kynnäkissä, lauluaihe >En ole opissa ollut.

    • Älkää pahaksi panko - kylä kirotko*

      Älkää ouoksi otelko minun lapsen lauluja*Ks. myös Kuka ouot ottanevi; Vähä virren väärin lauloin; Älä suutu suusanoista Ks. myös HÄÄRUNOT/Moittijan puolustelut: Jo minä virren väärin lauloin; Älä suutu sulho suusanoista*Johdantona usein puhutteluja: Hoi tytöt, sisoini, kylän ämmät, äitiseini, pojat puoliveikkoseini jne. Ydinaihe: Elkää pahaksi panko, elkää ouoksi otelko / Älkähän kylä kirotko, ristirahvas rienaelko / Älkää naiset naurako - jos mie virren väärin lauloin, sanan ristiin ripasin / virren väärin, toisen suorin, sanan kaksi kannoittelin / hos mie lapsi paljon laulan, hullukkaine paljo huuan (sama ks. >Ei ole hullun kieltäjätä). §§§Jatkona esim. sananlaskuaihe >Monta väärää vakoa, uron nuoren kynnäkissä, lauluaihe >En ole opissa ollut.

    • Älä suutu suusanoista

      Älä suutu suusanoista, virsistäKs. myös HÄÄRUNOT/Moittijan puolustelut: Älä suutu sulho suusanoistaLaulajan vetoomus kuulijoille/kuulijalle: Älä virsistä vihastu, älä suutu suusanoista. Jatkona usein ajatuksia virren tekemisestä: Virsi on viisaan tekemä; Ei ole virret meillä tehty (> Virsien tekeminen).

    • Älä suutu suusanoista*

      Älä suutu suusanoista, virsistä*Ks. myös HÄÄRUNOT/Moittijan puolustelut: Älä suutu sulho suusanoista*Laulajan vetoomus kuulijoille/kuulijalle: Älä virsistä vihastu, älä suutu suusanoista. Jatkona usein ajatuksia virren tekemisestä: Virsi on viisaan tekemä; Ei ole virret meillä tehty (> Virsien tekeminen).

    • Äänen kehunta

      Anna kulkkuni kumissa kuin Ruotsin ruokopillin: Ääneni kun alennan - ylennän; Äänen (laulajan) kehuntaKs. myös Ääni pieni, vieno, sortunutYdinaihe: Laulaja ylistää ääntään. Erilaisia äänen kuvauksia: Anna kulkkuni kumista kuin Ruotsin ruokopilli, Piitterin paras pasuuna (IV); Ääneni kun alennan soi kuin pajunen pilli - kun ylennän, soi kuin kannel kaunis (V, XIII): Miull on suuta/ääntä paljon (V),

    • Ääni - pieni, vieno, sortunut

      Annan kulkkuni kulaita; Emo oli raisu raatamaan; Emo voisi voilla kurkkuni; Huorat huuhtoi huntujaan (Join vettä); Koettelen ääntäni; Kumajaa, soi kulkku emon voitelulla; La koettelen ääntäni; Miksei soi sorja ääni; Miksei soi soria ääni; Miksi ääni minulla pieni - piennä penkiltä; Miks on miulla ääni vieno? Mikä kumma kulkullani; Mikä on sulkenut suun runolta; Mikä sorti suuren (sorjan) äänen; Mikä sorti äänen suuren; Mikä sorti äänen suuren, lapoin vettä; Mure särki kanteleeni; Noian voita lienenkö syönyt; Onko ääneni entisellään; Soi ennen sorja ääni, kun emo voilla voiteli; Sorian ääni soisi; Sortunut ääni; Suru sorti sorjan äänen; Suru sorti äänen sorjan; Äijä on ääneni kulunut; Äänen sorjan (äreän) mikä sorti; Ääni heikko huonon ruoan vuoksi; Ääni huono; Ääni pieni; Ääni pieni, ei voilla voitajaa; Ääni pieni, piennä penkiltä putosin; Ääni sortunut, join joesta vettä; Ääni vieno; Ääni vieno (kesällä kannettu); Ääni vieno, pieni, piennä putosin; Ääni äräkkä; Ääntäni kuka moittii; Äänöjäni koetanKs. myös Laulajan palkkaKeskeisteema oman äänen heikkous tai sortuneisuus tai kuluminen ja tähän johtaneet syyt. Teema koostuu seuraavista aihelmista, usein toisiinsa kietoutuneina: 1) Äänen koettelu: koettelen ääntäni - äijä on ääntäni kulunut. Nämä laajoiksikin paisuvat aihelmat voivat johdatella seuraaviin tai esiintyä yksin. Keski-Inkerissä kehittely: liekö ääni murtunut munissa, paistissa? (III 3182, VII 1564, XII 324 ja yleinen IV-V, XIII) 2) Kysymyksiä: Mikä sorti suuren äänen, sulki suun runolta? Miksi ääneni on pieni, vieno, heikko? Yleisiä johdatteluja, esiintyvät joskus myös yksin (IV 3341, V2 635, VII 1664-65, 1710, 1738, XIII 1792) 3) Join vettä joesta - huorien pesuvesi (ks. >Huuhtoi huorat huntujaan) Join vettä joesta - kuitu kurkkuun (yleinen etelässä) - ulos kuitu kurkustani (IV 992, 1149 yksin, 2344, V2 108, 194, 198, 202, V3 337-337a, 1341, XIII 1779-1781, 10593, 10596) - anna kulkkuni kumista; anna soija sorjan äänen (LP 337-37a, 341, IV 1149 - voi ola muuallakin, us. edellisen jatkona) 4) Söinkö noidan voita? (III 836, 839, 1484, 4158, 4182, XIII 10597) 5) Suru sorti ääneni (I4 2220, IV 761, 992, 2584*, 2930, 2933, 3539, 3553; V2 29; VII2 1715, 2088, XIII 10589, 10591) 6) Soittelija ei ole soria (V2 98, 201, V3 259, 349, XIII 1542, 1729, 1782) 7) Ei ole voilla voitelijaa - ennen emo voiteli kurkun (V2 29, 102, 192, 193, 195, 199, 205, 207, 410, 642, 766, 2292, V3 259- 260, 338, XIII 1553, 1555, 1557, 1585-1586, 1729, 1782-1782a, 2390, 5651, 10589, 10594; vrt. >Ei ole minulla niinkuin muilla isoa, emoa. 8) Olen kesällä kannettu, syvänkuulla syntynyt (III 728, 837, 1482-1483, IV 989, 990, 1664, 2156, 2344, V2 154, 206, 2287, XIII 1816, 1819; ks.> Syksyllä, kesällä syntynyt) 9) Äidin raataminen - putosin pienenä penkiltä (ks. myös >Silmät kipeät -aihetta, voi olla muuallakin muodon pohdinnoissa) - emo niitti, raatoi, minä itkin (IV2 2344; V2 133, 200, 2232; XIII 1817, 10603; ks. myös XIII 2311:3-5 - sama aihe, mutta ääni-teema puuttuu) 10) Emo ei antanut voita, iso ei sianlihaa (III 299, 837-838, 1482-1483, 2750, 3672, IV 1334) 11) Haja-aiheita: äiti ei luusint Luojan mieltä (XV 1198); kasvoin mieron kakuilla (III 516); ääni kului mieron tiellä XII 324, yskä sulki XII 330).

    • Ääni - pieni, vieno, sortunut*

      Annan kulkkuni kulaita; Emo oli raisu raatamaan; Emo voisi voilla kurkkuni; Huorat huuhtoi huntujaan (Join vettä); Koettelen ääntäni; Kumajaa, soi kulkku emon voitelulla; La koettelen ääntäni; Miksei soi sorja ääni; Miksei soi soria ääni; Miksi ääni minulla pieni - piennä penkiltä; Miks on miulla ääni vieno? Mikä kumma kulkullani; Mikä on sulkenut suun runolta; Mikä sorti suuren (sorjan) äänen; Mikä sorti äänen suuren; Mikä sorti äänen suuren, lapoin vettä; Mure särki kanteleeni; Noian voita lienenkö syönyt; Onko ääneni entisellään; Soi ennen sorja ääni, kun emo voilla voiteli; Sorian ääni soisi; Sortunut ääni; Suru sorti sorjan äänen; Suru sorti äänen sorjan; Äijä on ääneni kulunut; Äänen sorjan (äreän) mikä sorti; Ääni heikko huonon ruoan vuoksi; Ääni huono; Ääni pieni; Ääni pieni, ei voilla voitajaa; Ääni pieni, piennä penkiltä putosin; Ääni sortunut, join joesta vettä; Ääni vieno; Ääni vieno (kesällä kannettu); Ääni vieno, pieni, piennä putosin; Ääni äräkkä; Ääntäni kuka moittii; Äänöjäni koetan*Ks. myös Laulajan palkka*Keskeisteema oman äänen heikkous tai sortuneisuus tai kuluminen ja tähän johtaneet syyt. Teema koostuu seuraavista aihelmista, usein toisiinsa kietoutuneina: 1) Äänen koettelu: koettelen ääntäni - äijä on ääntäni kulunut. Nämä laajoiksikin paisuvat aihelmat voivat johdatella seuraaviin tai esiintyä yksin. Keski-Inkerissä kehittely: liekö ääni murtunut munissa, paistissa? (III 3182, VII 1564, XII 324 ja yleinen IV-V, XIII) 2) Kysymyksiä: Mikä sorti suuren äänen, sulki suun runolta? Miksi ääneni on pieni, vieno, heikko? Yleisiä johdatteluja, esiintyvät joskus myös yksin (IV 3341, V2 635, VII 1664-65, 1710, 1738, XIII 1792) 3) Join vettä joesta - huorien pesuvesi (ks. >Huuhtoi huorat huntujaan) Join vettä joesta - kuitu kurkkuun (yleinen etelässä) - ulos kuitu kurkustani (IV 992, 1149 yksin, 2344, V2 108, 194, 198, 202, V3 337-337a, 1341, XIII 1779-1781, 10593, 10596) - anna kulkkuni kumista; anna soija sorjan äänen (LP 337-37a, 341, IV 1149 - voi ola muuallakin, us. edellisen jatkona) 4) Söinkö noidan voita? (III 836, 839, 1484, 4158, 4182, XIII 10597) 5) Suru sorti ääneni (I4 2220, IV 761, 992, 2584*, 2930, 2933, 3539, 3553; V2 29; VII2 1715, 2088, XIII 10589, 10591) 6) Soittelija ei ole soria (V2 98, 201, V3 259, 349, XIII 1542, 1729, 1782) 7) Ei ole voilla voitelijaa - ennen emo voiteli kurkun (V2 29, 102, 192, 193, 195, 199, 205, 207, 410, 642, 766, 2292, V3 259- 260, 338, XIII 1553, 1555, 1557, 1585-1586, 1729, 1782-1782a, 2390, 5651, 10589, 10594; vrt. >Ei ole minulla niinkuin muilla isoa, emoa. 8) Olen kesällä kannettu, syvänkuulla syntynyt (III 728, 837, 1482-1483, IV 989, 990, 1664, 2156, 2344, V2 154, 206, 2287, XIII 1816, 1819; ks.> Syksyllä, kesällä syntynyt) 9) Äidin raataminen - putosin pienenä penkiltä (ks. myös >Silmät kipeät -aihetta, voi olla muuallakin muodon pohdinnoissa) - emo niitti, raatoi, minä itkin (IV2 2344; V2 133, 200, 2232; XIII 1817, 10603; ks. myös XIII 2311:3-5 - sama aihe, mutta ääni-teema puuttuu) 10) Emo ei antanut voita, iso ei sianlihaa (III 299, 837-838, 1482-1483, 2750, 3672, IV 1334) 11) Haja-aiheita: äiti ei luusint Luojan mieltä (XV 1198); kasvoin mieron kakuilla (III 516); ääni kului mieron tiellä XII 324, yskä sulki XII 330).

  • 2. Valituslaulut

    • 1. Laulut huolesta ja surusta

      • Alahalla allin mieli

        Ks. myös Surull on susi metsässäYdinaihe linnun ja itsen vertailu: Alahalla allin mieli uiessa vilua vettä, vilu on vatsa varpusella jääoksalla istuessa, sydän on kylmä kyyhkysellä syyvessä kylän kekoa - alempana, vilumpi, kylmempi on minun sitäkin. Vienassa miehen lausuma: Alempana miehen mieli naidessa jaloa (=suurta) naista. Hämeen loitsuissa vain säemuistuma (uiessa vilua vettä). Johdantona usein >Eipä tiedä yksikänä. Yhdistyy huoli- ja orpo-aiheisiin, esim. >Ei ole sitä hevosta, >Kanna korppi kaihoani, >Niin minut isoni jätti.

      • Alahalla allin mieli*

        Ks. myös Surull on susi metsässä*Ydinaihe linnun ja itsen vertailu: Alahalla allin mieli uiessa vilua vettä, vilu on vatsa varpusella jääoksalla istuessa, sydän on kylmä kyyhkysellä syyvessä kylän kekoa - alempana, vilumpi, kylmempi on minun sitäkin. Vienassa miehen lausuma: Alempana miehen mieli naidessa jaloa (=suurta) naista. Hämeen loitsuissa vain säemuistuma (uiessa vilua vettä). Johdantona usein >Eipä tiedä yksikänä. Yhdistyy huoli- ja orpo-aiheisiin, esim. >Ei ole sitä hevosta, >Kanna korppi kaihoani, >Niin minut isoni jätti.

      • Annan huolia hevosen

        Ks. myös Kehtolaulut: Anna itkeä itikan; Häärunot/Morsiamen lohdutus: Anna itkeä itikan, huolia hevosenJohdantosäkeinä erilaisia "huolimisen" kieltoja: En mie huoli vaikk on huolii; En mie huoli hoikkotukka; Ei pie surra suottenkaan jne. Ydinaihe: Annan huolia hevosen, murehtia mustan ruunan - hevosell on luu lujempi, pää kovempi, hammas kahta karkiampi. Useimmiten lyyrinen huoliruno tai sellaisen osa. Joskus kehtolauluissa, häälauluissa ja lastenhoitoloitsuissa sinä-muodossa. Yhdistyy usein kiinteästi läheiseen >Anna itkeä itikan -aiheeseen sekä muihin eläinrunoihin (>Huolihevonen; >Kanna korppi kaihoani; >Susi käyköön suruun jne.).

      • Annan huolia hevosen*

        Ks. myös Kehtolaulut: Anna itkeä itikan; Häärunot/Morsiamen lohdutus: Anna itkeä itikan, huolia hevosen*Johdantosäkeinä erilaisia "huolimisen" kieltoja: En mie huoli vaikk on huolii; En mie huoli hoikkotukka; Ei pie surra suottenkaan jne. Ydinaihe: Annan huolia hevosen, murehtia mustan ruunan - hevosell on luu lujempi, pää kovempi, hammas kahta karkiampi. Useimmiten lyyrinen huoliruno tai sellaisen osa. Joskus kehtolauluissa, häälauluissa ja lastenhoitoloitsuissa sinä-muodossa. Yhdistyy usein kiinteästi läheiseen >Anna itkeä itikan -aiheeseen sekä muihin eläinrunoihin (>Huolihevonen; >Kanna korppi kaihoani; >Susi käyköön suruun jne.).

      • Ei muut muretta tunne

        Ks. myös Muut ja minäYdinaihe 2-5 säkeen mittainen oman murheen vertaus muihin: Ei ne muut muretta tunne, kanna karvasta syäntä, mut minä murehen tunnen, kannan mieltä katkeroo. Esiintyy sekä itsenäisenä että valitusketjuissa.

      • Ei ole sitä hevosta

        Ks. myös Kanna korppi kaihoaniJohdantona usein >Enemmän minulla huolta. Ydinaihe: Ei ole/löyvy sitä hevosta - viiden Viipurin välillä, kuuen linnan kuuluvilla / talonpojan tanhuassa, kestikievarin pihassa - joka mun huoleni vetäis, kaihuvein kannattais / mu(u)rehein murraltais. Suomen Karjalassa (VII ja XIII 1933, 1961) runo jatkuu kalattoman kaivon aiheella: Lampihin kalattomaan, aivan ahvenettomaan (ks. >Kanna korppi kaihoani). Yhdistyy laajalti >Kanna korppi kaihoani- ja >Huolihevonen-eläinaiheisiin. Erityisesti Länsi-Inkerissä hevosen puutteeseen ratkaisun tuo juuri suruista tehty >Huolihevonen, joka jaksaa kantaa minän huolet.

      • Ei ole sitä hevosta*

        Ks. myös Kanna korppi kaihoani*Johdantona usein >Enemmän minulla huolta. Ydinaihe: Ei ole/löyvy sitä hevosta - viiden Viipurin välillä, kuuen linnan kuuluvilla / talonpojan tanhuassa, kestikievarin pihassa - joka mun huoleni vetäis, kaihuvein kannattais / mu(u)rehein murraltais. Suomen Karjalassa (VII ja XIII 1933, 1961) runo jatkuu kalattoman kaivon aiheella: Lampihin kalattomaan, aivan ahvenettomaan (ks. >Kanna korppi kaihoani). Yhdistyy laajalti >Kanna korppi kaihoani- ja >Huolihevonen-eläinaiheisiin. Erityisesti Länsi-Inkerissä hevosen puutteeseen ratkaisun tuo juuri suruista tehty >Huolihevonen, joka jaksaa kantaa minän huolet.

      • Ei päiväni parane, itken tai laulan

        Hot mie itken, hot mie laulan, ei miun päiväni parane, ei muutu murheheni. Formulamainen 2-4 säkeinen aihelma. Vrt. >Itkien ikä parempi, rallatellen rattosampi; yhdistyy tähän joskus.

      • Ei sula syän suruinen

        Johdantojaksoja: Mielessä on hyytä hynkky, jäätä jänkky (III 1162, 1447, 1449, 3264, VII2 1809); Voi toki kun voi sulavi pahassa pataranissa (VII2 1810); Kuka usko, kenpä luuli suot sulavan, maat valuvan, kun oli vasta vahva talvi (V2 491); erilaisia kesän tulon kuvauksia (III 504, 1584, 3860, IV 1605, 3560). Ydinaihe: Suot sulavat, maat valuvat, ahovieret aukiaa (alenovat aian vieret; meren rannat raukenevat; kaikki kankahat sulavi, pellon vieret pehmenööt) - ei sula sydän suruinen (ei sula miun suruni), ei hauvu haluinen vatsa/rinta - ei sula sulallakana, ei kesän lämpimälläkänä. Kannaksella (V, XIII) paikoin jatko: Minkän päivät lämpimämmät, sen on vatsain miun vilumpi, minkän aika kallehempi, sen on mielein miun pahempi. Muita jatkoja: kun sulaa, kasvaa päälle katajikko, petäjikkö VII 1808, XIII 1947 (vrt. >Haudan kuvaus); vaikka valan päälle kuumaa vettä (III 1162, 1447, 1584); vaikka aurinko paistaisi (IV 1605); Minä raukka maan rakohon, minä tuonen turpehesen (VII3 4411). Usein itsenäinen, usein samassa ketjussa muitakin huoliaiheita, esim. >Ei ole sitä hevosta, >Eipä tiedä yksikänä, >Huoliensa haastelija, >Vakka on syttä vatsassani. III-alueella suhteellisen yhtenäinen ketju: laulajan sanoja + >Eipä tiedä yksikänä + >Ei sula syän suruinen + >Huoliensa haastelija.

      • Ei sula syän suruinen*

        *Johdantojaksoja: Mielessä on hyytä hynkky, jäätä jänkky (III 1162, 1447, 1449, 3264, VII2 1809); Voi toki kun voi sulavi pahassa pataranissa (VII2 1810); Kuka usko, kenpä luuli suot sulavan, maat valuvan, kun oli vasta vahva talvi (V2 491); erilaisia kesän tulon kuvauksia (III 504, 1584, 3860, IV 1605, 3560). Ydinaihe: Suot sulavat, maat valuvat, ahovieret aukiaa (alenovat aian vieret; meren rannat raukenevat; kaikki kankahat sulavi, pellon vieret pehmenööt) - ei sula sydän suruinen (ei sula miun suruni), ei hauvu haluinen vatsa/rinta - ei sula sulallakana, ei kesän lämpimälläkänä. Kannaksella (V, XIII) paikoin jatko: Minkän päivät lämpimämmät, sen on vatsain miun vilumpi, minkän aika kallehempi, sen on mielein miun pahempi. Muita jatkoja: kun sulaa, kasvaa päälle katajikko, petäjikkö VII 1808, XIII 1947 (vrt. >Haudan kuvaus); vaikka valan päälle kuumaa vettä (III 1162, 1447, 1584); vaikka aurinko paistaisi (IV 1605); Minä raukka maan rakohon, minä tuonen turpehesen (VII3 4411). Usein itsenäinen, usein samassa ketjussa muitakin huoliaiheita, esim. >Ei ole sitä hevosta, >Eipä tiedä yksikänä, >Huoliensa haastelija, >Vakka on syttä vatsassani. III-alueella suhteellisen yhtenäinen ketju: laulajan sanoja + >Eipä tiedä yksikänä + >Ei sula syän suruinen + >Huoliensa haastelija.

      • Ei tule uni usein huolellisen huonehesen

        Ydinaihe: Ei tule uni usein huolellisen huoneehee, kaihollisen kattehee, surullisen suun ettee (päivättömän pään aloille, varullisen vaipan alle jne.). Yhdistyy huolten paljouden kuvauksiin, Kannaksella kehtolauluihin, kerran häärunoon.

      • Eipä tiedä yksikänä

        Ydinaihe: muut eivät näe toisen mieleen. Alkusäkeet "Eipä tiedä yksikänä, ymmärrä yheksänkänä" variaatioineen yleiset kaikkialla. Jatkot: 1) Tämän allin mielaloja, tämän pääskyn päänsisusta / Mitä alli ajattelee, pääsky päässään pitää, ja 2) Mitä miull on mielessäin, kuta pääkulusessain / kuta alla kulmiheen / synnisen syämmelläin. Loppusäkeissä voidaan kertoa mitä mielessä on: suruja ja tuskaa (useimmiten), mies, lähtöajatus jne. Mieltä kuvataan jatkossa usein toisin huoliaihein, esim.>Vakka syttä vatsassani (III) ja >Alahalla allin mieli (VII, XIII).

      • Eipä tiedä yksikänä*

        *Ydinaihe: muut eivät näe toisen mieleen. Alkusäkeet "Eipä tiedä yksikänä, ymmärrä yheksänkänä" variaatioineen yleiset kaikkialla. Jatkot: 1) Tämän allin mielaloja, tämän pääskyn päänsisusta / Mitä alli ajattelee, pääsky päässään pitää, ja 2) Mitä miull on mielessäin, kuta pääkulusessain / kuta alla kulmiheen / synnisen syämmelläin. Loppusäkeissä voidaan kertoa mitä mielessä on: suruja ja tuskaa (useimmiten), mies, lähtöajatus jne. Mieltä kuvataan jatkossa usein toisin huoliaihein, esim.>Vakka syttä vatsassani (III) ja >Alahalla allin mieli (VII, XIII).

      • En minä sinä ikinä

        Säepari En minä sinä ikänä, kuuna kullan valkeana on aloitusformula vaihteleviin valitusaiheisiin: Surutonta suuta syötä (1853, 2208); Vieritä ison kiveä (1851); Kuule veikon veisoavan (>Allit lauloivat lahella); Näkijälle kättä näytä (>En näkijälle kättä näytä); Suru ei syömestä katoa (>Suru särkevi sydämen).

      • En ole musta luonnon musta - huolista

        Ks. myös sananlaskurunot: Murhe saattaa mustan karvanYdinaihe huolten rumentavasta vaikutuksesta koostuu kahdesta - kolmesta aihelmasta, yhdessä tai erikseen: 1) En ole musta luonnon musta, hoikka luonnon hoikka, kaita luonnon kaita (en musta emon tekemä; en emon pesemättyyttä) - 1a) Mie olen musta murhettain, hoikka huoliain, kaita kaihojain; 2) Huoli hoikaksi tekevi, murhe muita mustemmaksi, kaiho muita kaiemmaksi. Aihe 2) esiintyy muidenkin huoliaiheiden loppuumaksiimima sekä sananlaskuna Itä-Suomessa; Länsi-Suomessa yleisemmin muodossa >Murhe tuopi mustan karvan (ks. sananlaskurunot). Yhdistyy muihin huolirunoihin, >Kanna korppi kaihoani yleisin. Myös orvon, miniän, sananalaisen aiheissa; viimeksimainituissa usein siltana muiden sanominen: Kaikk sannoot jot mie musta jne. Vrt. >Mihin lienen tuhma tullut, jossa ihmetellään oman mustuuden alkuperää.

      • En ole musta luonnon musta - huolista*

        Ks. myös sananlaskurunot: Murhe saattaa mustan karvan*Ydinaihe huolten rumentavasta vaikutuksesta koostuu kahdesta - kolmesta aihelmasta, yhdessä tai erikseen: 1) En ole musta luonnon musta, hoikka luonnon hoikka, kaita luonnon kaita (en musta emon tekemä; en emon pesemättyyttä) - 1a) Mie olen musta murhettain, hoikka huoliain, kaita kaihojain; 2) Huoli hoikaksi tekevi, murhe muita mustemmaksi, kaiho muita kaiemmaksi. Aihe 2) esiintyy muidenkin huoliaiheiden loppuumaksiimima sekä sananlaskuna Itä-Suomessa; Länsi-Suomessa yleisemmin muodossa >Murhe tuopi mustan karvan (ks. sananlaskurunot). Yhdistyy muihin huolirunoihin, >Kanna korppi kaihoani yleisin. Myös orvon, miniän, sananalaisen aiheissa; viimeksimainituissa usein siltana muiden sanominen: Kaikk sannoot jot mie musta jne. Vrt. >Mihin lienen tuhma tullut, jossa ihmetellään oman mustuuden alkuperää.

      • Enemmän minulla huolta

        Ks. myös LAULU: Enemmän minulla sanojaJohdantoformuloita: Hoi on voi on huolta paljo, paljo mieliä pahoja; Moni ajattelee, ei ole huolta hurnakolla yms. Ydinaihe huolten määrä: Enemmän minulla huolta kuin on kuusessa käpyjä, petäjässä helpeitä, katajoita (kanarvia) kankahalla, rannoilla rapakiviä, suolla sammalia jne. Etelässä toinenkin vertaus: - - kuin on huolen huolijalla, murheen murtajalla (III, V3, XIII). Pohjois-Karjalassa (VII) jatkoaihelma: Ken kosken kiven lukisi, meren aallot arvoaisi, se mun huoleni lukisi, apeani arvoaisi. Samassa ketjussa erityisesti >Kanna korppi huoliani, >Monenlaiset huolet, >Ei ole sitä hevosta.

      • Enemmän minulla huolta*

        Ks. myös LAULU: Enemmän minulla sanoja*Johdantoformuloita: Hoi on voi on huolta paljo, paljo mieliä pahoja; Moni ajattelee, ei ole huolta hurnakolla yms. Ydinaihe huolten määrä: Enemmän minulla huolta kuin on kuusessa käpyjä, petäjässä helpeitä, katajoita (kanarvia) kankahalla, rannoilla rapakiviä, suolla sammalia jne. Etelässä toinenkin vertaus: - - kuin on huolen huolijalla, murheen murtajalla (III, V3, XIII). Pohjois-Karjalassa (VII) jatkoaihelma: Ken kosken kiven lukisi, meren aallot arvoaisi, se mun huoleni lukisi, apeani arvoaisi. Samassa ketjussa erityisesti >Kanna korppi huoliani, >Monenlaiset huolet, >Ei ole sitä hevosta.

      • Harmit olkoot haastamatta

        Huolten puhumisesta muille: Olkoot harmit haastamatta, panematta pakkopäivät - nyt on ihmiset iloiset, naiset kaikki naurusuulla.

      • Hoia hoia huolellista

        Vrt. Rukoukset: Hoia, Herra, huolellistaHuolilaulujen aloitus- ja huudahdusformuloita (erit. V, XIII): Hoia hoia huolellista/huoliani; Hoi on hoi on huolellista / huolta paljon.

      • Huolellisen tuutu

        Ydinaihe: Kasvoi suolle huolas/suuri honka, viitahan vilu petäjä (halu haapa kankahalla; rannalle rutinen raita jne) - tuost on mulle tuutu tehty, vaku vaivanen rakettu - joll on tuima tuuiteltu, huolellinen huiskuteltu; säemuunnelmia paljon. Joissakin teksteissä (* - esim. VI) vain huolihonka-säe. Yhdistelmissä toistuvat viha- ja valitusaiheet: >Syntymistään sureva; >Soisi mun kyläiset naiset; >Joka puu puree.

      • Huolellisen tuutu*

        *Ydinaihe: Kasvoi suolle huolas/suuri honka, viitahan vilu petäjä (halu haapa kankahalla; rannalle rutinen raita jne) - tuost on mulle tuutu tehty, vaku vaivanen rakettu - joll on tuima tuuiteltu, huolellinen huiskuteltu; säemuunnelmia paljon. Joissakin teksteissä (* - esim. VI) vain huolihonka-säe. Yhdistelmissä toistuvat viha- ja valitusaiheet: >Syntymistään sureva; >Soisi mun kyläiset naiset; >Joka puu puree.

      • Huoli pääni harjoavi

        Ydinsäkeet: Itku silmäni pesee/sitoo, huoli pääni harjaa (suru päätäni sukii; kaiho päätä kampaelee jne.) - Ei ison sininen silkki, ei emon halunen harja (ei emon käet kätevät). Joskus kampaaja vieras nainen (III), joskus lisä: Siika silmäni pesee, hauki pääni harjaa (sama ks. >Ei itke iso minua). Yhdistyy huoliaiheisiin, esim. >En ole musta luonnon musta -runon osaksi.

      • Huoli pääni harjoavi*

        *Ydinsäkeet: Itku silmäni pesee/sitoo, huoli pääni harjaa (suru päätäni sukii; kaiho päätä kampaelee jne.) - Ei ison sininen silkki, ei emon halunen harja (ei emon käet kätevät). Joskus kampaaja vieras nainen (III), joskus lisä: Siika silmäni pesee, hauki pääni harjaa (sama ks. >Ei itke iso minua). Yhdistyy huoliaiheisiin, esim. >En ole musta luonnon musta -runon osaksi.

