Lönnrot A II 9, n. 12.

Vaan se on vanha V[äinämöinen] Lähtiäks[ensä] käkesi, Tullaks[ensa] toiv[otteli] Luotolah lank[ohinsa], 5 Väinöl[äh] sis[ärihinsä]. Otti olkisen ori[hin], Hiiren karv[asen hevoisen], Ajoa kar[ittelevi] Selv[ällä] m[eren] selällä, 10 Ulkosella#1 aukiella. Niin sano Pohj[an] po[ika]: "Hoi emon[i] k[antajani], Jo veän tulisen jo[usen], Rautasella rauahuta[n], 15 Liivin liina jäntiöni, Sorkkoan suoni selän,#2 Ammun alta V[äinämöi]sen, Amm[un] olk[isen] orih[in]." Emo kielt[i], vaimo [käski] 20 Niin sano emo poialle: "Elä ammu V[äinämöi]stä, Ammu Väin[ämön] hevoista." Niin se Pohj[an] poik[a] Ampu olk[isen] orih[in], 25 Hiiren karvas[en hevoisen] Läpi lämminten lihojen. Sormin sortu lain[nehisin], Siellä kulk[i kuusi vuotta], Seulu [seitsemän keseä], 30 Karehti [kaheksan vuotta], Kulki k[uusissa] h[akona], Petäjäiss[ä pölkyn peänä]. Niin tuo portto, Aina Väinämön emäntä 35 Pyyhki pienen pirtt[isensä], Lakuoli#1 [lattiansa], Meni ullos#1 [usta myöten] Pellolla pärettä#1 myöten; Kuuli [miehen itkeväksi], 40 Urohon vajuttav[aksi]. Ei se itku [naisen itku] Eikä itku [lapsen itku], Tämä itku urohon itku Jouhileuan [juorottelu]; 45 Tämä itku V[äinämöisen]; Urosi umantol[aisen]. - Se on ainut V[äinämöisen] akka Kesät etsi puisin pursin, Vassen van[hoa] Väin[ämöistä], 50 Sykysyt hevon jalalla, Talvet lylyn livulla; Eipä löyä V[äinämöi]stä. Meni seppol[an pajahan]: "Hoi sie se[ppo] Ilm[ollinen], 55 Takoja iän [ikuinen], Maan sie kannen koksattaja, Tao sie miulle harava, Varsi viittä valm[istele]. Haravoin mereltä pohjat, 60 Meren luovot tukkuole[n], Kaikki karhille vetele[n], Jotta löyän V[äinämöisen]." Jopa löysi V[äinämöi]sen. Sano vanha V[äinämöine]n: 65 "Oi sie emon[i] ainut, Tuo sie luikku lehmän luuta, Kantervo kalan eveä. Lain mie soiton sormistani, *Käsin kantervon asetan*." 70 Sormin soitti V[äinämöinen]. Tuli tuoho[n] nuoret miehet, Nuoret m[iehet], vanhat vaimot, Naiset keskikertaiset, Kysytäh soittoakseen. 75 Anto v[anha] V[äinämöinen], Eipä soitto s[oita] m[uilla]. - Soitti v[anha] V[äinämöinen], Sormin soitti [kanteletta]. Ei ollut sitä mets[ässä], 80 Ei ollut sitä meressä, Kuink' on soitti Väi[nämöinen], [Kuink' on] jouten laulo. Nousi koivun [kongelolla], Lepän [lengolla yleni] 85 Kuul[emaan iloa tuota], Kuin se s[oitti] V[äinämöinen]. Itsekki v[een] em[äntä] Rinn[oin] ruokoh rupesi, Väännäks[e] vesikivelle. 90 Niin se juoksi Hiitt[en] hirv[i], Poropetra poimett[eli], Kaikki karhut katselevi. * Viitarannassa viheli, Orkorannassa ujeli, 95 Niin ne karhut kuunteloo*.#3 En ma soittoa haluisi, Halun soiton#4 soittajita, Tahon vanhoa V[äinämöi]stä; Kaikki karh[ut] pakisi. 100 Sano v[anha] Väin[ämöinen]: "Oi sie - - - Sie päästä merehen miestä, Ei ole miest[ä] mennehessä, Urosta uponnehessa." 105 Siitä v[anha] V[äinämöinen], Siitä kulk[i] 3 kuuta, Karehti 8 kuu[ta], Yritt[i] 9:sä[n kuuta]. Kuuli päivän paistavaks[i], 110 Hempehen hellittäväksi, Niin nosti merestä polven Vassen v[anhoa] Väin[ämöistä]. Hanhut lintu ilman [lintu] Näki mättähän merellä: 115 Olisi tuossa pesän sia, Tahi tuores turvehut, Jos tuohon pesäni laain,#5 Munisin munia 2,#6 Koksoaisin 3:ki. 120 Hierel[öövi, hauteloovi] Päässä polv[en Väinämöisen], Vassen v[anhoa] V[äinämöistä]. Kuuli polv[ensa palavan], Jäsinensä läm[piävän], 125 Liikautt[i polviansa], Jäsentää [järkähytti], Munat vieretti vet[ehen]. Sano aina hanhut lintu, Hanhut lintu ilm[an lintu]: 130 "Mi munass[a] ylistä [puolta], Yliseksi taiv[oseks], Mi oli alaista puolta, Aliseksi maaemäks, Mi on muita ruskioit[a], 135 Ne päiväk[si paistamahan], Mi muita kirjavia, Ne tähiksi taivah, Pilk⌈a⌉ksi pilven lomah."