      • Huoliensa haastelija

        Ks. myös Menen metsähän kesällä; Tuskat tukehtuvat tuultamatta; Tuullan tuskaiseni tuuleen Jumalan; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Ei ole sitä kelle vaivasi valitat; Morsiamen opetus: Haasta puille, haasta mailleLaajahko "kertomus" koostuu kolmesta aihelmasta: 1) Ei ole sitä sisarta, ei sitä emosen lasta, jollenka sanan sanani, haastan mielihaikiani (Kelles nyt haluni haastan, kelles vien vetiset silmät; Kelle tuultelen tussain. Ks. samoja säkeitä: >Silloin itkin ilman syytä; >Tuullan tuskaiseni tuuleen Jumalan; Häärunot/Morsiamen itketys >Ei ole sitä, kelle vaivasi valitat); 2) Kun sanoin vierahalle, vieras viielle sanoopi, kyläläinen kymmenelle, kymmen kaikelle kylälle; Jos ma virkan vellolle, vello sannoo vaimolleen; >Kuihka sanoo Kaihkolle -sananlasku. 3) Menen metsään (ks. samaa >Menen metsään kesällä) - haastan haavan lehtysille, pakisen pajun vesoille, puhun puille pääni päällä (virkan virsuilleni, kerron kengilleni! VII joskus) - nuo ei kerro kellenkään. 4) Erikoinen muunnelma häärunossa: Otin kirjan kirstustaini, oapiskirjan aitastaini, siinn mie panin pakkojaini - - paremmille paioilleni, esiliinoille enemmän. Aihelmat 1) ja 2) on poimittu tähän irrallisinakin, 3) vain huolista puhuttaessa. Minämuotoiset häärunoversiot poimittu tähänkin. Rikas variaatio, yhdistyy moniin muihin huolirunoihin, erityisesti itkemiseen: >Itken yksin ollessani, >Kylä luuli kylpeneeni, >Silloin itkin ilman syytä.

      • Huoliensa haastelija*

        Ks. myös Menen metsähän kesällä; Tuskat tukehtuvat tuultamatta; Tuullan tuskaiseni tuuleen Jumalan; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Ei ole sitä kelle vaivasi valitat; Morsiamen opetus: Haasta puille, haasta maille*Laajahko "kertomus" koostuu kolmesta aihelmasta: 1) Ei ole sitä sisarta, ei sitä emosen lasta, jollenka sanan sanani, haastan mielihaikiani (Kelles nyt haluni haastan, kelles vien vetiset silmät; Kelle tuultelen tussain. Ks. samoja säkeitä: >Silloin itkin ilman syytä; >Tuullan tuskaiseni tuuleen Jumalan; Häärunot/Morsiamen itketys >Ei ole sitä, kelle vaivasi valitat); 2) Kun sanoin vierahalle, vieras viielle sanoopi, kyläläinen kymmenelle, kymmen kaikelle kylälle; Jos ma virkan vellolle, vello sannoo vaimolleen; >Kuihka sanoo Kaihkolle -sananlasku. 3) Menen metsään (ks. samaa >Menen metsään kesällä) - haastan haavan lehtysille, pakisen pajun vesoille, puhun puille pääni päällä (virkan virsuilleni, kerron kengilleni! VII joskus) - nuo ei kerro kellenkään. 4) Erikoinen muunnelma häärunossa: Otin kirjan kirstustaini, oapiskirjan aitastaini, siinn mie panin pakkojaini - - paremmille paioilleni, esiliinoille enemmän. Aihelmat 1) ja 2) on poimittu tähän irrallisinakin, 3) vain huolista puhuttaessa. Minämuotoiset häärunoversiot poimittu tähänkin. Rikas variaatio, yhdistyy moniin muihin huolirunoihin, erityisesti itkemiseen: >Itken yksin ollessani, >Kylä luuli kylpeneeni, >Silloin itkin ilman syytä.

      • Huolihevonen

        Ajatuksena valjaiden tai hevosen teko huolista. SKVR:ssä on pyritty erottamaan aihelmat Surusta suitset ja Tulisi huolista hevonen. Tässä ne on yhdistetty, saman idean variaatioina ja usein, vaikakkaan ei aina, toisiinsa kiinteästi yhdistyneinä. Valjaidenteko: Kun/Jos ois seppänä setäni, takojana taattoseni/velloseni (ks. sama aloitus >Teräksestä kengät ja >Ampuisin akat kylästä; >Jos ois seppänä setäni, tekisi kultakengät) - Teettäisin/Tekisin surusta suitset, päitset päivistä pahoista, satulan kylän sanoista, kyntölänget kyynelistä jne. Hevosenteko: Teen mie/Tekisin/Teettäisin huolesta hevosen, murehesta ruunan mustan; Tulis huolista hevonen, murehista ruuna musta. Jatkona usein kieltoja: Vaan ei huolet muienkaan hirnu ei hepona mäellä...(I); Ei ole seppona setäni...; Ei synny surusta suitset... (III-V, XIII). Voi myös jatkua liukuen >Ei ole sitä-hevosta- tai >Kanna korppi kaihoani -aiheisiin: Sepä huoleni vetäisi (moisioon III; kalattomaan lampeen VII). Säkeet limittyvät yleisesti >Ei ole sitä hevosta -aiheeseen ja muihin huolirunojen eläinteemoihin; paikallisesti yhdistelmät vaihtelevat (esim. >Neidon linna III, >Emon haudalla IV).

      • Huolihevonen*

        *Ajatuksena valjaiden tai hevosen teko huolista. SKVR:ssä on pyritty erottamaan aihelmat Surusta suitset ja Tulisi huolista hevonen. Tässä ne on yhdistetty, saman idean variaatioina ja usein, vaikakkaan ei aina, toisiinsa kiinteästi yhdistyneinä. Valjaidenteko: Kun/Jos ois seppänä setäni, takojana taattoseni/velloseni (ks. sama aloitus >Teräksestä kengät ja >Ampuisin akat kylästä; >Jos ois seppänä setäni, tekisi kultakengät) - Teettäisin/Tekisin surusta suitset, päitset päivistä pahoista, satulan kylän sanoista, kyntölänget kyynelistä jne. Hevosenteko: Teen mie/Tekisin/Teettäisin huolesta hevosen, murehesta ruunan mustan; Tulis huolista hevonen, murehista ruuna musta. Jatkona usein kieltoja: Vaan ei huolet muienkaan hirnu ei hepona mäellä...(I); Ei ole seppona setäni...; Ei synny surusta suitset... (III-V, XIII). Voi myös jatkua liukuen >Ei ole sitä-hevosta- tai >Kanna korppi kaihoani -aiheisiin: Sepä huoleni vetäisi (moisioon III; kalattomaan lampeen VII). Säkeet limittyvät yleisesti >Ei ole sitä hevosta -aiheeseen ja muihin huolirunojen eläinteemoihin; paikallisesti yhdistelmät vaihtelevat (esim. >Neidon linna III, >Emon haudalla IV).

      • Illat itken ikkunoissa

        Ks. myös Illat istun ikkunalla; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Iäksesi on itkun määräKokoaikaisen itkemisen kuvauksia: Illat itkin ikkunoilla, aamut aitan seipähillä, viikkauvet veräjän suissa, kuukauet kujan perillä jne.; Illat vietän ikkunalla, päivänlaskut laulamalla; Itkin illat, itkin aamut; Ei ole ilta kuin en itke, ei aamu kuin en kujerra. Huolilauluissa ja orvon valituksissa toistuvia formuloita, sekä pitkinä sarjoina että erillisinä säepareina. Esimerkiksi >Mikä lie minua luonut- ja >Syntymistään sureva -runoissa näillä jatketaan säkeitä: Iäkseni/Joka ilta itkemään, joka kuu kujertamaan.

      • Illat itken ikkunoissa*

        Ks. myös Illat istun ikkunalla; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Iäksesi on itkun määrä*Kokoaikaisen itkemisen kuvauksia: Illat itkin ikkunoilla, aamut aitan seipähillä, viikkauvet veräjän suissa, kuukauet kujan perillä jne.; Illat vietän ikkunalla, päivänlaskut laulamalla; Itkin illat, itkin aamut; Ei ole ilta kuin en itke, ei aamu kuin en kujerra. Huolilauluissa ja orvon valituksissa toistuvia formuloita, sekä pitkinä sarjoina että erillisinä säepareina. Esimerkiksi >Mikä lie minua luonut- ja >Syntymistään sureva -runoissa näillä jatketaan säkeitä: Iäkseni/Joka ilta itkemään, joka kuu kujertamaan.

      • Iloissaan muut elävät, minä huolissa

        Ks. myös Muut ja minä; Laulu: En ilolla laulaJohdantona usein >Katsos muita miekkosia (VII). Ydinsäkeet: Iloissaan muut elävät, leikissään liekahuvat (ajavat ativoteitä, kirkkoteitä), minä hoikka huolissani, polo pakkopäivissäni (ajan karjateitä). Toinen muotoilu: Muill on mieli kuin metonen, itse vierin kuin vetonen (IV 856, 904).

      • Itken yksin ollessani

        Ydinsäkeitä: Mie en itke ihmisis - mie iloitsen ihmisiss, nauran naisiin seass / En itke uhallakana vierellä viholliseni; Itken itkut vuotehessa; Itken yksin oltuain; Itken saunassa sallaa (piilossa pihalla jne.). Saunassa ja vuoteessa itkeminen voi jatkua tulvakuvin: saunan lauat lainehille (vrt. >Kyynelistä lampi), >Syli on vettä vuotehessa. Itkun salaaminen voidaan perustella ohjeena: Neuvo ennen miun emmoin... (V, XIII) tai: Ettei sais naiset nauramista, ihmiset ivvailemista. Yhdistyy usein >Huoliensa haastelijaan.

      • Itken yksin ollessani*

        *Ydinsäkeitä: Mie en itke ihmisis - mie iloitsen ihmisiss, nauran naisiin seass / En itke uhallakana vierellä viholliseni; Itken itkut vuotehessa; Itken yksin oltuain; Itken saunassa sallaa (piilossa pihalla jne.). Saunassa ja vuoteessa itkeminen voi jatkua tulvakuvin: saunan lauat lainehille (vrt. >Kyynelistä lampi), >Syli on vettä vuotehessa. Itkun salaaminen voidaan perustella ohjeena: Neuvo ennen miun emmoin... (V, XIII) tai: Ettei sais naiset nauramista, ihmiset ivvailemista. Yhdistyy usein >Huoliensa haastelijaan.

      • Itkin ihanat kasvot (silmät)

        Ks. myös ORJA: Hyvät on huoneet hovissaItkun vaikutus ulkomuotoon: Itkin mie/Itetin ihanat silmät, vetytin poset verevät (puollutin punaset posket, näön kauniin kaotin jne). Formula esiintyy mitä vaihtelevimmissa yhteyksissä, mm. epiikan kosintarunoissa (ei poimittu), lyriikassa (josta selkeimmät poimittu) erityisesti huolilauluissa ja vaimon, orvon ja orjan (itettää silmät) runoissa. Vrt. >Olin sorja syntyessä ja >Silmät kipeät, itkin kuollehia - idealtaan samanlaisia, muoto toinen.

      • Itku istui vierehein

        Ks. myös Emon huolet>Ilomäellä syntynyt -runon Ilo istui vieressäni -aihelman harvinainen antiteesi: Menin mie ilomäelle, istuin ilokivelle: itku istu vierehein, suru syrjähti syliin. Häärunossa kahdesti (h).

      • Itkuiset minun iloni

        Formula Itkuiset minun iloni, virteni veen sekaiset jatkosäkeineen. yhdistyy useimmiten >En ilolla laula tai >Ei minun laulaman pitäisi -aihelmiin.

      • Itkuiset minun iloni*

        *Formula Itkuiset minun iloni, virteni veen sekaiset jatkosäkeineen. yhdistyy useimmiten >En ilolla laula tai >Ei minun laulaman pitäisi -aihelmiin.

      • Itkun pieksijä

        Sama säeaines eri merkityksissä: 1) Itkun pieksin petkeleellä, surun survoin huumarella; 2) Itkuin pieksin petkeleellä, huuhmarta surulla survon - kaurat kastui kyyneleestä, muoto mustaksi murahti. Vrt. Työlaulut: >Jauhaessa.

      • Jos en itse voivottaisi (voivottele), voivottavat vuoteheni

        Vanhuuden kuvaus: Nousen ohkaen olilta, kättä pieksäen pehusta - jos en itse voivottaisi, voivottavat vuoteheni... Usein tulevaisuuskuvana >Nuorena aika laulaa- ym. lauluaiheissa, mutta olla myös nykyhetken kuvaus.

      • Kaikk on huolet huostassani, isän, emon

        Ks. myös Miull on huolta huostassani, ajatusta vyöni allaJohdantoformuloita: Miull on huolet kolmenlaiset/kaikellaiset; Monet huolet huostassain. Ydinaihe: Ison huolet, emon huolet, viiden veljen huolet, seitsemän sisaren huolet - päälle huolein ommain. Jatkuu usein >Kolmenlaiset huolet -aiheella; erotettu, koska molemmat esiintyvät myös itsenäisinä.

      • Kaikk on huolet huostassani, isän, emon *

        Ks. myös Miull on huolta huostassani, ajatusta vyöni alla*Johdantoformuloita: Miull on huolet kolmenlaiset/kaikellaiset; Monet huolet huostassain. Ydinaihe: Ison huolet, emon huolet, viiden veljen huolet, seitsemän sisaren huolet - päälle huolein ommain. Jatkuu usein >Kolmenlaiset huolet -aiheella; erotettu, koska molemmat esiintyvät myös itsenäisinä.

      • Kanna korppi kaihoani

        Ks. myös Ei ole sitä hevostaJohdantosäkeitä Kannaksen piirissä: Lennä lintu, kiiä korppi. Ydinaihe: Kanna korppi kaihojani, musta lintu murhettani - kanna kaivohon syvähän, lampehen kalattomahan - kun kannat kalallisehe, kalat kaikki huolestuvi, ahvenet alas mänevi (hauvet halki parsahtaat; lohen pojat pois tulevat; sären lillit liukenoot) - miun on hoikan huoliani, miun mustan murehiani. Tähtiteksteissä vain alkusäe tai runon loppuosaa ilman korppi-johdantoa. Huolten kuljetus kalattomaan kaivoon liittyy Suomen Karjalassa myös >Ei ole sitä hevosta -aiheseen. Loitsuissa ja paikoin epiikassakin kalaton kaivo on yleinen manauspaikka; >Tulen synty -loitsun liinankylvö-kohtauksessa esiintyy Suistamolla säesarja: Viedih järveh kalakkahah, kalat äsken huolestuubi, ahvenet alas mänööbi; viedihbö kalattomahe (ks. >Kilpalaulanta I, II; LOITSUT: >Tulen synty VII3 624, 627-627c, 633, 634, 1374, 1381). Kalojen huolestuminen esiintyy joskus myös oman hukkumisen kuvitelmissa (>Kun mie kuolisin kotihin; >Sijan tiedän missä synnyin ks. VII2 1872, 1883, 1906). Aihe yhdistyy valitusketjuihin, erityisesti muihin huolista vapautumisen toivekuviin (>Ei ole sitä hevosta, >Huolihevonen).

      • Kanna korppi kaihoani*

        Ks. myös Ei ole sitä hevosta*Johdantosäkeitä Kannaksen piirissä: Lennä lintu, kiiä korppi. Ydinaihe: Kanna korppi kaihojani, musta lintu murhettani - kanna kaivohon syvähän, lampehen kalattomahan - kun kannat kalallisehe, kalat kaikki huolestuvi, ahvenet alas mänevi (hauvet halki parsahtaat; lohen pojat pois tulevat; sären lillit liukenoot) - miun on hoikan huoliani, miun mustan murehiani. Tähtiteksteissä vain alkusäe tai runon loppuosaa ilman korppi-johdantoa. Huolten kuljetus kalattomaan kaivoon liittyy Suomen Karjalassa myös >Ei ole sitä hevosta -aiheseen. Loitsuissa ja paikoin epiikassakin kalaton kaivo on yleinen manauspaikka; >Tulen synty -loitsun liinankylvö-kohtauksessa esiintyy Suistamolla säesarja: Viedih järveh kalakkahah, kalat äsken huolestuubi, ahvenet alas mänööbi; viedihbö kalattomahe (ks. >Kilpalaulanta I, II; LOITSUT: >Tulen synty VII3 624, 627-627c, 633, 634, 1374, 1381). Kalojen huolestuminen esiintyy joskus myös oman hukkumisen kuvitelmissa (>Kun mie kuolisin kotihin; >Sijan tiedän missä synnyin ks. VII2 1872, 1883, 1906). Aihe yhdistyy valitusketjuihin, erityisesti muihin huolista vapautumisen toivekuviin (>Ei ole sitä hevosta, >Huolihevonen).

      • Katsos muita miekkosia

        Valitusrunojen aloitusformula: Katsos muita miekkosia ja onnen osallisia... >Korvessa minun kotini-, >Mieli kuin syksy-yö pimiä- ja >Minun on turva turpehessa -runoissa tavallisin, mutta muuallakin (erit. VII).

      • Kolmenlaiset huolet

        Vrt. Tuonnep on panen pahatJohdantona alkuformula: Miull on huolet kolmenlaiset/kaikellaiset, tai >Kaikk on huolet huostassani, isän, emon (erit. III-IV). Ydinaihe: Yhet on huolet pääni päällä, toiset keskipaikallani, kolmannet jalkain alla - mitkä on huolet pääni päällä, ne mie peitän pintelillä, mitkä on keskipaikallain, ne mie vyötän vyön keralla, mitkä ovat jallain alla, ne mie astun apsatilla (eteläiset alueet); Yksi on huoli pääni päällä, toinen alla jalkojeni, kolmas on keskellä syväntä - mikä on huoli pääni päällä, sen mie silkillä sitelen, mi on alla jalkojeni, senpä pauloilla panisin, mi on keskellä syväntä, se minut manalle viepi, tuonelah torkuttavi (VII). Esiintyy itsenäisenä tai yhdistyneenä huoliaiheisiin, esim. >Kanna korppi kaihoani; >En ilolla laula, >Enemmän minulla huolta kuin on kuusessa käpyjä.

      • Kolmenlaiset huolet*

        Vrt. Tuonnep on panen pahat*Johdantona alkuformula: Miull on huolet kolmenlaiset/kaikellaiset, tai >Kaikk on huolet huostassani, isän, emon (erit. III-IV). Ydinaihe: Yhet on huolet pääni päällä, toiset keskipaikallani, kolmannet jalkain alla - mitkä on huolet pääni päällä, ne mie peitän pintelillä, mitkä on keskipaikallain, ne mie vyötän vyön keralla, mitkä ovat jallain alla, ne mie astun apsatilla (eteläiset alueet); Yksi on huoli pääni päällä, toinen alla jalkojeni, kolmas on keskellä syväntä - mikä on huoli pääni päällä, sen mie silkillä sitelen, mi on alla jalkojeni, senpä pauloilla panisin, mi on keskellä syväntä, se minut manalle viepi, tuonelah torkuttavi (VII). Esiintyy itsenäisenä tai yhdistyneenä huoliaiheisiin, esim. >Kanna korppi kaihoani; >En ilolla laula, >Enemmän minulla huolta kuin on kuusessa käpyjä.

      • Korvelle konelen tuskat, se sanat kotiin

        Formula La ka korvelle konelen, alle latvan laaittelen / metsoin saroille sanelen. Jatkuu: Korpi viepi sanat kotiin tai >Kanna korppi kaihoani.

      • Kuhan mie itse huolet hoi'an

        Lukeri Melikovan huoliketjun päätös: Kuhan mie itse huolet hoi'an, kaihot kannan, surut sureksin - minkä huolen itse huolin, se on huoli huolittuna jne. Vrt. >Enemmän minulla huolta (huolten hoitaja -motiivi), >Kaikk on huolet huostassani, ison, emon; >Miull on huolta huostassani.

      • Kun käki kukahtelevi, syän syttyy tulelle

        Ks. myös Kun tietäisi emoni (Vanhempien ja lasten suhde)Edellä yleensä >Kultapyörätammi, joskus jokin muu käkiaihe (>Laulan tähän taloon -runon oluttammi; >Lintu lauloi, lehti liikkui). Ydinaihe tunnekuvaus: Kun käki kukahtelevi, niin syän sykähtelevi (pakahteloo), syän syttyy tulelle, miel/pää palolle paukahtaapi (syön halk halkiaa, ristiin risahtelloo). Joskus taustana orpous, jolloin samassa >Älköön emoton kuunnelko käkeä.

      • Kun mie synnyin synnin maalle

        Huolekkaan minän vaikea syntymä: Kun mie synnyin synnin maalle / synti tyttö/poika - paloi pari tuohuksii, toinen pari kynttelii - >Meri kuivi kuutta syltä - >Kaivot kaikki kuivuneet - ei olt vettä millä pestä - emo oli maassa kuollehena - silloin synti maalle syntyi (IV); silloin synnyin kun huolet syntyi (XIII). Huom. III 1679, 4259: Jumala synnytti, synnyin Maarian käsille. - Paikoin vain alkusäkeet (*), jolloin ei niin selvää yhteyttä surulliseen minään; kaikki havaitut esiintymät kuitenkin tässä. Usein >Poikako vai tyttö -runon johdantona; myös muissa syntymä-, orpous- ja huoliaiheissa: >Emo on nähnyt suuren vaivan, >Syntymistään sureva ym.

      • Kun mie synnyin synnin maalle*

        *Huolekkaan minän vaikea syntymä: Kun mie synnyin synnin maalle / synti tyttö/poika - paloi pari tuohuksii, toinen pari kynttelii - >Meri kuivi kuutta syltä - >Kaivot kaikki kuivuneet - ei olt vettä millä pestä - emo oli maassa kuollehena - silloin synti maalle syntyi (IV); silloin synnyin kun huolet syntyi (XIII). Huom. III 1679, 4259: Jumala synnytti, synnyin Maarian käsille. - Paikoin vain alkusäkeet (*), jolloin ei niin selvää yhteyttä surulliseen minään; kaikki havaitut esiintymät kuitenkin tässä. Usein >Poikako vai tyttö -runon johdantona; myös muissa syntymä-, orpous- ja huoliaiheissa: >Emo on nähnyt suuren vaivan, >Syntymistään sureva ym.

      • Kun ois miulla miurun mieli

        Ks. myös NAISTENLAULUT: Pitäisi pitää pää tarkkaKun ois miulla miurun mieli, kiurun kieli - meren silmiin menisin.

      • Kun ois onni ostannassa

        Ks. myös Onnensa pieksijä; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Kun olisi onni ostettava; Mihin olet menossa; Häiden aattona: Kävitkö eilen kirkossa uutta onnea ottamassaYdinaihe pohdinta onnen ostamisen ja vaihtamisen mahdollisuudesta: Kun ois onni ostannassa, paha onni pois panossa, ostaisin paremman onnen, pahan onnen pois panisin. Samassa ketjussa yleensä muita onni-aiheita, edellä toistuvasti >Onni ojassa, usein vaihtamiseen kietoutuneena >Onnensa pieksijä, jolloin rankaisun jälkeen: Ottaisin paremman onnen, valitseisin valkeamman, mustan muille hylkeäisin, muien mustien sekaan. Voidaan jatkaa kielloin: Ei oo onni ostannassa, paha onni pois panossa; Onni on antama Jumalan, kirkkoherran kirjottama.

      • Kun ois onni ostannassa*

        Ks. myös Onnensa pieksijä; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Kun olisi onni ostettava; Mihin olet menossa; Häiden aattona: Kävitkö eilen kirkossa uutta onnea ottamassa*Ydinaihe pohdinta onnen ostamisen ja vaihtamisen mahdollisuudesta: Kun ois onni ostannassa, paha onni pois panossa, ostaisin paremman onnen, pahan onnen pois panisin. Samassa ketjussa yleensä muita onni-aiheita, edellä toistuvasti >Onni ojassa, usein vaihtamiseen kietoutuneena >Onnensa pieksijä, jolloin rankaisun jälkeen: Ottaisin paremman onnen, valitseisin valkeamman, mustan muille hylkeäisin, muien mustien sekaan. Voidaan jatkaa kielloin: Ei oo onni ostannassa, paha onni pois panossa; Onni on antama Jumalan, kirkkoherran kirjottama.

      • Kyllä tuuli toista tuopi

        Huolten loputtomuus: Jos mie huolen täänkin huolen, kyllä tuuli toista tuopi, meren aaltonen ajaapi (tuulet, aaltoset, ahavat). Huolirunojen (esim. >Enemmän minulla huolta, >Kanna korppi huoliani, >Monenlaiset huolet) jatkoaihelma. Vrt. Laulu: >Tuuli virttä toi.

      • Kynnys kyynelissä, ikkunat ikuvesissä

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Kynnys edessä kyynelehtiiKyyneltulvan formulainen kuvaus: Viel on kynnys kyynelissä, ikkunat ikuvesissä, ukset umpilainehissa (patsas mielillä pahoilla jne). Esiintyy useimmiten >Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin -aiheessa (poimittu siitä kaikki), mutta muissakin yhteyksissä. Vrt. muita tulvakuvia, esim. >Kyynelistä lampi; >Minä kylvin kyynelillä.

      • Kynnys kyynelissä, ikkunat ikuvesissä*

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Kynnys edessä kyynelehtii*Kyyneltulvan formulainen kuvaus: Viel on kynnys kyynelissä, ikkunat ikuvesissä, ukset umpilainehissa (patsas mielillä pahoilla jne). Esiintyy useimmiten >Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin -aiheessa (poimittu siitä kaikki), mutta muissakin yhteyksissä. Vrt. muita tulvakuvia, esim. >Kyynelistä lampi; >Minä kylvin kyynelillä.

      • Kyyneleet paksummat pavun jyviä

        Ks. myös EPIIKKA: Kyynelten vierentäFormula, jossa kyyneliä verrataan pavun jyviin, herneisiin, karpaloihin, pyyn muniin. Joskus mukana >Kyynelten vierentä -aihetta. Asteriksilla merkitty tekstit, joissa ei kyyneleitä, vaan orjan/miniän hiki.

      • Kyyneleet paksummat pavun jyviä*

        Ks. myös EPIIKKA: Kyynelten vierentä*Formula, jossa kyyneliä verrataan pavun jyviin, herneisiin, karpaloihin, pyyn muniin. Joskus mukana >Kyynelten vierentä -aihetta. Asteriksilla merkitty tekstit, joissa ei kyyneleitä, vaan orjan/miniän hiki.

      • Kyynelistä lampi

        Ks. myös häärunot/Morsimen itketys: Itket lammit lattialleJohdantona itkuaiheita, ydinaihe kyyneltulva: Jo noista joki tulisi, lampi suuri laukiaisi itkemistäni vesistä, läpi pääni lähtemistä, alta kulman kulkemista. Vrt. muita tulvakuvia, jotka yhdistyvätkin: >Itken yksin ollessani (saunan lauat lainehille), >Kynnys kyynelissä, >Minä kylvin kyynelillä.

      • Käärin kyyneleet kerälle

        Ks. myös Viere, viere kyynelkakku; HÄÄRUNOT/Morsiamen neuvokki: Kääri kyyneleet kerälleHäärunoaihe, joskus lyyrinen, minä-muotoinen: Kuhun tuulutan tussaant - käärin tuskat/kyyneleet kerälle, kerän vieretän vettee, vesi vierettää emolle.

      • Lennäs, leivo, ikkunalle

        Vrt. Rakkaus: Lennä, lennä lintunenLennäs leivo ikkunalle puhumaan puolestani (VII); Lennä tänne pieni lintu, puhu minulle surusi, minä puhun sinulle (XIII).

      • Liekö tetri tielle tehnyt

        Ks. myös Mikä lie minua luonutJohdantoformuloita: Mikä lie miunki tehnyt, kuka kurjan synnytellyt jne. (ks. > Mikä lie minua luonut); En tieä tekijätäni, taia en tarkoin saajoani; Mie en tiiä itsekkää, kenen tyttö lienenkäään. Ydinaihe eläinsarja: Liekkö tetri tielle tehnyt, vai lie varis / hanoi hangelle muninut, vai lie hautonut harakka (kyyhkynen kylän välille, korppi suuren korven alle); Vai lie sittunt susi kivelle, karhu luonut kankahalle (repoi tielle jättäellyt jne). Jatkeita usein huolisäkeitä: Iäksein itkemään, kuuksein kujertamaan yms. Joskus seuraa kielto: Ei ole tetri tielle tehnyt - miun on eukko tuuitellut (III 3393, IV 657, V2 1263, V3 479, 705, XIII 10687). Kahdesti: Jos ois tetri tielle tehnyt - oisin lentämässä jne. (V2 5087, XIII 2439). Joskus keskustelun muodossa (III 3393, XV 1239). Yhdistyy orpo-, sananalais- ja huoliaiheisiin. Usein kehyksenä kokemus oman ulkomuodon huonoudesta (>Muodon moittiminen).

      • Liekö tetri tielle tehnyt*

        Ks. myös Mikä lie minua luonut*Johdantoformuloita: Mikä lie miunki tehnyt, kuka kurjan synnytellyt jne. (ks. > Mikä lie minua luonut); En tieä tekijätäni, taia en tarkoin saajoani; Mie en tiiä itsekkää, kenen tyttö lienenkäään. Ydinaihe eläinsarja: Liekkö tetri tielle tehnyt, vai lie varis / hanoi hangelle muninut, vai lie hautonut harakka (kyyhkynen kylän välille, korppi suuren korven alle); Vai lie sittunt susi kivelle, karhu luonut kankahalle (repoi tielle jättäellyt jne). Jatkeita usein huolisäkeitä: Iäksein itkemään, kuuksein kujertamaan yms. Joskus seuraa kielto: Ei ole tetri tielle tehnyt - miun on eukko tuuitellut (III 3393, IV 657, V2 1263, V3 479, 705, XIII 10687). Kahdesti: Jos ois tetri tielle tehnyt - oisin lentämässä jne. (V2 5087, XIII 2439). Joskus keskustelun muodossa (III 3393, XV 1239). Yhdistyy orpo-, sananalais- ja huoliaiheisiin. Usein kehyksenä kokemus oman ulkomuodon huonoudesta (>Muodon moittiminen).

      • Maassa mieleni matavi

        Edellä vaihtelevia huoliaiheita. Ydinaihe: Kuin on miun mielalani; Useinhan minun utuisen - maassa mieleni matavi/makaa, alla varvasten asuvi, alla pellon piehtaroipi (nurmessa nuhailepi, kulkee kulon seassa jne.).

      • Mieli kuin syksyinen yö pimeä

        Ks. myös Osallisen onni valvoi, minun makasiYdinaihe, onneton mieli (t. osa), kuvataan kahdella vaihtoehtoisella vertauksella, joista ensimmäisessa johdantona >Ajattelen aikojani, entistä elämätäni: 1) Niin olj ennen miun elloin ku kesoinen päivän nousu - niin on nykyne elloin ko syksyine yö pimiä (tah pimiä pilven laita jne., V2, XIII)); 2) Niin on mielet miekkosiin / Niin osa osallisilla, kuin kesoinen päivännousu - minun on mieleni polosen / niin osa osattomilla, kuin syksy-yö pimiä (V2 428, 581, V3 686, V, VII). Kantelettaren runon I 25 "Erotus mielillä" kansanomainen pohja.

      • Mieli minun, osa minun

        Vrt. Onni ojassaRunon minä puhuttelee mieltään: Mieli minun miel, osa minun osa - kun ois mieli ollut, niit et olis pengin all männyt.

      • Mieli tervaa tekee

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Sydämessä vakka syttä, mielessä meren mutaaJohdantona (erit. IV) surullisen laulajan säkeitä: Suu laulaa, sydän murehtii (ks. >En ilolla laula). Ydinsäkeet: Mieli tervaa tekee, syän syttä poltteloo (keittelöö, sammuttaa), vatsa paahtaa papua ym. Paikoin kieltojatke: Ei sysi syväntä syrrä, ei terva mieltä käännä: suru, murhe kääntää (V2 499, 628, 1589, V3 417).

      • Mieli tervaa tekee*

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Sydämessä vakka syttä, mielessä meren mutaa*Johdantona (erit. IV) surullisen laulajan säkeitä: Suu laulaa, sydän murehtii (ks. >En ilolla laula). Ydinsäkeet: Mieli tervaa tekee, syän syttä poltteloo (keittelöö, sammuttaa), vatsa paahtaa papua ym. Paikoin kieltojatke: Ei sysi syväntä syrrä, ei terva mieltä käännä: suru, murhe kääntää (V2 499, 628, 1589, V3 417).

      • Mihin piän mie menemän

        Ks. myös Kunne luomme luotu poikaMihin piän mie menemän - korkea noissa taivaasse, pimiä pilveesse puheta, matala on maaha vajota. Jatkona >Tähet löivät tärrinkiä.

      • Miksi on minua luotu

        Ks. myös Mikä lie minua luonutValitus äidin/Jumalan luomisesta: Mikskäs minun tänne loit; Kun minua loit/teit; Jo on / Mintähe miun Jumala luonut - Tälle suurelle surulle; Huolen huoneheksi (laajempi kehitelmä VII2 2163); Iäkseni itkemään; Näille päiville pahoille jne. Ajatusta myös muualla, esim. esim. >Sotamiehenotto -runoissa (Miun on luonut Jumala, suuri Luoja - näitä maita marssimaan, esim. III 1813, 2425). Tähän poimittu lyriikan esiintymiä. Jatkona >Syntymistään sureva, muita huoliaiheita, kerran paimenaihe >Vihmasilla kastumaan, löközillä istumaan (II).

      • Mikä lie minua luonut

        Ks. myös Liekö tetri tielle tehnyt; Miksi on minua luotu; HÄÄRUNOT/Sulhasen ja morsiamen katsotus: Luoja on noille varren luonutYdinaihe oman alkuperän arvuuttelu: Mikä lie minua luonut, kuka kummoa/kurjoa kuvannut/kyhännyt (pohjoisessa yl.); Liekö miun Jumala luonut, vai lie synti synnyttänyt (etelässä). Jatkosäkeitä: Iäkseni / Joka ilta itkemään; Joka huolta huolimaan; Huolten huolikammariksi (VII 1845, 1932, ks. myös >Miksi on minua luotu VII 2093, 2163); Näille päiville pahoille. Jatkot yleensä huoliaiheita. Joskus >Jumala onnen luojana. Arhippa Perttunen: Niin on luonut sanan sepäksi, pannut virren portaaksi (ks. LAULU: >Parempi sanan seppänä kuin suolla portahana). Larin Paraske: Joka vuosi vuonimaan (ks. >Pian nainen vanhenee - joka vuosi vuona).

      • Mikä lie minua luonut*

        Ks. myös Liekö tetri tielle tehnyt; Miksi on minua luotu; HÄÄRUNOT/Sulhasen ja morsiamen katsotus: Luoja on noille varren luonut*Ydinaihe oman alkuperän arvuuttelu: Mikä lie minua luonut, kuka kummoa/kurjoa kuvannut/kyhännyt (pohjoisessa yl.); Liekö miun Jumala luonut, vai lie synti synnyttänyt (etelässä). Jatkosäkeitä: Iäkseni / Joka ilta itkemään; Joka huolta huolimaan; Huolten huolikammariksi (VII 1845, 1932, ks. myös >Miksi on minua luotu VII 2093, 2163); Näille päiville pahoille. Jatkot yleensä huoliaiheita. Joskus >Jumala onnen luojana. Arhippa Perttunen: Niin on luonut sanan sepäksi, pannut virren portaaksi (ks. LAULU: >Parempi sanan seppänä kuin suolla portahana). Larin Paraske: Joka vuosi vuonimaan (ks. >Pian nainen vanhenee - joka vuosi vuona).

      • Minulla murhe murkinana

        Vrt. Sukuni surulla syötänYdinaihe suru ruokana: Toiset käivät iltaselle, toiset käivät murkinalle - Miull/Siell on itku iltaseks, murhe murkinaks. Joskus jatkoformula: Surulla suurustan, itkulla illastan (toistuu Inkerin huolirunoissa, ks. IV 1388, 1426, 2144, 2209, 2446). Joskus häärunoissa sinä-muodossa (IV3 3619, XIII2 4665).

      • Minulla murhe murkinana*

        Vrt. Sukuni surulla syötän*Ydinaihe suru ruokana: Toiset käivät iltaselle, toiset käivät murkinalle - Miull/Siell on itku iltaseks, murhe murkinaks. Joskus jatkoformula: Surulla suurustan, itkulla illastan (toistuu Inkerin huolirunoissa, ks. IV 1388, 1426, 2144, 2209, 2446). Joskus häärunoissa sinä-muodossa (IV3 3619, XIII2 4665).

      • Minun on mieleni poloisen kuin on miehen tappajalla

        Pahan mielen kuvaus: Niin on mieleni apia kuin miehen tappajalla, kaksi maahan kaatajalla. *; jos olenkin surussa, "en oo miestä mestaellut". Yhdistyy muihin mieli-aiheisiin.

      • Minun on mieleni poloisen kuin on miehen tappajalla*

        *Pahan mielen kuvaus: Niin on mieleni apia kuin miehen tappajalla, kaksi maahan kaatajalla. *; jos olenkin surussa, "en oo miestä mestaellut". Yhdistyy muihin mieli-aiheisiin.

      • Minun on mieleni poloisen kuin on myötävän hevoisen

        Pahan mielen kuvaus: Minun on mieleni poloisen kuin on myötävän hevosen tahi tamman kaupittavan taikka ostetun orihin. Yhdistyy muihin mieli-aiheisihn, esim. >Minun on mieleni poloisen kuin on miehen tappajalla.

      • Minä kylvin kyyneleillä

        Vrt. Kylvin kylmän saunanKyyneltulva-aihelma: Kylä luuli kylpeneeni, miero vettä kantaneeni - minä kylvin kyynelillä, hautelin haluvesillä - läpi peäni lähteneillä, alta kulman juokseneilla jne. Vrt. >Itken yksin ollessani -jatkeita: saunassa salaa; laudat laineille. Yhdistyy muihin kyyneltulva-aihelmiin (erit. >Kyynelistä lampi, >Kynnys kyynelissä), huoliaihelmiin (erit. >Huoliensa haastelija sekä orvon ja kulkijan lauluihin.

      • Minä kylvin kyyneleillä*

        Vrt. Kylvin kylmän saunan*Kyyneltulva-aihelma: Kylä luuli kylpeneeni, miero vettä kantaneeni - minä kylvin kyynelillä, hautelin haluvesillä - läpi peäni lähteneillä, alta kulman juokseneilla jne. Vrt. >Itken yksin ollessani -jatkeita: saunassa salaa; laudat laineille. Yhdistyy muihin kyyneltulva-aihelmiin (erit. >Kyynelistä lampi, >Kynnys kyynelissä), huoliaihelmiin (erit. >Huoliensa haastelija sekä orvon ja kulkijan lauluihin.

      • Mistä tunnen huolellisen

        Ks. myös Orpo: Tuntuu emotoin tyttö, poikaJohdantoformula: Mistä / Kyll mie tunnen huolellisen (turvattoman), arvaelen armottoman. Ydinaihe tuntomerkit: Alahana vyön pitääpi, alempata henköääpi; Kävyypi käsi posella, viereepi vesissä silmin; Käy kengittä, sukitta kesällä; Huolellinen laulelevi. Usein luonnehditaan myös "huoleton"/"armollinen": Ylempeä henkäisevi; Käet puuskassa kävyy; Huoleton huhuelovi. Yhdistyy esim. >Käkenä huolellista lohduttaisin- ja orpoaiheisiin; voi olla itsenäinenkin.

      • Mitä tehä miun poloisen tämän suuren huolen kanssa

        Ks. myös Miten olen, kuin elänen; Kunne luomme luotu poikaYdinaihe huolten kanssa eläminen: Mitä tehdä miun poloisen; En tiijä poloinen poika, miten ollen, kuin elänen - tämän suuren huolen kanssa, suuren surun keralla (kunne tungen tuskiani VII). Joskus jatkuu: tungen tuskiani taivaalle/sydämeeni; >Onko parempi paeta vai kuolla. * vain alkusäkeitä, jotka huolirunoissa yleisiä, ks. erit. ks. myös -aiheet sekä >Jänön jäljille, revon rekeen, >Tulehenko teen tupani.

      • Mitä tehä miun poloisen tämän suuren huolen kanssa*

        Ks. myös Miten olen, kuin elänen; Kunne luomme luotu poika*Ydinaihe huolten kanssa eläminen: Mitä tehdä miun poloisen; En tiijä poloinen poika, miten ollen, kuin elänen - tämän suuren huolen kanssa, suuren surun keralla (kunne tungen tuskiani VII). Joskus jatkuu: tungen tuskiani taivaalle/sydämeeni; >Onko parempi paeta vai kuolla. * vain alkusäkeitä, jotka huolirunoissa yleisiä, ks. erit. ks. myös -aiheet sekä >Jänön jäljille, revon rekeen, >Tulehenko teen tupani.

      • Miull on huolta huone täynnä

        Huolirunsauden kuvaus: Miull on huolta huone täynnä, ajatust on aitta täynnä, tuskaa on tupanen täynnä. Yhdistyy vaihteleviin huoliaiheisiin, joskus naistenlaulujen toisela-kuviin. Esiintyy myös morsiamen itketysvirsissä (IV3 3157, 3290, 3598).

      • Miull on huolta huostassani, ajatusta vyöni alla*

        Huolten paljouden formulainen ilmaus: Äijä/Miull on huolta huostassani, ajatusta vyöni/peäni alla/vieressä. Tämä omana otsikkonaan konkreettisuutensa takia. Muita huolilaulujen aloitusformuloita - Oijoi joi kun huolt on äijä; Miull on huolet kaikellaiset, murehet monennäköset (esim. aiheisssa >Kaikk on huolet huostassani, isän, emon; >Kanna korppi kaihoani; >Kolmenlaiset huolet)ym. - ei ole poimittu erikseen.

      • Miull on huolta huostassani, ajatusta vyöni alla* *

        *Huolten paljouden formulainen ilmaus: Äijä/Miull on huolta huostassani, ajatusta vyöni/peäni alla/vieressä. Tämä omana otsikkonaan konkreettisuutensa takia. Muita huolilaulujen aloitusformuloita - Oijoi joi kun huolt on äijä; Miull on huolet kaikellaiset, murehet monennäköset (esim. aiheisssa >Kaikk on huolet huostassani, isän, emon; >Kanna korppi kaihoani; >Kolmenlaiset huolet)ym. - ei ole poimittu erikseen.

      • Miull on mieli melkiässä

        Vrt. Sananlaskurunot: Se on mieli melkeässä, mikä on toisen miehen päässäLarin Paraske: Miull on mieli melkiässä, syvä synkäss on salossa.

      • Mulle on huolta hoivattuna

        Ks. HÄÄRUNOT/Morsiamen päätä pantaessa: Kyllä huntu huolta tuopiHuoliformula, kysymys tai toteamus: Mintähe / Jopa mennehen sykysyn / Jo nyt - mulle on huolta hoivattuna/ hoivattiin, ajatusta annettuna (annettiin), pantuna pahoa mieltä.

      • Muut ja minä

        Ks. Iloissaan muut elävät, minä huolissa; Katsos muita miekkosia; Muut on mustassa nutussa, kengässä; Muut on suuret ja soriat; Muut syövät murukaloja; Miestenlaulut: Muut kynti sileät pellot; Muut naivat paremmat naiset; Paimenlaulut: Isännät ja emännät syövät; Muut ne kuuli kirkon kellon; Orja: Muut piti piluhihoja; Orpo: Emolleen muut eränsä; Kun muille pyhä tuleeValituslauluissa toistellaan muiden hyvän ja oman huonon elämän vastakohtaa. Ks. myös -kenttään on koottu otsikoita, joissa vertailu keskeistä, mutta sitä esiintyy runsaasti muuallakin. Tässä erillisesiintymiä: Muill on päivä selkeäinen, miull pilvehessä (III); Muilla on korjat kohalleen, miulla väärällään (XIII); Muut munilla tiukki (=leikki), minä tikuilla (IV).

      • Muut on mustassa nutussa, kengässä

        Ks. myös Muut ja minä; ORJA: Muut piti piluhihoja; ORPO: Kun muille pyhä tuleeMuiden ja itsen vaatteiden vertailua: Muut on mustassa nutussa, kauneessa kalussa; Muut ne kulkoo mustas kengäs; Muutpa vello verassa, sametissa saattelekset - minä virsuss vingottelen (mull on nuttu nukkavieru; mie oon köyhä kökköröinen jne.).

      • Muut on suuret ja soriat

        Ks. myös Muut ja minäYdinaihe oma pienuus: Muut surevat suuruuttansa, miull on pelko pienuestain; mie vaa pengon pienuuttaan, mannailen matalutta)in (Muut on suuret ja soriat, minä musta pikkarainen). Jatkona voi olla selityksiä: Emo ei suureksi suvainnut; Emo olisi voinut synnyttää suuremman.

      • Niin on miulla mieli musta

        Ks. myös Kiikun, kiikun, kirjava lintuMusta on mieleni polosen; Miks on miulla musta mieli; Niin on miulla mieli musta kuin on musta mustikkaine; niin on miula syvän sininen kuin pimijä pilven reuna (V2 ; vrt. >Mieli kuin syksyinen yö pimeä). Limittyy joskus >Vakka on syttä vatsassani -aiheen terva- ja sysikuviin, esim.: Miks on miulla syvän sysinen (V3).

      • Niin on valkia osani

        Vrt. Osallisen onni valvoi, minun makasiNiin on valkia osani kuin on merellä vaahti - kunne virtanen vienee.

      • Ohitseni on onni juossut

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Ohitsesi on onni juossutYdinaihe: onni juoksi, pakeni, karkasi, siiputteli, vieri, marssi lensi ohitseni/vierestäni, pään päältä, kainalon alta. Joskus: siikana, veden kalana (XIII). Voi yhdistyä >Osan jako -aikaan, jolloin onni pakeni nukkumisen tai huolimattomuuden: Onni, marssi, mie makasin; Nukuin nurmelle Jumalan.

      • Ohukkainen miulla onni

        Ks. myös Häärunot/Morsiamen hyvää onnea kiitetään: Ohukainen sinulla onniHuonen onnen aiheisiin yhdistyvä aihelma: Ohukkainen miun emoni / Jumalainen armollinen - loi miulle ohuen onnen, lykyn lyhyen; Ohukkainen miulla onni, lyhykkäinen miulla lykky (matalainen miulla mahti). Kerran jatko: pantu parven reunaisille, ripustettu rihmaisehen (IV 1333).

      • Oisin kuollut kolmiöisnä

        Ks. myös sananlaskurunot: Lippu liinaa, lappu lautaaYdinaihe kuolemantoive: Oisin kuollut kolmi/kuusiöisnä, kaonnut kapalolassa - voaksa ois voatetta pitännä, kyynärä pyheä moata, kolme lukkarin lukuo, pari pappien sanaa, kerta kellon helkähystä. Ketjuuntuu >Ei se surma suorin tehnyt-, >Parempi syntymättä- ja >Syntymistään sureva-aiheisiin, usein niin tiiviisti että vain jälkimmäinen osa (kyynärä pyheä moata jne.) on mukana, tai niin, että toive kohdistetaan puhutteluna äidille: - ei olisi sinulla ollut tytöstä huolta (esim. V2 563, 1836).

      • Oisin kuollut kolmiöisnä*

        Ks. myös sananlaskurunot: Lippu liinaa, lappu lautaa*Ydinaihe kuolemantoive: Oisin kuollut kolmi/kuusiöisnä, kaonnut kapalolassa - voaksa ois voatetta pitännä, kyynärä pyheä moata, kolme lukkarin lukuo, pari pappien sanaa, kerta kellon helkähystä. Ketjuuntuu >Ei se surma suorin tehnyt-, >Parempi syntymättä- ja >Syntymistään sureva-aiheisiin, usein niin tiiviisti että vain jälkimmäinen osa (kyynärä pyheä moata jne.) on mukana, tai niin, että toive kohdistetaan puhutteluna äidille: - ei olisi sinulla ollut tytöstä huolta (esim. V2 563, 1836).

      • Onko parempi paeta vai kuolla

        Edellä usein >Mitä tehä miun poloisen -säkeitä, joita jatketaan pohtimalla: Vieläkö painun pakkoo, vai teen surman suutimata, kalman ilman katsomata? / Liekos kuolla vai elää - paremp on pakeneminen...

      • Onnensa pieksijä

        Ks. myös Kun ois onni ostannassa; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Kun ois onni ostettavaJohdantona usein >Kun ois onni ostannassa, ja kuten siinä, onni sidotaan: Selin seinää sitosin, päin panisin patsahaa. Tässä olennaista rangaistus. Etelässä (III-V, VII) onni piestään: Tuot mie vitsoin vinguttaisin, mahkaruosin nauvottaisin - uoo onnein parempi! (V3); pohjoisessa (VII) onni kylvetetään: Kantasin vilua vettä kovan onnen olkapäille viisi kuusi korvollista.

      • Onnensa pieksijä*

        Ks. myös Kun ois onni ostannassa; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Kun ois onni ostettava*Johdantona usein >Kun ois onni ostannassa, ja kuten siinä, onni sidotaan: Selin seinää sitosin, päin panisin patsahaa. Tässä olennaista rangaistus. Etelässä (III-V, VII) onni piestään: Tuot mie vitsoin vinguttaisin, mahkaruosin nauvottaisin - uoo onnein parempi! (V3); pohjoisessa (VII) onni kylvetetään: Kantasin vilua vettä kovan onnen olkapäille viisi kuusi korvollista.

      • Onnesta

        Ks. Jumalall on onnen ohjat; Kun ois onni ostettava, Ohitseni on onni juossut; Ohukkainen miulla onni; Onnen etsijä; Onnensa pieksijä, Onnettoman saunan käynyt; Onni ojassa; Osallisen onni valvoiTähän koottu erilaisia onni-runojen otsikoita. Onni-runot on sijoitettu huoli-ryhmään, koska niiden kautta usein selitetään suruja ja huolia.

      • Onnettoman saunan käynyt - kun toi tätä tytärtä

        III3 4244 IV1 925, 1477 IV2 2139, 2142, 2162, 2177

      • Onni ojassa

        Ks. myös Osallisen onni valvoi; vrt. Epiikka: Onni tuli ojalta koilleIII3 2616, 3395, 3466, 4099, 4152, 4218, 4244 IV1 925 IV2 2154 XV 1152h, 1269, 1272, 1273, 1274

      • Onni ojassa*

        Ks. myös Osallisen onni valvoi; vrt. Epiikka: Onni tuli ojalta koille*III3 2616, 3395, 3466, 4099, 4152, 4218, 4244 IV1 925 IV2 2154 XV 1152h, 1269, 1272, 1273, 1274

      • Osallisen onni valvoi, minun makasi

        Ks. myös Onni ojassa; HÄÄRUNOT/Morsiamen hyvää onnea kiitetään: Oikein siulle onni valvoi.Ydinaihe onnien vastakohta: Osallisen onni valvoi, lykyllisen lyyräeli, miunpa vaivasen makasi, kuorsasi kovaosasen. V- ja XIII-teksteihin yhdistyy >Mieli kuin syksyinen yö pimeä -kuvia: Niin (valvoo) osa osallisen - kuin kesäinen päivän paiste, tervaksen tuli punainen jne.; (niin makaa) minun - kuin on syksy-yö pimeä (tähtiteksteissä tämä yksin). Usein makuupaikan luonnehdintaa: Kuusessa kujan perässä, petäjässä pellon päässä - paksussa pajupehossa, tihiässä tuomikossa, mäen alla männikössä, alla haaon haavikossa - kujassa kusivesissä, tanhuossa taih vesissä jne.(vrt. >Onni ojassa).

      • Osallisen onni valvoi, minun makasi*

        Ks. myös Onni ojassa; HÄÄRUNOT/Morsiamen hyvää onnea kiitetään: Oikein siulle onni valvoi.*Ydinaihe onnien vastakohta: Osallisen onni valvoi, lykyllisen lyyräeli, miunpa vaivasen makasi, kuorsasi kovaosasen. V- ja XIII-teksteihin yhdistyy >Mieli kuin syksyinen yö pimeä -kuvia: Niin (valvoo) osa osallisen - kuin kesäinen päivän paiste, tervaksen tuli punainen jne.; (niin makaa) minun - kuin on syksy-yö pimeä (tähtiteksteissä tämä yksin). Usein makuupaikan luonnehdintaa: Kuusessa kujan perässä, petäjässä pellon päässä - paksussa pajupehossa, tihiässä tuomikossa, mäen alla männikössä, alla haaon haavikossa - kujassa kusivesissä, tanhuossa taih vesissä jne.(vrt. >Onni ojassa).

      • Osan jako

        Ks. myös Ohitseni on onni juossut; Häärunot/Sulhasta moititaan morsiamesta: Muut olivat osanjaossa, sinä oven takana; Sulhasen ylistys: Olit osanjaossa, muut oven takanaMielikuvia osanjaosta, jolloin runon minä menetti onnensa: Muut käivät osan otolla, minä olin oven takana; En mä silloin kois ollut / Eipä ollut miun emoni, kons olliit osan jaossa/otolla; Uni petti miun emoni; Nukuin nurmelle Jumalan. Jako voidaan myös kieltää: Ei onni osin jaeta, Jumala käsin pietä (III 246, 1539:143, 4099, kehyksenä >Jumalall on onnen ohjat). Yhdistyy erityisesti >Ohitseni on onni juossut -aiheeseen.

      • Osan jako*

        Ks. myös Ohitseni on onni juossut; Häärunot/Sulhasta moititaan morsiamesta: Muut olivat osanjaossa, sinä oven takana; Sulhasen ylistys: Olit osanjaossa, muut oven takana*Mielikuvia osanjaosta, jolloin runon minä menetti onnensa: Muut käivät osan otolla, minä olin oven takana; En mä silloin kois ollut / Eipä ollut miun emoni, kons olliit osan jaossa/otolla; Uni petti miun emoni; Nukuin nurmelle Jumalan. Jako voidaan myös kieltää: Ei onni osin jaeta, Jumala käsin pietä (III 246, 1539:143, 4099, kehyksenä >Jumalall on onnen ohjat). Yhdistyy erityisesti >Ohitseni on onni juossut -aiheeseen.

      • Osasi emo omenan tehdä

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Osasi emosi omenan tehdäYdinaihe: Osasi emo omenan tehdä, taisi tammen kasvatella, ei osannut istutella (ei osannut osaista tehhä, IV-V, XIII, n. 15 tekstiä) - istutti kovalle maalle/paikoille pahoille, kovan pellon pientarelle. Puhujana voi olla myös äiti: Osasin... Jatkuu huoliformuloin: Iäkseni itkemään jne., tai >Jouduin puille pyöriville, >Jouduin hullulle urolle ym. valitusaihein. Häärunon ja lyyrisen runon raja vaikea, rajatapauksia laitettu molempiin.

      • Pahoin luusin Luojan mielen

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Pahoin teit sinä poloinenOmien ongelmien selitys: Pahoin tein mie poloinen, pahoin luusin Luojan mielen, pahoin palvelin Jumalan jne.

      • Parempi syntymättä

        Ks. myös NAISTENLAULUT: Parempi syntymättä, kuin miniäksi; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Parempi olisi ollut syntymättäSyntymättömyyden toive: Paremp ois ollut miun polosen syntymättä, kasvamatta, emon maion maistamatta (maallen tällen täytymättä / tämän ilman tuntematta, nämä maat matelematta / emon tuomatta tupaan, kääärimättä kätkyeen yms.). Usein johdantona aiheisiin >Syntymistään sureva ja >Oisin kuollut 3-öisnä, mutta voi kasvaa myös itsenäiseksi runoksi.

      • Parempi syntymättä*

        Ks. myös NAISTENLAULUT: Parempi syntymättä, kuin miniäksi; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Parempi olisi ollut syntymättä*Syntymättömyyden toive: Paremp ois ollut miun polosen syntymättä, kasvamatta, emon maion maistamatta (maallen tällen täytymättä / tämän ilman tuntematta, nämä maat matelematta / emon tuomatta tupaan, kääärimättä kätkyeen yms.). Usein johdantona aiheisiin >Syntymistään sureva ja >Oisin kuollut 3-öisnä, mutta voi kasvaa myös itsenäiseksi runoksi.

      • Pesemättä on silmät märjät

        Johdantona joskus: Kussa mie istun, siinä itken jne. Kyynelkuvan ydinsäkeet: Pesemätt on silmät märjät, käet märjät kastamatta (vesi tuomatta tuvassa). Kiinnittyy orporunoon >Käski isä vuuen leinaella sekä huoli- ja onni-aiheisiin.

      • Päivä pääskylle tulevi - ei minulle

        Ydinaihe: Päivä pääskyille tulee, ilo ilman lintusille (varpusille valkenoo; sirkkusille sirkenöö jne.) - miulle ei tule millonkaa, kurjalle ei konsakaa / eipä se emottomalle paista päivä polvenaan eikä valkia valosta. Ketjuuntuessaan aina >Älköön antako Jumala -orporunon jatkona.

      • Se itki syvintä syytä, joka itki osan kovuutta

        Epiikassa esiintyvä, lyyrisenäkin käytetty formula osan/onnen kovuudesta.

      • Silloin itkin ilman syytä

        Ks. myös Huoliensa haastelija; KEHTOLAULUT: Älä itke ilman syytäSilloin itkin ilman syytä, ilman vaivatta valitin, kun itkin ison sylessä, kaljuin emon kainalossa - nyt olisi syytä itkeä - kelle nyt syyni itken, kelle vaivani valitan? Kerran yleistävässä muodossa: Syyttä silloin lapsi itki... (I) Sinä-muodossa usein >Älä itke ilman syytä -kehtolaulun jatkeena. Loppukysymys ja muutakin säeainesta esiintyy myös >Huoliensa haastelija -aiheessa, joka onkin usein jatkona; vrt. myös >Tuullan tuskaiseni tuuleen Jumalan.

      • Sudet ulvoo suon perällä päiviäni

        Ks. myös Morsiamen itketys: Sudet ulvovat kauppojasiRunon minä kokee susien ulvovan hänen päiviään, osaansa, aikojaan jne. Vrt. >Kuret huusi haikeasti; >Itkevät isoni pellot - päiviäni.

      • Sudet ulvoo suon perällä päiviäni*

        Ks. myös Morsiamen itketys: Sudet ulvovat kauppojasi*Runon minä kokee susien ulvovan hänen päiviään, osaansa, aikojaan jne. Vrt. >Kuret huusi haikeasti; >Itkevät isoni pellot - päiviäni.

      • Suru särkee syämmeni

        Säepari: Suru särkee sydämen, murhe mielen murteloo (kaihe mielen kallistaapi / vaiva päätä vannehtiipi), esiintyy erilaisissa huolirunoyhteyksissä, joskus laajentuu runoksi. Ks. myös arkki "Viinasta valitusvirsi" (epiikka: >Viinanpolton kielto).

      • Surull on susi metsässä

        Vrt. Alahalla allin mieliYdinaihe: Järell on jänis säkiss - järemmäl uon mie polone; surull on susi metsäss - surummalla mie sitäki; varulla varis aholla - varummal mie polonen jne. Idealtaan sama kuin >Alahalla allin mieli; yhdistyykin siihen tai >Jänön jäljille, revon rekeen -aihelmaan.

      • Surull on susi metsässä*

        Vrt. Alahalla allin mieli*Ydinaihe: Järell on jänis säkiss - järemmäl uon mie polone; surull on susi metsäss - surummalla mie sitäki; varulla varis aholla - varummal mie polonen jne. Idealtaan sama kuin >Alahalla allin mieli; yhdistyykin siihen tai >Jänön jäljille, revon rekeen -aihelmaan.

      • Surulla sukat kuluvat

        Kuin mie huolella elelen - surulla sukat kuluvat, huolella hyvät hamehet.

      • Susi käyköön suruun

        Säepari huolirunoissa: Susi käyköön suruun, karhu huolta kantamaan! Vrt. samantyyppisiä >Annan huolia hevosen, >Anna itkeä itikan.

      • Sydän syntisen kytövi

        Vrt. Vakka syttä vatsassaniEdellä >Onni ojassa -aihe päättyy poikkeukselliseen onnen palamisen kuvaan: "Minun on onneni palanna, poutavuonna poltettuna..." Tuliaihe jatkuu: Ei oo tuo tuli tulonen eikä valkia valonen, joka huuhalla palavi, roviossa roihottavi - se on äsken tuli tulonen sekä valkia valonen: syän syntisen kytövi, vatsa vaivasen palavi."

      • Sydän tietää paljo syytä, pää pahaa mieltä

        Ydinsäkeet sananlaskunomaiset: Syvän tietää äjjä syytä, pää parka pahha'a mieltä. Kahdesti samassa yhteydessä sananlaskuruno >Kyllä on tukka tuulta nähnyt.

      • Sydäntäni tuimelee, päätäni kivistelee

        Ks. myös Häärunot/Morsiamen itketys: Mitä on mielessäsi - syäntäsi syttelööFormulanomainen pahan olon kuvaus: Syväntäin syyttelöö/syteleepi/sykertelööpi, päätäin pahoin pannoo - syväntäin syyvvessäin, päätäin kävelessäin. Erilaisia jatkoja: fyysisen sairauden (V3; I3), tai kuoleman (>Päätäni pahoin panee, viekää ikuisille vuotehille) ajatus.

      • Syksyllä, kesällä syntynyt

        Oma syntymäaika ongelmien (ääni, ulkomuoto, kohtalo) syy: Miks on kannettu kesoilla, vaivattu varilla säällä (sykysellä/syvänkuilla, vaahtokuilla yms.). Tässä kaikki esiintymät riippumatta yhteydestä, joka yleisimmin >Ääni - vieno, pieni, sortunut.

      • Syli on vettä vuotehessa

        Kyyneltulva-aihelma: Syli on vettä vuotehessa, vaaksa on vettä vaipan alla miun kurjan kyynelistä... >Itken yksin ollessani -aiheen jatke tai osa leskenlaulujen kyynelketjuja (>Kynnys kyynelissä; >Minä kylvin kyynelillä).