Vaan se on vanha Väinämöinen Lähtiäksensä käkesi Tullaksensa toivotteli Luotolah lankohinsa Väinöläh sisärihinsä Otti olkisen orihin Hiiren karvasen hevoisen Ajoa karittelevi Selvällä meren selällä Ulkosella aukiella Niin sano Pohjan poika Hoi emoni kantajani Jo veän tulisen jousen Rautasella rauahutan Liivin liina jäntiöni Sorkkoan suoni selän Ammun alta Väinämöisen Ammun olkisen orihin Emo kielti vaimo käski Niin sano emo poialle Elä ammu Väinämöistä Ammu Väinämön hevoista Niin se Pohjan poika Ampu olkisen orihin Hiiren karvasen hevoisen Läpi lämminten lihojen Sormin sortu lainnehisin Siellä kulki kuusi vuotta Seulu seitsemän keseä Karehti kaheksan vuotta Kulki kuusissa hakona Petäjäissä pölkyn peänä Niin tuo portto Aina Väinämön emäntä Pyyhki pienen pirttisensä Lakuoli lattiansa Meni ullos usta myöten Pellolla pärettä myöten Kuuli miehen itkeväksi Urohon vajuttavaksi Ei se itku naisen itku Eikä itku lapsen itku Tämä itku urohon itku Jouhileuan juorottelu Tämä itku Väinämöisen Urosi umantolaisen Se on ainut Väinämöisen akka Kesät etsi puisin pursin Vassen vanhoa Väinämöistä Sykysyt hevon jalalla Talvet lylyn livulla Eipä löyä Väinämöistä Meni seppolan pajahan Hoi sie seppo Ilmollinen Takoja iän ikuinen Maan sie kannen koksattaja Tao sie miulle harava Varsi viittä valmistele Haravoin mereltä pohjat Meren luovot tukkuolen Kaikki karhille vetelen Jotta löyän Väinämöisen Jopa löysi Väinämöisen Sano vanha Väinämöinen Oi sie emoni ainut Tuo sie luikku lehmän luuta Kantervo kalan eveä Lain mie soiton sormistani Käsin kantervon asetan Sormin soitti Väinämöinen Tuli tuohon nuoret miehet Nuoret miehet vanhat vaimot Naiset keskikertaiset Kysytäh soittoakseen Anto vanha Väinämöinen Eipä soitto soita muilla Soitti vanha Väinämöinen Sormin soitti kanteletta Ei ollut sitä metsässä Ei ollut sitä meressä Kuink on soitti Väinämöinen Kuink on jouten laulo Nousi koivun kongelolla Lepän lengolla yleni Kuulemaan iloa tuota Kuin se soitti Väinämöinen Itsekki veen emäntä Rinnoin ruokoh rupesi Väännäkse vesikivelle Niin se juoksi Hiitten hirvi Poropetra poimetteli Kaikki karhut katselevi Viitarannassa viheli Orkorannassa ujeli Niin ne karhut kuunteloo En ma soittoa haluisi Halun soiton soittajita Tahon vanhoa Väinämöistä Kaikki karhut pakisi Sano vanha Väinämöinen Oi sie Sie päästä merehen miestä Ei ole miestä mennehessä Urosta uponnehessa Siitä vanha Väinämöinen Siitä kulki 3 kuuta Karehti 8 kuuta Yritti 9sän kuuta Kuuli päivän paistavaksi Hempehen hellittäväksi Niin nosti merestä polven Vassen vanhoa Väinämöistä Hanhut lintu ilman lintu Näki mättähän merellä Olisi tuossa pesän sia Tahi tuores turvehut Jos tuohon pesäni laain Munisin munia 2 Koksoaisin 3ki Hierelöövi hauteloovi Päässä polven Väinämöisen Vassen vanhoa Väinämöistä Kuuli polvensa palavan Jäsinensä lämpiävän Liikautti polviansa Jäsentää järkähytti Munat vieretti vetehen Sano aina hanhut lintu Hanhut lintu ilman lintu Mi munassa ylistä puolta Yliseksi taivoseks Mi oli alaista puolta Aliseksi maaemäks Mi on muita ruskioita Ne päiväksi paistamahan Mi muita kirjavia Ne tähiksi taivah Pilkaksi pilven lomah