      • Syntymistään sureva

        Ks. myös Myyrin miniä; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Olisipa emosi tuikannut sinut tuleenSyntymättömyyden ja pienenä kuolemisen toivekuvia, jotka kohdistetaan äidille sinä- tai hän-muodossa. Tekstit koostuvat yhdestä tai useammasta kuvasta, jotka voivat kasvaa laajoiksikin. Äidin olisi pitänyt: 1) maata mahona, leskenä - syleillä sysistä puuta, ei isää; 2) tuuvitella turpehia, kapaloia kantosia, pestä pieniä kiviä - ei minua; 3) panna tuutunen tulleen, 4) visata vipu vetteen. Pohjois-Karjalassa ja Keski-Inkerissä 5) laaja sauna-aihe: olisit pannut minut saunaan savuun - jos kylä olisi kysynyt, mikä savuaa, olisit vastannut: oli ohria vähäsen - seuraavana vuonna olisit vienyt rikkoina pihalle ja ihaillut lastasi ohranpäinä. Rikas tekstuaalinen variaatio, mutta koska pysyy koossa, toivekuvia ei ole hajotettu eri otsikoihin. Perusaihe jatkuu formuloin, jotka liittävät tekstin pääasiassa huoli- ja sananalaisaihelmiin: sitten en olisi joutunut "näille päiville pahoille"; "joka ilta itkemään"; "kaikkien sanottavaksi"; "ilmalle isottomalle"; "sotatielle sortumaan" jne.

      • Syntymistään sureva*

        Ks. myös Myyrin miniä; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Olisipa emosi tuikannut sinut tuleen*Syntymättömyyden ja pienenä kuolemisen toivekuvia, jotka kohdistetaan äidille sinä- tai hän-muodossa. Tekstit koostuvat yhdestä tai useammasta kuvasta, jotka voivat kasvaa laajoiksikin. Äidin olisi pitänyt: 1) maata mahona, leskenä - syleillä sysistä puuta, ei isää; 2) tuuvitella turpehia, kapaloia kantosia, pestä pieniä kiviä - ei minua; 3) panna tuutunen tulleen, 4) visata vipu vetteen. Pohjois-Karjalassa ja Keski-Inkerissä 5) laaja sauna-aihe: olisit pannut minut saunaan savuun - jos kylä olisi kysynyt, mikä savuaa, olisit vastannut: oli ohria vähäsen - seuraavana vuonna olisit vienyt rikkoina pihalle ja ihaillut lastasi ohranpäinä. Rikas tekstuaalinen variaatio, mutta koska pysyy koossa, toivekuvia ei ole hajotettu eri otsikoihin. Perusaihe jatkuu formuloin, jotka liittävät tekstin pääasiassa huoli- ja sananalaisaihelmiin: sitten en olisi joutunut "näille päiville pahoille"; "joka ilta itkemään"; "kaikkien sanottavaksi"; "ilmalle isottomalle"; "sotatielle sortumaan" jne.

      • Tuonnep' on panen pahat

        Vrt. Kolmenlaiset huoletTuonnep on panen pahat, tuonnep tungen turmiolle, alle jalkani vasemman. Loitsunomainen.

      • Tuskat tukehtuvat tuultamatta

        Vrt. Tuullan tuskaiseni tuuleen JumalanYdinaihe: Tukehtuut miu tussain, tukehtuut ne tuultamatta; halkiaat miu halluin, halkiaat ne haastamatta, pallaat pakajamatta. Mielikuva esiintyy >Huoliensa haastelija -aihelmien "tuultamis"-säkeiden yhteydessä.

      • Tuullan tuskaiseni tuuleen Jumalan

        Ks. myös Huoliensa haastelija; Tuskat tukehtuvat tuultamattaYdinaihe: Kuhun/Mie tuullan tuskaiseni, kuhun/mie haluni hajotan - en tuutijalleni - tuullan tuulelle Jumalan, ahavalle armollisen. Edellä usein >En ilolla laula.

      • Ukko ruski, taivas paukku minun hoikan huoliani

        Ks. myös Laulajan kerskauksiaYdinsäkeitä: Kivet rannalla rakoovat, somerot sorittelevat, kalliot kaheksi menevät; Ukko ruski, taias paukku, maa kaikki pyhä vapisi - laulujani/huoliani. Vrt. >Itkevät isoni pellot - päiviäni.

      • Vakka syttä vatsassani

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Sydämessä vakka syttä, mielessä meren mutaaEdellä usein >Eipä tiedä yksikänä ja/tai muita huoliaiheita. Ydinaihe: Vakka syttä vatsassani, vakka syttä ja varriia; seula syttä syämessä, seula syttä syttynyttä; kaikki syttyyt sytyttä, kaikki pallaat polttamatta (III); Sydämessä vakka syttä, vakka syttä, toinen tulta, kuli on kuumia kiviä (IV). Usein samassa säesarjassa >Mieli tervaa tekee, jossa myös palamisen ajatus. Vrt. >Kun käki kukahtelevi, syän syttyy tulelle; >Sydän syntisen kytövi.

      • Vakka syttä vatsassani*

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Sydämessä vakka syttä, mielessä meren mutaa*Edellä usein >Eipä tiedä yksikänä ja/tai muita huoliaiheita. Ydinaihe: Vakka syttä vatsassani, vakka syttä ja varriia; seula syttä syämessä, seula syttä syttynyttä; kaikki syttyyt sytyttä, kaikki pallaat polttamatta (III); Sydämessä vakka syttä, vakka syttä, toinen tulta, kuli on kuumia kiviä (IV). Usein samassa säesarjassa >Mieli tervaa tekee, jossa myös palamisen ajatus. Vrt. >Kun käki kukahtelevi, syän syttyy tulelle; >Sydän syntisen kytövi.

      • Viere, viere kyynelkakku

        Ks. myös EPIIKKA: Vieri vieri kakkarani Ks. myös HÄÄRUNOT: Kääri kyyneleet kerälle?Sadun Syöjätär ja yhdeksän veljen sisar repliikki?

      • Älköön luoko Luoja toista päiville pahoille

        Ks. myös RUKOUKSET: Älköön Jumala luokoJohdantona toivomus/rukousformula Elkää antaa Jumala; Elkää luua suuri Luoja; Älköön luoko Luoja toista jne. (ks. Rukoukset: >Älköön Jumala luoko, jossa viitteet kaikkiin yhteyksiin). Ydinaihe kuvaus (omasta, tai yleensä) onnettomasta tilasta, jota ei toivota toiselle: kulkemaan, surulle, itkemään, pahoille päiville (joskus orjaksi III 1523, IV 1088; sotilaaksi/sotaan III 247, 1393, 2797, 2899; IV 659, 2392).

      • Älköön luoko Luoja toista päiville pahoille*

        Ks. myös RUKOUKSET: Älköön Jumala luoko*Johdantona toivomus/rukousformula Elkää antaa Jumala; Elkää luua suuri Luoja; Älköön luoko Luoja toista jne. (ks. Rukoukset: >Älköön Jumala luoko, jossa viitteet kaikkiin yhteyksiin). Ydinaihe kuvaus (omasta, tai yleensä) onnettomasta tilasta, jota ei toivota toiselle: kulkemaan, surulle, itkemään, pahoille päiville (joskus orjaksi III 1523, IV 1088; sotilaaksi/sotaan III 247, 1393, 2797, 2899; IV 659, 2392).

    • 2. Laulut kodittomuudesta ja kulkemisesta

      • Allit lauloivat lahella

        Ks. myös Sorsa soitti kantelettaYdinaihe linnun ja ihmisen laulun samankaltaisuus: Allit (linnut, kuikat, sorsat, lohi) lauloivat lahella, vesilinnut veisasivat - luulin veikon (siskon jne.) laulavan - ei: vesilintu (venäläinen; venemies, äiti) lauloi. Monissa teksteissä vain alku-, joissakin vain keski- ja loppuosa. VII2 1741: Allit laulavat - huoliani. Yhdistyy herkästi lintuaiheisiin, >Sorsa soitti kanteletta -aiheessa samoja säkeitäkin (koskessa kiven kolossa jne.).

      • Allit lauloivat lahella*

        Ks. myös Sorsa soitti kanteletta*Ydinaihe linnun ja ihmisen laulun samankaltaisuus: Allit (linnut, kuikat, sorsat, lohi) lauloivat lahella, vesilinnut veisasivat - luulin veikon (siskon jne.) laulavan - ei: vesilintu (venäläinen; venemies, äiti) lauloi. Monissa teksteissä vain alku-, joissakin vain keski- ja loppuosa. VII2 1741: Allit laulavat - huoliani. Yhdistyy herkästi lintuaiheisiin, >Sorsa soitti kanteletta -aiheessa samoja säkeitäkin (koskessa kiven kolossa jne.).

      • Ei itke iso minua

        Ks. myös Kun mie kuolisin kotihin, en korpeen; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Ei itke isäsi sinua, hevostaan itkeeYdinaihe perheen ja/tai sen myötätunnon puute, vaikka kuolema kohtaisi: Ei itke iso (emo, veli, sisar) minua - vaikka vierisin veteen, sisareksi siikasille; siika silmäni pesisi; kaatuisin kalojen syödä, mujehille murkinaksi (linnut söisivät lihani) - vaikka sortuisin sotaan - vaikka joudun lähtemään kauas pois. Voidaan luetella asioita, joita omaiset surevat (Iso itkepi oroista, veikko vemmeltä punaista) tai mainitaan ne, jotka itkevät: inkerin savakot, metsän puut, isän pellot (ks. >Itkevät isoni pellot). Kannaksen piirissä (V, XIII) omaistenvertailua: äiti itkisi, mikä voi jatkua äidinylistyksin (esim. >Emo on nähnyt suuren vaivan). Pohjois-Karjalassa maininta: morsian on laulanut tätä lähtiessään (VII2 2907-2908).

      • Ei itke iso minua*

        Ks. myös Kun mie kuolisin kotihin, en korpeen; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Ei itke isäsi sinua, hevostaan itkee*Ydinaihe perheen ja/tai sen myötätunnon puute, vaikka kuolema kohtaisi: Ei itke iso (emo, veli, sisar) minua - vaikka vierisin veteen, sisareksi siikasille; siika silmäni pesisi; kaatuisin kalojen syödä, mujehille murkinaksi (linnut söisivät lihani) - vaikka sortuisin sotaan - vaikka joudun lähtemään kauas pois. Voidaan luetella asioita, joita omaiset surevat (Iso itkepi oroista, veikko vemmeltä punaista) tai mainitaan ne, jotka itkevät: inkerin savakot, metsän puut, isän pellot (ks. >Itkevät isoni pellot). Kannaksen piirissä (V, XIII) omaistenvertailua: äiti itkisi, mikä voi jatkua äidinylistyksin (esim. >Emo on nähnyt suuren vaivan). Pohjois-Karjalassa maininta: morsian on laulanut tätä lähtiessään (VII2 2907-2908).

      • Ei ne kasva kaikki lapset - kuin putki puuta vasten

        Ks. myös VANHEMMAT: Eivät kasva kaikki lapset - kotona kiitettynä; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Kasvoit kuin putki puuta vasten Aiheeseen sisällytetty 1) tunnussäkeet Ei ne kasva kaikki lapset, kaikki kannetut ylene jne. ja 2) vertaussäkeet: Kasvoin kuin putki puuta vaste, saraheinä vuorta vaste (sämpsykkä salloo vaste; vesa vaahteren varalla; vihvilä kulon varassa); Kasvoin kylän kannikoilla, mieron viipaleilla; Kasvoin kaiassa tilassa. 2)-säkeet poimittu yksinkin, lyhyet esiintymät merkitty asteriksilla. Etenkin eteläalueilla liittyy orpoaiheisiin. Samoja säkeitä esiintyy lähiaiheiden (ks. myös -otsikot) lisäksi muissakin kasvuteemoissa, esim. >Kasvoin miirun mieltä myöten; >Myyrin miniä; >Ison kotona ja toiselassa; >Suo kasvo sorean koivun.

      • Ei ne kasva kaikki lapset - kuin putki puuta vasten*

        Ks. myös VANHEMMAT: Eivät kasva kaikki lapset - kotona kiitettynä; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Kasvoit kuin putki puuta vasten *Aiheeseen sisällytetty 1) tunnussäkeet Ei ne kasva kaikki lapset, kaikki kannetut ylene jne. ja 2) vertaussäkeet: Kasvoin kuin putki puuta vaste, saraheinä vuorta vaste (sämpsykkä salloo vaste; vesa vaahteren varalla; vihvilä kulon varassa); Kasvoin kylän kannikoilla, mieron viipaleilla; Kasvoin kaiassa tilassa. 2)-säkeet poimittu yksinkin, lyhyet esiintymät merkitty asteriksilla. Etenkin eteläalueilla liittyy orpoaiheisiin. Samoja säkeitä esiintyy lähiaiheiden (ks. myös -otsikot) lisäksi muissakin kasvuteemoissa, esim. >Kasvoin miirun mieltä myöten; >Myyrin miniä; >Ison kotona ja toiselassa; >Suo kasvo sorean koivun.

      • Ei ole ison kotia, peltoja

        Runon minä valittaa perinnöttömyyttään ja/tai ison kodin arvoa erilaisin formuloin: ei ole ison kotia (V), voi minua niitytöntä, pellotonta (VI), ei ole äitin perinnöitä eikä isän pellon penkereitä (VII), Ei ole perintöpeltoja mihi atran ajasimme.

      • Ei ole suojoa sijoa eikä tyyntä valkamoa

        Kodittomuusformula, kahdesti >Korvessa minun kotini -aiheen johdantona.

      • Ei ole tulusta tulta ottaa

        Kulkemisen formula: Ei ole tulusta tulta ottaa, ei evästä yötä olla/moatak. Esiintyy vaihtelevissa yhteyksissä, esim. >Yö on pilkkonen pimeä (VII), leskenlaulussa >Kuoli kumppalini (I3), sampojaksossa (I1).

      • Ei ollut sitä jokea josta en vettä juonut

        Ks. myös EPIIKKA: Oljamissa käyntiValitusaihelma, joka liittyy kodittomuuteen, vierauteen, matkantekoon: Ei ollut sitä kyläistä kuss en kurja lämmitelt, ei ollut sitä jokea kust en kurja vettä juont, ei ollut sitä mätästä, kuss en kurja huokaelt, ei ollut sitä kivoista, joss en pannut paglojain. Esiintyy kertovissa runoissa matkakuvauksissa (tähän koottu hajanaisia esiintymiä) ja lyyrisissä esim. orvon kasvun (III 518, 1509), miniän kotonakäynnin (III 1539, VII) tai leskenelämän (IV2 2143) kuvauksena.

      • Emo erotti muista lapsista

        Ks. myös Haukka hajotti emon lapset; EPIIKKA: Emo teki viisi lasta; Kasvatti emo kanoja; Marketan runo; Untamo ja Kalervo; HÄÄRUNOT: Kasvatti emosi kanoja parvenYdinaihe: emo erotti minut, parhaimman parvestaan, erilleen muista lapsistaan - muut hän asetti aidalle, tyvelle; minut latvaan, lentoon, pohjoispuolelle, tuuleen. >Marketan runo alkaa samantapaisella aiheella: äiti lähettää lapsistaan viisi vihille ja jättää yhden kotiin. Erottamisaiheen johdantona Inkerissä (harvemmin XIII) on yleisesti kasvatusaihe >Kasvatti emo kanoja, joka ydinaiheen yhteydessä sisällytetty tähän. Jatkona useimmiten >Tunnen tuulet, tunnen tyynet + >Emännän kolme kieltä - linkkinä tuuli-aihe. Äidin teon selityksenä joskus sananlaskuruno >Viikon istuin vyö (virsu) kädessä.

      • Emo erotti muista lapsista*

        Ks. myös Haukka hajotti emon lapset; EPIIKKA: Emo teki viisi lasta; Kasvatti emo kanoja; Marketan runo; Untamo ja Kalervo; HÄÄRUNOT: Kasvatti emosi kanoja parven*Ydinaihe: emo erotti minut, parhaimman parvestaan, erilleen muista lapsistaan - muut hän asetti aidalle, tyvelle; minut latvaan, lentoon, pohjoispuolelle, tuuleen. >Marketan runo alkaa samantapaisella aiheella: äiti lähettää lapsistaan viisi vihille ja jättää yhden kotiin. Erottamisaiheen johdantona Inkerissä (harvemmin XIII) on yleisesti kasvatusaihe >Kasvatti emo kanoja, joka ydinaiheen yhteydessä sisällytetty tähän. Jatkona useimmiten >Tunnen tuulet, tunnen tyynet + >Emännän kolme kieltä - linkkinä tuuli-aihe. Äidin teon selityksenä joskus sananlaskuruno >Viikon istuin vyö (virsu) kädessä.

      • Emo jätti kiuruksi kivelle

        Ks. myös Heitti iso, emo, sukuInkeriläinen hylkäämisaiheen muunnelma, johdantona >Heitti iso, emo, suku -säkeitä. Ydinaihe: Emo jätti kiuruksi kivelle, rastahaksi rauniolle (sisovaksi sillan päälle, käköseksi kuusen päälle). Laajentuu joskus pääskysen synty -aiheeksi (esim. III2 1499), ks. >Pääskysen sanat. Samassa kokonaisuudessa usein >Emo jätti kuin jänön pojan.

      • Emo jätti kiuruksi kivelle*

        Ks. myös Heitti iso, emo, suku*Inkeriläinen hylkäämisaiheen muunnelma, johdantona >Heitti iso, emo, suku -säkeitä. Ydinaihe: Emo jätti kiuruksi kivelle, rastahaksi rauniolle (sisovaksi sillan päälle, käköseksi kuusen päälle). Laajentuu joskus pääskysen synty -aiheeksi (esim. III2 1499), ks. >Pääskysen sanat. Samassa kokonaisuudessa usein >Emo jätti kuin jänön pojan.

      • Emo jätti kuin jänön pojan

        Ks. myös Heitti iso, emo, sukuJohdantona samoja aloitusformuloita kuin >Heitti iso, emo, suku -aiheessa: Emo jätti, iso heitti jne. Ydinaihe jänisvertaus: Jätti kuin jänösen pojan / jätti kuin jänö pojjaan (kuin jänis paperon, hepo kakaran). Etelässä (III-V, XIII) jatkeita: Jänöi heitti kolmiöisnä, miun emmoin yksiöisnä; Jänö jätti juoksemaa, miun emmoin itkemää. Pohjoisessa (I, VII) jatkuu usein maisemakuvin: Jäälle jääkerrehtämähän, suolle soikerrehtamahan (ks. >Isä jätti iljenelle). Vienassa jatke: Tuuli taitto haavanoksan jänön pojan atrioiksi (I3 1377-1378). Voi olla itsenäinen runo tai säepari ketjuissa, joissa usein myös >Isä jätti iljenelle ja >Emo jätti kiuruksi kivelle -aihelmia.

      • Emo jätti kuin jänön pojan*

        Ks. myös Heitti iso, emo, suku*Johdantona samoja aloitusformuloita kuin >Heitti iso, emo, suku -aiheessa: Emo jätti, iso heitti jne. Ydinaihe jänisvertaus: Jätti kuin jänösen pojan / jätti kuin jänö pojjaan (kuin jänis paperon, hepo kakaran). Etelässä (III-V, XIII) jatkeita: Jänöi heitti kolmiöisnä, miun emmoin yksiöisnä; Jänö jätti juoksemaa, miun emmoin itkemää. Pohjoisessa (I, VII) jatkuu usein maisemakuvin: Jäälle jääkerrehtämähän, suolle soikerrehtamahan (ks. >Isä jätti iljenelle). Vienassa jatke: Tuuli taitto haavanoksan jänön pojan atrioiksi (I3 1377-1378). Voi olla itsenäinen runo tai säepari ketjuissa, joissa usein myös >Isä jätti iljenelle ja >Emo jätti kiuruksi kivelle -aihelmia.

      • Emo, tee parempi paita - mieli muille maille

        Ks. myös EPIIKKA: Anni tuolta annettiin (alkuformula); PAIMENLAULUT: Emo, keitä voinen putro; Emo, tee parempi paita, menen paimeneenJohdantoformula, esiintyy yleisesti ks. myös -aiheissa: Emoseni - tee miulle parempi paita, lyhykäinen liinaviitta ( ja/tai sukat, kakku, eväät). Ydinaihe lähtöaie: Miun on miel nyt pois paeta, muille maille vierahille; Mill mie saatan tielle mennä; Mill mie vieren vehkasoita; Ettei kastu kastehessa yli meren mennäkseni; Karjalan kalavesille; Viron maille viisahille + kuvailu Viron lylyistä ja mansikkamaista (>Viron maat lylyjä täynnä, sen jatkona usein >Mansikka mäeltä huusi, erit. III, joskus IV). Joskus ilmaistaan tavoitteena leveät leipämaat (V2 1224), sodassa olevan veljen tapaaminen (esim. III 1125, IV 44), sirpin tekeminen seppolassa (III 4135) tai vapaus: Miss ei keiku herran keppi! (V2 3). Tähtiteksteissä vain alkusäkeitä tai vain vieraalle maalle lähtemisen aikomus tai erilainen formula.

      • Emo, tee parempi paita - mieli muille maille*

        Ks. myös EPIIKKA: Anni tuolta annettiin (alkuformula); PAIMENLAULUT: Emo, keitä voinen putro; Emo, tee parempi paita, menen paimeneen*Johdantoformula, esiintyy yleisesti ks. myös -aiheissa: Emoseni - tee miulle parempi paita, lyhykäinen liinaviitta ( ja/tai sukat, kakku, eväät). Ydinaihe lähtöaie: Miun on miel nyt pois paeta, muille maille vierahille; Mill mie saatan tielle mennä; Mill mie vieren vehkasoita; Ettei kastu kastehessa yli meren mennäkseni; Karjalan kalavesille; Viron maille viisahille + kuvailu Viron lylyistä ja mansikkamaista (>Viron maat lylyjä täynnä, sen jatkona usein >Mansikka mäeltä huusi, erit. III, joskus IV). Joskus ilmaistaan tavoitteena leveät leipämaat (V2 1224), sodassa olevan veljen tapaaminen (esim. III 1125, IV 44), sirpin tekeminen seppolassa (III 4135) tai vapaus: Miss ei keiku herran keppi! (V2 3). Tähtiteksteissä vain alkusäkeitä tai vain vieraalle maalle lähtemisen aikomus tai erilainen formula.

      • En itke ison hyvyyttä

        Parisäkeinen aloitusformula: En itke ison hyvyyttä (päälle/maita/kotia) enkä äidin armautta / mait en vellon vierettele jne. Useimmiten jatkuu: Itken kurja kulkuani (ks. >Jouduin kurja kulkemaan) tai >Nuorena naitettu. Vrt. samaa kaavaa: >En itke apen pahuutta; >En sure sotakesiä; >En itke talon tapoja jne. V2 1561a ilmeisesti kotoaan lähtevä mosian: en itke ison, vaan emon hyvyyttä.

      • En itke ison hyvyyttä*

        *Parisäkeinen aloitusformula: En itke ison hyvyyttä (päälle/maita/kotia) enkä äidin armautta / mait en vellon vierettele jne. Useimmiten jatkuu: Itken kurja kulkuani (ks. >Jouduin kurja kulkemaan) tai >Nuorena naitettu. Vrt. samaa kaavaa: >En itke apen pahuutta; >En sure sotakesiä; >En itke talon tapoja jne. V2 1561a ilmeisesti kotoaan lähtevä mosian: en itke ison, vaan emon hyvyyttä.

      • En tohi tupahan mennä - vieraan tekemä

        Vieraan tuvan aihelma, johon sisällytetty kaksi ydinformulaa, yhdessä tai erikseen: 1) En tohdi tupaan mennä; 2) Ei tupa ison/veljen tekemä - tupa on vierahan (venäläisen/karjalaisen) tekemä. Muita perusteluja: Tuvass on tuvan tekijä; Tuvassa toruttanehe; Huorat luualla hosuupi ym. Yhdistyy kodittoman ja miniän aiheisiin, esim. >Oven suuss on ouvot silmät ja >Ulos turvaton tuvasta, jossa voi olla sinämuodossa (ei tupa isosi tuoma).

      • Haukka hajotti emon lapset

        Ks. myös Emo erotti muista lapsista; Kasvatti emo kanoja; EPIIKKA: Untamo ja KalervoYdinaihe: Tuli haukka joka hajotti kanat aidalta (emon lapset, joukon, lauman) eri paikkoihin. Joskus haukan sijalla sulhanen (XIII 2013). Johdantona useimmiten >Kasvatti emo kanoja -aihelma (sisällytetty tähän), johon muissakin yhteyksissä liitetään lasten erilleen joutumisen ajatus (>Untamo ja Kalervo, jossa myös haukka-kuva; >Emo erotti muista lapsista).

      • Haukka hajotti emon lapset*

        Ks. myös Emo erotti muista lapsista; Kasvatti emo kanoja; EPIIKKA: Untamo ja Kalervo*Ydinaihe: Tuli haukka joka hajotti kanat aidalta (emon lapset, joukon, lauman) eri paikkoihin. Joskus haukan sijalla sulhanen (XIII 2013). Johdantona useimmiten >Kasvatti emo kanoja -aihelma (sisällytetty tähän), johon muissakin yhteyksissä liitetään lasten erilleen joutumisen ajatus (>Untamo ja Kalervo, jossa myös haukka-kuva; >Emo erotti muista lapsista).

      • Heitti iso, emo, suku

        Ks. myös Emo jätti kiuruksi kivelle; Emo jätti kuin jänön pojan; Isä jätti iljenelle; Niin minut isoni jätti kuin kieron kirvesvarren, Piennä petti miun emoni, Suku suuttui, heimo heitti - älä heitä Herra Jeesus; Suomalainen kasvatti orvonAloitusformuloita orvon ja kodittoman runoissa (erityisesti ks. myös -aiheissa): Iso heitti, emo heitti; Emo jätti, iso heitti; Heitti pieneksi emoni; Varrain heitti miun emoni; Suku suuttu, heimo heitti jne., jatkosäkeineen. Ei poimittu, tässä vain irrallisia, useimmiten Piennä jätti miun emoni -alkuisia esiintymiä.

      • Isä jätti iljenelle

        Ks. myös Heitti iso, emo, sukuJohdantona >Heitti iso, emo, suku-aloitusformuloita: Iso heitti, emo jätti jne.. Ydinaihe jätetyn maisema, vaihtelevin säesarjoin: Isä jätti iljenelle, emo jäälle paljahalle; Jätti miun jäisille jälille; Jäälle jääkerrehtämähän, suolle soikerrehtamahan, palolle papattamahan; Jätti jäniksen jälille (VII 1905, 2114); Jätti miulle jäiset kengät, sukat uhkuiset unohti (erit. VII); Iso heitti heinätielle, emo pellon pientarille (IV); Heitti tuulta tuntemaan, ärjentä älyämään / Vasten tuulta, vasten vettä (IV 385, 1458, 3170, V2 775 vrt. >Emo erotti muista lapsista). Voi olla itsenäinen runo tai säepari orvon ja/tai hylätyn valituksissa, yhdistyy erityisesti >Emo jätti kuin jänön pojan -säkeisiin.

      • Isä jätti iljenelle*

        Ks. myös Heitti iso, emo, suku*Johdantona >Heitti iso, emo, suku-aloitusformuloita: Iso heitti, emo jätti jne.. Ydinaihe jätetyn maisema, vaihtelevin säesarjoin: Isä jätti iljenelle, emo jäälle paljahalle; Jätti miun jäisille jälille; Jäälle jääkerrehtämähän, suolle soikerrehtamahan, palolle papattamahan; Jätti jäniksen jälille (VII 1905, 2114); Jätti miulle jäiset kengät, sukat uhkuiset unohti (erit. VII); Iso heitti heinätielle, emo pellon pientarille (IV); Heitti tuulta tuntemaan, ärjentä älyämään / Vasten tuulta, vasten vettä (IV 385, 1458, 3170, V2 775 vrt. >Emo erotti muista lapsista). Voi olla itsenäinen runo tai säepari orvon ja/tai hylätyn valituksissa, yhdistyy erityisesti >Emo jätti kuin jänön pojan -säkeisiin.

      • Itkevät isoni pellot - kyntäjää

        Ks. myös Itkevät isoni pellot - päiviäni; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Itkevät isäsi pellotYdinaihe kyntäjän puute: Itkevät isoni pellot, veikon nurmet nurkuttaa soreaista kyntäjäist, varsan viejäistä vaolle. Usein >Poika kun olisin, kyntäisin isoni pellot -aiheen yhteydessä. Myös morsiamen itketys- ja lähtövirsissä. Sopisi naistenlauluihinkin, tässä rinnakkaisaiheenkin takia.

      • Itkevät isoni pellot - kyntäjää*

        Ks. myös Itkevät isoni pellot - päiviäni; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Itkevät isäsi pellot*Ydinaihe kyntäjän puute: Itkevät isoni pellot, veikon nurmet nurkuttaa soreaista kyntäjäist, varsan viejäistä vaolle. Usein >Poika kun olisin, kyntäisin isoni pellot -aiheen yhteydessä. Myös morsiamen itketys- ja lähtövirsissä. Sopisi naistenlauluihinkin, tässä rinnakkaisaiheenkin takia.

      • Itkevät isoni pellot - päiviäni

        Ks. myös Itkevät isoni pellot - kyntäjää; HÄÄRUNOT: Itkevät isäni pellotYdinaihe: vain luonto välittää kohtalostani. Itkööt puut, itkööt petäjät / Itkevät isoni pellot, emon nurmet nurkuttaat - minua, päiviäni, kulkuani, lähtöäni; Niin miuista niityt, kivet, kannot, ihmiset itkit. Vrt. samantyyppistä: >Kuret huusi haikeasti; >Sudet ulvoo suon perällä päiviäni; >Ukko ruski, taivas paukku miun hoikan huoliani.

      • Joka kuu kujoni muutan

        Kulkijan formula: Joka kuu kujoni muutan, joka vuosi vuotehein (joka aamu aittatieni, joka ilta ikkunani jne.). Yleensä >Jouduin kurja kulkemaan -aiheessa.

      • Jouduin kurja kulkemaan

        Ks. myös En itke itseäni, itken lapsiani; Kodittoman valitus; Miten ollen, kuin elänen; Veli vieremässä; Vieraalle maalle joutunutKulkijan valitusformuloita, joissa painottuu kulkemisen ajatus: Itken kurja kulkuani, vaivanen vaellustani, raukka rannan kiertoani (tässä usein johdantona >En itke ison hyvyyttä); Jouvuin/läksin kurja kulkemaan, vaivanen vaeltamaan, raukka rannan kierräntään. Harvemmin: Kuin olen kurja kulkusassa, polopoika polkusassa; Mie olen raukka rantalainen, veräjillä viereksijä (VII 1973) yms. Laajennuksiakin, esim.: Vierin viiettä kylää, kulin kuuetta taloo... (IV 898).

      • Jouduin kylmään kylään

        Ks. myös Naistenlaulut: Kun ei ois kylmä kylellisein; Häärunot/Morsiamen itketys: Jouduit kylmään kylään - kun ei ois kylmä kylelliseis; Häiden päättyessä/Häätalosta lähtiessä: Me menemme, sinut jätämme tähän kylmään kyläänVieraisiin joutumisen formula: Jouduin kylmään kylään, rautaseen rahvahaan, pereheen vierahaan. Yhdistyy vieraalle maalle joutumisen aiheisiin.

      • Jouduin kylmään kylään*

        Ks. myös Naistenlaulut: Kun ei ois kylmä kylellisein; Häärunot/Morsiamen itketys: Jouduit kylmään kylään - kun ei ois kylmä kylelliseis; Häiden päättyessä/Häätalosta lähtiessä: Me menemme, sinut jätämme tähän kylmään kylään*Vieraisiin joutumisen formula: Jouduin kylmään kylään, rautaseen rahvahaan, pereheen vierahaan. Yhdistyy vieraalle maalle joutumisen aiheisiin.

      • Jänön jälille, revon rekeen

        Ks. myös Kertovat runot: Iivana Kojosenpoika; Häärunot/Morsiamen neuvokki: Älä mene jänön jälilleAlkukysymyksiä: En nyt tiijjä mie poloinen; Mitä tehnen, kuin elänen, kuin mie kunnian pitänen; Kui mie tehnen, kui ruvenen, kui se lienöö parempi, kui se lienöö kuulusampi; Minkä tien otan eteeni, minkä juonen juostakseni. Ydinaihe: Lähenkö jänön jälille? Jänö peittääpi jälkensä / Jänöll on jälet koverat - Vai käynen revon rekeen? Revoll on reki matala, reestään hän langettaa / joka oksa otteloo, joka kanto kaapasoo (vrt. >Joka puu puree minua). Inkerissä lisäksi suden sukset ja karhun kaplaat. Eteläisillä alueilla (sekä VI ja IX) jatkoaihelma: Istun ilveksen rekeen, ilves vie ison kotiin. Aihelma voi hahmottua myös dialogiksi, jolloin vastaukset sanoo joku toinen. Larin Paraskella myös muunnelma: Jouvuin joron jälille, juoksevan sutosen suuhun, karhun kiljuvan kitaan (V3, tähdellä*). Usein itsenäinen, usein myös orvon runoissa, huolilauluissa, epiikassa (>Iivana Kojosenpojan runossa yleinen, joten ei poimittu tähän, muut satunnaisemmat poimittu: esim. >Lauri Lappalainen, >Kaukamoisen runo, >Revon valitus), häärunoissa (ks. niitä). Kontekstitietoja: "eksyksissä valitettiin" (XIII 2241); "lapselle" (XIII 2231).

      • Jänön jälille, revon rekeen*

        Ks. myös Kertovat runot: Iivana Kojosenpoika; Häärunot/Morsiamen neuvokki: Älä mene jänön jälille*Alkukysymyksiä: En nyt tiijjä mie poloinen; Mitä tehnen, kuin elänen, kuin mie kunnian pitänen; Kui mie tehnen, kui ruvenen, kui se lienöö parempi, kui se lienöö kuulusampi; Minkä tien otan eteeni, minkä juonen juostakseni. Ydinaihe: Lähenkö jänön jälille? Jänö peittääpi jälkensä / Jänöll on jälet koverat - Vai käynen revon rekeen? Revoll on reki matala, reestään hän langettaa / joka oksa otteloo, joka kanto kaapasoo (vrt. >Joka puu puree minua). Inkerissä lisäksi suden sukset ja karhun kaplaat. Eteläisillä alueilla (sekä VI ja IX) jatkoaihelma: Istun ilveksen rekeen, ilves vie ison kotiin. Aihelma voi hahmottua myös dialogiksi, jolloin vastaukset sanoo joku toinen. Larin Paraskella myös muunnelma: Jouvuin joron jälille, juoksevan sutosen suuhun, karhun kiljuvan kitaan (V3, tähdellä*). Usein itsenäinen, usein myös orvon runoissa, huolilauluissa, epiikassa (>Iivana Kojosenpojan runossa yleinen, joten ei poimittu tähän, muut satunnaisemmat poimittu: esim. >Lauri Lappalainen, >Kaukamoisen runo, >Revon valitus), häärunoissa (ks. niitä). Kontekstitietoja: "eksyksissä valitettiin" (XIII 2241); "lapselle" (XIII 2231).

      • Kaikki on katala nähnyt

        Aloitusformula: Kaikki oon katala nähnyt, kokenut kovaosainen (Jo on tyttö jottai näht, jo on kolmia kokenut, viittä kuutta kiusaellut ym.). Formulanomainen aloitus; samantyyppisiä valitusrunoissa enemmänkin. Jatkona useimmiten >Kolme kokematonta, joskus >Tunnen tuulet, tunnen tyynet, >Orjuudessa olo ym. Voi olla itsenäinenkin, jolloin lisätään alkusäkeitä (Voi minua poloista jne.) ja jatkoja (Tällä inhalla iällä, ihanalla vartuella; Jo on nähty nälkävuuvet; Viel on kerran kuolematta; Uuvestaan on syntymättä; Vaan en ole korppia kokenut jne.).

      • Kaikki on katala nähnyt*

        *Aloitusformula: Kaikki oon katala nähnyt, kokenut kovaosainen (Jo on tyttö jottai näht, jo on kolmia kokenut, viittä kuutta kiusaellut ym.). Formulanomainen aloitus; samantyyppisiä valitusrunoissa enemmänkin. Jatkona useimmiten >Kolme kokematonta, joskus >Tunnen tuulet, tunnen tyynet, >Orjuudessa olo ym. Voi olla itsenäinenkin, jolloin lisätään alkusäkeitä (Voi minua poloista jne.) ja jatkoja (Tällä inhalla iällä, ihanalla vartuella; Jo on nähty nälkävuuvet; Viel on kerran kuolematta; Uuvestaan on syntymättä; Vaan en ole korppia kokenut jne.).

      • Ken on suolta suojan saanut

        Ks. myös häärunot/Sulhasen kodin pilkka: Sulho on suojan suolta saanut; Morsiamen kotona: Vävyn ominaisuuksien kysely: Onko sulho suojat suolta saanutKodittoman aiheisiin (>Korvessa minun kotini, >Tukala tuvassa toisen) liittyvä mietelmä: Ken on suolta suojan saanut, majan marjakankahalta, se on suur suojaltaa, majaltaasen marjakarhu; Sus on suuri suojaltaan, majaltaan on marjakarhu, ko on suolta suojan soanut... Kerran johdanto: Se on aikoin sanottu, sen on vanhat verranneet (V2 1121).

      • Ken on suolta suojan saanut*

        Ks. myös häärunot/Sulhasen kodin pilkka: Sulho on suojan suolta saanut; Morsiamen kotona: Vävyn ominaisuuksien kysely: Onko sulho suojat suolta saanut*Kodittoman aiheisiin (>Korvessa minun kotini, >Tukala tuvassa toisen) liittyvä mietelmä: Ken on suolta suojan saanut, majan marjakankahalta, se on suur suojaltaa, majaltaasen marjakarhu; Sus on suuri suojaltaan, majaltaan on marjakarhu, ko on suolta suojan soanut... Kerran johdanto: Se on aikoin sanottu, sen on vanhat verranneet (V2 1121).

      • Kerjäläisen laulu

        Sakkolan Mari Kemiläisen lyyrisiä formuloita viljelevä sepite kulkijan, kerjäläisen elämästä.

      • Koditon

        Yksilöllisiä valitusrunoja kodittomuudesta ja kulkemisesta. Vaikka tekstit sisältävät traditionaalisiakin aihelmia (esim. >Jouduin kurja kulkemaan, >Korvessa minun kotini), kokonaisuudet ovat sepitettyjä. IV: tuntematon Koprinasta. XIII 2774:n tekijä/laulaja Räisälän Mari Suutari.

      • Korvessa minun kotini

        Ks. myös Häärunot/Sulhasen kodin pilkka: Tunnen koira siun kotisi; Tupa on tehty turpeista Ks. myös Häärunot/Sulhasen pilkka: Sulho koditon Vrt. Kehtolaulut: Nuku nuku nurmilintuJohdantona vertailua: Katsos muita miekkosia (VII); Kotihinsa muut menevät (yl.); Koti on muilla kuolasuilla (IV, V, XIII; ks. myös >Muut ja minä) ja/tai kodittomuusformuloita: Miull ei kurjalla kotia, katalalla kartanoa; Ei ole kurella kotii, marjalla elomajaa yms. Koti-aloitukset kuuluvat yleisesti runoon, joten kaikki esiintymät luetellaan tässä, ilman ydinaihetta esiintyessään asteriksilla (*). Ydinaihe "kodin" kuvaus: Miull on korvessa kotini, kankahalla (kalliolla) kartanoni (pihani petäikössä); Tuulill on minun tupani, ahavill aittatieni (ks. sama >Tule neitonen minulle). Usein täydentävä säesarja: Tuuli usta tutjuttaapi (turjuttaa), ahavainen liekuttaa, lempo lietehen puhuvi (erit. IV, V, ks. myös Sananlaskurunot: >Tuuli usta tutjuttaa), joskus >Ken on suolta suojan saanut (V, XIII). Samoja säkeitä >Yksi on tuuli turvinani -aiheessa, johon usein yhdistyy. Muita ketjuuntuvia aiheita: >Minä pyy pesätön lintu (V, VII, XIII), >Niin on pitkät miun pihani (VII). Huom. aihetta kehittelevät sepitteet, ks. >Koditon.

      • Korvessa minun kotini*

        Ks. myös Häärunot/Sulhasen kodin pilkka: Tunnen koira siun kotisi; Tupa on tehty turpeista Ks. myös Häärunot/Sulhasen pilkka: Sulho koditon Vrt. Kehtolaulut: Nuku nuku nurmilintu*Johdantona vertailua: Katsos muita miekkosia (VII); Kotihinsa muut menevät (yl.); Koti on muilla kuolasuilla (IV, V, XIII; ks. myös >Muut ja minä) ja/tai kodittomuusformuloita: Miull ei kurjalla kotia, katalalla kartanoa; Ei ole kurella kotii, marjalla elomajaa yms. Koti-aloitukset kuuluvat yleisesti runoon, joten kaikki esiintymät luetellaan tässä, ilman ydinaihetta esiintyessään asteriksilla (*). Ydinaihe "kodin" kuvaus: Miull on korvessa kotini, kankahalla (kalliolla) kartanoni (pihani petäikössä); Tuulill on minun tupani, ahavill aittatieni (ks. sama >Tule neitonen minulle). Usein täydentävä säesarja: Tuuli usta tutjuttaapi (turjuttaa), ahavainen liekuttaa, lempo lietehen puhuvi (erit. IV, V, ks. myös Sananlaskurunot: >Tuuli usta tutjuttaa), joskus >Ken on suolta suojan saanut (V, XIII). Samoja säkeitä >Yksi on tuuli turvinani -aiheessa, johon usein yhdistyy. Muita ketjuuntuvia aiheita: >Minä pyy pesätön lintu (V, VII, XIII), >Niin on pitkät miun pihani (VII). Huom. aihetta kehittelevät sepitteet, ks. >Koditon.

      • Koti toivo kuolleheksi

        Erilaisissa yhteyksissä (sotaruno, loitsu) tai itsenäisenä Koti toivo/luuli kuolleheksi, (piha pitkin moanneheks, maja moani myöneheksi) kartano katoneheksi.

      • Kuhun meemme kolmen kesken

        Useimmiten >Oli meitä ennen paljon -aiheen jatkeena, kysymys sisarusjoukon kadottua.

      • Kuka häihini tulevi

        Ks. myös Eläinten pidotEn tiedä poloinen poika kuka häihini tulevi - varis vanha saappahassa, korppi kirjokorjinensa, västäräkki väkinensä, peiponen perehinensä, sukunensa suopetäjä, lahokanto lapsinensa.

      • Kuka kurjan syöttänöö

        Ydinsäkeet: En tiijä mie polonen, kuka kurjan syöttänöö, vaivasen elättänöö. Kietoutuu Paraskella Ei ole kurjalla kotia (>Korvessa minun kotini) ja Tänä vuonna tässä laulan (>Tässä tytöt tänä kesänä) -säkeisiin.

      • Kunne kurja luomme luotu poika

        Ks. myös Mihin piän mie menemän; Miten ollen, kuin elänen; Mitä tehhä miun poloisen tämän suuren huolen kanssaAloitusformula: En tieä poloinen poika - kunne luomme luotu poika, kunne aivottu asunen (minne lyömme lyykyämme; kunne kurja kulkenen; näillä raukoilla rajoilla, polosilla pohjan mailla jne.). Jatkoja: Salolleko, saarelleko (I 1405); Jalan juureen Jumalan (VII); >Tulehenko teen tupani (yl.).

      • Kuret huusi haikeasti

        Ks. myös Morsiamen itketys: Kurjet huutavat portista mennessäsiKotoa lähtevä: Kun kurja ovesta läksin, läksin portista polonen, kuret huusi huikeasti, hanhet huusi haikiasti. Vrt. >Itkevät isoni pellot - päiviäni, >Sudet ulvoo suon perällä päiviäni

      • Lähtään mustat muille maille

      • Lähtään mustat muille maille*

        *

      • Minä pyy pesätön lintu

        Johdanto: Koti on muilla koppeloilla, sija on muilla sirkkusilla (VII); Onha se pyylläi pesonen, tetrilläki tietty paikka (V, XIII). Ydinaihe: Mie oon koppelo koiton, kartanoton mie kananen, minä pyy pesoton lintu. Lintuluettelot voivat paisua pitkiksi. Huom. laajempi kehitelmä V2 951. Sananlaskumainen versio XV 434: Ompa pyylläkin pesänen - ei ole monella muulla oltavaa omasta kohden. Yhdistyy kodittomuusaiheisiin, erit. >Korvessa minun kotini, >Yksi on tuuli turvinani.

      • Minä pyy pesätön lintu*

        *Johdanto: Koti on muilla koppeloilla, sija on muilla sirkkusilla (VII); Onha se pyylläi pesonen, tetrilläki tietty paikka (V, XIII). Ydinaihe: Mie oon koppelo koiton, kartanoton mie kananen, minä pyy pesoton lintu. Lintuluettelot voivat paisua pitkiksi. Huom. laajempi kehitelmä V2 951. Sananlaskumainen versio XV 434: Ompa pyylläkin pesänen - ei ole monella muulla oltavaa omasta kohden. Yhdistyy kodittomuusaiheisiin, erit. >Korvessa minun kotini, >Yksi on tuuli turvinani.

      • Miten ollen, kuin elänen

        Ks. myös Mitä tehä miun poloisen tämän suuren huolen kanssa; Kunne luomme luotu poika Aloitusformula pohjoisilla alueilla: En tieä polonen poika - miten olla, kuin eleä / miten olla mielevänä, kuten kuuluna asua - näillä raukoilla rajoilla, polosilla pohjan mailla. Jatkoja: >Tulehenko teen tupani, >Vieraille maille joutunut.

      • Miten ollen, kuin elänen*

        Ks. myös Mitä tehä miun poloisen tämän suuren huolen kanssa; Kunne luomme luotu poika *Aloitusformula pohjoisilla alueilla: En tieä polonen poika - miten olla, kuin eleä / miten olla mielevänä, kuten kuuluna asua - näillä raukoilla rajoilla, polosilla pohjan mailla. Jatkoja: >Tulehenko teen tupani, >Vieraille maille joutunut.

      • Muut on mustassa nutussa, kengässä

        Ks. myös Muut ja minä; ORJA: Muut piti piluhihoja; ORPO: Kun muille pyhä tuleeMuiden ja itsen vaatteiden vertailua: Muut on mustassa nutussa, kauneessa kalussa; Muut ne kulkoo mustas kengäs; Muutpa vello verassa, sametissa saattelekset - minä virsuss vingottelen (mull on nuttu nukkavieru; mie oon köyhä kökköröinen jne.

      • Muut syövät murukaloja

        Muiden ruoka ja juoma on parempaa kuin oma: Muut syö murukaloja, mie vaa kiiskii kitustan (minäpä noukin norsin päitä); Muut on syövät voimurruu, mie tattii tavotan; Muut menivät muurameen, minä karpaloon; Muut juovat olut punaiasta, minä vettä viilettelen jne.

      • Niin minut isoni heitti kuin kieron kirvesvarren

        Hylkääjien omaissarja: Niin minut isoni heitti kuin on kieron kirvesvarren - emo: kuin väärän värttinänsä - veli: kuin kala kivisen rannan - sisar: kuin oravi kuivan kuusen jne. Paikallinen muunnelma: Jo miun hylkäsi isoni väärän värttinän pituissa - veikko: kapahauin kaituessa - sisar: lohiluotoloja vassen (VII2 1843, 2093). Limittyy muihin hylkäämisaiheisiin (ks. >Heitti iso, emo, suku; >Emo erotti muista lapsista), usein vain säeparin pituisena (*-tekstit).

      • Niin minut isoni heitti kuin kieron kirvesvarren*

        *Hylkääjien omaissarja: Niin minut isoni heitti kuin on kieron kirvesvarren - emo: kuin väärän värttinänsä - veli: kuin kala kivisen rannan - sisar: kuin oravi kuivan kuusen jne. Paikallinen muunnelma: Jo miun hylkäsi isoni väärän värttinän pituissa - veikko: kapahauin kaituessa - sisar: lohiluotoloja vassen (VII2 1843, 2093). Limittyy muihin hylkäämisaiheisiin (ks. >Heitti iso, emo, suku; >Emo erotti muista lapsista), usein vain säeparin pituisena (*-tekstit).

      • Niin on pitkät pihani kuin pilven rannat

        Ks. myös Mieli kuin syksyinen yö pimeäYdinaihe metsä "kotina": Niin on pitkät miun pihani kuin on pitkät pilven rannat/reunat, niin on laajat lattiani kuin on laajat lammin rannat, niin on kolkko miun kotini kuin on kolkko korven ranta (niin on oikein oveni kuin on oikein otavat). Yhdistyy usein >Korvessa minun kotini -runoon. Samaa vertausta >Mieli kuin syksyinen yö pimeä -aiheessa, samantapaista metsäloitsuissa (vrt. VII5 3224, 3265: Niin on vankka varani kuin on vankka vaaran rinta jne.).

      • Niin vierin kuin puu pinosta vieri

        Ks. myös häärunot/Morsiamen itketys: Vierit kotoa kuin puu pinostaEroa kuvaava vertaussarja: Niinhä se mie polone poika pois jouvuin joukostaine, sirosin sisosistaine, poisi vierin velloistaine niinkuin puu pinosta vieri, halko röykystä hajosi, munane kanan pesätä, kivi saunan kiukuvast. Kuvissa muuntelua. Sarja voidaan toistaa käänteisenä: halon saa takaisin röykkyyn, munan pesään jne. mutta: Saa miuista ei milloinkaa. Yhdistyy vieraissa vieremisen ja hylätyksi joutumisen aiheisiin: >Niin minut isoni heitti kuin kieron kirvesvarren; >Pois minut emo erotti; >Vieraalle maalle joutunut.

      • Oli meitä ennen paljon

        Vrt. HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Oli siskoilla sileä sintsiJohdanto joskus >Miks on meitä näin vähäisen. Ydinaihe: Oli meitä ennen äijä (hulkka, karja, paljon) - sisaria silta suuri, veikkoja veno punainen (formula muuallakin, ks. esim. >Pistoksen loitsu VII) - sisarilta silta taittui, veikoilta vene hajosi - hajosimme hanhikarja, levisimme lehmikarja - yheltä vesikiveltä yheksälle mättähälle - nyt jäi kahteen kamanto, kolmeen koko tusina. Säesarjat vaihtelevia. Inkerissä voi jatkua: Ken mun karjani kaotti - älköön mahtuko manalle (III 154, 1044, 3720 ja 4006-4007; vrt. >Emon unohtaminen), tai: >Kuhun meemme kolmen kesken? (II 1131, IV 181, 1059, 1675, 2371). Jatkuu hajaannuksen syillä (>Haukka hajotti emon lapset; >Joko meidän halla hautoi; >Tauti tappoi, sota hävitti; orpous ym.) tai >Sormin soutu -aiheella. Vrt. >Kasvatti emo kanoja, ja >Emo erotti muista lapsista - samantyyppinen teema, säeaines risteytyy.

      • Oli meitä ennen paljon*

        Vrt. HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Oli siskoilla sileä sintsi*Johdanto joskus >Miks on meitä näin vähäisen. Ydinaihe: Oli meitä ennen äijä (hulkka, karja, paljon) - sisaria silta suuri, veikkoja veno punainen (formula muuallakin, ks. esim. >Pistoksen loitsu VII) - sisarilta silta taittui, veikoilta vene hajosi - hajosimme hanhikarja, levisimme lehmikarja - yheltä vesikiveltä yheksälle mättähälle - nyt jäi kahteen kamanto, kolmeen koko tusina. Säesarjat vaihtelevia. Inkerissä voi jatkua: Ken mun karjani kaotti - älköön mahtuko manalle (III 154, 1044, 3720 ja 4006-4007; vrt. >Emon unohtaminen), tai: >Kuhun meemme kolmen kesken? (II 1131, IV 181, 1059, 1675, 2371). Jatkuu hajaannuksen syillä (>Haukka hajotti emon lapset; >Joko meidän halla hautoi; >Tauti tappoi, sota hävitti; orpous ym.) tai >Sormin soutu -aiheella. Vrt. >Kasvatti emo kanoja, ja >Emo erotti muista lapsista - samantyyppinen teema, säeaines risteytyy.

      • Pohjat kengistä kuluu mieron tiellä

      • Polin puulle pyörivälle

        Turvattomuuden kuvaus: Polin (jouvuin; emo pani/heitti) puulle pyörivälle, varvalle vapisevalle (oksalle osattomalle jne.). Myös monikossa: puille pyöriville (lehtilöille liekkuville jne.). Jatkosäkeet erilaisia etelässä ja pohjoisessa: 1) Mihin puu pyörähtää, mie pyörähän keralla, mihin varpa vaarahtaa, mie vaarahan keralla; Puu pyöri, mie putosin. varpa vaaru, mie vapisin (IV-V-XIII), 2) Olisi minulle ollut puita pyörimättömiä, varpoja varallisia (II, VII). Tähtiteksteissä vain jatkosäkeitä. Pohjoisessa johdantosäkeinä poloisen pojan valituksia (Voi minua poloista poikaa/piikaa) ja yhteytenä usein >Vieraalle maalle joutunut. Etelässä johdantona laajalti >Osasi emo omenan tehdä, ja sitten äiti pani pyöriville puille. Liittyy joustavasti myös kodittoman, miniän ja orvon valituksiin, kertoviinkin runoihin (>Väinämöisen ammunta I, >Laivassa surmattu veli V3).

      • Polin puulle pyörivälle*

        *Turvattomuuden kuvaus: Polin (jouvuin; emo pani/heitti) puulle pyörivälle, varvalle vapisevalle (oksalle osattomalle jne.). Myös monikossa: puille pyöriville (lehtilöille liekkuville jne.). Jatkosäkeet erilaisia etelässä ja pohjoisessa: 1) Mihin puu pyörähtää, mie pyörähän keralla, mihin varpa vaarahtaa, mie vaarahan keralla; Puu pyöri, mie putosin. varpa vaaru, mie vapisin (IV-V-XIII), 2) Olisi minulle ollut puita pyörimättömiä, varpoja varallisia (II, VII). Tähtiteksteissä vain jatkosäkeitä. Pohjoisessa johdantosäkeinä poloisen pojan valituksia (Voi minua poloista poikaa/piikaa) ja yhteytenä usein >Vieraalle maalle joutunut. Etelässä johdantona laajalti >Osasi emo omenan tehdä, ja sitten äiti pani pyöriville puille. Liittyy joustavasti myös kodittoman, miniän ja orvon valituksiin, kertoviinkin runoihin (>Väinämöisen ammunta I, >Laivassa surmattu veli V3).

      • Suku suuttui, heimo heitti - älä heitä Herra Jeesus

        Ks. myös Heitti iso, emo, suku; RUKOUKSET: Älä heitä, Herra JeesusHylkäämis- ja rukousformuloiden kiinteä yhdistelmä: Suku heitti, heimo heitti, moa heitti, meri unohti; Iso heitti, emo heitti, muu pere peräti heitti jne. - älä/ei heitä Herra Jeesus, hylkää hyvä Jumala.

      • Suku suuttui, heimo heitti - älä heitä Herra Jeesus*

        Ks. myös Heitti iso, emo, suku; RUKOUKSET: Älä heitä, Herra Jeesus*Hylkäämis- ja rukousformuloiden kiinteä yhdistelmä: Suku heitti, heimo heitti, moa heitti, meri unohti; Iso heitti, emo heitti, muu pere peräti heitti jne. - älä/ei heitä Herra Jeesus, hylkää hyvä Jumala.

      • Syrjin synnyin, kasvoin

        Säepari huolilauluissa: Syrjin synnytti emoni, kalten katso vanhempani; Syrjin synnyin mie polonen. Voisi ohittaa, mutta sama laajempana tietäjän sanoissa: Syrjin miu emoni synty, kaltoin kasvo kantajani, synty syrjin pohjasehe - syrjin synnytti minunkin, kaltoin hiän minunki kanto, vihollista viskomahe.. (I4 750), ja: Syrjin, kaltoin synty sysmäläinen/syrjäläinen - syrjin mieki synnyin jne. (VI1 2994, 3314*, VII4 1744, IX4 35, XII2 8003, XIII3 9039). TARKISTA TIETÄJÄN SANAT

      • Syrjin synnyin, kasvoin*

        Säepari huolilauluissa: Syrjin synnytti emoni, kalten katso vanhempani; Syrjin synnyin mie polonen. Voisi ohittaa, mutta sama laajempana tietäjän sanoissa: Syrjin miu emoni synty, kaltoin kasvo kantajani, synty syrjin pohjasehe - syrjin synnytti minunkin, kaltoin hiän minunki kanto, vihollista viskomahe.. (I4 750), ja: Syrjin, kaltoin synty sysmäläinen/syrjäläinen - syrjin mieki synnyin jne. (VI1 2994, 3314*, VII4 1744, IX4 35, XII2 8003, XIII3 9039). TARKISTA TIETÄJÄN SANAT*

      • Tukala tuvassa toisen

        Ks. myös HÄÄRUNOT: Morsiamen itketys: Tykelä tuvassa toisenYdinaihe vieraissa olo: Tukala tuvassa toisen, läyli toisen lämpimässä (outo toisen orren alla, huoli toisen huoneessa, varu toisen vaiviossa ym.). Jatkosäkeitä: Sie oot pitkä pitkälläis, istuallas oot leviä; Vaaliissa vaa'asta lasta, katsoissa kapalokasta. Joskus jatkoja: toinen riitelee puista ja päreistä; ajaa uksesta ulos (vrt. >Ulos turvaton tuvasta). Esiintyy itsenäisenä, lyyrisissä ketjuissa, häärunoissa (V, XIII, k), karhunpeijaisrunoissa (VII5), kehtolaulussa (V2 1797). Kannaksella useimmiten jatkona >Ken on suolta suojan saanut, ja/tai >Korvessa minun kotini. - Tähtiteksteissä pelkästään ilmaus toisen tupaan (Jouvvuit - Lähet - Menen toisen tupaan, lämpymään) jne. joutumisesta. Ne voisi poistaakin, mutta samalla tarkistettava, jääkö ko. numeroista järkevä kokonaisuus hakemistoon.

      • Tukala tuvassa toisen *

        Ks. myös HÄÄRUNOT: Morsiamen itketys: Tykelä tuvassa toisen*Ydinaihe vieraissa olo: Tukala tuvassa toisen, läyli toisen lämpimässä (outo toisen orren alla, huoli toisen huoneessa, varu toisen vaiviossa ym.). Jatkosäkeitä: Sie oot pitkä pitkälläis, istuallas oot leviä; Vaaliissa vaa'asta lasta, katsoissa kapalokasta. Joskus jatkoja: toinen riitelee puista ja päreistä; ajaa uksesta ulos (vrt. >Ulos turvaton tuvasta). Esiintyy itsenäisenä, lyyrisissä ketjuissa, häärunoissa (V, XIII, k), karhunpeijaisrunoissa (VII5), kehtolaulussa (V2 1797). Kannaksella useimmiten jatkona >Ken on suolta suojan saanut, ja/tai >Korvessa minun kotini. - Tähtiteksteissä pelkästään ilmaus toisen tupaan (Jouvvuit - Lähet - Menen toisen tupaan, lämpymään) jne. joutumisesta. Ne voisi poistaakin, mutta samalla tarkistettava, jääkö ko. numeroista järkevä kokonaisuus hakemistoon.

      • Tulehenko teen tupani

        Johdantona usein epätietoisuutta ilmaisevia säkeitä: >Miten ollen, kuin elänen; >Kunne luomme luotu poika. Ydinaihe: Tulehenko tien tupani, vetehenkö saunan salvan - tuli tuiki polttanevi, vesi vienevi ikäti. Jatkona joskus veteen liittyviä improvisaatioita (etenkin Vienassa, esim. I3 1414, 1421). Yhdistyy kodittomuusaiheisiin (>Korvessa on minun kotini, >Yksi on tuuli turvinani jne.), joskus tietäjän sanoihin (I, VII), vedessä ajelehtivan Väinämöisen repliikkiin (XII 81); kerran jatkona >Lemminkäisen virsi (I3 1422). IV3 3610: häärunossa morsiamelle sinämuodossa.

      • Tulehenko teen tupani*

        *Johdantona usein epätietoisuutta ilmaisevia säkeitä: >Miten ollen, kuin elänen; >Kunne luomme luotu poika. Ydinaihe: Tulehenko tien tupani, vetehenkö saunan salvan - tuli tuiki polttanevi, vesi vienevi ikäti. Jatkona joskus veteen liittyviä improvisaatioita (etenkin Vienassa, esim. I3 1414, 1421). Yhdistyy kodittomuusaiheisiin (>Korvessa on minun kotini, >Yksi on tuuli turvinani jne.), joskus tietäjän sanoihin (I, VII), vedessä ajelehtivan Väinämöisen repliikkiin (XII 81); kerran jatkona >Lemminkäisen virsi (I3 1422). IV3 3610: häärunossa morsiamelle sinämuodossa.

      • Tulin kummaksi kylälle

        Ks. myös NAISTENLAULUT: Nyt kulemme kummasina, ensi vuonna kukkasina"Kummana" olemisen vaihtelevista säkeistä on hakemistoon otsikoitu vain selkeimmin kokonaisuudesksi erottuvat. Ydinsäkeet tässä: Tulin/Jouvuin/Kasvoin kummaksi/kummiksi kylälle, ouvoksi omille maille, imeheksi ihmisille (tai: Nyt me outoina olemme, nyt kulemma kummasina; yleisempi ks. myös -aiheessa). Ympärillä huoli-, vieras maa- ja pakoaihelmia.

      • Tunnen tuulet, tunnen tyynet

        Formulanomainen, usein vain säe/säepari, paikoin laajemmaksi itsenäiseksi runoksi kasvava aihelma. Ydinsäe Tunnen tyynet, tunnen tuulet + vaihtelevia kertosäkeitä: Tunnen pohjosen pimeän, tunne ärjennän äkäsen; Tunnen ainoset ahavat sekä vahvat vastarannat; Tunnen vaimon vastarinnat jne. Aiheen edellä usein >Emo erotti muista lapsista (t. >Kasvatti emo kanoja), jonka loppu (pohjoistuulta tuntemaan) johtaa tuuliteemaan. Tunnen tuulet -säkeen tai säeparin jatkona on useimmiten >Emännän kolme kieltä, johon se etenkin Inkerissä (erit. III) liittyy kiinteästi. Silloin kun ei johdata emännän kielet -aiheeseen, huipentuu usein siihen että runon minä ei tunne "emon hyvyyttä" tai talon tyttären tapojen tai hyvää elämää, jatko-aiheesta riippuen.

      • Tunnen tuulet, tunnen tyynet*

        *Formulanomainen, usein vain säe/säepari, paikoin laajemmaksi itsenäiseksi runoksi kasvava aihelma. Ydinsäe Tunnen tyynet, tunnen tuulet + vaihtelevia kertosäkeitä: Tunnen pohjosen pimeän, tunne ärjennän äkäsen; Tunnen ainoset ahavat sekä vahvat vastarannat; Tunnen vaimon vastarinnat jne. Aiheen edellä usein >Emo erotti muista lapsista (t. >Kasvatti emo kanoja), jonka loppu (pohjoistuulta tuntemaan) johtaa tuuliteemaan. Tunnen tuulet -säkeen tai säeparin jatkona on useimmiten >Emännän kolme kieltä, johon se etenkin Inkerissä (erit. III) liittyy kiinteästi. Silloin kun ei johdata emännän kielet -aiheeseen, huipentuu usein siihen että runon minä ei tunne "emon hyvyyttä" tai talon tyttären tapojen tai hyvää elämää, jatko-aiheesta riippuen.

      • Tuuvitti emoni milma orressa osattomassa

        Tuuvitti emoni milma kätkyessä vaivasessa, orressa osattomassa, ovensuussa alla orren, kattilan katasijoilla. Kolmesti jatkona: Yks oli lehmä maammollani, senkin söi susi kesällä - mie maiotta makasin, kesävoitta kellittelin (I3 1378, 1425, I4 1123). Kytkeytyy lyyrisiin ketjuihin (yl., kehtolauluihin (1852-1852a), loitsuunkin (1123).

      • Ulos turvaton tuvasta

        Johdantosäkeitä: Niin sanoo vieras vaimo; Noin sanopi saunalliset. Ydinaihe: Poies (ulos) turvaton tuvasta, armoton, katoksen alta! Joskus jatkuu: Mäne turvaton turulle, kaala armoton kaulle (IV); Tuuli viepi turvattoman, ahavainen armottoman. Yhdistyy Inkerissä orpouteen ja >Oma ja vieras emo -teemoihin, Pohjois-Karjalassa kodittomuuteen (>Yksi on tuuli turvinani, >Ei tupa ison tekemä, >Korvessa minun kotini).

      • Vieraalle joutunut poika

        Ks. myös Oma ja vieras emoMinä poloinen en uskalla mennä kotiin: emot, isot, veljet, sisaret vieraita - "Jouvuin mie vierahille". Jatkona orpoaihe >Etähällä emoni.

      • Vieraalle maalle joutunut

        Ks. myös Jouduin kurja kulkemaan; Vieraalle joutunut poika; LAULU: Laulaisin omilla mailla; NAISTENLAULUT: Mitä me tytöt suremme; NUORET: Mikä lie minusta nähty, kun ei naitu naapurihin; HÄÄRUNOT: Menet muille mailleJohdantoja: Voi minua poloista poigoa, voi poigo polonalaista jne. (I, II); Raha vieri, rauta vieri, tina vieri, tenka vieri - mie vielä enemmän vierin (III-V, XIII, joskus VII); >Jouduin kurja kulkemaan -tyyppisiä kulkemissäkeitä. Ydinaihe: Vierin/Jouvuin maille vierahille, tulin tuntemattomille (ouvoille oville, veräjille vierahille; äkkiouvoille oville jne). Etelässä lisäksi vieraan maan luonnehdintaa: Miss ei muut miuista tunne - venäläiset veljenämme, venakot sisarinamme; Tunnustelen, ken tulloo, ajattelen, ken ajjaa - venäläistä veikoksein; Siell ei lennä meijän linnut, ei vaaku meijän varikset, ym. (nämä yksinäänkin sisällytetty, voi miettiä, kannattaako lintu-aihe). Vienassa Väinämöisen valituksena samporunostossa, mutta yleensä lyyrinen huoli-, orpo- ja kulkurunojen aihelma. Jatkona usein >Yksi on tuuli tuttavaista, >Jouduin puille pyöriville, >Joka puu puree; etelässä itsenäinenkin. Joskus >Sotamiehenotto-runoissa, joissa, kuten muutenkin epiikassa, vieras maa -säkeitä voi esiintyä enemmänkin.

      • Vieraalle maalle joutunut*

        Ks. myös Jouduin kurja kulkemaan; Vieraalle joutunut poika; LAULU: Laulaisin omilla mailla; NAISTENLAULUT: Mitä me tytöt suremme; NUORET: Mikä lie minusta nähty, kun ei naitu naapurihin; HÄÄRUNOT: Menet muille maille*Johdantoja: Voi minua poloista poigoa, voi poigo polonalaista jne. (I, II); Raha vieri, rauta vieri, tina vieri, tenka vieri - mie vielä enemmän vierin (III-V, XIII, joskus VII); >Jouduin kurja kulkemaan -tyyppisiä kulkemissäkeitä. Ydinaihe: Vierin/Jouvuin maille vierahille, tulin tuntemattomille (ouvoille oville, veräjille vierahille; äkkiouvoille oville jne). Etelässä lisäksi vieraan maan luonnehdintaa: Miss ei muut miuista tunne - venäläiset veljenämme, venakot sisarinamme; Tunnustelen, ken tulloo, ajattelen, ken ajjaa - venäläistä veikoksein; Siell ei lennä meijän linnut, ei vaaku meijän varikset, ym. (nämä yksinäänkin sisällytetty, voi miettiä, kannattaako lintu-aihe). Vienassa Väinämöisen valituksena samporunostossa, mutta yleensä lyyrinen huoli-, orpo- ja kulkurunojen aihelma. Jatkona usein >Yksi on tuuli tuttavaista, >Jouduin puille pyöriville, >Joka puu puree; etelässä itsenäinenkin. Joskus >Sotamiehenotto-runoissa, joissa, kuten muutenkin epiikassa, vieras maa -säkeitä voi esiintyä enemmänkin.

      • Yksi on tuuli turvinani

        Ydinaihe: Minun on / Yksi on tuuli turvinani/turvanani, ahavainen armonani, aiansoppi suojanani, varanani vastaranta (aallot päänalaisenani, meren tyrskyt tyynynäni VII, ks. >Annikaisen virsi); Tuli tuuli, antoi armon/turvan, tuli päivä, pään silitti; Ahavainen antoi armon jne. (III-IV). Pohjoisessa (II, V-VII, XIII) yleensä >Minun on turva turpehessa, >Korvessa minun kotini- (tässä samoja säkeitäkinm esim. Aiansoppi suojanani) tai >Vieraalle maalle joutunut -yhteyksissä, etelässä (III-IV) >Ei ole minulla niinkuin muilla isoa, emoa -formulan ja muiden orpoaiheiden loppuhuipennuksena.

      • Yksi on tuuli turvinani*

        *Ydinaihe: Minun on / Yksi on tuuli turvinani/turvanani, ahavainen armonani, aiansoppi suojanani, varanani vastaranta (aallot päänalaisenani, meren tyrskyt tyynynäni VII, ks. >Annikaisen virsi); Tuli tuuli, antoi armon/turvan, tuli päivä, pään silitti; Ahavainen antoi armon jne. (III-IV). Pohjoisessa (II, V-VII, XIII) yleensä >Minun on turva turpehessa, >Korvessa minun kotini- (tässä samoja säkeitäkinm esim. Aiansoppi suojanani) tai >Vieraalle maalle joutunut -yhteyksissä, etelässä (III-IV) >Ei ole minulla niinkuin muilla isoa, emoa -formulan ja muiden orpoaiheiden loppuhuipennuksena.

      • Yö synkkä tulevi meijän kurjien kulkea

        Kulkemisen kuvaus, jossa minä- ja me-muodot vaihtelevat ja traditionaaliset ainekset (>Vipusen virsi; >Yö on pilkkonen pimiä) sekoittuvat sepitettyyn.

    • 3. Orvon laulut

      • Armottomalle sydän kivestä

        Vrt. Älköön Jumala luoko lasta armotontaNeuvo Jumalalle: Kuin luot lapsen armottoman, sille luo syän kivestä!

      • Armottoman elämä - kirjava kuin taivas

        >Emon haudalla -aiheen jatke.

      • Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin

        Ks. myös Kuoli kumppalini; Lesken laulu; Miehen kuoletellut; LAULU: Ei laulaa sovi sota-aikana; Ei minun laulella pitäisi; NAISTENLAULUT: Vello vieremässäJohdantona useimmiten lauluaihe >Ei minun laulella pitäisi, joskus >En luvannut laulaa. Ydinaihe, läheisen ihmisen äskettäinen kuolema, ilmaistaan orvon ja lesken laulujen formuloin: Vasta kullan (emon, ison, hattupääkön) kuolettelin, hautaelin, maahan saatoin; Illalla isoni kuoli; Kuoltua hyvän isoni, emoni; Jo miun kuoli kultaseni. Jatkosäkeet korostavat tapahtuman tuoreutta: Viel on mullat muuttumata, pienet heinät peittymätä (kalmaliivat kastumatta, Tuonen tie rohoittumatta jne.); >Kynnys kyynelissä, ikkunat ikuvesissä. IV 3380, 3402: Ei kultai kotihe kuollut, kuol heä nuorra nuotehii (kuol polone Polnitsaahe). Kullan ja vanhempien erottelu ei aina selvää, sanoja "kulta" ja "marja" käytetään kaikista.

      • Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin*

        Ks. myös Kuoli kumppalini; Lesken laulu; Miehen kuoletellut; LAULU: Ei laulaa sovi sota-aikana; Ei minun laulella pitäisi; NAISTENLAULUT: Vello vieremässä*Johdantona useimmiten lauluaihe >Ei minun laulella pitäisi, joskus >En luvannut laulaa. Ydinaihe, läheisen ihmisen äskettäinen kuolema, ilmaistaan orvon ja lesken laulujen formuloin: Vasta kullan (emon, ison, hattupääkön) kuolettelin, hautaelin, maahan saatoin; Illalla isoni kuoli; Kuoltua hyvän isoni, emoni; Jo miun kuoli kultaseni. Jatkosäkeet korostavat tapahtuman tuoreutta: Viel on mullat muuttumata, pienet heinät peittymätä (kalmaliivat kastumatta, Tuonen tie rohoittumatta jne.); >Kynnys kyynelissä, ikkunat ikuvesissä. IV 3380, 3402: Ei kultai kotihe kuollut, kuol heä nuorra nuotehii (kuol polone Polnitsaahe). Kullan ja vanhempien erottelu ei aina selvää, sanoja "kulta" ja "marja" käytetään kaikista.

      • Ei nyt äiti ääntä kuule

        Ks. myös Emon, ison haudalla; KEHTOLAULUT: Tuuti lasta suurelle vuorelle; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Joudut etäälle emostaYdinaihe ilmaistaan säepareina: Ei nyt äiti ääntä kuule, iso ei itkua tajua; Ei itku isolle kuullu, haleus ei hautojalle; Vaan ei kuulu kuitenkaan kulle kuulua pitäisi: maamolleni maanrakohon, taatolleni taivahasen (VII2 2072, XIII 7988); voi jatkuakin (jos mie kulmilla kujerran, peälaella lallittelen yms.). Us. erilaisissa orvon lauluissa, esim. >Emon haudalla (muutenkin samoja säkeitä), >Haudan kuvaus. Joskus puhuja on sotamies (V, XIII), joskus vainaja on mies (V1 890).

      • Ei nyt äiti ääntä kuule*

        Ks. myös Emon, ison haudalla; KEHTOLAULUT: Tuuti lasta suurelle vuorelle; HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Joudut etäälle emosta*Ydinaihe ilmaistaan säepareina: Ei nyt äiti ääntä kuule, iso ei itkua tajua; Ei itku isolle kuullu, haleus ei hautojalle; Vaan ei kuulu kuitenkaan kulle kuulua pitäisi: maamolleni maanrakohon, taatolleni taivahasen (VII2 2072, XIII 7988); voi jatkuakin (jos mie kulmilla kujerran, peälaella lallittelen yms.). Us. erilaisissa orvon lauluissa, esim. >Emon haudalla (muutenkin samoja säkeitä), >Haudan kuvaus. Joskus puhuja on sotamies (V, XIII), joskus vainaja on mies (V1 890).

      • Ei ole hullun kieltäjätä

        Johdantona "liikaa" laulamisen säkeitä: Minä hullu / Jos mie hullu paljon lauloin, paljo mieletön pakisin (samoja >Älkää pahaksi panko - kylä kirotko). Ydinaihe selitys: Ei ole hullun kieltäjäistä, ankaran asettajaista, matalan masentajaista - kiven all on kieltäjäni, maan alla masentajani. Jatkuu Kannaksella: Ken kieltäis kylältä hullun, asettais armottoman, Jumalalta armot saisi (V, XIII). Jatkona yleisesti >Haudan kuvaus. Tähtiteksteissä vain johdantosäkeitä. Vrt. esim. >Mitä tuosta, jos mie laulan - ei kyty kysele ja >Silloin laulan, konsa joudan: sama idea - ei ole laulun esteitä.

      • Ei ole minulla niin kuin muilla isoa, emoa

        Ks. myös Emo on kuollut kuusi vuotta; Kellä ei ehtoista emoista, sillä ei salapalaista; Minun on turva turpehessaSuppeita orpouden luonnehdintoja: minulla ei ole isoa, emoa, turvaa, kyntäjää, armon antajaa, suin sulin puhelijaa, kassan koskijaa, kiukaalle käskijää, hurstin huolijaa, pyhäpaijan pyytäjää, vyöllä vyöttäjää, voikupin kulettajaa, kielen kastajaa, kivenpuusta kieltäjää, kynnyksellä kysyjää: Onko kynnet kylmäneet, varpaat paleltuneet? Usein kuvataan itsen vastakohtaa: Katso muita tyttölöitä ja muita kotikanoja, kun emot ehittelee, vyöttelee jne. (ks. samantyyppisiä vertailuja >Kellä ei ehtoista emoista, sillä ei salapalaista; >Kun muille pyhät tulevat). Jatkona usein: Tuli tuuli, antoi turvan, tuli päivä, pään silitti (III-IV; ks. >Yksi on tuuli turvanani). Pituus vaihtelee säeparista laajahkoonkin kokonaisuuteen. Samoja ei-ole-minulla -ilmauksia esiintyy laajalti orvon aiheiden johdantosäkeissä, ks. esim. >Emo on kuollut kuusi vuotta, >Minun on turva turpehessa, >Kiven alla kieltäjäni; >Huoliensa haastelija; >Ääni - vieno, pieni).

      • Ei ole minulla niin kuin muilla isoa, emoa*

        Ks. myös Emo on kuollut kuusi vuotta; Kellä ei ehtoista emoista, sillä ei salapalaista; Minun on turva turpehessa*Suppeita orpouden luonnehdintoja: minulla ei ole isoa, emoa, turvaa, kyntäjää, armon antajaa, suin sulin puhelijaa, kassan koskijaa, kiukaalle käskijää, hurstin huolijaa, pyhäpaijan pyytäjää, vyöllä vyöttäjää, voikupin kulettajaa, kielen kastajaa, kivenpuusta kieltäjää, kynnyksellä kysyjää: Onko kynnet kylmäneet, varpaat paleltuneet? Usein kuvataan itsen vastakohtaa: Katso muita tyttölöitä ja muita kotikanoja, kun emot ehittelee, vyöttelee jne. (ks. samantyyppisiä vertailuja >Kellä ei ehtoista emoista, sillä ei salapalaista; >Kun muille pyhät tulevat). Jatkona usein: Tuli tuuli, antoi turvan, tuli päivä, pään silitti (III-IV; ks. >Yksi on tuuli turvanani). Pituus vaihtelee säeparista laajahkoonkin kokonaisuuteen. Samoja ei-ole-minulla -ilmauksia esiintyy laajalti orvon aiheiden johdantosäkeissä, ks. esim. >Emo on kuollut kuusi vuotta, >Minun on turva turpehessa, >Kiven alla kieltäjäni; >Huoliensa haastelija; >Ääni - vieno, pieni).

      • Ei ole orrella osaista

        Yleensä orvon/äidittömän elämän formulanomainen kuva: Hävis orrelta osani, palasein parren päästä, liieltä lihapallain; Ei ole orrella osaista, ei palaista pankon päässä; Olen orrella osatta, palasetta partisella. Vrt. formula "orrella on sinun osasi, parrella palasi" >Lintujen pidot (III). Tämäntapaisia säkeitä voi olla muuallakin.

      • Ei se mitään tiedä, ken elää isän kotona

        Vrt. Miehen kuoletellutYdinaihe orvon vieraissakasvu: Ei se mitteä tiijä, ken elleä ison kotona - sehä se tieteä enemmän, ken elleä isotta ilman. Jatkona orja-aiheita ja >Ei ne kasva kaikki lapset.

      • Ei se surma suorin tehnyt

        Ks. myös Sukat surmalle lupasinYdinaihe pettymys surman toimintaan: Ei se / Kun ois surma suorin tehnyt, tauti oikein osannut; Millä lienen surman suututtanut, kalman mielen kallistanut; Tahoin tautia torua - kun ei tappanut minuista, ottanut kovaosaista; tappoi taiten neuvojani ja otti opettajani; kun otti osallikkaita, tappo tauti rikkahia. Jatkona usein >Oisin kuollut kolmiöisnä tai >Sukat surmalle lupasin, jossa samoja säkeitäkin.

      • Ei se surma suorin tehnyt*

        Ks. myös Sukat surmalle lupasin*Ydinaihe pettymys surman toimintaan: Ei se / Kun ois surma suorin tehnyt, tauti oikein osannut; Millä lienen surman suututtanut, kalman mielen kallistanut; Tahoin tautia torua - kun ei tappanut minuista, ottanut kovaosaista; tappoi taiten neuvojani ja otti opettajani; kun otti osallikkaita, tappo tauti rikkahia. Jatkona usein >Oisin kuollut kolmiöisnä tai >Sukat surmalle lupasin, jossa samoja säkeitäkin.

      • Ei tiedä emoton lapsi emollisen einehiä

        >Kolme käkeä -aiheen vienalainen jatke: Ei tiedä emoton emollisen einehiä, ei tiedä isoton lapsi isollisen iltasia.

      • Eksyvät emollisetkin

        Larin Paraske: Öksyt emollisetki, haihtuut haltiallisellisetki - eikä tuota outo olne... jos mie emoton öksyn, jos mie haihun haltiaton. Jatkona sananlaskuruno >Susi syö köyhän lapsen.

      • Emo kuollut kuusi vuotta

        Johdantosäkeinä yleisiä orvon formuloita: Minä uon isoton tyttö; Ei uo ilmoilla isyttä, mailla ei maaman maireutta yms. Ydinaihe: emo (iso, kulta) on kuollut kuusi vuotta, kaonnut kaheksan vuotta. Jatkona usein >Emo on sydämellä syödessäkin (III), >Haudan kuvaus tai >Haudasta nostaisin emoni.

      • Emo kuollut kuusi vuotta*

        *Johdantosäkeinä yleisiä orvon formuloita: Minä uon isoton tyttö; Ei uo ilmoilla isyttä, mailla ei maaman maireutta yms. Ydinaihe: emo (iso, kulta) on kuollut kuusi vuotta, kaonnut kaheksan vuotta. Jatkona usein >Emo on sydämellä syödessäkin (III), >Haudan kuvaus tai >Haudasta nostaisin emoni.

      • Emo kuollut, isä tuo uuden

        Ks. myös Luulin tuotavan emoa; Oma ja vieras emo; EPIIKKA: Ennen naidun naisen tappo; Äidin kuoloIsä lohduttaa äidittömiä lapsiaan: Taatto tuopi toisen naisen. Lapsi vastaa: Et tuo miulle emyttä, tuot naisen itsellesi - miulle tuot vitsan vinguttajan, nahkaruoskan nau'uttujan; hienon hiuksen hiertelijän; Tukat tuulelle jakkaa, ahavalla anteloo; Kuin tuo päätäni silittää, hiukset päästäni repii yms. Sama aihe esiintyy Inkerin kertovissa runoissa. Vieraan äidin kuvaus (tukistus, lyöminen) perustuu samoihin formuloihin kuin vieraan äidin kuvaus muissa orvon runoissa (>Oma ja vieras emo -aiheeseen on tästä poimittu vain ne tekstit, joissa kuvaus kasvaa ja vastakohdaksi esitetään oma äiti). Yhdistyy orpoaiheisiin, usein >Emon haudalla; >Piennä petti miun emoni.

      • Emo on sydämellä syödessäkin

        Äidin- ja/tai isänkaipuu: Jo ne on männeet silmistäni, ei oo männeet mielestäni - syämellä on syyvessäni, maksoill on maatessani, käen päällä on kävvessäni. Vrt. >Kun minä mokoman saisin - samantapainen ajatus tulevasta partnerista. Useimmiten >Emo kuollut kuusi vuotta-aiheen päätäntönä.

      • Emojain on miun ikävä

        Kaipuuformula: Emojain on miun ikävä, kaiho suuri kantajaista; Suru suuri syöttäjäistä, ikävä imettäjäistä; Isojain on miun ikävä, emojain viel enemmän. Ks. samantyyppisiä esim. >Emon, ison haudalla; >Orvon Tuonelanmatka.

      • Emolleen muut eränsä

        Vrt. Huoli: Muut ja minäMuiden ja orvon itsen vertailu: Emolleen muut eränsä, saaliinsa - minä vierahalle.

      • Emon eläissä kävin kukkana kujalla

        Ks. myös Naistenlaulut: Ison kotona ja toiselassa; Menin kukkana kujalleKukkana kulkeminen ja kukkaan t. marjaan vertaaminen ovat toistuvia tyttöyden kuvia, tässä orvon näkökulmasta: Kun elin emon keralla - käin mä kukkana kujassa, kajavanna kaivotiellä (V2 378).

      • Emon, ison haudalla

        Ks. myös Ei nyt äiti ääntä kuule; Haudan kuvaus; Haudasta nostaisin emon; Isä neuvoo sairastellessaan tytärtä; Veljen haudalla; HÄÄRUNOT/Orpo morsian: Kiidä kirkkomaalle kun tulee ikävä; HÄÄRUNOT/Häiden aattona armottomalle: Kävitkö emon/ison haudalla lupaa kysymässäÄidin (isän) haudalla käynti. Johdantona ikäväilmauksia, esim. Tuli miul emoo ikävä, vaike tuli vanhempaista. Ydinaihe: Muill on kiire kirkkosee, miull on hauvalle haluni; Mänin emon hauvvalle, tuojaisen tuvan katolle (rinnoin tuojan ristin päälle, hautojaisen kannen päälle) - ei nyt äiti ääntä kuule (ks. >Ei nyt äiti ääntä kuule) - haastelin mie havvan kans, riitelin mie rissin kanssa - emyt havvasta havasi: älä riko ristiäni, pirottele pienoani, ei oo tehnyt teijä sepot, teijä kirveet kilkutelleet: tämän on tehnyt Luojan (Tuonen) seppä , Luojan kirves kilkutellut. Ks. sama aihe >Veljen haudalla. Kaikissa teksteissä ei ole koko "tarinaa", vaan vain haudalle meno ja siellä esim. äänen kuulumattomuus äidille; huolista kertominen äidille; kehotus: nouse haudasta, emo!; >Haudasta nostaisin emoni; >Haudan kuvaus.

      • Emon, ison haudalla*

        Ks. myös Ei nyt äiti ääntä kuule; Haudan kuvaus; Haudasta nostaisin emon; Isä neuvoo sairastellessaan tytärtä; Veljen haudalla; HÄÄRUNOT/Orpo morsian: Kiidä kirkkomaalle kun tulee ikävä; HÄÄRUNOT/Häiden aattona armottomalle: Kävitkö emon/ison haudalla lupaa kysymässä*Äidin (isän) haudalla käynti. Johdantona ikäväilmauksia, esim. Tuli miul emoo ikävä, vaike tuli vanhempaista. Ydinaihe: Muill on kiire kirkkosee, miull on hauvalle haluni; Mänin emon hauvvalle, tuojaisen tuvan katolle (rinnoin tuojan ristin päälle, hautojaisen kannen päälle) - ei nyt äiti ääntä kuule (ks. >Ei nyt äiti ääntä kuule) - haastelin mie havvan kans, riitelin mie rissin kanssa - emyt havvasta havasi: älä riko ristiäni, pirottele pienoani, ei oo tehnyt teijä sepot, teijä kirveet kilkutelleet: tämän on tehnyt Luojan (Tuonen) seppä , Luojan kirves kilkutellut. Ks. sama aihe >Veljen haudalla. Kaikissa teksteissä ei ole koko "tarinaa", vaan vain haudalle meno ja siellä esim. äänen kuulumattomuus äidille; huolista kertominen äidille; kehotus: nouse haudasta, emo!; >Haudasta nostaisin emoni; >Haudan kuvaus.

      • En ole emoa, isoa nähnyt, kun kirstu kiinni pantu

        Ydinaihe: En siit(ä) emoo (isoa) nähnyt kun lie kirstu kiinni pantu, tinanauloilla tikuttu, vaskinauloill nakkaeltu (rautanauloilla nakattu, vasaroilla vahvistettu ym.). Joskus jatkoja: Kerta pantu paariloille - kuletettu on kuoppaseen - viety kirkon vierosee. Kirstun nauloin sulkemisen formula toistuu kuolemarunoissa (esim. >En oo sitte kyllin syönyt, kuin emosen syöttäissä, >Kullan kuoletellut, >Piennä petti mun emoni). Yhdistyy yleisimmin orpoaiheisiin >Emon, ison haudalla, >Haudasta nostaisin emoni ja >Piennä petti mun emoni. V2 1600 sinämuotoinen häärunosovitus.

      • En ole emoa, isoa nähnyt, kun kirstu kiinni pantu*

        *Ydinaihe: En siit(ä) emoo (isoa) nähnyt kun lie kirstu kiinni pantu, tinanauloilla tikuttu, vaskinauloill nakkaeltu (rautanauloilla nakattu, vasaroilla vahvistettu ym.). Joskus jatkoja: Kerta pantu paariloille - kuletettu on kuoppaseen - viety kirkon vierosee. Kirstun nauloin sulkemisen formula toistuu kuolemarunoissa (esim. >En oo sitte kyllin syönyt, kuin emosen syöttäissä, >Kullan kuoletellut, >Piennä petti mun emoni). Yhdistyy yleisimmin orpoaiheisiin >Emon, ison haudalla, >Haudasta nostaisin emoni ja >Piennä petti mun emoni. V2 1600 sinämuotoinen häärunosovitus.

      • En olt luona luopuessa

        Ks. myös EPIIKKA: Äidin kuoloJoskus kuolema-aihe jatkuu valituksella siitä, ettei ollut "luona luopuessa, läsnä hengen lähtiessä" tai tyytyväisyysenä siitä, että oli (XIII 3239). Säkeet tavallisia >Äidin kuolo -runossa (V, XIII), tässä hajaesiintymiä lyriikassa.

      • En oo sitte kyllin syönyt, kuin emosen syöttäissä

        Vrt. En ole emoa, isoa nähnyt, kun kirstu kiinni pantuYdinaihe: En oo siit siivon syönyt, siivon syönyt, siivon juonut, siivon vuoteella maannut jne. - kuin emosen syöttäissä, kuin emosen juottaissa, kuin emosen soutaessa (XIII2: kuin emon kohdussa; IV 726: kuin lie kirstu kiinni pantu). Larin Paraskella laajentuma: Jo näkkyy nälkä tulla ison tuomilla kaloilla, emoin leivän leivonnalla; sama hänellä aiheessa >En ole emoa, isoa nähnyt kun kirstu kiinni pantu V3 441.

      • Etähällä emoni

        Ks. myös Tuonelaan äitiään katsomaanYdinaihe kuolleen emon (ison) etäisyys: Etähällä miun emoni, kaukahalla kantajani - etähällä, ylähällä, pimeän pilven raunaisessa / maan all on mattoin suus, tuonen toukkien kiassa / tuolla Paassan paasikossa. Inkerissä (III-IV) jatkuu Tuonen metsä -aihelmalla: Siin on viis vitsikkoo, ja on kuus kuusikkoo, seitsemän petäjikköö jne. (ks. sama >Tuonelaan äitiä katsomaan) ja joskus: En tappaa kivellä lyyvvä, somerolla sirutella - kivi kiintyy kättee, somer sortuu sormee. Kannaksella (V, XIII) jatkossa pyyntivertaus: Etähäll on pyy saloss, loitoll on lohi meress - loitompana miun issoin - suapa pyssyllä pyyn salosta, verkolla kalat vedestä - sie et suoa etsiinkeä emosta (vrt. >Emon etsintä). Kokonaisuuteen kuuluu paikoin >Haudan kuvaus (IV, XV). Yhdistyy yleisimmin orporunoihin >Haudasta nostaisin emon, >Ei äiti ääntä kuule, >Emon, ison haudalla.

      • Haudan kuvaus

        Ks. myös epiikka: Vipusen virsiHaudan kuvaus on formulanomainen orvon ja lesken runostossa liikkuva säesarja. Se on joko runon minän toteamus tai vainajan oma selitys siihen, ettei voi nousta. Säkeet esiintyvät kahtena (paikoin toisiinsa limittyvänä) tyyppinä: 1. Vainajan päälle on kasvanut puita ja pensaita: Jo on kuuset kulmaluilla, haavat suuret hartioilla, pajupehkot parran päällä (turve turvan päällä), katajaiset kantapäissä jne. (samoja kuvia ks. >Vipusen virsi). Vallitseva pohjoisilla alueilla (I, VII). 2. Vainaja on kiven, hiekan, mullan, nurmen alla: Kivi on suuri kirstun päällä, paasi paksu pään aloilla; Hiekassa heliät silmät, mullassa muhia muoto, kasvo kaunis kankahassa; Kulmilla kulo punainen, silmillä savi sininen; Nurmi on kaunis kattehena jne. Joskus jatkuu hautaformulalla Ei tuule kaikki tuulet, ei so'a satteet kaikki (XIII 55, 1564, IV 1576) tai jauhinrunoformulalla Kivi kisko hartiani (III 296, 2159, 3629. Vallitseva eteläisillä alueilla III-V, XIII, XV). Haudan kuvaus tyyppinä 2 on kiinteimmin >Ei ole hullun kieltäjätä -aiheen jatko, mutta molempia tyyppejä esiintyy muissakin orvon runoissa (esim. >Ei nyt äiti ääntä kuule; >Emon, ison haudalla; >Etähällä emoni) sekä itsenäisinä jaksoina. Vrt. >Laula, laula kieli keito: en enää laula, kun suuni ruohon kasvaa. Häärunoesiintymiä on niin vähän, että ne kaikki luetellaan tässä.

      • Haudan kuvaus*

        Ks. myös epiikka: Vipusen virsi*Haudan kuvaus on formulanomainen orvon ja lesken runostossa liikkuva säesarja. Se on joko runon minän toteamus tai vainajan oma selitys siihen, ettei voi nousta. Säkeet esiintyvät kahtena (paikoin toisiinsa limittyvänä) tyyppinä: 1. Vainajan päälle on kasvanut puita ja pensaita: Jo on kuuset kulmaluilla, haavat suuret hartioilla, pajupehkot parran päällä (turve turvan päällä), katajaiset kantapäissä jne. (samoja kuvia ks. >Vipusen virsi). Vallitseva pohjoisilla alueilla (I, VII). 2. Vainaja on kiven, hiekan, mullan, nurmen alla: Kivi on suuri kirstun päällä, paasi paksu pään aloilla; Hiekassa heliät silmät, mullassa muhia muoto, kasvo kaunis kankahassa; Kulmilla kulo punainen, silmillä savi sininen; Nurmi on kaunis kattehena jne. Joskus jatkuu hautaformulalla Ei tuule kaikki tuulet, ei so'a satteet kaikki (XIII 55, 1564, IV 1576) tai jauhinrunoformulalla Kivi kisko hartiani (III 296, 2159, 3629. Vallitseva eteläisillä alueilla III-V, XIII, XV). Haudan kuvaus tyyppinä 2 on kiinteimmin >Ei ole hullun kieltäjätä -aiheen jatko, mutta molempia tyyppejä esiintyy muissakin orvon runoissa (esim. >Ei nyt äiti ääntä kuule; >Emon, ison haudalla; >Etähällä emoni) sekä itsenäisinä jaksoina. Vrt. >Laula, laula kieli keito: en enää laula, kun suuni ruohon kasvaa. Häärunoesiintymiä on niin vähän, että ne kaikki luetellaan tässä.

      • Haudasta nostaisin emoni

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Häiden aattona armottomalle: Ison/emon hakeminen haudasta Ks. myös Emon, ison haudalla; Päästä päivä emo haudastaJohdantoja: 1 (erit. III, IV): Kuin miull olis sisovan (siskun ym.) siivet, sison siivet, sääsken sääret, lentäisin lekottelisin (vrt. rakkaus: >Oisko mulla linnun siivet) - yli metsän hiien puien, läpi korven kuusamisen (sama kuvaus >Etähällä on emoni) - lentäisin emoi luokse - hautojani hauvan päälle, kuorijani kuopan päälle; 2 (erit. IV): Kuin miun syntyis syyään /syämein/syttein, vääntyis vähä väkkein/rammoin; 3 (V, XIII): Kun ois muita niin minäkin emoloi etsimässä (vrt. >Emon etsintä). Ydinaihe: Sormin poimisin someren, käsin liivat/mullat kääntelisin - :nostasin nuorien nojalla, tervasvanttien/vaakien varalle - toisin tuojani kotihin, kaonnehen kartanolle - antamaan armojaan, kuuntelemaan huoliani / siis mie haastasin emolle, kurttelisin kuorijalle. Usein orpo myöntää: Ei miun synny syllein, väänny vähä väkkein, ja etenkin Kannaksella (V, XIII, myös IX) lopettaa: Sopikoot Luojan sormet, kääntykööt käet Jumalan. Kertosäkeitä ja jatkokehittelyitä paljon. *: usein vain äidin luo lentäminen ilman nostoa. Huom: III 1455 miehestä, IV 1477 sisaresta. Yhdistyy orpoaiheisiin >Emon, ison haudalla, >Etähällä on emoni, >Vieras emo.

      • Haudasta nostaisin emoni*

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Häiden aattona armottomalle: Ison/emon hakeminen haudasta Ks. myös Emon, ison haudalla; Päästä päivä emo haudasta*Johdantoja: 1 (erit. III, IV): Kuin miull olis sisovan (siskun ym.) siivet, sison siivet, sääsken sääret, lentäisin lekottelisin (vrt. rakkaus: >Oisko mulla linnun siivet) - yli metsän hiien puien, läpi korven kuusamisen (sama kuvaus >Etähällä on emoni) - lentäisin emoi luokse - hautojani hauvan päälle, kuorijani kuopan päälle; 2 (erit. IV): Kuin miun syntyis syyään /syämein/syttein, vääntyis vähä väkkein/rammoin; 3 (V, XIII): Kun ois muita niin minäkin emoloi etsimässä (vrt. >Emon etsintä). Ydinaihe: Sormin poimisin someren, käsin liivat/mullat kääntelisin - :nostasin nuorien nojalla, tervasvanttien/vaakien varalle - toisin tuojani kotihin, kaonnehen kartanolle - antamaan armojaan, kuuntelemaan huoliani / siis mie haastasin emolle, kurttelisin kuorijalle. Usein orpo myöntää: Ei miun synny syllein, väänny vähä väkkein, ja etenkin Kannaksella (V, XIII, myös IX) lopettaa: Sopikoot Luojan sormet, kääntykööt käet Jumalan. Kertosäkeitä ja jatkokehittelyitä paljon. *: usein vain äidin luo lentäminen ilman nostoa. Huom: III 1455 miehestä, IV 1477 sisaresta. Yhdistyy orpoaiheisiin >Emon, ison haudalla, >Etähällä on emoni, >Vieras emo.

      • Iso, emo jätti kodin kuollessaan

        Alkuformula usein >Mistä isoa, emoa kiitän. Ydinaihe: Heitti korkian kotinsa; Koin heitti miun emmoin/issoin, koin heitti kuoltuaan, majan maaha mentyään (mihin tuuvittu tulloo, mihin koalaa kannettu).

      • Isollista kun neuvottiin, isoton ota opiks

        Isoton jää vaille ohjausta: Ei minnuu issoin neuvo - isollista/emollista kun neuvottiin, isoton/emoton, ota opiks!

      • Isotonta kaikki lyövät

        Johdantona usein sananlaskuruno >Armoton isoton lapsi, ja joskus: Kyll mie tunnen toisen mielen, arvaan mielen armottoman, emottoman (V2 576, 392a). Ydinsäkeet: Isotonta kaikki lyövät, emotonta itkettäät; Isotonta vitsotaan, emotonta lyövät kaikki. Vrt. orvon lyöminen >Emo kuollut, isä tuo uuden; >Oma ja vieras emo; >Luulin tuotavan emoa ym.

      • Isä neuvoo sairastellessaan tytärtä

        Ks. myös Emon, ison haudallaIsä neuvoo tytärtä käymään haudallaan. Samoja säkeitä kuin >Emon, ison haudalla -runossa. Vrt. myös >Orvon Tuonelanmatka, jossa vanhemmat neuvovat orpolasta.

      • Itkevi isoton lapsi isollisten ikkunoissa*

        Isollisen ja isottoman rinnastus: Itkevi isoton lapsi isollisten ikkunoissa, itkevi emoton lapsi emollisten vuotehella.

      • Jos mun emoni, isoni tulisi

        Ks. myös Jos mun tuttuni tulisi; Kultasilta taatolle, olkisilta sulholleÄidin/isän kaipuuruno, useimmiten orvon monologeissa. Ydinsäkeet samoja kuin >Jos mun tuttuni tulisi ja omaistenvertailulaulussa >Kultasilta taatolle, olkisilta sulholle: Kun tulis miun isoni; Jos tuli oma emoni; Luulisin (Tietäisin) emon tulevan - virstan vastahan menisin veräjiä purkamahan, aitoja alentamahan - siit mie suuta suikkaisin suuta vaikk ois suu suven veressä, siit mie kättä kääppäjäisin vaikk ois kärme kämmenpäässä, viel mie kaulaa kävisin vaikk ois karhu/kalma kaulan päällä. Joskus sillantekosäkeitä (kultasillan tekisin; veran sillalle vetäisin jne.). Joskus häärunoissa orvon morsiamen teemoissa (V2 1605, XIII2 3533, 4072). Omaistenvertailulaulusta on tähän eroteltu ne tekstit, joissa odotetaan vain äitiä tai isää ja/tai joissa on >Jos mun tuttuni tulisi -säkeitä. V1 1292: äiti kaipaa poikaansa.

      • Jos mun emoni, isoni tulisi*

        Ks. myös Jos mun tuttuni tulisi; Kultasilta taatolle, olkisilta sulholle*Äidin/isän kaipuuruno, useimmiten orvon monologeissa. Ydinsäkeet samoja kuin >Jos mun tuttuni tulisi ja omaistenvertailulaulussa >Kultasilta taatolle, olkisilta sulholle: Kun tulis miun isoni; Jos tuli oma emoni; Luulisin (Tietäisin) emon tulevan - virstan vastahan menisin veräjiä purkamahan, aitoja alentamahan - siit mie suuta suikkaisin suuta vaikk ois suu suven veressä, siit mie kättä kääppäjäisin vaikk ois kärme kämmenpäässä, viel mie kaulaa kävisin vaikk ois karhu/kalma kaulan päällä. Joskus sillantekosäkeitä (kultasillan tekisin; veran sillalle vetäisin jne.). Joskus häärunoissa orvon morsiamen teemoissa (V2 1605, XIII2 3533, 4072). Omaistenvertailulaulusta on tähän eroteltu ne tekstit, joissa odotetaan vain äitiä tai isää ja/tai joissa on >Jos mun tuttuni tulisi -säkeitä. V1 1292: äiti kaipaa poikaansa.

      • Kaikki on Jumala luonut

        Keski-inkeriläinen aihelma: Jumala on luonut kaiken - meren, metsän, taivaan, päivän, kuun - mutta ei ole luonut sitä että emo/iso voisi tulla Tuonelasta. Kahdesti häärunossa (IV 2329, 3515).

      • Kaikki on Jumala luonut*

        *Keski-inkeriläinen aihelma: Jumala on luonut kaiken - meren, metsän, taivaan, päivän, kuun - mutta ei ole luonut sitä että emo/iso voisi tulla Tuonelasta. Kahdesti häärunossa (IV 2329, 3515).

      • Kaikki sanat sakoovat päälle lapsen armottoman

        Ks. myös Kaikki sanovat minua; Sanat päälleni sataviSananalaisrunojen alkusäkeitä: Sanat päälleni tulevat; Kaikkien sanat sakoovat, jokahisen juonet käyvät jne. Tässä keskeistä minän orpous: Päälle lapsen armottoman, isottoman/emottoman ensimmäissä; Loatiit lasta armotonta, isotonta ilventäät jne.

      • Kaikki sanat sakoovat päälle lapsen armottoman*

        Ks. myös Kaikki sanovat minua; Sanat päälleni satavi*Sananalaisrunojen alkusäkeitä: Sanat päälleni tulevat; Kaikkien sanat sakoovat, jokahisen juonet käyvät jne. Tässä keskeistä minän orpous: Päälle lapsen armottoman, isottoman/emottoman ensimmäissä; Loatiit lasta armotonta, isotonta ilventäät jne.

      • Kellä ei ehtoista emoista, sillä ei salapalaista

        Ks. myös Ei ole minulla niinkuin muilla isoa, emoa; Kun minun emoni, isoni eläisi; Kun muille pyhä tuleeJohdantosäkeitä (III-IV): Kellä on emo elossa, mamma maata tallajaa, niill on suu sulassa voissa jne. Ydinaihe orvon tila: Kellä ei oo emyt elossa; Kell ei ehtoista emoista (isoista, sisoista), sill ei oo salapalaista; leivän pyytäjää; kontin kostajaista - muuttaa suuta mustikalla, vaihtaa suuta vaapukalla; toisen työhön työnnetään yms.

      • Koti kultainen näkyvi - ei isoa

        Toisen tekstin mukaan laulettu haudalta tullessa: Koti kultanen näkkyy, kujan katto kuumottaapi, ristirimpat, rautatampit, purkin sarviset saranat. Jatkuu erilaisin orvon aihein.

      • Kun kuoli miun emmoin

        Vrt. Kun minun emoni eläisiYdinaihe elämänmuutos vanhemman kuoltua. Kaksiosainen: 1. Kuin eli miun emmoin (issoin) - silloin oil hyvä elämä (kävi vieraita, oli iloa, vaurautta, vuoteeni voissa); 2. Kun kuoli miun emmoin (issoin, kojin vanhin) - koti tuli kolkoksi, elämä köyhäksi, ei iloa, >Ei ole orrella osaista.

      • Kun kuoli miun emmoin*

        Vrt. Kun minun emoni eläisi*Ydinaihe elämänmuutos vanhemman kuoltua. Kaksiosainen: 1. Kuin eli miun emmoin (issoin) - silloin oil hyvä elämä (kävi vieraita, oli iloa, vaurautta, vuoteeni voissa); 2. Kun kuoli miun emmoin (issoin, kojin vanhin) - koti tuli kolkoksi, elämä köyhäksi, ei iloa, >Ei ole orrella osaista.

      • Kun minun emoni, isoni eläisi

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Ei olisi nukkavierussa nutussa, jos olisi iso elossaJohdantosäe Jos/Kun emoni (isoni) eläisi. Ydinsäkeitä: Eipä tyttö (poika) näin kävisi nukkavieru nuttu päällä - maata verkani vetäisi, siltoa sinihamonen; En miehelle menisi tai En naisi ensinkänä nykysiä tyttöjä (poikia; vrt.>Nykyisistä neidoista, johon usein kytkeytyy); Oisin viittä viisahampi, kuutta kuuluisampi (IV); >Osajaisin miekin olla talon tyttären tavalla (IV 806); En seisois oven takana (III 144, 3706); Joka kontt' ei käis kohti ym. sananalaissäkeitä (V2 383, 478, 731). "Maata verkani vetäisi" -säkeet esiintyvä muissakin yhteyksissä (esim. IV 1526 ja 2615). Häärunoissa morsiamen nimissä: IV3 3842, V2 1548, XIII2 3533, 3545.

      • Kun minun emoni, isoni eläisi*

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Ei olisi nukkavierussa nutussa, jos olisi iso elossa*Johdantosäe Jos/Kun emoni (isoni) eläisi. Ydinsäkeitä: Eipä tyttö (poika) näin kävisi nukkavieru nuttu päällä - maata verkani vetäisi, siltoa sinihamonen; En miehelle menisi tai En naisi ensinkänä nykysiä tyttöjä (poikia; vrt.>Nykyisistä neidoista, johon usein kytkeytyy); Oisin viittä viisahampi, kuutta kuuluisampi (IV); >Osajaisin miekin olla talon tyttären tavalla (IV 806); En seisois oven takana (III 144, 3706); Joka kontt' ei käis kohti ym. sananalaissäkeitä (V2 383, 478, 731). "Maata verkani vetäisi" -säkeet esiintyvä muissakin yhteyksissä (esim. IV 1526 ja 2615). Häärunoissa morsiamen nimissä: IV3 3842, V2 1548, XIII2 3533, 3545.

      • Kun muille pyhä tulee

        Ks. myös Ei ole minulla niinkuin muilla isoa, emoa; Kellä ei ehtoista emoista, sillä ei salapalaista; HUOLI: Muut on mustassa nutussa, kengässä; Muut ja minäOrpo vertaa muiden pyhää/kirkkoonmenoa omaansa: Muille paita vaihetaan, miulle musta annetaan (III)/ Muut muuttaat pyhät paiat, mie muutan mustan paian (V, XIII) ynnä muita vaatekuvauksia + toteamus; Ei ole pyhäpaian pyytäjää (IV). >Päänpesu porolla ja lipeällä sekä ja monet >Sotamiehenotto -runon tekstit rakentavat usein samaa asetelmaa (muiden ja minun pyhä) vaihtelevin sisällöin. Pyhäillan tulo on runoissa muutenkin yleinen formula (ks. esim. >Emon haudalla, >Oma ja vieras emo); tähän poimittu orvon vaatevertailuja.

      • Kun muille pyhä tulee*

        Ks. myös Ei ole minulla niinkuin muilla isoa, emoa; Kellä ei ehtoista emoista, sillä ei salapalaista; HUOLI: Muut on mustassa nutussa, kengässä; Muut ja minä*Orpo vertaa muiden pyhää/kirkkoonmenoa omaansa: Muille paita vaihetaan, miulle musta annetaan (III)/ Muut muuttaat pyhät paiat, mie muutan mustan paian (V, XIII) ynnä muita vaatekuvauksia + toteamus; Ei ole pyhäpaian pyytäjää (IV). >Päänpesu porolla ja lipeällä sekä ja monet >Sotamiehenotto -runon tekstit rakentavat usein samaa asetelmaa (muiden ja minun pyhä) vaihtelevin sisällöin. Pyhäillan tulo on runoissa muutenkin yleinen formula (ks. esim. >Emon haudalla, >Oma ja vieras emo); tähän poimittu orvon vaatevertailuja.

      • Kun tietäisi emoni

        Orvon (ja sotamiehen) kuvitelma: jos äiti tietäisi tuskani, hän tulisi luokseni (yl.; esim: "kyynärän päivässä tulis, virstan viikossa valuis", III 990); hänellä "Sydän syttyy tulelle, pää palolle paukahtaa" (III 249, 994, 1869, 3605; IV 730, 818, 1692, ks. Huoli: >Kun käki kukahtelevi, syän syttyy tulelle) jne. Orporunoissa limittyy >Tulisi emo, iso Tuonelasta -aiheeseen.

      • Kun tietäisi emoni*

        *Orvon (ja sotamiehen) kuvitelma: jos äiti tietäisi tuskani, hän tulisi luokseni (yl.; esim: "kyynärän päivässä tulis, virstan viikossa valuis", III 990); hänellä "Sydän syttyy tulelle, pää palolle paukahtaa" (III 249, 994, 1869, 3605; IV 730, 818, 1692, ks. Huoli: >Kun käki kukahtelevi, syän syttyy tulelle) jne. Orporunoissa limittyy >Tulisi emo, iso Tuonelasta -aiheeseen.

      • Kuoli kultainen isäni

        Isän/äidin kuoleman toteava formula, toistuu erilaisissa orpoaiheissa: Kuol tuo kultane isoni, katos armas kantajani; Kuol isoni, kuol emoni, kuoli kaunis kantajani; Loppu ehtonen emoni, loppu maire mammaseni. Tässä muutama esimerkki, joissa tavallista itsenäisemmässä asemassa.

      • Kuriton, sisukas orpo

        Moitteita "kurittomaks" kasvaneelle orvolle: Ennen mukahun mursan luontoo ennenkui siu sissuis - kuolleet on kurittajas.

      • Käski isä vuuen leinaella - iän kaiken itken

        Pieni aihelma, usein >Piennä petti miun emoni tai >Emon, ison haudalla -runojen yhteydessä: Oi miun vanha isoni - käski vuoen leinaella, kaksi vuotta kaipaella (kolmannen kottii uotella) - mie jo vuoen leinaelin, ian kaiken kaipaelin - ei tullut tuojani kotihin.

      • Käski isä vuuen leinaella - iän kaiken itken*

        *Pieni aihelma, usein >Piennä petti miun emoni tai >Emon, ison haudalla -runojen yhteydessä: Oi miun vanha isoni - käski vuoen leinaella, kaksi vuotta kaipaella (kolmannen kottii uotella) - mie jo vuoen leinaelin, ian kaiken kaipaelin - ei tullut tuojani kotihin.

      • Luoja ja Maaria korjasivat orvon kiveltä

        Vrt. Suomalainen kasvatti orvon; EPIIKKA: Maaria ja Kristus kuljeksimassaLaajan orporunon loppu: minut synnytettyään emo kuoli ja jätti minut yksin kivelle. Luoja ja Maariainen kulkivat tietä myöten, kuulivat valitukseni, veivät minut kylään.

      • Luoja toittaa luodut lapset

        Vrt. Älä heitä, Herra JeesusErilaisten orpo- ja hylkäysteemojen (>Isä jätti iljenelle, >Piennä petti mun emoni ym.) jatkona: Heitti Luojan toittamaa, Jumalan elättämää - Luoja toittaa luout lapset, elättää emättömät.

      • Luoja toittaa luodut lapset*

        Vrt. Älä heitä, Herra Jeesus*Erilaisten orpo- ja hylkäysteemojen (>Isä jätti iljenelle, >Piennä petti mun emoni ym.) jatkona: Heitti Luojan toittamaa, Jumalan elättämää - Luoja toittaa luout lapset, elättää emättömät.

      • Luulin tuotavan emoa

        Ks. myös Emo kuollut, isä tuo uuden; Oma ja vieras emoJohdanto usein: Koira haukkui korven rannat, penikkainen pellon reunat. Ydinaihe orvon pettymys: Luulin tuotavan emoista (isoista) - ei emoista (isoista) tuotukaan - tuotihin tukan vetäjä, hienon hiuksen hierelijä - vitsa kierretty käessä, kohotettu koivun latva jne. Esiintyy joskus häärunoissa lesken lasten näkökulmasta (V2 1546, 1548 V3 931h). - Vieraan äidin kuvaus samantyyppinen aiheissa >Emo kuollut, isä tuo uuden ja >Oma ja vieras emo (VII).

      • Luulin tuotavan emoa*

        Ks. myös Emo kuollut, isä tuo uuden; Oma ja vieras emo*Johdanto usein: Koira haukkui korven rannat, penikkainen pellon reunat. Ydinaihe orvon pettymys: Luulin tuotavan emoista (isoista) - ei emoista (isoista) tuotukaan - tuotihin tukan vetäjä, hienon hiuksen hierelijä - vitsa kierretty käessä, kohotettu koivun latva jne. Esiintyy joskus häärunoissa lesken lasten näkökulmasta (V2 1546, 1548 V3 931h). - Vieraan äidin kuvaus samantyyppinen aiheissa >Emo kuollut, isä tuo uuden ja >Oma ja vieras emo (VII).

      • Minun toitti tuomen kukka

        Luonto orvon elättäjänä: Ei minuu emo toittanut, isoni syöttänyt - miun vai toitti tuomenkukka, kasvatti katajanmarja (varsin vaapukka elätti jne.). Länsi-Inkerissä (III) jatke, joskus yksinkin: Mie söin merestä putkii, vesinoattia veestä, siit tulin putkilta punanen, vesinoatilta verevä. Säemuunnelmia runsaasti. Aihe voi olla säepari tai laajempi kokonaisuus. Yhdistyy orpouteen (>Piennä petti miun emoni), hylkäämiseen (>Isä jätti iljenelle, >La mie lakattu laulan) ja kodittomuuteen (>Korvessa on minun kotini).

      • Minun toitti tuomen kukka*

        *Luonto orvon elättäjänä: Ei minuu emo toittanut, isoni syöttänyt - miun vai toitti tuomenkukka, kasvatti katajanmarja (varsin vaapukka elätti jne.). Länsi-Inkerissä (III) jatke, joskus yksinkin: Mie söin merestä putkii, vesinoattia veestä, siit tulin putkilta punanen, vesinoatilta verevä. Säemuunnelmia runsaasti. Aihe voi olla säepari tai laajempi kokonaisuus. Yhdistyy orpouteen (>Piennä petti miun emoni), hylkäämiseen (>Isä jätti iljenelle, >La mie lakattu laulan) ja kodittomuuteen (>Korvessa on minun kotini).

      • Mitä orpo yksinään laulanen

        Laulajan alkusanoja orpoaiheessa >Ei ole minulla emoa, isoa, hoitajaa. Tekstissä korostuu tavallista enemmän yksinäisyys.

      • Mont' on tuulta tuulevaa päälle lapsen armottoman

        Sananlaskunomainen orvon- ja leskenelämän kuvaus tuulten kohteena: Mont on tuulta tuulevaa, mont on saapoa saetta - lakittoman peälajella, kintahittoman käsillä (I) / päälle lapsen armottoman, varattoman vaimon päälle (VII); Ikä hattara sattaa, ikä tilkka tipsahtelloo pääl miu lapse armottoman (III).

      • Muiden turvaset tulevat, ei minun

        Vrt. Muut ja minäJohdantoaiheena usein illan tulo: Mie kun katson illan tullen, illan tullen, maata käyvven. Ydinaihe vertailu muihin: Muihen turvaset (emoset, turjukset, kultaset) tulloot, kaalaat muihen kantajaiset, muihen armaset ajjaat jne. - Mut ei miule milloinkaan, tule turvaista miulle, miul ei kaala kantajaista. Kaivattu voi olla isä, äiti, puoliso ym. Yhdistyy >Minun on turva turpehessa -runoon sekä myös muihin orvon ja lesken aiheisiin.

      • Muiden turvaset tulevat, ei minun*

        Vrt. Muut ja minä*Johdantoaiheena usein illan tulo: Mie kun katson illan tullen, illan tullen, maata käyvven. Ydinaihe vertailu muihin: Muihen turvaset (emoset, turjukset, kultaset) tulloot, kaalaat muihen kantajaiset, muihen armaset ajjaat jne. - Mut ei miule milloinkaan, tule turvaista miulle, miul ei kaala kantajaista. Kaivattu voi olla isä, äiti, puoliso ym. Yhdistyy >Minun on turva turpehessa -runoon sekä myös muihin orvon ja lesken aiheisiin.

      • Niin olen ison isolla

        Orvon ikävä vertautuu lintujen nälkään: Niin olen ison isolla kuin lintu lihan isolla, niin olen hautojan halulla kuin harakka veren halulla; Vihmalintu on vien isoll, miä on ison isoll jne. V2:ssa erilainen kuva: Niin minä sinua toivoin kuin lehmä kesää:

      • Niin olen ison isolla*

        *Orvon ikävä vertautuu lintujen nälkään: Niin olen ison isolla kuin lintu lihan isolla, niin olen hautojan halulla kuin harakka veren halulla; Vihmalintu on vien isoll, miä on ison isoll jne. V2:ssa erilainen kuva: Niin minä sinua toivoin kuin lehmä kesää:

      • Niin on miulla kesäpäivät kuin lehmällä talvipäivät

        Orvon elämästä: Niin on miulla kesäpäivät kuin lehmällä talvipäivät sillan päässä seistessään, olkia odotellessaan. Vrt. III1 204 sama kuva orjasta. Yhdistyy kahdesti >Niin olen ison isolla -aiheeseen.

      • Oli iso, emo syntyessä

        Johdantona laajempiin orpoteemoihin (esim. >Iso jätti iljenelle; >Piennä petti miun emoni): Oljha miulla niinku muill, iso ilmoin tehtäess, emo synnyteltäes, moaammo moalle suataes - mie ku kasvoin, hiä katosi.

      • Oli linna, oli lippu

        Orpo isästään: Oli linna, oli lippu, oli kuu kotini päällä, päivä päällä tanhavain - katos (kaatui) linna, lippu, kuu, päivä. Samaa kuvaa muuntelee miniä tyttöitsestään ja -elämästään, ks. >Ison kotona ja/tai toiselassa; vrt. myös HUOLI: >Kuu, päivä paistaa kotini päälle; KOTISEUTU: >Sen verran linnaa alempi.

      • Oli linna, oli lippu*

        *Orpo isästään: Oli linna, oli lippu, oli kuu kotini päällä, päivä päällä tanhavain - katos (kaatui) linna, lippu, kuu, päivä. Samaa kuvaa muuntelee miniä tyttöitsestään ja -elämästään, ks. >Ison kotona ja/tai toiselassa; vrt. myös HUOLI: >Kuu, päivä paistaa kotini päälle; KOTISEUTU: >Sen verran linnaa alempi.

      • Oli meitä kaksi lasta

        Linnalapsen tarina, Moloskovitsan Kapitalina Vasiljevnan runoja. "Äiti" suosii omaa lastaan ja kohtelee vierasta lasta huonosti. Vanha ukko lohduttaa: tulee potra poika, ottaa sinut omaksi.

      • Orvon kohtalo

        Vrt. Kodittoman valitusOrvon elämää kommentoivia runoja, joissa omakohtaisia aineksia ja/tai pyrkimystä laajempaan rakenteeseen. Esim. III 144 on laaja kokonaisuus, koostuu traditionaaleista aihelmista, mutta välissä "omia". III 778:n minä pyytää merta emokseen ja keskustelee linnun kanssa. III 2064 on orvon kerjuumatkan kuvaus, 3172 lyhyt orvon historia.

      • Orvon Tuonelanmatka

        Runon minä matkaa Tuonelaan vanhempaansa katsomaan. Täällä käydään dialogi: Mitäs tulit, tuomueni, näille maille marjueni? Tuli miun ikävän tuska,halu puheen haastamista. Äiti (isä) lupaa tulla lapsensa luo, mutta joskus totea ettei voi. Yhdistyy >Emon haudalla- ja >Piennä petti miun emoni-runoihin.

      • Parahiks on paita tehty lapselle emottomalle

        Sananlaskunomainen toteamus: Parahiks on paita tehty lapselle emottomalle, ukotittu ummiskengät lapselle isottomalle. Kahdesti samasssa tekstissä >Kolme käkeä, kahdesti orpoaiheita.

      • Parempi veden kuin veljen varassa

        Johdantona >Kuoli kultainen isäni, jatkuu: Jäin mie veljein varalle, sisareini armon alle - paremp on vien varassa kuin on veljen varassa, armahamp alla tulen kuin sisaren armon alla.

      • Pieneksi jäin mie isosta

        Vrt. Heitti iso, emo, pere, sukuOmaperäinen muunnelma: Pieneksi jäin isosta kuin synnyin emolle, en ollut olen kortta korkeampi.

      • Piennä petti mun emoni

        Ks. myös Tuonen tyttö tappoi emon, isonYdinaihe vanhemman tai kuoleman "petos". Yleisimmin pettäjä on äiti: Piennä petti / Pettelikko miun emoni, valehteli/valehikko vanhempain - sanoi kuuksi kuolevansa, kaheksi katoavansa, kuoli kuuksi päiväkseen, katoi kaikeksi iäksi. Länsi-Inkerissä (III, XV) päähenkilo on Tuonelan edustaja: Tuonen ukko pettelikko / akka kokkaleuka /, petteli miun emoni/isoini - luppai kuuksi kuolettavan, kaheksi kaotettavan, kuoletti kuuksi päiväkseen...(vrt. >Tuonen tyttö tappoi emon, ison; paikoin aiheet yhdistyvät). Laajentumia: Tuonen ukko/akka/tyttö houkutteli äidin valehtelemalla, että hauta oli kullin kullitettu, vaikka se oli vain mullin mullitettu (III 1447, 1503, IV 1462, 2165); äiti ei ottanut mukaan evästä (IV 1462, 2152, 4059, XV 1328); kuoleva käski surra vuoden (ks. >Käski isä vuuen leinaella). Esiintyy joskus orvon morsiamen aiheissa (IV3 3842, V2 1606, V3 818-818a, XIII2 4072). Jatkona useimmiten >Emon, ison haudalla. *-teksteissä pelkästään alkusäkeitä, joiden jatkona muita jättämisaiheita: >Emo pani piennä piikuveen, >Isä heitti, emo jätti; >Heitti emo kuin jänö pojan.

      • Piennä petti mun emoni*

        Ks. myös Tuonen tyttö tappoi emon, ison*Ydinaihe vanhemman tai kuoleman "petos". Yleisimmin pettäjä on äiti: Piennä petti / Pettelikko miun emoni, valehteli/valehikko vanhempain - sanoi kuuksi kuolevansa, kaheksi katoavansa, kuoli kuuksi päiväkseen, katoi kaikeksi iäksi. Länsi-Inkerissä (III, XV) päähenkilo on Tuonelan edustaja: Tuonen ukko pettelikko / akka kokkaleuka /, petteli miun emoni/isoini - luppai kuuksi kuolettavan, kaheksi kaotettavan, kuoletti kuuksi päiväkseen...(vrt. >Tuonen tyttö tappoi emon, ison; paikoin aiheet yhdistyvät). Laajentumia: Tuonen ukko/akka/tyttö houkutteli äidin valehtelemalla, että hauta oli kullin kullitettu, vaikka se oli vain mullin mullitettu (III 1447, 1503, IV 1462, 2165); äiti ei ottanut mukaan evästä (IV 1462, 2152, 4059, XV 1328); kuoleva käski surra vuoden (ks. >Käski isä vuuen leinaella). Esiintyy joskus orvon morsiamen aiheissa (IV3 3842, V2 1606, V3 818-818a, XIII2 4072). Jatkona useimmiten >Emon, ison haudalla. *-teksteissä pelkästään alkusäkeitä, joiden jatkona muita jättämisaiheita: >Emo pani piennä piikuveen, >Isä heitti, emo jätti; >Heitti emo kuin jänö pojan.

      • Päästä päivä emo haudasta

        Ks. myös Haudasta nostaisin emoni; EPIIKKA: YlösnousemusvirsiOrpo kääntyy auringon ja kuun puoleen: Paista paista Luojuvein/Luojan päivä, kuumoita kuu Jummaalan! - sulata tinaset naulat, vaskinaulat hellittele päältä ehtosen emmoin - lase miun issoin kottiin (saisin vielä emmoo nähhä). Yhdistyy usein >Haudasta nostaisin emoni- ja >Emon, ison haudalla -aiheisiin.

      • Silmät kipeät, itkin kuollehia

        Ks. myös Itkin ihanat kasvot; Olin sorja syntyessäJohdantokysymys: Miks on silmäni pienet, kipeät, mokomat, huterat? Vastauksia: 1) kuolleiden itkeminen (Itkin kauan kuollehii, enemmän elänehii); 2) perheenjäsenten ja itsen itkeminen (Isä kuoli, itkin äijä, emo kuoli, viel enemmän - itseäni viel enemmän yms.- vuoden, toisen; 3) ikävän itkeminen (Kuin itken joka ikävän jne.; yleisiä säkeitä, sisällytetty vain alkukysymyksen kanssa). Aihe kytkeytyy orpo-, leski ja huolirunoihin. Sekoittuu teemaltaan läheisiin aiheisiin >Itkin ihanat kasvot ja >Olin sorja syntyessä. Muita yhteyksiä: synnytysloitsuun sisältyvä >Nuorena naitettu (XII), >Ylösnousemusvirsi (I2).

      • Silmät kipeät, itkin kuollehia*

        Ks. myös Itkin ihanat kasvot; Olin sorja syntyessä*Johdantokysymys: Miks on silmäni pienet, kipeät, mokomat, huterat? Vastauksia: 1) kuolleiden itkeminen (Itkin kauan kuollehii, enemmän elänehii); 2) perheenjäsenten ja itsen itkeminen (Isä kuoli, itkin äijä, emo kuoli, viel enemmän - itseäni viel enemmän yms.- vuoden, toisen; 3) ikävän itkeminen (Kuin itken joka ikävän jne.; yleisiä säkeitä, sisällytetty vain alkukysymyksen kanssa). Aihe kytkeytyy orpo-, leski ja huolirunoihin. Sekoittuu teemaltaan läheisiin aiheisiin >Itkin ihanat kasvot ja >Olin sorja syntyessä. Muita yhteyksiä: synnytysloitsuun sisältyvä >Nuorena naitettu (XII), >Ylösnousemusvirsi (I2).

      • Sukat surmalle lupasin

        Ks. myös Ei se surma suorin tehnyt; KEHTOLAULUT: Tule surma sukkinesi; Tule surma suota myötenOrpo kertoo lahjoneensa surmaa lupaamalla tälle sukat, "ku heä tappais miuisen, ottais kovaosaisen". Surma kuitenkin "tappo miu emmoi, otti miu opettajain - Jääköön nyt sukitta surma, tytär kalman kalsuloitta!" Yhdistyy usein >Ei se surma suorin tehnyt -runoon ja käyttää muutenkin samoja säesarjoja (ei tappanut minua vaan muita: vanhempani, opettajani, osakkaita).

      • Suomalainen kasvatti orvon

        Ks. myös Luoja ja Maaria korjasivat orvon kiveltä; HUOLI: Heitti iso, emo, suku; LAULU: La laulan, linnan tyttö; EPIIKKA: Orpolasten hoitajien laulu; KEHTOLAULUT: Tuuti lasta turvatonta; HÄÄLAULUT/Itketys: Kolme oli emoa sinulla; Sulhasen neuvokki: Älä laita vaimoasi Pietariin ruununlapsia hakemaanRunon minä on ns. ruunun- t. linnanlapsi, joita Pietarin lastenkodista annettiin maaseudulle hoitoon. Johdantona usein aloitusformula >La laulan, linnan tyttö. Ydinaihe äidin hylkääminen kadulle ja suomalaisen naisen tulo pelastajaksi: Tuo/Sie huora miun emmoin - hylkäs hyvän tyttösen/pojosen linnan kaialle kaulle - tul tuoss sorja suomalainen - tuo miun korjasi kotihin - siivosi sitasta, kuivasi kusesta - omisti hän omakseen. Runo yhdistyy muihin orpous- ja hylkäämisaiheisiin (ks. >Heitti iso, emo, suku) sekä vieraalle maalle joutuneen valituksiin.

      • Suomalainen kasvatti orvon*

        Ks. myös Luoja ja Maaria korjasivat orvon kiveltä; HUOLI: Heitti iso, emo, suku; LAULU: La laulan, linnan tyttö; EPIIKKA: Orpolasten hoitajien laulu; KEHTOLAULUT: Tuuti lasta turvatonta; HÄÄLAULUT/Itketys: Kolme oli emoa sinulla; Sulhasen neuvokki: Älä laita vaimoasi Pietariin ruununlapsia hakemaan*Runon minä on ns. ruunun- t. linnanlapsi, joita Pietarin lastenkodista annettiin maaseudulle hoitoon. Johdantona usein aloitusformula >La laulan, linnan tyttö. Ydinaihe äidin hylkääminen kadulle ja suomalaisen naisen tulo pelastajaksi: Tuo/Sie huora miun emmoin - hylkäs hyvän tyttösen/pojosen linnan kaialle kaulle - tul tuoss sorja suomalainen - tuo miun korjasi kotihin - siivosi sitasta, kuivasi kusesta - omisti hän omakseen. Runo yhdistyy muihin orpous- ja hylkäämisaiheisiin (ks. >Heitti iso, emo, suku) sekä vieraalle maalle joutuneen valituksiin.

      • Suren suurta surmavuotta

        Ydinajatus kato- ja/tai tautivuosi: Suren suurta surmavuotta; Surun jätti surmavuosi, katovuosi suuren kaihon; Varis laulo tautivuotta, kuoleman kesää. Joskus edellä >En sure sotakesiä. Jatkuu usein orvon aihein.

      • Surma tuli ja tappoi omani

        Formulamaisia säejaksoja, joilla kuvataan surman tekoja: tuli surma suutimaton - tuli surma sukkajalka - voi tuo surma kuin ol julma - otti emoni, sulhoni, ajoi minut pois kotoa - surma on suurempi väkeä.

      • Surma tuli ja tappoi omani*

        *Formulamaisia säejaksoja, joilla kuvataan surman tekoja: tuli surma suutimaton - tuli surma sukkajalka - voi tuo surma kuin ol julma - otti emoni, sulhoni, ajoi minut pois kotoa - surma on suurempi väkeä.

      • Tulisi emo, iso Tuonelasta

        Ks. myös HÄÄRUNOT/Häiden aattona armottomalle: Kunpa iso/emo tulisi tunniksi/lintuna tupaanOrpo toivoo vanhempansa tulevan tupaan Tuonelasta lintuna (sirkkusena, kajavana) ja/tai edes tunniksi. Joskus dialogi (III 213), joskus jatkuu: isä kuuntelee kujassa, ei uskalla tulla sisään. - Kytkeytyy hauta-aiheisiin orvon runoihin, joskus muihinkin (esim. >Kun tietäisi emoni). IV3 3684: lintuna lentävää tytärtä pyydetään tunniksi tupaan.

      • Tuntuu emotoin tyttö, poika

        Ks. myös Huoli: Mistä tunnen huolellisenJohdanto: Tuntuu emoton tyttö/poika / Tuosta tunnettu emoton/isoton tyttö (lapsi). Tuntomerkkejä: Ripa on vyöllä, vyö käessä; Korvat pesty, silmät mustat; Ain on silmät kyynelissä; Sill ei tuuva tuohuksii, sill ei ole oprossia (XIII, V3). Nämä tekstit teemoiltaan hajanaisempia kuin >Mistä tunnen huolellisen, ja näitä voi olla enemmänkin orvon lauluissa. Yhdistyy orvon aiheisiin, esim. >Emon, ison haudalla- (IV), >Oma ja vieras emo- (III).

      • Tuolla poikani Tuonen toukoja tekevi

        Ydinaihe: Tuoll on poikani poloisen, tuolla laiton lapsueni - Tuonen toukoja tekköö, Kalman maita karhihtoo (kyntelevät jne.). Edellä kahdesti >Olisi minulla ollut polvet poikoa piellä.Yhdistyy myös >Minun on turva tuonelassa -aiheeseen, jolloin *-teksteissä puhe "turvasta", ei lapsista.

      • Tuolla poikani Tuonen toukoja tekevi*

        *Ydinaihe: Tuoll on poikani poloisen, tuolla laiton lapsueni - Tuonen toukoja tekköö, Kalman maita karhihtoo (kyntelevät jne.). Edellä kahdesti >Olisi minulla ollut polvet poikoa piellä.Yhdistyy myös >Minun on turva tuonelassa -aiheeseen, jolloin *-teksteissä puhe "turvasta", ei lapsista.

      • Tuonen tyttö tappoi emon, ison

        Ks. myös Piennä petti mun emoni; vrt. HUOLI: Tuonen tyttäret toruuKeski-inkeriläinen Tuonen tytär -muunnelma: Tuonen tyttö mustatukka, Mannalan matala neito - sousi meijän rantuelle - etsi maalta martahii, ilmalta ijättömii - kuuli ohkavan olilta, kättä peeksevän pehuilta - manitteli meiän marjan, tappoi talon isännän - itketteli meiän lapset, ammutteli meiän lehmät jne. Pitkiä kertosarjoja. Usein lopussa uhkaus: Jos mie Tuonena olisi tahi Tuonen tyttärenä, itkettäisin Tuonen lapset niin kuin Tuoni meiän lapset jne.

      • Vanhempani vierähtivät Tuonelan tupiin

        Kehtolaulun jatkeena >Huoliensa haastelija ja lopuksi: Menen yksin manalahan - jo vanhempani vierähtivät, tuikahtivat turpeheen, tuonelan tupihin. Laulaja "kuullut pikkupoikana Antti Rätyn laulavan sitä kehdon ääressä."

      • Veli auttoi armotonta

        Orpo kiittää veljeään, joka isän kuoltua ei ajanut orpoa työhön vaan piti kotona hyvin: Ost heä korjat korvarievut, kaularievut kaunokkaiset.

      • Veljen haudalla

        Ks. myös Emon, ison haudallaJohdantona voi olla >Satoi ukko uutta lunta (Epiikka), jolloin taivaasta sataa neljä veljen haudalla leikkivää tyttöä. Tyttöjen kiekko t. pallo vierii haudalle, veli huutaa haudasta, ettei uksia/ristiä saa rikkoa, luojan/tuonen seppä on tehnyt ne. Sama loppuepisodi (älä riko) yhdistää runoon >Emon, ison haudalla. Joskus sisar pyytää veljeään nousemaan ylös: tunniksi tupaan, viemään vieraisiin, tekemään kenkiä (IV 375, 1295-1296, XIII 1532). Vatjalaisissa teksteissä veli pyytää tyttöjä tuomaan haudalle ruokia.

      • Veljen haudalla*

        Ks. myös Emon, ison haudalla*Johdantona voi olla >Satoi ukko uutta lunta (Epiikka), jolloin taivaasta sataa neljä veljen haudalla leikkivää tyttöä. Tyttöjen kiekko t. pallo vierii haudalle, veli huutaa haudasta, ettei uksia/ristiä saa rikkoa, luojan/tuonen seppä on tehnyt ne. Sama loppuepisodi (älä riko) yhdistää runoon >Emon, ison haudalla. Joskus sisar pyytää veljeään nousemaan ylös: tunniksi tupaan, viemään vieraisiin, tekemään kenkiä (IV 375, 1295-1296, XIII 1532). Vatjalaisissa teksteissä veli pyytää tyttöjä tuomaan haudalle ruokia.

      • Älköön emoton kuunnelko käkeä

        Vienalaisessa Aino-runon tekstissä äidin repliikki: Elköhön emoton lapsi kuunnelko kevätkäkeä - kyynärän ikä kuluvi, vaaksan vatsa vanhanevi kuultuo kevätkäkösen. Muut lyyrisiä ketjuja, jatkona >Kun käki kukahtelevi, syän syttyy tulelle.

      • Älköön emoton kuunnelko käkeä*

        *Vienalaisessa Aino-runon tekstissä äidin repliikki: Elköhön emoton lapsi kuunnelko kevätkäkeä - kyynärän ikä kuluvi, vaaksan vatsa vanhanevi kuultuo kevätkäkösen. Muut lyyrisiä ketjuja, jatkona >Kun käki kukahtelevi, syän syttyy tulelle.

      • Älköön Jumala luoko lasta armotonta

        Ks. myös Armottomalle sydän kivestä; Huolilaulut: Älköön luoko Luoja toista päiville pahoille; Rukoukset: Älköön Jumala luoko; PAIMENLAULUT: Älköön Jumala luoko saaren paimeneksi (paimen)Orvon toive: Älköön luoko Jumala / Älä antele Jumala - sitä lasta syntymään, ken jääpi emon jälelle, pieneksi ison perälle / ilmalle isottomia, maalle mammattomia / ilmalla isotoint lasta, alle taivon taatatointa jne. III-alueella voi jatkua: Suuren Soikkolan selälle, pienen Petterin perille (ks. sama formula >Kasva kallis tyttäreni).

    • 4. Leskenlaulut

      • Enpä toivo tuon tulevan

        Vrt. Pois on mennyt meistä toinen"Emäntä laulaa kuolleesta miehestään": Enpä toivo tuon tulevan, jok ei syönyt eikä juonut - vaan on toivon tuon tulevan joka syöen, juoen läksi. Lopuksi sananlasku >Tulee mies meren takainen, ei tule turpehen alainen. XV:ssä erilainen muotoilu: Vielä sen tulevan toivoo, joka ottapi evästä - empä tuon tulevan toivo, jok' ei ottanna evästä.

      • Kuoli kumppalini

        Ks. myös Lesken virsi; Miehen kuoletellut; Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin; Epiikka: Sulhasen kuolemaSäepari "Kuin/Jo miun kuoli kumppalini/kultaseni, vaipu vaippani alane" on lesken valituksissa yleinen ja epiikassakin (>Kuolinsanomat) esiintyvä formula. Tähän on koottu vain suhteellisen itsenäiset esiintymät. I3 2051 erilainen: mies valittaa nälkää vaimon kuoltua. Vrt. laajemmissa ketjuissa: >Lesken virsi.

      • Kuoli kumppalini*

        Ks. myös Lesken virsi; Miehen kuoletellut; Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin; Epiikka: Sulhasen kuolema*Säepari "Kuin/Jo miun kuoli kumppalini/kultaseni, vaipu vaippani alane" on lesken valituksissa yleinen ja epiikassakin (>Kuolinsanomat) esiintyvä formula. Tähän on koottu vain suhteellisen itsenäiset esiintymät. I3 2051 erilainen: mies valittaa nälkää vaimon kuoltua. Vrt. laajemmissa ketjuissa: >Lesken virsi.

      • Lesken virsi

        Ks. myös Kun kasvavat kananiTähän koottu tekstejä, jotka hahmottavat leskenelämää laajempina, yksilöllisiäkin jaksoja sisältävinä kokonaisuuksina ja joissa toistuva seuraavat aihelmat: mies jätti kuollessaan joukon joutsenia, polkan poikasia - ei ole kyllin kyntäjäistä (V, VII, XIII - tähtiteksteissä joskus tämä motiivi yksin) - orpolasten kasvatus (= usein >Kun kasvavat kanani) - unettomat yöt - kulkeminen turvattomana - rukoukset ja kiitokset Jumalalle. Teksteihin punoutuu myös muualla esiintyviä leskenaiheita: En itke itseäni; >Kun kasvavat kanani; >Kuoli kumppalini; >Miehen kuoletellut; >Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin ym.

      • Lesken virsi*

        Ks. myös Kun kasvavat kanani*Tähän koottu tekstejä, jotka hahmottavat leskenelämää laajempina, yksilöllisiäkin jaksoja sisältävinä kokonaisuuksina ja joissa toistuva seuraavat aihelmat: mies jätti kuollessaan joukon joutsenia, polkan poikasia - ei ole kyllin kyntäjäistä (V, VII, XIII - tähtiteksteissä joskus tämä motiivi yksin) - orpolasten kasvatus (= usein >Kun kasvavat kanani) - unettomat yöt - kulkeminen turvattomana - rukoukset ja kiitokset Jumalalle. Teksteihin punoutuu myös muualla esiintyviä leskenaiheita: En itke itseäni; >Kun kasvavat kanani; >Kuoli kumppalini; >Miehen kuoletellut; >Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin ym.

      • Miehen kuoletellut

        Ks. myös Ei minun laulella pitäisi - kullan, emon kuolettelin; Ei se mitään tiedä, ken elää isän kotona; Kuoli kumppaliniJohdanto ja ydinaihe paralleelisia: Eipä se mittään tiijä, ken ei miestä/kultaa kuolettele, hattupäätä hautaele (myssypäät ei myyräele; koa ei moahan partasuuta; marjaa ei saattanut majoille; syötä ei lasta armotonta, isotonta illastele) - Miepä kullan kuolettelin, hattupäätä hautaelin (myssypäätä myyräelin, marjan saattelin majoille; syötän lasta armotonta, isotonta illastelen). Sisällytetty myös ydinsäkeitä ilman johdantoa. Joskus on kyse vanhemmista (IV 1691, 3536, V2 472, V3 824-824a). IV 2140 jatke: ei kukko, kana kuollut, kuoli kodin pitäjä.

      • Minun on turva turpehessa

        Ks. myös Naistenlaulut: Minun on turva tuul'ajollaJohdantona vertailua muihin: Katsos muita miekkosia; Muill on turvat, muill on armot; Muill on turvaset tuvassa, armoset katoksen alla - miull ei oo turvaa tuvassa, armoo ei katoksen alla; >Muiden turvaset tulevat, ei minun. Ydinaihe: Miun on turva turpehessa (Tuonelassa), armo kirkon aijan / arkun kannen alla; Turvetta tukiamassa, mätästä märättämässä, päätä hiekan hieromassa. Samassa jaksossa usein >Haudan kuvaus. Joskus >Tuolla poikani Tuonen toukoja tekevi -aiheen säkeitä jatkona (VII). Yhdistyy lesken ja orvon runoihin, >Yksi on tuuli turvinani ja >Korvessa minun kotini -aiheisiin sekä päätösformulana kehtolauluihin >Tuuti lasta turvakseni ja >Tuuti lasta turvatonta. Poimittu kaikkialta.

      • Minun on turva turpehessa*

        Ks. myös Naistenlaulut: Minun on turva tuul'ajolla*Johdantona vertailua muihin: Katsos muita miekkosia; Muill on turvat, muill on armot; Muill on turvaset tuvassa, armoset katoksen alla - miull ei oo turvaa tuvassa, armoo ei katoksen alla; >Muiden turvaset tulevat, ei minun. Ydinaihe: Miun on turva turpehessa (Tuonelassa), armo kirkon aijan / arkun kannen alla; Turvetta tukiamassa, mätästä märättämässä, päätä hiekan hieromassa. Samassa jaksossa usein >Haudan kuvaus. Joskus >Tuolla poikani Tuonen toukoja tekevi -aiheen säkeitä jatkona (VII). Yhdistyy lesken ja orvon runoihin, >Yksi on tuuli turvinani ja >Korvessa minun kotini -aiheisiin sekä päätösformulana kehtolauluihin >Tuuti lasta turvakseni ja >Tuuti lasta turvatonta. Poimittu kaikkialta.

      • Pois on mennyt meistä toinen

        Vrt. Enpä toivo tuon tulevanLesken valitus: Pois on mennyt meistä toinen - oisi mennyt merien taakse, toivoisin vielä tulevan mutta "ei tule turpehen takainen" (sananlasku >Tulee mies meren takainen).

      • Puolet on päänalaisiani kirppujen kisattavana

        Ydinaihe lesken tyhjä vuode: Jäi miun puoli vuuvettaini, puoli on pääalaisiaini kirppujen kisattavaksi, kärpäsiin käytäväksi (V) / Useinpa leinon lesken puolet on päänalaisiani kirppujen kisattavana, lutikoiden maattavana (VII) - kopra tyhjeä kokevi, vaativi käsi valetta kupehelta kummaltai (VII, ks. >Illan tullen on ikävä). *-teksteissä aihelma liitetään huonoon mieheen (>Juomarin kuvaus; >Vuoteilla voitettu).

      • Puolet on päänalaisiani kirppujen kisattavana*

        *Ydinaihe lesken tyhjä vuode: Jäi miun puoli vuuvettaini, puoli on pääalaisiaini kirppujen kisattavaksi, kärpäsiin käytäväksi (V) / Useinpa leinon lesken puolet on päänalaisiani kirppujen kisattavana, lutikoiden maattavana (VII) - kopra tyhjeä kokevi, vaativi käsi valetta kupehelta kummaltai (VII, ks. >Illan tullen on ikävä). *-teksteissä aihelma liitetään huonoon mieheen (>Juomarin kuvaus; >Vuoteilla voitettu).

  • 3. Orjan laulut

    • Akat kun poikia tekee, ne hovin kutsareiksi

      Miksi meiän maat matalatYdinaihe kaiken orjalle tulevan hyvän joutuminen hoviin: akan pojat hovin kutsareiksi, tytöt piioiksi; lehmän vasikat ja kanan munat herrojen riehtilälle jne. Useimmiten >Miks on meiän maat matalat -aiheen osa. Poimittu erikseen, koska myös muissa yhteyksissä ja itsenäisenä.

    • Akat kun poikia tekee, ne hovin kutsareiksi*

      Miksi meiän maat matalat**Ydinaihe kaiken orjalle tulevan hyvän joutuminen hoviin: akan pojat hovin kutsareiksi, tytöt piioiksi; lehmän vasikat ja kanan munat herrojen riehtilälle jne. Useimmiten >Miks on meiän maat matalat -aiheen osa. Poimittu erikseen, koska myös muissa yhteyksissä ja itsenäisenä.

    • Ei lihota vieras leipä

      Vieras leipä ei lihotaSananlaskunomainen toteamus: ei lihota vieras leipä - punota vieras putro - vieras kakku ei krannissutta - ison leipä, putro kakku niin tekevät - vieras leipä vei vereni III 2937, IV). Useimmiten >Älkää menkö piikuveen runon perusteluna, mutta esiintyy myös muissa orvon ja orjan aiheissa, häärunoissakin (merkitty myös sinne morsiamen itketyksiin). Vrt. muita vieraan leivän aiheita: >Makasin unen manatun (Outo syyä orjan leipä); >Pimeä isoton pirtti (vieras leipä vihavainen); >Piru syököön piian leivät, ym.

    • Ei lihota vieras leipä*

      Vieras leipä ei lihota**Sananlaskunomainen toteamus: ei lihota vieras leipä - punota vieras putro - vieras kakku ei krannissutta - ison leipä, putro kakku niin tekevät - vieras leipä vei vereni III 2937, IV). Useimmiten >Älkää menkö piikuveen runon perusteluna, mutta esiintyy myös muissa orvon ja orjan aiheissa, häärunoissakin (merkitty myös sinne morsiamen itketyksiin). Vrt. muita vieraan leivän aiheita: >Makasin unen manatun (Outo syyä orjan leipä); >Pimeä isoton pirtti (vieras leipä vihavainen); >Piru syököön piian leivät, ym.

    • Ei uskottu uupuvani

      Ei usota uupuvaniYdinsäkeet: Ei luulla (usota) uupuvani, varata vaipuvani. Jatkosäkeitä: väännättelen uuvuksissa, väsyksissä - voivotellen vuotehessa, kättä pieksäen pehussa - väleen vähä väsyy (XIII 2137, ks. myös laulajan lopetussanoja: >Hevonenkin hengästyy) - jo minä silloin uuvun kun uupuvat uroot, vaipuvat hevosen varsat!

    • Emo pani piennä piikuveen

      En mie emoja kiitä; En mie isoa kiitä; Lasta hoitamaan; Lasta hoitamaan, pellolleKs. myös Mistä isoa, emoa kiitän; Työhön opetus; Paimenlaulut: Emo laittoi piennä paimeneenAlkusäkeinä useimmiten syytös: en emoa kiitä (turhin, pahoin, väärin teki emoni; paheksin ison/emon päälle; älköön tehkö toinen vaimo kuin teki minun emoni). Keskeisaihe varhainen työhönlähetys: kun pani pienenä piikuuteen - kyntämään - vaivalle, kivulle. Inkerissä (III, IV) jatkuu: paha emäntä ei pannutkaan lasta katsomaan, vaan raskaampiin töihin. - Joskus esitetään päinvastainen väite: äiti ei pannut pienenä piikuuteen (V*). Jatkona töiden ja/tai pahan emännän kuvauksia eri runoaihein: >Jauhaja neito, miniä; >Piika pellolla; >Oma ja Vieras emo (III-IV); kertovia runoja (V, XIII)).

    • Emo pani piennä piikuveen*

      En mie emoja kiitä; En mie isoa kiitä; Lasta hoitamaan; Lasta hoitamaan, pellolle*Ks. myös Mistä isoa, emoa kiitän; Työhön opetus; Paimenlaulut: Emo laittoi piennä paimeneen*Alkusäkeinä useimmiten syytös: en emoa kiitä (turhin, pahoin, väärin teki emoni; paheksin ison/emon päälle; älköön tehkö toinen vaimo kuin teki minun emoni). Keskeisaihe varhainen työhönlähetys: kun pani pienenä piikuuteen - kyntämään - vaivalle, kivulle. Inkerissä (III, IV) jatkuu: paha emäntä ei pannutkaan lasta katsomaan, vaan raskaampiin töihin. - Joskus esitetään päinvastainen väite: äiti ei pannut pienenä piikuuteen (V*). Jatkona töiden ja/tai pahan emännän kuvauksia eri runoaihein: >Jauhaja neito, miniä; >Piika pellolla; >Oma ja Vieras emo (III-IV); kertovia runoja (V, XIII)).

    • Emännän kolme kieltä

      Anopill on kolme kieltä; Emännäll´ on kolme kieltäKs. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Anopilla kolme kieltä; SANANLASKURUNOT: Emännäll on eljet kolmet; Laulut laulusta: Laulajan kolme kieltäYleinen rakenne erityisesti etelässä: >Emo erotti muista lapsista (tai >Kasvatti emo kanoja tai joskus >Osasi emo omenan tehdä) + >Tunnen tuulet, tunnen tyynet + Emännän kolme kieltä: yksi luinen, toinen puinen, kolmas kivinen jne.. Liittymäsäkeet - pohjoistuulta tuntemaan, ärjentä älyämään jne. - voivat esiintyä missä vain.

    • Emännän kolme kieltä*

      Anopill on kolme kieltä; Emännäll´ on kolme kieltä*Ks. myös HÄÄRUNOT/Morsiamen itketys: Anopilla kolme kieltä; SANANLASKURUNOT: Emännäll on eljet kolmet; Laulut laulusta: Laulajan kolme kieltä*Yleinen rakenne erityisesti etelässä: >Emo erotti muista lapsista (tai >Kasvatti emo kanoja tai joskus >Osasi emo omenan tehdä) + >Tunnen tuulet, tunnen tyynet + Emännän kolme kieltä: yksi luinen, toinen puinen, kolmas kivinen jne.. Liittymäsäkeet - pohjoistuulta tuntemaan, ärjentä älyämään jne. - voivat esiintyä missä vain.

    • Emäntäni - kun nälkäni näkisit

      Emäntäni, armahani, kun nälkäni näkisit; Emäntäni - kuin nälkäni näkisit; Kuin sa nälkäni näkisit; Muori; Muoriseni, kun sä nälkäni näkisit; Taloon tullessa; Ukko uunilta urahtiKs. myös Emäntäni - tee mulle kakkarainen; Laulan liki kotiaPalkollinen ja/tai vieras puhuttelee emäntää: kun näkisit nälkäni, juoksisit aittaan t. kellariin ja hakisit voita, sianlihaa, viinaa. Kytkeytyy joskus >Emäntäni - tee mulle kakkarainen -aiheeseen. Jauhajan, paimenen (>Mene päivä männikölle), juomarin, vieraan (mm. >Tapanin virsi) laulujen toiveena. Aunuksessa Väinämöis-runossa, Pohjois-Karjalassa kerran metsäloitsussa (VII5 3367), kerran häälaulussa puhemiehedyä (VII2 2831a).

    • Emäntäni - tee mulle kakkarainen

      Ks. myös Ketjulorut: Pakeneva; Lyriikka/Orjan laulut: Emäntäni - kun nälkäni näkisit; vrt. lastenlorut: Tee kännä kakkaraaKeskeinen motiivi >Pakeneva-ketjussa. Ei ole poimittu siitä; tässä muita esiintymiä. Pyyntö + uhkaus: Emäntäni, tee mulle kakkarainen - kiven silmän, koivun lehden suuruinen - kun teet, kiitän, kutsun kultakämmeneksi jne. - kun et tee, kutsun kuppelovituksi, halkoperseeksi. Yhdessä pohjoiskarjalaisessa tekstissä otsikko: "Kakkaran maanitus" (VII5 5174, vrt. loitsut/Eri tiloissa: Leipää leivottaessa ja paistaessa).

    • Emäntäni - tee mulle kakkarainen*

      *Ks. myös Ketjulorut: Pakeneva; Lyriikka/Orjan laulut: Emäntäni - kun nälkäni näkisit; vrt. lastenlorut: Tee kännä kakkaraa*Keskeinen motiivi >Pakeneva-ketjussa. Ei ole poimittu siitä; tässä muita esiintymiä. Pyyntö + uhkaus: Emäntäni, tee mulle kakkarainen - kiven silmän, koivun lehden suuruinen - kun teet, kiitän, kutsun kultakämmeneksi jne. - kun et tee, kutsun kuppelovituksi, halkoperseeksi. Yhdessä pohjoiskarjalaisessa tekstissä otsikko: "Kakkaran maanitus" (VII5 5174, vrt. loitsut/Eri tiloissa: Leipää leivottaessa ja paistaessa).